Eduskunnan puolustusvaliokunta korosti kesäkuussa puolustusselonteon mietinnössään Puolustusvoimien tarvetta lisätä droonisodankäynnin resursseja merkittävästi. Rintamakuvat Ukrainasta ovat osoittaneet, että taisteluja käydään yhä useammin etäohjattavilla lentolaitteilla kuin rynnäkkökiväärein tai taistelupanssarivaunuin. Paine kasvaa nyt paitsi Puolustusvoimien mutta myös kotimaisen puolustusteollisuuden suuntaan, jotta Suomi pysyy droonisodankäynnin kehityksessä mukana.

Drooneista on tullut olennainen osa modernia sodankäyntiä. Alun perin muun muassa tiedusteluun ja tilannekuvan hankkimiseen kehitetyt miehittämättömät ilma-alukset ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet monipuolisiksi taisteluvälineiksi. Niiden käyttö on kasvanut erityisesti Lähi-idän ja Afganistanin sodissa sekä viime vuosina Ukrainan taistelukentillä, missä sekä kalliit sotilasjärjestelmät että edulliset kaupalliset droonit ovat osoittautuneet tärkeiksi taistelujen lopputuloksen kannalta. Venäjä hyödyntää Ukrainassa määrällistä ylivoimaa ja käy kulutussotaa, kun taas Ukraina turvautuu puolustuksen etuihin, teknologiaan ja lännen tukeen. Hyökkäys vaatii huomattavasti enemmän resursseja kuin puolustus, ja tämän voiman epäsymmetrian vuoksi Ukrainan asemien pitäminen on realistisempaa kuin laajojen vastahyökkäysten toteuttaminen.

Suomessa on selkeä paine kasvattaa droonien käyttöä ja koulutusta osana puolustusta. Siinä missä Suomessa droonien pääasiallinen käyttötarkoitus on vielä tiedustelussa ja tulenjohdossa, Ukrainasta tulleet opit ovat nostaneet tarpeen kouluttaa droonien käyttämistä suorina taisteluvälineinä, joilla tuotetaan vahinkoa viholliselle.

Tiedustelusta taisteluun

Droonit eivät ole uusi näky taistelukentällä, mutta niiden käyttökohteet ovat muuttuneet Ukrainan sodassa. Muutoksen taustalla ovat paitsi nopea teknologiakehitys, myös markkinoiden laajentunut tarjonta erityisesti hinnaltaan huomattavasti halvempien FPV-droonien (First Person View) osalta. 

FPV-droonien mukaantulo on muuttanut Ukrainan sodan kulkua ja tehnyt etulinjassa liikkumisesta haasteellista ellei mahdotonta. Ukrainalaisten joukkojen kehittämät ja taistelukentillä nähdyt sotilaalliseen toimintaan sovelletut FPV-droonit yhdistävät panssarintorjunta-ammusten tehon, kranaatinheittimien kantaman ja tarkkuuden ilmaketteryyteen. Kyseessä on ase, jonka monipuolisen liikeradan ja ketteryyden vuoksi siltä piiloutuminen ja sen torjuminen ovat muuttuneet monin tavoin haasteellisiksi. 

Suurimmat kriisit ja maailmansodat ovat usein kiihdyttäneet teknologiakehitystä. Huomioitavaa nykyajassa kuitenkin on, että kehityksen ajajat ovat siirtyneet siviiliratkaisuista kohti sotilassovelluksia, kun aiemmin teknologian kiihdytys on tapahtunut toisin päin. Ukrainan sota ei ole tässä poikkeus. Ukraina on nyt koko maailman testikenttä, jossa tulevaisuuden strategioita ja suorituskykyjä testataan. Taistelut ovat osoittaneet, että perinteinen sodankäynti ja tuliylivoima eivät enää riitä ilman teknologista älykkyyttä. Massamaisesti käytetyt halvat droonit tasoittavat pelikenttää pienten toimijoiden eduksi suuria, perinteisesti voimakkaita valtioita vastaan. Kulkusuunta droonien kehityksessä tulee kiihtymään, sillä tekoälyn integroiminen esimerkiksi droonien parveistamiseen ja autonomiseen päätöksentekoon on välttämätöntä ylivoiman saavuttamiseksi ja taistelukentän päätöksenteon nopeuttamiseksi. 

Ukrainan sodasta on kuitenkin saatu merkittävä opetus: suurin osa tappioista aiheutuu niin sanotuista itsemurhadrooneista, jotka kantavat räjähteitä ja jotka ohjataan suoraan vihollisen puolustusasemiin tai ajoneuvoihin. Lisäksi yhä useammin käytetään drooneja, joista pudotetaan kranaatteja suoraan joukkojen niskaan. Nämä kehityssuunnat ovat muuttaneet sodankäynnin luonteen, mutta Suomessa varusmiehiä ei vielä kouluteta suoraan droonien hyödyntämiseen hyökkäyksellisenä suorituskykynä.

Suomalaisen sotilaskoulutuksen tila

Yli 70 prosenttia Ukrainassa käytyjen taisteluiden tappioista on syntynyt drooneilla. Tämä tarkoittaa satoja tuhansia sotilaita ja siviilejä. Kun luvut näyttävät karuilta, on perusteltua, että Puolustusvoimilta odotetaan aiempaa rohkeampia ratkaisuja drooneihin liittyen.

Nykyisessä suomalaisessa sotilaskoulutuksessa droonien käyttö painottuu erityisesti tiedusteluun ja tilannekuvan muodostamiseen. Droonien avulla voidaan kartoittaa vihollisen joukkojen sijoittumista, havaita puolustusasemia ja seurata liikehdintää reaaliajassa – kaikki ilmasta. Näin kerätty tieto on olennaista tulenjohdolle, sillä se mahdollistaa tarkan ja ajantasaisen epäsuoran tulen ohjaamisen kohteisiin. Perinteisen koulutuksen rinnalle on myös noussut tarve kouluttaa droonien torjuntaan elektronisen sodankäynnin ja vastadrooniteknologioiden keinoin. 

Muutosta on kuitenkin jo hieman nähtävissä. Puolustusvoimat on ilmoittanut aloittavansa FPV-taistelulennokkikoulutukset tänä syksynä kantahenkilökunnalle. Varusmiehille koulutus olisi tarkoitus aloittaa toden teolla ensi vuoden puolella. Näin esimerkiksi jääkärikomppanioiden tulituki täydentyisi kevyiden kranaatinheittimien lisäksi FPV-drooneilla.

Myös reserviläisiä on alettu kouluttaa. Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK:n kautta pyritään tarjoamaan koulutusta suuremmille joukoille niiden reserviläisten voimin, joiden osaaminen on siviili-ilmailun alalta.

Se, onko muutos tarpeeksi nopeaa vastaamaan droonien kehitykseen, jää nähtäväksi. Ukrainan sodasta saadun käytännön kokemuksen perusteella Suomen tulee panostaa droonikoulutukseen entistä laajemmin, mikäli se mielii pysyä mukana sodankäynnin muutoksissa. Droonien rooli on jo laajentunut tukivälineestä taistelukyvyn keskiöön, mikä edellyttää Puolustusvoimien koulutusjärjestelmän kehittymistä ja osaamisen laajentamista välittömästi.

Poliittinen tahtotila

Loppuvuodesta 2024 Petteri Orpon hallituksen eduskunnalle antama puolustusselonteko korostaa teknologiakehityksen vaikutusta taistelun luonteen ja taistelutapojen perustavanlaatuiseen muutokseen. Samalla se nostaa esille pienten lennokkien torjuntakyvyn kehittämisen jatkamisen, mutta kokonaisuudessaan se ei anna paljon huomiota droonien roolille muuttuneessa sodan logiikassa. 

Droonien saama vähäinen huomio nousi esille myös eduskunnan puolustusvaliokunnan esittämässä mietinnössä. Valiokunta vaatii Puolustusvoimia osoittamaan lisäresursseja droonisodankäyntiin. Samalla se katsoo, että kehittämistyön tulisi tapahtua tiiviissä yhteistyössä Ukrainan kanssa, sillä ukrainalaisilla on tällä hetkellä paras ymmärrys droonisodankäynnin kehittymisestä. 

Kehittämistyöhön ukrainalaisten kanssa kannustetaan ennakkoluulottomasti myös suomalaista puolustusteollisuutta. Esimerkiksi kansanedustaja Jarno Limnéll (kok.) ja Puolustusvoimien entinen tutkimusjohtaja Jyri Kosola ajoivat aktiivisesti droonistrategian laatimista.

Suomalainen puolustusteollisuus onkin tarttunut valiokunnan ja asiantuntijoiden viestiin ja laatinut oman droonistrategiansa. Strategian kautta teollisuus haluaa osoittaa sitoutumisensa siihen, että drooneista tulisi keskeinen osa Suomen puolustuskyvyn kehittämistä. Droonistrategian tarkoituksena on toimia samalla tiekarttana, jonka avulla kotimaiset toimijat voisivat sekä vastata Puolustusvoimien operatiivisiin tarpeisiin että rakentaa vientikelpoisia ratkaisuja kansainvälisille markkinoille. Droonistrategian tavoitteet tukevat sekä kansallista puolustusta että vahvistavat Suomen asemaa osana laajempaa eurooppalaista ja transatlanttista puolustusteknologista ekosysteemiä.

Toiminnan avaimet Puolustusvoimien ja teollisuuden käsissä

Samalla kun ensimmäiset konkreettiset askeleet drooniosaamisen kehittämiseksi on otettu, on selvää, että tie on vasta alussa. Puolustusvoimien koulutuksen tulee jatkossa aidosti vastata kentän tarpeisiin ja droonien nopeasti kehittyvään rooliin modernissa sodankäynnissä. Pelkkä perustason koulutus ei enää riitä, vaan tarvitaan syvällisempää, eri aselajeja yhdistävää osaamista sekä jatkuvaa tilannekuvan ja teknologisen kehityksen seurantaa.

Droonien hyödyntäminen ei tapahdu tyhjiössä – niiden tehokkuus perustuu laaja-alaiseen yhteistyöhön eri aselajien ja toimijoiden välillä. Parhaimmillaan ne tukevat ja täydentävät muun puolustuksen suorituskykyjä mahdollistaen entistä monipuolisemmat toimintamallit taistelukentällä. Siksi on tärkeää panostaa yhteisten toimintatapojen, taktiikoiden ja strategisen johtamisen kehittämiseen, jotta droonikyvykkyys voidaan aidosti integroida osaksi puolustushaarojen eri toimintoja ja näin tukea puolustuskyvyn kokonaisuutta.

Teknologian murros vaatii myös nopeaa reagointia ja ennakointia. Jos poliittinen tahtotila ei muutu konkreettisiksi toimiksi, vaarana on, että Suomi jää kehityksestä jälkeen. Yhtenä ratkaisuna kansanedustaja Jarno Limnéll esittää ajatusta droonijoukkojen perustamisesta: tällainen joukko voisi toimia droonikyvykkyyden suunnannäyttäjänä, joka kehittää, innovoi, johtaa ja kouluttaa järjestelmällisesti. Ilman keskitettyä, selkeästi johdettua joukkoa droonien täysi potentiaali jää saavuttamatta. 

Myös puolustusteollisuudella on tärkeä roolinsa drooniosaamisen kehittämisessä. Esimerkiksi Patria on panostanut vahvasti drooniosaamiseen ja tuotantoon. Suomella olisi kuitenkin vielä paljon opittavaa Ukrainan teollisuudelta. Ukraina on sodan keskellä kyennyt rakentamaan toimintamallin, jossa droonien suunnittelu, tuotanto ja käyttöönotto tapahtuvat poikkeuksellisen nopeassa syklissä. Rintamalla taistelevat sotilaat antavat jatkuvaa palautetta, ja teollisuus muokkaa tuotteita nopeaan tahtiin, jolloin uusia malleja saadaan käyttöön jopa viikoissa. 

Ukrainasta saadut opit osoittavat, että ylivoimaa voidaan rakentaa ketterällä innovaatiolla ja kustannustehokkaalla massatuotannolla, ei pelkästään kalliilla järjestelmillä. Suomelle tämä on tärkeä oppi: puolustushallinnon tulisi luoda yhteistoimintamalli, joka kykenee vastaamaan nopeasti muuttuviin suorituskykytarpeisiin samalla tavoin kuin Ukrainassa.

Kokonaisuutena droonisodankäynnin osaamisen kehittäminen ei ole enää pelkkä mahdollisuus vaan välttämättömyys, jos Suomi aikoo säilyttää asemansa muuttuvassa sotateknologisessa ympäristössä. Nyt toiminnan avaimet ovat Puolustusvoimien ja kotimaisen puolustusteollisuuden käsissä.