Autoritaariset valtiot hyväksikäyttävät Interpolia poliittisten toisinajattelijoiden vainoamiseen laatimalla heistä tekaistuja etsintäkuulutuksia. Muutaman jäsenmaan joukko syyllistyy väärinkäytöksiin muita useammin. Hinnan väärin perustein laadituista kuulutuksista maksavat niiden kohteet – pahimmassa tapauksessa omalla hengellään.

Interpol kehitettiin tehostamaan poliisiviranomaisten käytännön yhteistyötä rikosasioissa, joilla oli kansainvälinen ulottuvuus. Toisen maailmansodan kynnyksellä järjestö joutui natsi-Saksan ikeen alle, minkä seurauksena moni jäsenmaa vetäytyi siitä. Maailmansotien jälkeen Interpolin asema kansainvälisenä järjestönä vakiintui ja sen jäsenmäärä kasvoi nykyiseen 196:een. Tämä ylittää Yhdistyneiden kansakuntien jäsenmäärän. Suomi on ollut Interpolin jäsen vuodesta 1928. Interpolin kansallinen toimisto toimii Keskusrikospoliisin yhteydessä.

Korkea jäsenmäärä tarkoittaa, että Interpolissa on mukana maita demokratioista diktatuureihin. Pääsihteeri Jürgen Stock on kommentoinut autoritaaristen ja sotivien valtioiden mukanaoloa toteamalla, ettei Interpolin tehtävänä ole tuomita jäsenmaidensa ihmisoikeustilannetta. Interpol haluaa asemoitua diplomaattisten suhteiden ja konfliktien yläpuolelle pitäytymällä puhtaasti teknisenä alustana viranomaisten tietojenvaihdolle.   

Tarkkaan ottaen Interpolin jäseniä eivät kuitenkaan ole valtiot vaan kunkin maan poliisiviranomaiset. Näin säädetään järjestön perussäännössä. Linjauksella pyritään pitämään Interpol erillään valtiollisesta poliittisesta vaikuttamisesta. Kauniista tavoitteesta huolimatta Interpol ei ole pysynyt immuunina vallankäyttöyrityksille. Sen poliisikäyttöön tarkoitettuja työkaluja on valjastettu toistuvasti rajat ylittävän sorron välineiksi, täysin niiden alkuperäisen käyttötarkoituksen vastaisesti. 

Interpolin säännöt kieltävät poliittiset kuulutukset

Interpolin tiedoksiantojärjestelmä toimii siten, että jäsenmaan poliisiviranomainen tai tietty kansainvälinen instituutio tekee pyynnön henkilöä koskevasta tiedoksiannosta (kuulutuksesta) pääsihteeristölle. Pyynnön on oltava Interpolin sääntöjen, kansallisten lakien ja kansainvälisten velvoitteiden mukainen. Järjestön säännöt kieltävät poliittisesti, sotilaallisesti, uskonnollisesti tai rodun perusteella laaditut kuulutukset. Kiellon tarkoitus on estää jäsenmaita tekemästä sellaisia kuulutuspyyntöjä, jotka Interpol tulisi joka tapauksessa myöhemmin torjumaan.

Interpolissa kuulutuspyyntöä arvioidaan erityisessä työryhmässä, kunnes pääsihteeristö julkaisee kuulutuksen jäsenmaiden yhteisessä tietokannassa. Työryhmä koostuu juristeista, poliiseista sekä operatiivisista erityisasiantuntijoista. Tämän lisäksi Interpolissa on myös erillinen, täysin itsenäinen yksikkö nimeltä Commission for the Control of INTERPOL’s Files (CCF), joka valvoo, että henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan sääntöjä. Prosesseista huolimatta sääntöjenvastaisia kuulutuksia päätyy joskus tietokantaan, minkä Interpol itsekin myöntää. Pieni osa kuulutuksista julkaistaan Interpolin julkisilla verkkosivuilla, mutta ehdoton enemmistö niistä näkyy vain viranomaisille. 

Kuulutuksia laaditaan eri värikoodein. Punainen kuulutus eli Red Notice on näistä tunnetuin. Populaarikulttuurin kentällä se on inspiroinut samannimisiä toimintakomedioita. Sitä käytetään tavoittamaan henkilöitä, joista on kuulutuksen antaneessa maassa pidätysmääräys. Punaista kuulutusta kutsutaan välillä myös kansainväliseksi etsintäkuulutukseksi.

Kuulutetun asioidessa esimerkiksi poliisin tai rajaviranomaisten kanssa punainen kuulutus näkyy niiden järjestelmissä, mistä seuraa lisätoimia, kuten kiinniotto ja asian selvittelyä kuulutuksen tehneen maan viranomaisten kanssa. Henkilö voidaan myös pidättää, vangita ja palauttaa hänet kuuluttaneeseen maahan. Varat hänen pankkitileillään voidaan jäädyttää ja hänet voidaan asettaa matkustuskieltoon.

Matkanteon viivästyminen tekaistun kuulutuksen takia on itsessään ärsyttävää, ja keksityt rikosväitteet voivat mustata viattoman ihmisen maineen. Kuulutuksen seuraukset voivat kuitenkin olla myös paljon vakavampia. Ihmisoikeusjärjestöt, tutkivat toimittajat ja tutkijat ovat 2000-luvun alkupuolelta lähtien nostaneet esiin tapauksia, joissa vainoamistarkoituksessa laaditut punaiset kuulutukset ovat johtaneet äärimmäisiin ihmisoikeusrikkomuksiin ja väkivaltaan eri puolilla maailmaa.

Venäjä metsästää korruption paljastajia

Venäjän laatimat punaiset kuulutukset vastaavat yli kolmannesta kaikkien Interpol-maiden tämän väriluokan kuulutuksista. Osuus on silmiinpistävän suuri suhteessa maan väkilukuun. Asukasluvultaan Venäjää paljon suurempi Yhdysvallat on laatinut vain noin 4 % kaikista punaisista kuulutuksista.

Venäjälle on tyypillistä perustella kuulutuksia talousrikosväitteillä. Kehitys alkoi presidentti Vladimir Putinin ensimmäisellä kaudella. Talousrikossyytteitä on helpompi tekaista ja vaikeampi todistaa vääriksi kuin muihin rikoslajeihin liittyviä syytteitä. Venäjällä ei ole epätavallista, että yrityksen menestyessä se otetaan pois omistajaltaan tekosyyn varjolla, yrityksen varat takavarikoidaan ja sen omistajaa uhkaillaan rikosseuraamuksilla, ellei hän tee “yhteistyötä” viranomaisten kanssa. 

Sijoittaja-aktivisti Bill Browder johti sijoitusrahastoa Venäjällä ja päätyi paljastamaan venäläisoligarkkeihin liittyvän korruptiokuvion. Tämän seurauksena Venäjä laati hänestä useita punaisia kuulutuspyyntöjä pyrkien saamaan hänet luovutetuksi Venäjälle. Interpol torjui pyynnöt poliittisina, mutta Browder kuitenkin esimerkiksi pidätettiin hetkeksi Espanjassa. Espanjan poliisin mukaan pidätys johtui siitä, ettei Interpol ollut poistanut Browderia koskevaa vanhentunutta kuulutusta järjestelmästä, minkä Interpol kiisti. Venäjällä Browderin nimi on vahingoittamistarkoituksessa yhdistetty jopa murhiin.

Gregory Duralev harjoitti hänkin liiketoimintaa Venäjällä, mutta erehtyi kirjoittamaan venäläisestä korruptiosta opinnäytetyössään, minkä seurauksena häntä syytettiin petoksesta. Duralev pakeni syytöksiä Yhdysvaltoihin aikomuksenaan aloittaa uusi elämä siellä. Suunnitelma kuitenkin tyssäsi Venäjän hänestä laatimaan punaiseen kuulutukseen. Amerikkalaisten virallisen selityksen mukaan Duralev oli ylittänyt turistiviisuminsa salliman oleskeluajan Yhdysvalloissa, ja siksi hänet suljettiin korkean turvatason laitokseen puoleksitoista vuodeksi. Duralev oli kuitenkin hakenut heti Yhdysvaltoihin saavuttuaan turvapaikkaa maasta, ja päätöstä odottaessaan hänellä oli lain mukaan oleskeluoikeus maassa. Itse asiassa tutkijoiden mukaan Yhdysvallat on usein käyttänyt perusteettomia, muiden maiden laatimia punaisia kuulutuksia oikeutuksenaan ottaa kiinni ei-toivottuja maahanmuuttajia.

Venäjä yritti saada takaisin omalle maaperälleen myös aktivisti-liikemies Nikolai Koblyakovin, joka pidätettiin Bulgariassa punaisen kuulutuksen vuoksi. Oikeuden päätöksen ansiosta häntä ei palautettu Venäjälle. Koblyakovia Venäjä syytti petoksesta. Liikemies oli osallistunut Venäjää koskevan korruptioraportin kirjoittamiseen sekä Venäjän ja Ranskan presidenttien Vladimir Putinin ja François Hollanden tapaamista vastustaneeseen mielenosoitukseen.

Kerran kiinalainen, aina kiinalainen

Myös kommunistipuolueen autoritaarisesti hallitsema Kiina on tunnettu mielikuvituksellisista ja mielivaltaisista tavoistaan häiritä poliittisia toisinajattelijoita. Kiinan virallisessa retoriikassa heitä pidetään synonyymina terroristeille. Terrorismikorttia Kiina käyttää perusteluna myös Interpoliin laatimilleen kuulutuspyynnöille. Kiinan laatimien punaisten kuulutusten määrä alkoi kasvaa presidentti Xi Jinpingin noustua valtaan vuonna 2012. Hiljattain niiden kerrottiin ylittäneen Venäjänkin tehtailemien kuulutusten määrän.

Maailman uiguurikonferenssin johtaja Dolkun Isa on päätynyt useasti Kiinan kuulutusten kohteeksi. Dolkun on arvostellut Kiinan Xinjiangin-politiikkaa, joten hänet on leimattu terroristijärjestön kannattajaksi. Dolkunin matkustaessa Kiinan ulkopuolella hänet on otettu kiinni eikä hänelle ole myönnetty viisumia. Lopulta Interpol poisti hänestä tehdyt kuulutukset lähes vuosikymmenen kestäneen häirinnän jälkeen. 

Aina edes kuulutuksen poistaminen perusteettomana ei auta. Uiguuriaktivisti Yidiresi Aishan pidätettiin Kiinan laatiman punaisen kuulutuksen perusteella Marokossa, mutta vaikka Interpol totesi myöhemmin kuulutuksen asiattomaksi, Aishan pysyy vangittuna. Kiinan globaali valta-asema tekee siitä houkuttelevan yhteistyökumppanin pienemmille maille, joissa demokratian rakenteet ovat heikkoja tai puuttuvat kokonaan. Yksi yhteistyön muoto, jota Kiina näiltä mailta odottaa, on sen laatimiin (tekaistuihinkin) kuulutuksiin reagointi. 

Kommunistipuolue pitää Kiinan kansalaisuuden saaneita kiinalaisina, vaikka nämä olisivat muuttaneet ulkomaille ja hankkineet uuden kansalaisuuden. Maa painostaa kuuluttamiaan henkilöitä palaamaan takaisin uhkaamalla heidän Kiinassa asuvia läheisiään. Yle uutisoi tuoreeltaan tapauksesta, jossa verkkokauppa Alibaban perustaja Jack Ma taivuteltiin soittamaan Ranskassa asuvalle ystävälleen, kiinalaisliikemies H:lle, josta Kiina oli laatinut punaisen kuulutuksen rahanpesusyytösten perusteella. Ma oli värvätty suostuttelemaan H palaamaan Kiinaan “todistamaan” korruptio-oikeudenkäynnissä.

Turkin vallankaappausyrityksen pitkä varjo 

Myös Turkki on laatinut lukuisia poliittisesti motivoituja Red Notice -kuulutuksia. Taktiikan käyttöönotto ajoittuu presidentti Recep Tayyip Erdoğanin hallintoon kohdistuneeseen vuoden 2016 vallankaappausyritykseen. Kaaoksen jälkimainigeissa yli 60 000 ihmisen nimet syötettiin Interpolin järjestelmään. Vallankaappausyritys antoi Erdoğanille hyvän tekosyyn alkaa hyödyntää Interpolia poliittisten vastustajiensa ahdisteluun. Interpolin onkin sanottu toimivan Turkin hallinnon käden jatkeena.

Presidentti Erdoğan on ottanut silmätikukseen erityisesti Fethullah Gülenin perustaman Gülen-liikkeen kannattajat. Gülen-liikkeeseen yhdistetty turkkilaisliikemies Abdullah Büyük oli paennut Turkin vainoa ulkomaille. Bulgariassa hänet pidätettiin ja luovutettiin Turkkiin, vaikka Bulgarian oikeuslaitos oli todennut häntä koskevan kuulutuksen olevan luonteeltaan poliittinen. Turkin mukaan Büyük oli jakanut sosiaalisessa mediassa ”kriittisiä” uutisartikkeleita ja siirtänyt rahaa Gülen-liikkeelle. Hän istuu tiettävästi edelleen vankilassa Turkissa.

NBA-pelaaja Ener Kanter on vastustanut avoimesti Turkin presidentti Erdoğania ja tukenut Gülen-liikettä. Tämän seurauksena Turkki on luokitellut hänet ”aseistautuneen terroristijärjestön jäseneksi”. Kanter ja hänen Turkissa asuva lapsuudenperheensä ovat saaneet tappouhkauksia, ja urheilijan ammatinharjoittaminen on hankaloitunut Turkin laadittua hänestä punaisen kuulutuksen ja mitätöityä hänen passinsa. 

Turkille ystävällismielisten maiden viranomaiset ovat myös rankaisseet Turkin kuuluttamia henkilöitä ennen näiden palauttamista Turkkiin. Malesiassa opettajana toiminut Alaettin Duman siepattiin kotimatkalla ja häntä syytettiin osallistumisesta vuoden 2016 vallankaappausyritykseen. Malesian viranomaiset lukitsivat Dumanin autiotaloon ja kiduttivat häntä ennen hänen luovuttamistaan Turkkiin. Turkissa säilöön otetun Dumanin kidutusta jatkettiin viikkoja ja hänen perhettään uhkailtiin. 

Voisiko Interpol tehdä kuulutusten väärinkäytöstä rangaistavaa? 

Sääntöjenvastaisesti laadittujen kuulutusten ongelma on tunnistettu ja tunnustettu Interpolissa, mutta ilmiötä on vaikea täysin kitkeä. 

Kyse on ikuisuusongelmasta kansainvälisen yhteistyön maailmassa: aina löytyy maita, jotka eivät piittaa yhteisistä säännöistä vaan pelaavat omaan pussiinsa. Interpol on kehittänyt keinoja ei-toivotun vaikuttamisen havaitsemiseksi, mutta sen resurssit syventyä perusteellisesti jokaiseen jäsenmaasta saapuvaan kuulutuspyyntöön ovat rajalliset. Lisäksi jäsenmaan tekemien rikosväitteiden todistaminen tekaistuiksi on mutkikasta, kun esimerkiksi Venäjällä verkosta voi ostaa väärennetyn todistuksen oikeudesta. 

Lukuisat tässäkin tekstissä esitetyt esimerkkitapaukset todistavat autoritaaristen Interpol-maiden taipumusta väärinkäyttää rikospoliisijärjestön jäsenilleen tarjoamia työkaluja. Mutta miten kävisi operatiivisen rajat ylittävän rikostorjuntayhteistyön, jos Interpolin jäseniksi päästettäisiin vain liberaalidemokratioita? Kuinka esitutkintaan saataisiin hankittua tietoa ulkopuolelle jääneistä maista? Rakenteet ja kanavat tällaista yhteistyötä varten tulisi rakentaa monin paikoin alusta. Interpolin toiminta perustuu pitkälti oletukseen viranomaisten välisestä luottamuksesta. Järjestön ydinarvoja ovat keskinäinen kunnioitus ja yhteistyö, rehellisyys, osaaminen ja innovatiivisuus. Nykyisellään Interpolin väärinkäytöstä ei seuraa tekijälleen sanktioita. Onkin ehdotettu, että Interpol voisi alkaa julkaista lukuja eri jäsenmaiden laatimista Red Notice -kuulutuspyynnöistä ja hylättyjen kuulutusten määrästä. Tämä voisi toimia pelotteena autoritaarisille maille – jos niitä vain kiinnostaisi huolehtia kansainvälisestä maineestaan.