Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 ja Venäjän presidentti Vladimir Putinin julistama osittainen liikekannallepano saman vuoden syyskuussa saivat sadat tuhannet venäläiset pakenemaan ulkomaille. Kolme vuotta liikekannallepanon käynnistymisen jälkeen arviolta puoli miljoonaa Venäjän kansalaista piileskelee yhä ulkomailla mahdollisen kutsuntakirjeen pelossa. 

Vastaava venäläisten laajamittainen joukkopako ulkomaille on nähty viimeksi vuoden 1917 lokakuun vallankumouksen ja sitä seuranneen Venäjän sisällissodan yhteydessä. Suomeen kyseisenä aikana muuttaneita venäläisiä on kutsuttu perinteisesti valkoemigranteiksi. Suomen kielen sana ”emigrantti” kuulostaakin kenties virallisemmalta ja yläluokkaisemmalta kuin ”turvapaikanhakija” tai ”maahanmuuttaja”, vaikka Pietarin porvaristo ja aatelisto lähtivät marraskuun 1917 jälkeen länteen pitkälti samoista syistä kuin ”sotilaallista erikoisoperaatiota” pakenevat venäläiset helmikuussa 2022 – mahdollista kutsuntakirjettä, vankilatuomiota tai teloituskaartia peläten. 

Suuri joukko venäläisiä muutti ulkomaille myös Neuvostoliiton romahtamisen aikaan 1990-luvun alussa. Suomeen tulleita inkeriläisiä kutsuttiin ”paluumuuttajiksi”, vaikka monet eivät olleet aiemmin Suomessa käyneetkään. 1960-luvulla suomalaiset muuttivat Ruotsiin ”siirtolaisina”, kun taas puolalaisia ja jugoslaaveja kutsuttiin ”vierastyöläisiksi”. Nyky-Venäjällä keskiaasialaisiin vierastyöläisiin viitataan puolestaan termeillä ”gastarbeiter” tai ”prijezžije” eli uustulokkaat. Mutta keitä ovat Venäjän uudet diasporat ulkomailla?

Venäläiset turvapaikanhakijat Suomessa

Suomen Maahanmuuttoviraston mukaan ainakin 1 300 venäläistä on hakenut helmikuun 2022 jälkeen Suomesta turvapaikkaa. Useimmiten syy on asepalveluksen välttäminen, mutta osa on vedonnut myös poliittiseen toimintaan osallistumiseen tai vainoihin, jotka kohdistuvat Jehovan todistajiin ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Sodan alussa Maahanmuuttovirasto piti suurinta osaa hakemuksista käsittelyjonossa. Vuoden 2025 tammi–syyskuussa karkotuspäätöksiä on puolestaan määrätty yhteensä yli sadalle, kun taas turvapaikka on myönnetty 120 hakijalle ja kielteinen päätös annettu 405:lle. Maahanmuuttovirasto kertoo noudattavansa YK:n yleissopimusta, jonka mukaan asepalveluksen uhka ei riitä turvapaikan perusteeksi.

Hyökkäyssotaa paenneiden venäläisten todellista määrää on vaikea laskea, koska monet saapuivat Suomeen aluksi turistiviisumilla. Suomen myöntämät Schengen-viisumit mahdollistavat yleensä 90 päivän oleskelun Suomessa tai muussa Schengen-valtiossa, ja vain osa venäläisistä haki turvapaikkaa suoraan rajanylityspaikalla. Suomi sulki Venäjän-vastaisen rajansa vasta loppuvuodesta 2023. Venäläisiä saapuu Suomeen yhä kolmansien maiden kautta esimerkiksi opiskeluperusteisilla oleskeluluvilla. Todennäköisesti lukuisat venäläiset ovat käyttäneet Suomea vain kauttakulkumaana, koska turvapaikan saaminen on ollut helpompaa esimerkiksi Saksassa. 

Kaikki karkotuspäätöksen saaneet venäläiset eivät ole poistuneet Suomesta vapaaehtoisesti. Osa on kadonnut ja jatkanut mahdollisesti matkaa muualle Schengen-alueelle. Osan Suomen poliisi on saattanut lentokoneella Istanbulin lentokentälle Turkkiin tai Viron itärajalla sijaitsevaan Narvan kaupunkiin. Suurinta näkyvyyttä ovat saaneet Suomeen saapuneiden Wagner-taistelijoiden, kuten Voislav Tordenin, sotarikosoikeudenkäynnit ja heitä koskevat Ukrainan esittämät luovutuspyynnöt. Suomen poliisi on poistanut vuoden 2025 tammikuun ja syyskuun välisenä aikana maasta 123 Venäjän kansalaista, joista valtaosa on muita kuin turvapaikanhakijoita.

Turkki – ystävä, vihollinen vai molempia?

Turkki on ollut venäläisten suosituimpia matkakohteita jo vuosia. Koronapandemian aikana he olivat maan suurin turistiryhmä, ja venäläiset ovat matkailleet maassa aktiivisesti vielä hyökkäyssodan alkamisen jälkeenkin. Nato-jäsenyydestään huolimatta Turkki ei ole osallistunut länsimaiden asettamiin Venäjä-vastaisiin pakotteisiin, ja se on pyrkinyt toimimaan välittäjänä Venäjän ja Ukrainan välisissä neuvotteluissa. 

Tällä hetkellä Venäjän kansalaiset voivat viettää Turkissa 60 päivää ilman viisumia tai oleskelulupaa. Jos Turkissa asui vuoden 2021 lopulla arviolta 66 000 venäläistä, heidän määränsä ylitti ensimmäisen sotavuoden aikana jo 150 000. Lyhyessä ajassa venäläisistä on siis tullut yksi Turkin näkyvimmistä vähemmistöryhmistä irakilaisten ja iranilaisten rinnalla.

Turkkiin siirtyneet venäläiset ovat työllistäneet itsensä usein yrittäjinä esimerkiksi Istanbulissa, Antalyassa ja Alanyassa, kun taas monet IT-alan ammattilaiset tekevät yhä työnsä etänä Venäjälle. Rikkaat ovat puolestaan hyödyntäneet Turkin kansalaisuusohjelmaa, jonka avulla maan passin voi hankkia ostamalla yli 400 000 euron arvoisen kiinteistön. 

Turkin inflaatioluvut ja vaikea byrokratia ovat tosin saaneet monet jatkamaan matkaa eteenpäin esimerkiksi Serbiaan ja Montenegroon. Tutkimusten mukaan venäläisiltä puuttuu myös yhdistävä arvomaailma, koska osa oleskelee Turkissa pakotteiden kiertämistä varten ja tukee tosiasiassa Putinin politiikkaa. Osa pakoilee liikekannallepanoa ja vastustaa Putinia. Presidentti Erdoganin linja näyttää selvältä: Turkki tukee Ukrainaa, mutta venäläinen raha kelpaa sille mieluusti.

Serbia – ortodoksinen veljesmaa

Presidentti Aleksandar Vučićin johtama Serbia on perinteinen Venäjän liittolainen Balkanilla. Ortodoksinen usko, slaavilainen kieli ja kyrilliset aakkoset ovat yhdistäneet kansoja vuosisatojen ajan. Kansallismielisillä serbeillä on jopa sanonta: “mitä Jumala on taivaassa, sitä Venäjä on maan päällä.”

Serbia ei ole osallistunut Venäjä-vastaisiin pakotteisiin, mutta se tasapainottelee kauppa- ja ulkopolitiikassaan Venäjän ja Euroopan unionin välillä. Serbien epäluulot länsimaita ja Natoa kohtaan sekä pitkäaikainen kiista Kosovon asemasta ovat myös luoneet hedelmällisen pohjan länsivastaiselle ja Venäjä-mieliselle retoriikalle, jota Vučićin puolue on käyttänyt hyökätessään länsimielisten vastustajiensa kimppuun. Helmikuun 2022 jälkeen Serbian pääkaupunkiin Belgradiin on tosin syntynyt oppositiomielisten venäläisten keskittymä – ja välillä venäläismieliset serbit ja Putinia vastustavat venäläiset ovat kohdanneet toisensa kaupungin pitkään jatkuneissa mielenosoituksissa.

Yli 300 000 venäläisen tiedetään saapuneen Serbiaan hyökkäyssodan alkamisen jälkeen. Sodan aikana ainakin 54 000 venäläistä on hankkinut Serbian oleskeluluvan ja Venäjän teknologiajätti Yandex on avannut Belgradiin suuren palvelukeskuksen, joka työllistää arviolta 2 000 henkilöä. Monet venäläiset oleskelevat Serbiassa ilman virallista oleskelulupaa, koska venäläisille suotu 30 päivän viisumivapaus nollaantuu, jos Serbiasta poistuu päiväksi esimerkiksi naapurimaahan Bosniaan. 

Serbiaa ympäröivät tällä hetkellä lännen liittolaismaat. Venäjän ja Serbian vaikutusvallan voi silti tuntea Serbian etelänaapurissa Montenegrossa ja länsinaapurissa Bosniassa. Montenegro on Nato-jäsenyydestään huolimatta myös venäläisten maanpakolaisten suosiossa, ja Venäjän uusrikkaat ovat ostaneet maasta passeja ja kiinteistöjä jo vuosikausien ajan. Venäläiset ja ukrainalaiset pakolaiset ovat myös kohdanneet toisensa sen rannikkokaupungeissa, kuten Budvassa ja Porto Montenegrossa, mutta heidän yhteiselonsa on ollut yllättävän rauhanomaista.

Georgia – keskeisin kauttakulkumaa

Venäjän etelänaapuri Georgia on ollut perinteisesti huonoissa väleissä Moskovan kanssa. Neuvostoliiton romahdettua Venäjä tuki Abhasian ja Etelä-Ossetian separatistitasavaltojen perustamista Georgian pohjoisosiin. Vuonna 2008 se hyökkäsi Georgiaan ja tunnusti ne itsenäisiksi. Länsimaat ja Georgian keskushallinto pitävät alueita osana Georgiaa, mutta Venäjä on tehnyt niistä taloudellisesti riippuvaisia ja myöntänyt niille omia passejaan.

Viime vuosina oligarkki Bidzina Ivanišvilin rahoittama valtapuolue “Georgialainen unelma” on silti vienyt Georgiaa lähemmäs Venäjää ja hyökännyt kansalaisyhteiskuntaa vastaan. Se on ottanut esimerkiksi käyttöön Venäjän mallin mukaisen lain ”ulkomaisista agenteista”. Georgia ei ole myöskään osallistunut Venäjä-vastaisiin pakotteisiin, ja sen varovainen linja ulkopolitiikassa on verrattavissa jo suomettumisen ajan Suomeen. 

Sadat tuhannet venäläiset ovat kulkeneet Georgian kautta ulkomaailmaan helmikuun 2022 jälkeen. Georgian ja Venäjän välinen rajanylityspaikka Verhnyj Lars toimii yhä normaalisti: pelkästään syyskuussa 2022 rajan ylitti 222 274 Venäjän kansalaista. Georgian maahantulopolitiikka on ollut joustavaa, koska Venäjän ja lukuisten muiden maiden kansalaiset voivat viettää maassa jopa vuoden ilman viisumia tai oleskelulupaa. Tavallinen kansa ja hallitus suhtautuvat silti venäläisiin varsin eri tavoin – protestit Ivanišvilin politiikkaa vastaan ovat jatkuneet Tbilisissä jo vuoden, ja Georgian kaupungeissa näkyy graffiteja, joissa venäläisiä vaaditaan ulos maasta.

Thaimaa – venäläisten uusi turvapaikka Kaakkois-Aasiassa

Venäläisiä on asettunut myös kaukaisempiin kohteisiin. Kaakkois-Aasiassa Thaimaa ja sen kuuluisa lomakaupunki Phuket ovat muuttuneet viime vuosina venäläisten turistien ja maanpakolaisten keskittymiksi. Sotaa pakenevien määrää on vaikea arvioida, mutta venäläisturistien määrä Thaimaassa kaksinkertaistui heti hyökkäyssodan käynnistyttyä. Venäläiset ovat ostaneet Thaimaasta kiinteistöjä ja avanneet yrityksiä oleskeluluvan ja toimeentulonsa varmistamiseksi. Pelkästään Phuketissa kiinteistöjen hinnat nousivat vuoden 2023 aikana jopa 40 prosenttia. 

Thaimaan hallitus on yrittänyt puuttua venäläisten bisneksiin, koska niihin on liittynyt epäilyjä rahanpesusta, laittoman työvoiman käytöstä ja jopa ihmiskaupasta. Tällä hetkellä noin 60 000 venäläisen epäillään oleskelevan Thaimaassa laittomasti. 

Tulevaisuuden kysymykset

1900-luvun alkupuolella venäläiset emigrantit integroituivat usein uusiin yhteiskuntiin onnistuneesti. Heidän jälkeläisistään tunnetaan esimerkiksi Suomessa laulaja Kirill ”Kirka” Babitzin ja näyttelijä Viktor Klimenko. Integraatiota tuki se, että neuvostovaltaa pakeni Venäjältä erityisesti koulutettu ja hyvin toimeentuleva väestö. Emigranteille oli myös selvää, ettei paluuta Venäjälle olisi niin pitkään kuin neuvostovalta jatkuisi – ja toisen maailmansodan jälkeen emigrantit näkivät, miten puna-armeijan sotilaat ja neuvostotiedustelu pyrkivät tuhoamaan heidät kaikissa miehittämissään maissa.

Valkoemigranttien keskuudessa syntyi kuitenkin poliittisia liikkeitä, jotka ajoivat Neuvostoliitossa vallinneen proletariaatin diktatuurin tilalle niin sanottua ”kolmannen tien” autokratiaa. 1920-luvun Prahassa sai alkunsa venäläinen eurasianismi, joka korosti Venäjän erillisyyttä eurooppalaisesta sivilisaatiosta ja ajoi neuvostovallan tilalle ortodoksiaan ja klassiseen fasismiin perustuvaa hallintojärjestelmää. Fasismista ja kansallissosialismista kiinnostunut emigranttiaktivisti Ivan Iljin otti vaikutteita eurasianistien ajatuksista ja inspiroi Nobel-palkittua kirjailijaa Aleksandr Solženitsynia. Yhdysvaltoihin paennut Solženitsyn palasi Neuvostoliiton romahdettua Venäjälle ja ilmaisi tukensa Vladimir Putinin politiikalle. Putin on ottanut 2000-luvun suureksi projektikseen ”Euraasian unionin” rakentamisen ja siteerannut Ivan Iljiniä lukuisissa puheissaan.

Ukrainan sodan päätyttyä näemme, millainen tulevaisuus Venäjää odottaa. Siinä kohtaa länsimaiden on syytä tarkkailla, minkälaiset hahmot Venäjän uusista diasporista nousevat esiin. Leviävätkö tulevaisuuden paluumuuttajien mukana Venäjälle ajatukset kansalaisyhteiskunnasta, vallan kolmijako-opista ja klassisesta liberalismista? Vai oppivatko Venäjän tulevat vallanpitäjät lähinnä sen, missä pakotteita ja maahantulorajoitteita kannattaa jatkossa kiertää? Entä miten Suomen ja monien muiden maiden tulisi suhtautua siihen, että niiden alueille jää 2020-luvulla mahdollisesti kaksi suurta ja pysyvää emigranttidiasporaa: Venäjän hyökkäyssotaa paenneet ukrainalaiset ja Venäjän hyökkäyssotaa paenneet venäläiset?