Tekoälyn kasvava rooli muuttaa sodankäynnin luonnetta. Sen avulla toimijat voivat nopeasti luoda hyvin uskottavaakin väärää tietoa. Psykologinen sodankäynti ja informaatiosodankäynti hyödyntävät tätä väärää tietoa, disinformaatiota, vaikuttaakseen yksilöiden käsityksiin, päätöksiin ja yhteiskunnan luottamukseen. Sosiaalisen median ja kehittyvien tekoälytyökalujen myötä väärän tiedon levittäminen on nopeampaa, helpompaa ja vakuuttavampaa kuin koskaan, mikä tekee ihmismielestä uuden keskeisen taistelukentän. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten tekoäly muuttaa informaatiovaikuttamisen luonnetta ja miksi sen käyttö psykologisessa sodankäynnissä haastaa demokratioiden ja yhteiskuntien kestävyyttä.

Propaganda, misinformaatio, disinformaatio. Näitä termejä, erityisesti jälkimmäisiä, on käytetty ahkerasti viime vuosina. Ilmiöt eivät kuitenkaan ole uusia, vaan ne ovat olleet osa sodankäyntiä vuosisatoja. Propaganda yleistyi ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin hallitukset käyttivät väärää tietoa vihollista vastaan. Uudemmista termeistä disinformaatio tarkoittaa myös toimintaa, jossa jaetaan väärää tietoa. Disinformaatiossa jakaja pyrkii tarkoituksellisesti vaikuttamaan vastaanottajan toimintaan tai mielipiteisiin jakamalla harhaanjohtavaa tai väärää informaatiota. Misinformaatiossa tällaista tarkoitusperää ei ole, vaan tietoa voidaan levittää vahingossa esimerkiksi virheelliseen tietoon perustuvia uutisia jakamalla.

Siinä missä ennen väärän tiedon levittäminen vaati huomattavaa vaivannäköä, esimerkiksi lentolehtisiä, sosiaalisen median aikakausi on tehnyt siitä nopeaa ja helppoa. Olemme siirtyneet informaation – ja informaatiosodan – aikakauteen, jossa yksittäiset ihmiset voivat olla sekä vastaanottajia että levittäjiä.

Tekoäly on noussut tämän muutoksen keskiöön. Sen avulla väärää tietoa voidaan generoida valtavia määriä ja usein hyvin vakuuttavasti. Aluksi tekoäly kykeni yksinkertaiseen tekstin tai kuvan luomiseen, mutta nykyiset mallit tuottavat realistisia kuvia, ääniä ja videoita, joita ihmisen on vaikea erottaa todellisesta. Tämä tekee informaatiosodankäynnistä aiempaa tehokkaampaa: väärän tiedon kohteena olevien ihmisten on yhä vaikeampi erottaa faktaa fiktiosta, mikä horjuttaa luottamusta ja tekee ihmismielestä uuden keskeisen taistelukentän.

Tekoäly ja sodankäynnin uusi ulottuvuus

“Kaikki sodankäynti perustuu harhaanjohtamiseen”, kirjoitti kiinalainen sotilasstrategi Sunzi jo yli 2 500 vuotta sitten. Hänen ajatuksensa on kenties ajankohtaisempi kuin koskaan. Yhä lisääntyvä tekoälyn käyttö muokkaa tavallisten ihmisten arjen lisäksi parhaillaan myös sodankäynnin luonnetta. Perinteisen sodankäynnin rinnalle nousee yhä enenevissä määrin informaatiosodankäynti, jolla haetaan voittoa ihmisten ajatuksista. Puhuttaessa informaatiosodankäynnistä voidaan puhua myös psykologisesta sodankäynnistä. Psykologisen sodankäynnin operaatioilla tarkoituksena on vaikuttaa omaan, puolueettomaan tai vai vihollismaan väestöön, valtioon tai asevoimiin. Tekoälyn käytöllä on siis merkittävä vaikutus tiedon hallintaan ja ihmisten ajatteluun. Ihmismielestä on tullut entistä enemmän yksi sodan keskeisistä taistelutantereista.

Informaatiosodankäynnistä on siirrytty kohti kokonaisvaltaista kognitiivista sodankäyntiä. Sen tavoitteena ei ole pelkästään hallita informaatiota, vaan myös ihmisten ajattelun ja päätöksenteon prosesseja. Kohteena on yhteiskunnan sisäinen luottamus – yksilöiden käsitykset todellisuudesta, poliittiset mielipiteet, toimintakyky ja taistelutahto.

Meistä lähes jokainen on helposti informaation tavoitettavissa älypuhelimien ja internetin käytön myötä. Jyväskylän yliopiston tutkija Dominic Saari kuvaa kuinka kognitiivista sodankäyntiä käytetään ”strategisena työkaluna poliittisten ja sotilaallisten tavoitteiden saavuttamiseksi”. Kognitiivisen sodankäynnin myötä voidaan muuttaa ihmisten ajattelutapoja ja maailmankatsomuksia, ja näin horjuttaa luottamusta yhteiskuntaan. Tekoälyä voidaan tässäkin hyödyntää, sillä se nopeuttaa väärän tiedon luontia ja auttaa luomaan materiaalia, jolla yksilöiden käsityksiä heitä ympäröivästä maailmasta hämärretään. 

Ihmiset eivät usko väärää tietoa pelkästään siksi, että sitä on paljon ja helposti saatavilla, vaan koska inhimilliset kognitiiviset ja emotionaaliset mekanismit tekevät meidät alttiiksi väärälle tiedolle. Yksi näistä on vahvistusharha, eli taipumus huomioida ja muistaa tietoa, joka tukee jo olemassa olevia käsityksiä. Jos esimerkiksi henkilö uskoo, että rokotteet ovat vaarallisia, hän kiinnittää huomiota uutisiin mahdollisista haitoista mutta sivuuttaa tiedon niiden hyödyistä. Ihmiset ovat myös motivoituneita päättelijöitä, eli asioita tulkitaan haluamallaan tavalla riippumatta siitä, mitä faktat sanovat. Poliittinen kannattaja voi esimerkiksi vähätellä suosikkipoliitikon virheitä, mutta korostaa vastustajan pienimpiäkin mokia. Näiden lisäksi tunnepitoiset ja yllättävät viestit leviävät nopeammin kuin neutraalit, sillä ne herättävät välittömän reaktion ja halun jakaa sisältöä eteenpäin. Myös informaatioähky vaikeuttaa kykyämme arvioida väitteiden totuuspohjaa kriittisesti, sillä tietoa on niin valtavan paljon tarjolla. Näin ollen tekoälyn tuottamat vakuuttavat väitteet ja syväväärennökset hyödyntävät ihmismielen heikkouksia. Ne on suunniteltu vetoamaan tunteisiin, toistamaan tuttuja kertomuksia ja leviämään yhteisöllisissä verkostoissa, mikä tekee niiden korjaamisesta ja vastatoimista erityisen vaikeaa. 

Väärän tiedon uhkakuvat

Disinformaation uhista ei puhuta turhaan. Maailman talousfoorumin (WEF) vuoden 2024 riskiraportti nosti mis- ja disinformaation suurimmaksi lyhyen aikavälin globaaliksi uhaksi. Tekoäly ja koukuttavat algoritmit tekevät vaikuttamisesta helpompaa, nopeampaa ja halvempaa kuin koskaan ennen. Generatiiviset mallit tuottavat valeuutisia, feikkisivustoja ja uskottavia syväväärennöksiä, jotka voivat muokata julkista mielipidettä, horjuttaa instituutioita ja heikentää luottamusta demokratiaan.

Esimerkkejä näistä on jo nähty. Toukokuussa 2023 verkossa levisi kuva, jossa näytettiin massiivista räjähdystä Pentagonissa. Tätä kuvaa levitettiin muun muassa Venäjän mediassa, ja vaikka kuva todettiin nopeasti vääräksi, ehti se notkauttaa pörssikursseja Yhdysvalloissa. Väärennetyllä kuvalla oli siis taloudellisia vaikutuksia. 

Demokratioihin kohdistuu helpolla vaikuttamisyrityksiä, sillä demokraattiset yhteiskunnat ovat autoritaarisia yhteiskuntia alttiimpia informaatiovaikuttamiselle. Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntiemme keskeisiä osia ovat sananvapaus, vapaa monikanavainen media sekä vapaasti käytettävät sosiaalisen median kanavat. Nämä luovat laajan alustan viestien leviämiselle ja väärän tiedon leviämistä ei ole niin helppo havaita tai torpata. Algoritminen kohdentaminen tarkoittaa, että hyvin muokatut, tekoälyn tuottamat valeviestit löytävät tarkasti valitut kohderyhmät ja voivat vahvistaa polarisaatiota tai heikentää luottamusta instituutioihin nopeasti. Demokratioiden haavoittuvuus korostuu erityisesti vaalien aikana, jolloin informaatiohyökkäysten vaikutus voi olla suora ja nopea. 

Tekoälyä ja väärennyksiä onkin eritoten käytetty vaalivaikuttamiseen. Yhdysvalloissa silloisen presidentti Joe Bidenin ääntä käytettiin puhelimitse äänihuijauksessa, jossa kehotettiin ihmisiä jättämään äänestämättä presidentinvaalien esivaalissa. Suomessa nähtiin vuoden 2024 presidentinvaalien aikaan kuinka presidentti Alexander Stubbista levisi syväväärennysvideo sijoitushuijauksesta. Näissä tapauksissa pyritään horjuttamaan demokraattisia vaaleja ja vaikuttamaan ihmisten päätöksentekoon. Jokaisessa tapauksessa ydin oli sama: toimija hyödyntää teknologiaa luottamuksen murentamiseen ja yhteiskunnallisen epävakauden lietsomiseen.

Vaalivaikuttaminen on esimerkki tekoälyn vauhdittaman disinformaation uhkista. Uhkat voivat jatkua kuitenkin vaaleja pidemmälle – suoraan päätöksentekijöihin. Disinformaatiolla ja informaatiohyökkäyksillä voidaan horjuttaa valtion päätöksentekoa syöttämällä väärää tietoa, ohjaamalla huomiota pois todellisista ongelmista tai luomalla epäluottamusta päätöksentekijöiden kesken. Polarisaatio voi syventyä, kun tekoälyllä tuotetut sisällöt vahvistavat olemassa olevia jakolinjoja ja levittävät äärimmäisiä näkemyksiä kohdennetusti eri väestöryhmille. Näin tekoälyn avulla luotu disinformaatio ei ainoastaan uhkaa vaaleja ja demokratioita, vaan se voi pitkällä aikavälillä rapauttaa yhteiskunnan kykyä tehdä johdonmukaista ja yhteistä päätöksentekoa.

Venäjä hyödyntää tekoälyä psykologisessa sodankäynnissä

Tekoälyä on valjastettu myös sodankäyntiin. Esimerkiksi Kiina ja Yhdysvallat kehittävät kiireesti autonomisia asejärjestelmiä. Samaan aikaan tekoälyä hyödynnetään konflikteissa keinona tunnistaa taistelijoita tai vaikuttaa vihollisen mieleen. Israelin armeija on muun muassa käyttänyt tekoälyä tunnistamaan terroristitaistelijoita Gazassa. Israel on myös käyttänyt informaatiokampanjoita saadakseen amerikkalaisen tuen jatkumaan. Disinformaatiota ja tekoälyllä tuotettua materiaalia käytettiin myös tänä kesänä Iranin ja Israelin yhteenotossa. 

Tekoäly mahdollistaa psykologiset operaatiot ja kognitiivisen sodankäynnin ennennäkemättömällä laajuudella ja tarkkuudella. Siksi ei ole ihme, että monet valtiot ovat ottaneet tekoälyn työkalupakkeihinsa. Venäjä tunnetusti käyttää tekoälyä syväväärennösten ja bottiverkostojen kautta sekä sodan että rauhan aikana strategisiin päämääriinsä. Venäjän investoinnit tekoälyvetoisiin trollitehtaisiin ja bottiarmeijoihin ovat lisänneet disinformaation määrää ja uskottavuutta. Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten tiedusteluviranomaiset ovat varoittaneet tekoälyn mahdollistamien vaalihäirintäkampanjoiden kiihtymisestä.

Venäjä on käyttänyt tekoälyä kehittääkseen disinformaatiokampanjoitaan. Tekoälyn avulla tuotettu sisältö on ihmismäisempää ja vakuuttavampaa. Lisäksi tekoälyä on voitu hyödyntää informaatioympäristön reaaliaikaiseen seurantaan, mikä mahdollistaa disinformaatiokampanjoiden nopean muuttamisen.

Venäjä on aktiivisesti käyttänyt tekoälyä laittomassa sodassaan Ukrainassa. Vuonna 2022 Ukrainan presidentti Volydymyr Zelenskyistä levisi syväväärennysvideo, jossa hän sanoi Ukrainan antautuvan Venäjälle ja pyysi sotilaita laskemaan aseensa. Videon yksi versio keräsi jopa yli 120 000 katsontakertaa viestipalvelu X:ssä. Vuotta myöhemmin sodassa nähtiin kehittyneempi tekoälyvideo, jossa silloinen Ukrainan armeijan komentaja Valerii Zaluzhnyi ilmoitti vallankaappauksesta. Videota käytettiin Venäjän kanavissa todisteena välirikosta Zaluzhnyin ja Zelenskyin välillä ja pyrkimyksenä nähtiin olevan osoittaa Zelenskyin olevan sisäinen uhka Ukrainalle. Vuoden aikana tapahtunut kehitys videoiden välillä osoitti, että Venäjä on merkittävästi investoinut tekoälyn käyttöön psykologisessa sodankäynnissä.

Tekoälyn kaksiteräinen miekka

Tekoäly ei ole vain uhka, vaan myös mahdollisuus puolustukseen ja disinformaation torjumiseen. Se voi analysoida valtavia tietomääriä tunnistaakseen vaikuttamiskampanjoita, havaita syväväärennöksiä ja automatisoida vastanarratiivien luomista nopeammin kuin yksikään ihminen ehtii reagoida. Kehittyneitä tekoälytyökaluja voidaan käyttää paitsi vihamielisten viestien tunnistamiseen myös kriittisten infrastruktuurien suojaamiseen ja kansalaisten varoittamiseen reaaliaikaisesti, ennen kuin valheellinen sisältö ehtii levitä laajalle. Samaten  kehittyneet faktantarkistusalgoritmit voivat tunnistaa ja kumota väärää tietoa nopeasti. Tekoälypohjaiset järjestelmät taas kykenevät havaitsemaan koordinoitua bottiliikennettä ja paljastamaan sen taustalla olevia verkostoja. Näin tekoäly ei ainoastaan luo uusia uhkia, vaan tarjoaa myös työkaluja, joilla voidaan vahvistaa yhteiskuntien resilienssiä, suojella demokratioita ja palauttaa luottamusta julkiseen keskusteluun.

Samalla tekoälyn käyttö edellyttää eettisiä rajoja, kansainvälisiä normeja ja luottamusta lisääviä käytäntöjä, sillä väärissä käsissä se voi yhtä helposti horjuttaa kuin vahvistaa demokratioita. Globaalit standardit ja eritoten kansalaisten medialukutaidon vahvistaminen nousevat keskeisiksi keinoiksi tekoälyyn liittyvien uhkien hallinnassa. Ilman yhteisiä sääntöjä edessä voi olla kilpajuoksu kohti yhä vaarallisempia ja vaikeammin hallittavia informaatiosodan muotoja – maailma, jossa totuuden ja valheen raja hämärtyy, ja luottamus, tuo yhteiskuntien peruskivi, muuttuu hauraaksi valuutaksi.