Yhdysvaltain dollari on maailman merkittävin reservivaluutta ja käytetyin valuutta maailmankaupassa, mutta viime vuosien taloudellisten ja poliittisten shokkien vuoksi, dollarin valta-asema kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla horjuu. Todennäköisimmät vaihtoehdot dollarille ovat euro tai Kiinan renminbi, mutta nähtäväksi jää, kykeneekö mikään valuutta todella haastamaan sitä.

Yhdysvaltain dollari on hallinnut kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta lähtien. Se on kiistatta merkittävin reservivaluutta, jota keskuspankit pitävät varantonaan ja puskurina pahan päivän varalle. Sitä myös käytetään ylivoimaisesti eniten rahoitusjärjestelyissä ja maailmankaupan maksuvälineenä. Dollari on näin toiminut rahoitusmarkkinoiden turvasatamana, sillä sen on luotettu ylläpitävän arvonsa myös epävarmoina aikoina.

Yleisesti yhden valuutan globaali käyttö sujuvoittaa kaupankäyntiä ja hinnoittelua sekä pienentää valuuttariskejä ja vaihtokustannuksia. Riippuvuus yksittäisestä valuutasta aiheuttaa kuitenkin myös riskejä. 

Ensinnäkin kansainvälinen rahoitusjärjestelmä on altis dollarin likviditeettiin liittyville riskeille. Lyhytaikaista dollarirahoitusta tarvitaan jatkuvasti muun muassa kansainvälisessä kaupassa, jotta maksut saadaan hoidettua ilman häiriöitä. Yleisesti dollarilikviditeetti on hyvällä tasolla, mutta talousshokit voivat aiheuttaa tälle haasteita. Esimerkiksi finanssikriisin ja koronapandemian aikana dollarilikviditeetti heikentyi hetkellisesti ja Yhdysvaltain keskuspankki joutui tekemään kriisitoimenpiteitä sen parantamiseksi. 

Toiseksi dollarin maailmanlaajuinen käyttö asettaa muut maat alttiiksi Yhdysvaltojen talouspolitiikan vaihteluille, sillä ne heijastuvat myös dollarin arvoon. Dollarin käyttö on melko kallista erityisesti globaalien talousshokkien aikana, sillä pääomia virtaa epävarmuuden vuoksi Yhdysvaltoihin, ja tällöin dollari tapaa vahvistua. Vahvistumista tapahtuu myös, kun Yhdysvaltojen keskuspankki kiristää rahapolitiikkaa eli nostaa korkoja. Tällöin muut maat joutuvat maksamaan dollareista entistä enemmän.

Yhdysvallat hyötyy dollarin valta-asemasta monella tapaa. Yhdysvaltojen valtionlainoja pidetään vähäriskisenä ja turvallisena sijoituskohteena, minkä vuoksi niiden kysyntä on jatkuvasti korkeaa, pitäen koron alhaisena. Tämä hyödyttää Yhdysvaltoja, sillä julkistalouden suuresta alijäämästä huolimatta se saa helposti edullista rahoitusta. Myös yhdysvaltalaiset yritykset hyötyvät dollarikeskeisestä rahoitusjärjestelmästä, sillä ne eivät joudu tekemään valuutansuojausta eikä niillä ole valuutanvaihtokuluja kansainvälistä kauppaa käydessä.

Dollarin turvasatamastatuksesta ja taatusta kysynnästä on kuitenkin Yhdysvalloille myös haittaa. Ne pitävät dollarin kurssia vahvana, mikä puolestaan heikentää Yhdysvaltojen vientiä, sillä amerikkalaisten tuotteiden ja palveluiden ostaminen on tällöin muille maille kalliimpaa. Kaiken kaikkiaan dollaridominanssin hyödyt ovat Yhdysvalloille kuitenkin sen haittoja suuremmat, ja se on lisännyt maan kansainvälistä vaikutusvaltaa merkittävästi.

Trumpin politiikka rapauttaa markkinoiden luottamusta Yhdysvaltoihin

Yhdysvaltojen talouden koon ja ylivoimaisen markkina-aseman lisäksi dollarin valta-asemaa on pitänyt yllä kansainvälinen luottamus Yhdysvaltojen talouspolitiikan jatkuvuuteen, vahvoihin instituutioihin, oikeusjärjestelmään sekä keskuspankkiin, jotka ovat nyt joutuneet koetukselle Donald Trumpin toisen presidenttikauden myötä.

Dollarin aseman säilyttämisen kannalta erityisesti keskuspankin itsenäisyys on avainasemassa. Trump on peräänkuuluttanut alhaisempaa korkotasoa ja hyökännyt keskuspankkia vastaan muun muassa yrittämällä erottaa johtokunnan jäsenen Lisa Cookin sekä uhkailemalla puheenjohtaja Jerome Powellin ennenaikaisella vaihdolla. 

Jos keskuspankkia painostetaan ajamaan Yhdysvaltojen poliittisia tavoitteita hintavakauden kustannuksella, seurauksena on todennäköisesti inflaation kiihtyminen ja taloudellisen epävakauden kasvu. Tähän saakka keskuspankki on pitkälti pitänyt kiinni itsenäisyydestään eikä ole taipunut Trumpin vaatimuksiin. Keskuspankin puheenjohtaja vaihtuu vuonna 2026, ja Trump nimittänee tehtävään kevyempää rahapoliittista linjaa tukevan ehdokkaan. Tämä ei kuitenkaan suoraan tarkoita, että keskuspankin itsenäisyys vaarantuisi, mutta Trumpin kohdalla ei voi koskaan tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Myös Yhdysvaltojen talouspolitiikan uskottavuus on joutunut koetukselle. Etenkin uudet tullit ovat aiheuttaneet paljon närää sen liittolaisissa. Ennakoimaton ja ailahtelevainen politiikka voi vaikuttaa liittolaismaiden Yhdysvaltoihin suuntautuvaan sijoitushalukkuutteen. Lisäksi Yhdysvaltojen julkisen talouden suuri velkataakka ja jatkuva budjettialijäämä voivat olla uhka dollarin valta-asemalle, sillä ne kasvattavat huolta Yhdysvaltojen velanhoitokyvystä. 

Poliittinen myllerrys on jo kasvattanut riskejä rahoitusmarkkinoilla. On nähty merkkejä siitä, että dollarin vaihtokurssi ei enää täysin seuraa Yhdysvaltojen korkokehitystä. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että dollari on heikentynyt suhteessa euroon, vaikka Yhdysvaltojen ja euroalueen korkoero on kasvanut. Dollarimääräisiä omistuksia on lisäksi alettu suojaamaan valuuttariskiltä aiempaa enemmän, mikä viestii sijoittajien varautumisesta dollarin arvon muutoksiin. Dollarin valta-aseman säilymisen kannalta onkin oleellista, että Yhdysvallat pystyisi ylläpitämään instituutioidensa luotettavuutta, hyviä liittolaissuhteita sekä arvostusta kansainvälisissä suhteissa.

Vaihtoehtoja dollarin haastajaksi on, mutta niukasti

Vaihtoehtoja dollarikeskeiselle järjestelmälle on mietitty jo pidempään erityisesti kehittyvien valtioiden keskuudessa. Todennäköisin vaihtoehto dollarille on euro, mutta myös Kiinan renminbin käytöllä on kasvupotentiaalia. 

Kiina on jo pidempään yrittänyt vakiinnuttaa renminbin asemaa kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla, mutta pääomarajoitteet sekä läpinäkymätön sääntelypolitiikka ovat olleet esteenä sen käytön kansainvälistymiselle. Kiinan rahoitusmarkkinoita on kuitenkin vapautettu, renminbi on päästetty kellumaan, sen likviditeettiä on pyritty parantamaan ja pääomarajoitteita on pikkuhiljaa purettu. Kun renminbiin liittyvät valuuttariskit ovat vähentyneet, on Kiina saanut solmittua yhä enemmän kauppasopimuksia ja tehtyä investointeja renminbeissä. Myös renminbimääräisiä valtion velkakirjoja on laskettu liikkeelle esimerkiksi Etelä-Koreassa, Puolassa, Unkarissa ja Egyptissä.

Kaikista toimista ja käytön kasvusta huolimatta renminbiä käytetään yhä verrattain vähän suhteutettuna Kiinan talouden kokoon. Kiinan talous kattaa lähes 20 % maailmantaloudesta, ja noin 15 % maailman viennistä, mutta renminbiä käytetään vain noin 3-4 %:ssa kansainvälisistä maksuista¹, ja vain noin 2 % maailman reservivaroista on renminbejä.

Syitä renminbin käytön vähäisyydelle on useita. Näistä ensimmäinen on, että dollarin kansainväliseen käyttöön on ehditty tottua. Maailmanmarkkinahinnat ilmaistaan dollareissa ja suuri osa olemassa olevista sopimuksista on hinnoiteltu dollareissa. Jos eri valuutan käyttöön siirryttäisiin, veisi kauan neuvotella näitä sopimuksia ja hinnoitteluja uusiksi. Ehkä merkittävin syy on kuitenkin se, että vaikka Kiina on alkanut vapauttamaan pääomamarkkinoitaan, työ on yhä puolitiessä.Tämä ylläpitää renminbin käyttöön liittyviä riskejä.

Renminbin sijasta on eurolla kenties parhaat edellytykset hyötyä sijoitusten hajauttamisesta pois Yhdysvalloista. EU on suuri talousalue, jolla on vahvat ja luotettavat instituutiot. Euro on täten selkeä ja luotettava vaihtoehto kansainvälisessä käytössä sekä reservivaluuttana. Viimeaikaisen tullimyllerryksen aikana onkin nähty euromääräisten velkakirjojen kysynnän hienoista kasvua. 

Euron rasitteina ovat EU-jäsenmaiden väliset lainsäädäntöerot sekä talousalueen kokoonsa nähden pienet ja hajaantuneet pääomamarkkinat. Pääomamarkkinan yhtenäistämisessä, syventämisessä ja likviditeetin parantamisessa tulisi tehdä rivakasti työtä, jos EU haluaa houkutella Yhdysvalloista hajautettuja sijoituksia.

Myös BRICS-maaryhmä² on ehdottanut uutta BRICS-valuuttaa, joka voisi korvata dollarin maaryhmän keskinäisessä maksuliikenteessä. Ehdotuksesta on keskusteltu jo pitkään, mutta konkreettisia suunnitelmia on hyvin niukasti, minkä vuoksi valuutan käyttöönotto lähitulevaisuudessa on epätodennäköistä. BRICS-maiden merkitys maailmantaloudessa on kuitenkin suuri ja kasvaa koko ajan, joten näitä suunnitelmia ei tule vähätellä. 

Perinteisten valuuttojen lisäksi dollaria voivat haastaa uudet rahan muodot, kuten kryptovaluutat ja stable coinit eli vakaavaluutat. Kryptovaluuttojen arvonmääritys on ongelmallista, joten on epätodennäköistä, että niiden käyttö rahoitusmarkkinoilla lisääntyy merkittävästi. Vakaavaluutoilla pyritään tekemään digitaalisista valuutoista vakaita kiinnittämällä ne johonkin luotettuun ja arvonsa säilyttävään valuuttaan, valuuttakoriin tai kultaan³. 

Yhdysvalloissa kehitetään vakaavaluuttoja kovaa vauhtia, ja tällä hetkellä tunnetuimmat vakaavaluutat on kiinnitetty Yhdysvaltain dollariin. Käytännössä vakaavaluuttoja ylläpitävä taho ostaa Yhdysvaltojen valtionvelkakirjoja valuutan katteeksi, ”vakautta” ylläpitämään, mikä kasvattaa valtionvelkakirjojen kysyntää. Täten jos dollariin sidottujen vakaavaluuttojen merkitys rahoitusmarkkinoilla kasvaa, niin myös dollarimääräisten arvopaperien kysyntä pysyy korkeana. Jos tulevaisuudessa kuitenkin kehitetään onnistuneita ja kehittyvässä maailmassa laajasti käytettyjä vakaavaluuttoja, joiden arvo perustuu dollarin sijasta johonkin toiseen valuuttaan tai kultaan, voisi sillä olla dollarin valta-asemaa heikentävä vaikutus.

Dollarin suurin uhka kumpuaa Yhdysvalloista itsestään

Tällä hetkellä dollarille ei siis ole yhtä vahvaa haastajaa, ja sen reservivaluutta-aseman mureneminen lähitulevaisuudessa on erittäin epätodennäköistä. Riskien hajauttaminen pois Yhdysvalloista on vielä niin hidasta, että sillä ei yksin ole merkittävää vaikutusta dollarin valta-asemaan.

Emme kuitenkaan voi tuudittautua siihen, että dollarivetoinen talousjärjestys pysyy samana aina. Kiina tekee parhaillaan paljon työtä sen eteen, että se voisi hyötyä tilanteesta mahdollisimman paljon. Myös EU:lla soisi olevan rohkeutta ja sisäistä yhteistyökykyä tarttua meneillään olevaan mahdollisuuteen vahvistaa euron ja Euroopan markkinoiden asemaa kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla. Dollarin suurin uhka on kuitenkin se, että Yhdysvallat itse ajaa pääomat maasta ja murentaa dollarin valta-asemaa rapauttamalla omien instituutioidensa ja taloutensa luotettavuuden. 

1.  % SWIFT-järjestelmän alaisissa maksuissa. Osa Kiinan maksuista menee eri järjestelmän kautta, joten todellisuudessa luku on hieman suurempi.
   ↩︎
2.  BRICS maaryhmä eli Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina, Etelä-Afrikka ja nykyään myös Egypti, Etiopia, Iran ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat.
   ↩︎
3.  Vakaavaluuttojen vakaus ei ole kuitenkaan taattua, sillä kyseessä ei ole keskuspankin takaama valuutta, joten ei ole takeita siitä, että vakaavaluutta todella säilyttäisi arvonsa.
   ↩︎