Yhdysvaltain uuden hallinnon tuki äärioikeistolaisille puolueille, joita Venäjä on tukenut vuosikausia, herättää huolta Euroopassa. Virossa, Latviassa ja Liettuassa ovat kasvattaneet suosiotaan laitaoikeistolaiset populistipuolueet, joiden kannattajien ja edustajien keskuudessa esiintyy avointa ja varjottua Venäjä-mielisyyttä. Tässä artikkelissa tarkastelun kohteena on kolme puoluetta: Veikko Jarmala analysoi Viron konservatiivisen kansanpuolueen (EKRE) ja Kerkko Paananen Latvian “trumpistisen” Latvia ensin (LPV) -puolueen sekä Liettuan äärioikeistopuolue Niemenin aamunkoin (PPNA) suhdetta Venäjään.

Viron kansallismieliset kolhoosipäälliköt

Viron konservatiivinen kansanpuolue (EKRE), jota johtaa puolueen edellisen puheenjohtajan Mart Helmen poika Martin Helme, on Virossa lähin vaste laitaoikeistolle. Sen oikeistolaisuus on kuitenkin kyseenalaista, sillä puolueen tausta on entisten kolhoosipäälliköiden eli ns. punaparonien Viron Kansanliitossa. EKRE on edelleen leimallisesti maakuntien vähemmän koulutetun väestön puolue. Puolue korostaa kaipuuta neuvostoajan sosiaalikonservatismiin.

EKRE oli alkujaan euroskeptinen virolaiskansallinen puolue. Sittemmin se on yrittänyt vedota venäjänkielisiin äänestäjiin korostamalla “perinteisiä perhearvoja”, euroskeptisyyttä ja torjuvaa suhtautumista ukrainalaisiin pakolaisiin. Puolue vastusti hallituksen esitystä Venäjän propagandistisen Z-symbolin kieltämiseksi, eivätkä Helmet myöskään allekirjoittaneet parlamentin julistusta, jolla tuomittiin Venäjän sotarikokset ja toiminta Ukrainassa kansanmurhana.

Keväällä 2024 Helmet toteuttivat puhdistuksen, jossa puolue menetti lähes puolet eduskuntaryhmästään. Puolue on sen jälkeen siirtynyt selvemmin venäläismieliselle linjalle. EKRE näkee Venäjän taistelevan Euroopan unionin heikentämiseksi ja “perinteisten arvojen” puolesta läntistä hapatusta vastaan. Puolue on huolissaan “sotakiihkoilijoista” ja on vastustanut puolustusmenojen kasvattamista. Martin Helme on hyökännyt Viron puolustusvoimia vastaan ja arvostellut aseapua Ukrainalle.

EKRE:n kansanedustaja Varro Vooglaid johtaa Perheen ja perinteen suojelusäätiötä, jonka julkaisema verkkosivusto Objektiiv toistaa Moskovan narratiivia ja tukee Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin politiikkaa. Eduskuntaryhmän puolittuminen on voimistanut Vooglaidin asemaa EKRE:ssä. Hän on sanonut olevansa valmis elämään venäläisvallan alla, jos sen hallinto on hänen arvomaailmansa mukainen. Hän on myös puolustanut Venäjän ortodoksisen kirkon asemaa Virossa.

EKRE yrittää olla samaan aikaan sekä kansallismielinen puolue että vedota maan venäläisvähemmistöön. Venäjänkieliselle yleisölle puolue väittää, että ukrainalaiset pakolaiset uhkaavat venäläisten työmahdollisuuksia, mutta puhutellessaan virolaista äänestäjää puolue varoittaa “venäjänkielisten maahanmuuttajien joukkotulvasta”. EKRE:llä on paljon yhteistä Viron venäjänkielisten arvomaailman kanssa. Mart Helme kutsuu Venäjää “suureksi sivilisaatioksi” ja korostaa naapuruussuhteita.

EKRE:n venäläismielisempi linja ei ole lisännyt sen kannatusta. Ei-virolaisen väestön keskuudessa Viron keskustapuolue on 60 prosentin kannatuksella selvästi suosituin puolue, kun taas EKRE:n kannatus on pysynyt 10 prosentissa. EKRE:n venäläismielinen linja on karkottanut virolaisia äänestäjiä ja lisännyt konservatiivipuolue Isänmaan kannatusta, joka on nyt noin 30 prosenttia. EKRE kanavoi tyytymättömyyttä hallitukseen, mutta katkeruus ja valittaminen vailla ratkaisuja eivät välttämättä tuo vaalimenestystä.

Latvian oligarkin paluu politiikkaan

Latvian laitaoikeiston vahvin puolue on jälleenitsenäistymisestä lähtien ollut konservatiivipuolue Kansallinen liittouma. Puolue istui jokaisessa hallituskokoonpanossa vuodesta 2011 asti kunnes nykyinen kolmipuoluehallitus muodostettiin vuoden 2023 syyskuussa. Kansallisen liitouman pitkä hallitustaival on johtanut puolueen asteittaiseen valtavirtaistumiseen. Tämä on tehnyt tilaa uusille populistipuolueille, joista parhaiten ovat menestyneet oikeistolainen Latvia ensin (LPV) ja Venäjä-mielinen Vakauden puolesta.

LPV:n puheenjohtaja on entinen varapääministeri Ainārs Šlesers. Hän on yksi Latvian politiikassa pitkään hääränneestä “kolmesta oligarkista”, joka on luotsannut puolisen tusinaa erilaista puoluehanketta. Hän joutui astumaan syrjään päivänpolitiikasta vuonna 2011, kun silloinen presidentti hajotti parlamentin Šlesersiä koskevan korruptiovyyhdin vuoksi. Koronapandemia avasi Šlesersille tilaisuuden tehdä paluu politiikkaan. Hän perusti LPV:n kesällä 2021 ja ryhtyi agitoimaan koronarajoituksia vastaan.

Latvian populistit löysivät yhteisen sävelen koronarajoitusten vastaisessa kampanjassa. Liikkeeseen yhtyi myös suuri osa tunnetuista Venäjän propagandisteista Latviassa. Kampanjaan osallistuneilla aktivisteilla ja poliitikoilla oli tiiviit yhteydet vastaavaan liikehdintään Virossa ja Liettuassa. Šlesersin puolue on pitkään agitoinut ns. perinteisten perhearvojen puolesta ja seksuaalivähemmistöjen perusoikeuksia vastaan. Kampanjointi on noudattanut samaa käsikirjoitusta kuin Venäjän valtiojohtoinen propaganda.

Kaksikielisen Šlesersin johtama LPV kalastelee Latvian venäläisen vähemmistön ääniä ja on onnistunut houkuttelemaan monia ns. venäläispuolueiden ehdokkaita loikkaamaan sen listoille. Viime aikoina Šlesers on omaksunut tarkoituksellisen “trumpilaisen” retoriikan. Hän viittaa toistuvasti Trumpin hallinnon villeihin ajatuksiin esimerkiksi valtionhallinnon uudelleenjärjestämisestä ja kannattaa Trumpin pakolla puskemaa “rauhansuunnitelmaa” Ukrainan sodan lopettamiseksi.

Šlesersin poliittisen toiminnan punainen lanka on puolustaa maan kauttakulkukauppaa, johon hän on sijoittanut valtaosan laajamittaisesta liiketoiminnastaan. Jouduttuaan aiemmin astumaan syrjään päivänpolitiikasta Šlesers ja hänen upporikas liikekumppaninsa, entinen liikenneministeri Andris Šķēle, perustivat yhteisyrityksen Venäjän valtion rautatieyhtiön kanssa. Ennen Venäjän suurhyökkäystä Ukrainaan Šlesers vastusti pakotteita Venäjää vastaan ja kannatti läheisempiä suhteita Venäjään.

Šlesers tavoittelee vallankeikausta ensin pääkaupungissa Riiassa ja sitten maan parlamentissa. Hän pyrkii Riian pormestariksi kesäkuun paikallisvaaleissa ja kurkottelee pääministeriksi. Šlesersin puolueella on kahdeksan kansanedustajaa. LPV:llä on vain kahdeksan prosentin kannatus, mutta se on silti maan toiseksi suosituin puolue. Riiassa LPV on suosituin puolue 12 prosentin kannatuksella. Sen mahdollisuudet löytää kumppaneita hallitsevaan koalitioon vaikuttavat kuitenkin pieniltä.

Liettualainen rääväsuu Venäjän asialla

Liettuan laitaoikeiston suurin ryhmittymä on äärioikeistolainen Niemenin aamunkoi (PPNA). Antisemitismistä syytetty kansanedustaja Remigijus Žemaitaitis perusti puolueen marraskuussa 2023. PPNA:n valtava äänisaalis vuoden 2024 parlamenttivaaleissa oli iso šokki. Vielä suurempi šokki oli, että vaalivoittaja Liettuan sosiaalidemokraattinen puolue (LSDP) päätti ottaa PPNA:n mukaan hallitukseen. Päätös nostatti vastalauseita sekä maan sisällä että sen ulkopuolella.

Žemaitaitis sai vuoden 2024 presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella yli yhdeksän prosenttia äänistä. Presidentinvaalien yllätys oli Venäjään myötämielisesti suhtautuvien ehdokkaiden saama runsas äänimäärä, mistä merkittävä osa tuli Liettuan puolalais- ja venäläisvähemmistöltä. Parlamenttivaaleissa PPNA keräsi valtaosan näistä protestiäänistä. Sen listoilla oli useita ehdokkaita, jotka aiemmin edustivat avoimen Venäjä-mielistä Työväenpuoluetta.

Liettuan yhteiskunnan ominaispiirre on sen uskonnollisväritteinen vanhoillisuus. Liettuassa on myös selkeä arvokuilu pääkaupunki Vilnan ja maakuntien välillä. Näitä jakolinjoja PPNA ja sen ahdasmielinen johtaja ovat käyttäneet hyväkseen. Žemaitaitis on kiihottanut kannattajiaan naisten oikeuksia, seksuaalivähemmistöjä ja maahanmuuttajia vastaan. Koronapandemian aikana rajoituksia vastustavat mielenosoitukset johtivat Vilnassa väkivaltaiseen mellakkaan.

PPNA:n kannatus nojaa liettualaisen yhteiskunnan latenttiin neuvostonostalgiaan — ajatukseen, että “ennen oli paremmin”. Maan jälleenitsenäistymisen jälkeiset muutokset — talouden rakennemuutos, eurooppalainen yhdentyminen ja yhteiskunnan vapautuminen — ovat herättäneet vastustusta etenkin maaseudulla. Moskovan propaganda on tarttunut samoihin aiheisiin, mistä syystä PPNA ja sen rääväsuinen johtaja eivät näytä potevan allergiaa Venäjää kohtaan.

Venäjälle myönteistä keskustelua Liettuassa ilmentää myös pitkällinen kiista suhtautumisesta Valko-Venäjään. Kiista on koskenut eritoten sitä, miten Valko-Venäjän vastaisia pakotteita on sovellettava Liettuassa. Žemaitaitis on kritisoinut pakotteita sillä perusteella, että ne iskevät liettualaisten yritysten kannattavuuteen erityisesti satamakaupunki Klaipėdassa, missä on merkittävä venäläisvähemmistö. Hän on esittänyt suhteiden liennyttämistä, eräänlaista “liettualaista resetiä”.

Žemaitaitis on kyseenalaistanut tavoitteen nostaa maan puolustusmenoja, mikä saattaa johtaa hallituskriisiin. PPNA:lla on parlamentissa vaa’ankieliasema, kun päähallituspuolue LSDP ei suostu yhteistyöhön konservatiivisen Kotimaan liiton kanssa eikä hallituskumppani Liettuan demokraattinen liitto oppositiopuolue Liettuan talonpoikien ja vihreiden liiton kanssa. Žemaitaitis on myös arvostellut tukea Ukrainalle ja PPNA:ta syytetään siitä, että se edistää Venäjän etuja.

Baltian laitaoikeisto historian käännekohdassa

Baltian maissa on Ukrainan sodasta huolimatta edelleen toimijoita, jotka edistävät Moskovan narratiiveja. Tämä vaikuttamistoiminta on keskittynyt venäjän kielen ja ortodoksisen kirkon asemaan, pakotteiden vaikutukseen ja “perinteisten perhearvojen” puolustamiseen. Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen avoimen sympatian osoittaminen Venäjää kohtaan on silti selvästi aiempaa paljon marginaalisempi ilmiö Virossa, Latviassa ja Liettuassa, missä ylivoimainen enemmistö kansalaisista on yhtä mieltä Ukrainan tukemisen tarpeesta ja maiden vahvan länsimielisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Baltian kolme Nato-maata eivät ole onnistuneet torjumaan Venäjän vihamielistä vaikuttamista maiden poliittisten järjestelmien sisällä. Vaikka tässä kirjoituksessa keskityttiin populistiseen laitaoikeistoon, Venäjä-mielisyyttä esiintyy kunkin kolmen maan puoluejärjestelmässä paljon laajemminkin — valtavirtapuolueista puoluekentän ääripäihin. Sekä Virossa, Latviassa että Liettuassa on kussakin ei ainoastaan avoimesti Venäjä-mielisiä, tavallisesti venäjänkielistä vähemmistöä edustavia puolueita, vaan myös vakiintuneita puolueita, joiden kannanotot ovat usein myötämielisiä Moskovan narratiiville.

Oikeistopopulistien esiinmarssi on merkittävä muutos Baltian puoluekentässä. Kaikki kolme tässä tarkasteltua puoluetta — Viron EKRE, Latvian LPV ja Liettuan PPNA — ovat kannattaneet Trumpin disruptiivista politiikkaa. Tämä saattaa vaikuttaa siihen, miten äänestäjät suhtautuvat jatkossa näihin puolueisiin. Jos Yhdysvallat Trumpin johdolla hylkää vapaan Euroopan ja lyöttäytyy yhteen Venäjän kanssa, Baltian trumpistien on myös valittava puolensa. Kun kussakin kolmessa maassa valtaväestö suhtautuu Venäjään torjuvasti, trumpistinen laitaoikeisto saattaa ajautua poliittiseen paitsioon.