Kansanmurha kauppasodan kynnyksellä — uiguurien sorto valuu Eurooppaan

Kirjoittajan henkilökuva
Kerkko Paananen | 13.06.2024
Tekstiartikkelin kuva. Kuva: Kerkko Paananen.

Kiinan kaukaista länsiosaa asuttavan uiguurikansan kamppailu maan kommunistipuolueen sortovaltaa vastaan on kuin Daavidin ja Goljatin kaksintaistelu. Kansantasavalta on jatkanut uiguurien kansanmurhaa kokonaisen vuosikymmenen ajan. Kansainvälisen yhteisön huomio Kiinan räikeisiin ja järjestelmällisiin ihmisoikeusloukkauksiin alueella on ollut täysin riittämätöntä. Tähän saattaa tulla muutos läntisten talousmahtien ja Kiinan välisen kauppasodan kiihtyessä.

Kansainvälinen solidaarisuustyö ry:n (KV-Solid) Kohti uiguurien ihmisoikeuksia -hanke järjesti Helsingissä 22. toukokuuta seminaarin otsikolla “Euroopan unioni ja sorto”. Hankkeen tavoitteena on aloittaa laajempi keskustelu uiguureihin kohdistuvasta kansanmurhasta. Seminaarissa olivat puhumassa uiguurien kansainvälisen kattojärjestö Maailman uiguurikongressin WUC:n puheenjohtaja Dolkun Isa, järjestön kansainvälisen vaikuttamisen ohjelmajohtaja Zumretay Arkin ja Kiinan keskitysleiriltä selvinnyt Kalbinur Sidik.

Uiguurit eivät vaadi Kiinan noudattavan eurooppalaisia arvoja, vaan niitä universaaleja arvoja, joihin kansantasavaltakin on kansainvälisissä sopimuksissa sitoutunut. Klikkaa twiitataksesi!

The Ulkopolitistin haastattelussa Sidik ja WUC:n edustajat kertoivat uiguurien ja muiden vähemmistökansojen tilanteesta Kiinassa ja WUC:n kansainvälisestä kampanjasta kansanmurhan pysäyttämiseksi. KV-Solidin seminaarin yhteydessä järjestettiin oppositiopuolueiden eurovaaliehdokkaiden keskustelu, jossa puhuttiin paljon “eurooppalaisista arvoista”. Uiguurit eivät vaadi Kiinan noudattavan eurooppalaisia arvoja, vaan niitä universaaleja arvoja, joihin kansantasavaltakin on kansainvälisissä sopimuksissa sitoutunut.

Itä-Turkestan on ”uiguurien avovankila”

Uiguureja on arvioiden mukaan noin 12 miljoonaa, ja suurin osa heistä asuu Kiinan länsiosassa nimellisesti autonomisella alueella, joka on pinta-alaltaan lähes viisi kertaa Suomea suurempi. Alueen virallinen kiinalainen nimi on Xinjiang, mikä tarkoittaa “uutta rajaseutua”. WUC:n mukaan nimi kuvastaa Kiinan valtiollista kolonalismia. Kiinan sortovaltaa vastustavat uiguurit nimittävät aluetta useimmiten Itä-Turkestaniksi. Uiguurien keskuudessa on erilaisia näkemyksiä siitä, miten alueen hallinto tulisi järjestää — aidon itsehallinnon vai itsenäisyyden kautta.

Tietoa siitä, mitä Itä-Turkestanissa tapahtuu, on ollut vaikea saada. Alue on yhtä suljettu kuin Pohjois-Korea, mutta Kiinan sortokoneistolla on siihen verrattuna moninkertaisesti rahaa ja teknologiaa. Itä-Turkestania on kuvattu “uiguurien avovankilaksi”. WUC arvioi, että keskitysleireillä tai pakkotyössä on jopa kolme miljoonaa uiguuria ja alueen muiden vähemmistökansojen jäsentä. Aluetta vuosia seuranneen yhdysvaltalaisen toimittaja Megha Rajagopalanin mukaan tilanne alueella on kuin se olisi miehitetty tai sotatoimialuetta.

Itä-Turkestania on kuvattu “uiguurien avovankilaksi”. Tilanne alueella on kuin se olisi miehitetty tai sotatoimialuetta. Klikkaa twiitataksesi!

Tietoa Itä-Turkestanin todellisesta tilanteesta ja uiguurien kansanmurhasta on kerätty keskitysleireiltä selvinneiltä, joiden on onnistunut paeta maasta. Kokemuksistaan leireillä ovat usein kertoneet henkilöt, jotka kuuluvat alueen muihin vähemmistöryhmiin, sillä heidän on ollut uiguureja helpompi päästä pois Kiinasta. Uiguurien on ylipäätään hyvin vaikea päästä käymään ulkomailla, ja ulkomaanmatkat, jopa vuosien takaiset, johtavat itsessään usein pidätykseen.

Tietoa Kiinan vankileirien saaristosta ja uiguurien kulttuuriperimän järjestelmällisestä tuhoamisesta on kerätty myös satelliittikuvista. Kolme merkittävää asiakirjavuotoa ovat tarjonneet suuren määrän todisteita Kiinan sortokoneiston toiminnasta alueella. Dokumentoitua tietoa on tässä vaiheessa niin paljon, että me emme voi enää sanoa, että emme tienneet, kuten saksalaisen autokonserni Volkswagenin toimitusjohtaja väitti BBC:n haastattelussa viisi vuotta sitten. Volkswagenin kiinalaisella yhteisyrityksellä on tehdas alueella. Yhteenvetoja tilanteesta on julkaistu myös suomeksi sekä YouTubessa että Ylen kanavilla.

Kulttuurin pelastaminen jäänyt diasporalle

Kiinan toimet uiguurien ja Itä-Turkestanin muiden vähemmistöjen kiinalaistamiseksi kohdistuivat opettajana työskennelleen Kalbinur Sidikin mukaan ensin kieleen. Vuodesta 2010 lähtien kaikki koulukirjat Itä-Turkestanissa on korvattu kiinankielisillä ja uiguurimusiikki kiinalaisella musiikilla. Lapset eivät saa puhua koulussa edes välitunnilla uiguuria, ja heidän luokanopettajansa ovat henkilökohtaisesti tästä vastuussa. Uiguurilapset eivät nykyään enää puhu mitään muuta kuin kiinaa, ja lapsia aivopestään “isänmaallisiksi” kiinalaisiksi, Sidik sanoo.

Sidikin mukaan Itä-Turkestanin muiden vähemmistökielten, kazakin, uzbekin ja kirgiisin, tilanne on yhtä surkea kuin uiguurin. Jos työtä uiguurien ja alueen muiden kielivähemmistöjen identiteetin ylläpitämiseksi ei tehdä kotimaan ulkopuolella, siihen ei ole mitään muutakaan mahdollisuutta. Kulttuurin pelastaminen on jäämässä maailmalle pirstoutuneen uiguuridiasporan harteille. Kansaa, jolla ei ole omaa kieltä, ei ole olemassa, Sidik muistuttaa.

Jos työtä uiguurien ja alueen muiden kielivähemmistöjen identiteetin ylläpitämiseksi ei tehdä kotimaan ulkopuolella, siihen ei ole mitään muutakaan mahdollisuutta. Klikkaa twiitataksesi!

Dolkun Isan mukaan Kiinan siihenastinen assimilaatiopolitiikka muuttui kansanmurhaksi, kun Xi Jinping nousi valtaan. Uhrien määrä on ennennäkemätön: uiguureihin kohdistunut vaino on suurin etnisen ja uskonnollisen ihmisryhmän kohdennettu joukkopidätys sitten holokaustin. Samaan aikaan Kiinan kommunistinen valtiovalta rohkaisee rasismia maan vähemmistöjä kohtaan. Maan valtaväestö, han-kiinalaiset, näkee vähemmistöt tavallisesti takapajuisina; arkielämässä han-kiinalaisten ajamat taksit usein kieltäytyvät ottamasta uiguureja kyytiin.

Itä-Turkestan on yksi maailman tiukimmin valvotuista alueista: poliisin tarkastuspisteitä on joka puolella, ja kaupungeissa kaikkialle ulottuva elektroninen valvonta rekisteröi jokaisen kansalaisen joka liikkeen. Valvonta on tiukempaa kuin useimmilla kansainvälisillä lentokentillä. Tarkastuspisteillä poliisi tarkistaa jokaisen uiguurin matkapuhelimen sisällön. Kiinassa on lähes mahdotonta hoitaa arkisia askareita ilman älypuhelinta, ja suojatut yhteydet ovat laittomia. Viranomaisilla on mahdollisuus valvoa käytännössä jokaista kansalaista, jokaista perhettä.

Kommunistipuolue tehnyt lapsista sorron välineitä

Itä-Turkestanissa on tänä päivänä hyvin raskasta olla uiguurinainen. Keskitysleireille teljetyt naiset eivät tiedä mitään perheenjäsentensä kohtalosta. Leiriltä selvinneet Kalbinur Sidik ja Gulbahar Haitiwaji ovat kertoneet, miten naisvankeja nöyryytetään, raiskataan ja kidutetaan säännöllisesti. Sidik, kuten lukemattomat synnytysikäiset naiset Itä-Turkestanissa, on pakkosterilisoitu. Nuoret uiguurinaiset joutuvat myös usein pakkotyöhön tehtaisiin. Näiden sortotoimien seurauksena Itä-Turkestanin väestönkasvu on lähes kokonaan pysähtynyt.

Sidik kertoi saaneensa kotitalonsa taloyhtiöltä tiedotteen, jossa talon kaikkia synnytysiässä olevia naisia käskettiin saapumaan tiettyyn aikaan aluesairaalaan, missä heille laitettiin kierukka tai heidät sterilisoitiin kirurgisesti. Operaatiosta kieltäytyneet naiset sidottiin “tiikerituoliksi” nimitettyyn kidutustelineeseen, jonka jälkeen heille tehtiin pakkosterilisaatio. Mikään ei Sidikin mukaan estä viranomaisia tekemästä uiguurinaisille pakkoabortteja. Kommunistipuolue myös pakottaa uiguurinaisia seka-avioliittoihin han-kiinalaisten miesten kanssa.

Sidik sanoo, että kommunistipuolue on Itä-Turkestanissa tehnyt uiguuriperheiden lapsista “sorron välineitä”. Kouluissa opettajat ja rehtorit utelevat pahaa aavistamattomilta lapsilta, mitä näiden kodeissa tapahtuu: puhutaanko kotona uiguurin kieltä, luetaanko kotona koraania, kuunnellaanko kotona uiguurimusiikkia. Vanhemmat pelkäävät puhua lasten kuullen vapaasti, koska lapset on opetettu vastaamaan koulussa rehellisesti. Tästä syystä vanhempien ja lasten välille ei voi syntyä enää keskinäistä luottamusta, Sidik sanoo.

Kiinan kommunistipuolue on Itä-Turkestanissa tehnyt uiguuriperheiden lapsista sorron välineitä. Klikkaa twiitataksesi!

Pidätyskiintiöt takaavat sen, että valtaosa alueen aikuisväestöstä päätyy jossain vaiheessa joka tapauksessa keskitysleirille. Pidätettyjen lapset sijoitetaan joko lastenkoteihin, sisäoppilaitoksiin muualla Kiinassa tai kiinalaisiin perheisiin. Suurimmalla osalla vankileireillä olevien uiguurien lapsista ei ole mahdollisuutta nähdä vanhempiaan pitkään aikaan tai enää koskaan. Lapset annetaan matalalla kynnyksellä kiinalaiseen perheeseen adoptioon. Kiina kaappaa ja kiinalaistaa uiguurien lapsia aivan kuten Venäjä varastaa ja venäläistää ukrainalaisia lapsia.

Niihin uiguuriperheisiin, joista mies on viety keskitysleirille, viranomaiset sijoittavat joka kuukausi yhdeksi viikoksi puoluevirkailijan, miespuolisen “vieraan”, jonka tehtävänä on valvoa ja raportoida perheen arkielämästä 24 tuntia vuorokaudessa. Kommunistipuolue nimittää tätä kodeissa tapahtuvaa valvontaa “perheiden paritusohjelmaksi”. Näillä puolueen virkailijoilla on punakantinen kirja, jossa heille on annettu viisi käskyä: tehdä ruokaa yhdessä, syödä ruokaa yhdessä, viettää ulkona aikaa yhdessä, matkustaa yhdessä ja jakaa vuode yhdessä. Sidik joutui myös jakamaan oman kotinsa tällaisen “vieraan” kanssa.

Ulkomaailmalla velvollisuus pysäyttää kansanmurha

WUC:n tavoite on kasvattaa kansainvälisen yhteisön tietoisuutta Itä-Turkestanin tilanteesta ja uiguurien jatkuvasta kansanmurhasta. Dolkun Isan mukaan Ukrainan ja Gazan sodat ovat peittäneet alleen kansanmurhaan kohdistuneen kansainvälisen huomion. Ulkomaailmalla on moraalinen velvollisuus pysäyttää kansanmurha, hän korostaa. Uiguurien kampanja on saanut tukea kansanvaltaisilta mailta; ainutkaan ei-demokraattinen maa ei ole puolustanut uiguureja.

Yksikään muslimienemmistöinen maa ei ole myöskään tukenut uiguurien kampanjaa. Islamilainen yhteistyöjärjestö OIC on jopa puolustanut Kiinan sortotoimia Itä-Turkestanissa. Tämä siitä huolimatta, että kommunistipuolue rajoittaa islaminuskon harjoittamista räikeällä tavalla ja pyrkii luomaan erityisen “kiinalaisen version” islamista. Muslimimaiden kansalaisyhteiskunnissa on myötätuntoa uiguurien kamppailulle, mutta pelko Kiinan vastatoimista pidättelee tätä tukea monessa maassa.

Isan mukaan Turkissa, missä asuu maanpaossa noin 50 000 uiguuria, useat kansalaisjärjestöt ovat tukeneet uiguurien kampanjaa, mutta maan hallitus varoo ottamasta kantaa, koska se pelkää kauppasuhteiden Kiinan kanssa kärsivän. Turkin hallitus on solminut luovutussopimuksen Kiinan kanssa, mutta Turkin parlamentti ei ole ratifioinut sopimusta. Oppositio vastustaa sopimusta, joka voisi tehdä Turkista turvattoman maan uiguuripakolaisille.

Maanpaossa elävät uiguurit joutuvat jatkuvasti pelkäämään heidän kotimaassaan asuviin perheenjäseniin tai sukulaisiin kohdistuvia kostotoimia. Klikkaa twiitataksesi!

Zumretay Arkinin mukaan Kiinan on valitettavasti onnistunut vakuuttaa suuri osa länsimaiden suuresta yleisöstä, että vain länsimaat ovat syyllistyneet kolonialismiin. Tätä viestiä Peking on toitottanut ns. globaalissa etelässä Kiinan vallankumouksesta alkaen. Tosiasiassa Kiina on hyvin vanha kolonialistinen maailmanvalta, Arkin korostaa. Suurin osa Kiina-asiantuntijoista ymmärtää Kiinan kaksinaamaisuuden, mutta monet länsimaiden diplomaatit eivät, hän sanoo. WUC julkaisee myöhemmin tänä vuonna raportin Itä-Turkestanin kolonisaatiosta.

Arkin toteaa, että EU:n jäsenmaat ovat hyvin perillä Itä-Turkestanin todellisesta tilanteesta. Valitettavasti eritoten Unkari, joka on Arkinin mukaan “Kiinan taskussa”, jarruttaa aloitteita asiassa sekä EU:ssa että YK:ssa. Uiguurien kansanmurha on tunnustettu kymmenen maan parlamentissa, mutta ei yhdessäkään Pohjoismaassa. Suomi suhtautuu arkaillen pakotteisiin Kiinaa vastaan. Kiinan ihmisoikeusloukkauksia esillä pitävässä kansainvälisessä parlamentaarisessa yhteistyöelimessä IPAC:ssa ei myöskään ole ainuttakaan suomalaisjäsentä.

Suomen vierailun yhteydessä WUC:n edustajat tapasivat tällä kertaa suomalaisten kansalaisjärjestöjen edustajia ja eduskunnan ihmisoikeusverkoston jäseniä. WUC:n edustajat eivät nyt käyneet Suomen ulkoministeriössä, mutta aiemmilla vierailuilla ulkoministeriössä ollaan Arkinin mukaan oltu hyvin vastaanottavaisia, eikä järjestö ole kohdannut hankaluuksia järjestää tapaamisia ministeriön edustajien kanssa. Pelkkien tapaamisten sijaan Isa odottaa kuitenkin rohkeampia askeleita: virallisia kuulemisia ja kansanmurhan tunnustamista.

Kymmenessä vuodessa kansainvälisen yhteisön tietoisuus uiguurien kansanmurhasta on Isan mukaan lisääntynyt. Euroopan uiguuridiaspora on hyvin pieni, kaikkiaan noin 20 000 henkeä; Suomessa uiguureja on vain 400. Diasporan mahdollisuudet kampanjoida kansansa eloonjäämisen puolesta ovat hyvin rajalliset Kiinan viranomaisten harjoittaman rajat ylittävän sorron ja pakolaisvakoilun takia. Maanpaossa elävät uiguurit joutuvat jatkuvasti pelkäämään heidän kotimaassaan asuviin perheenjäseniin tai sukulaisiin kohdistuvia kostotoimia.

Kiina tuomittiin kansanmurhasta “kansantuomioistuimessa”

Vuoden 2020 syyskuussa perustettiin ns. Uiguurituomioistuin, riippumaton ”kansantuomioistuin”, joka tutki todisteita Kiinan uiguuriväestöön kohdistamista ihmisoikeusloukkauksista. Joulukuussa 2021 tuomioistuin totesi, että Kiina oli syyllistynyt uiguurien kansanmurhaan rajoittamalla syntyvyyttä. Lisäksi se löysi todisteita rikoksista ihmisyyttä vastaan, kidutuksesta ja seksuaalisesta väkivallasta. Kansantuomioistuin perustettiin, koska Kiinan kansantasavallan rikoksia ei ole mahdollista saattaa virallisen kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Yhdysvaltain kongressi sääti vuonna 2020 uiguurien ihmisoikeuksia koskevan lain (Uyghur Human Rights Policy Act), joka velvoittaa viranomaisia raportoimaan kongressille Itä-Turkestanin ihmisoikeustilanteesta. Laki myös kehottaa presidenttiä asettamaan pakotteita ns. Magnitsky-lain nojalla niitä kiinalaisia viranomaisia vastaan, joiden katsotaan olevan vastuussa ihmisoikeusrikkomuksista Itä-Turkestanissa. Laki oli siihen asti merkittävin kansainvälinen yritys painostaa Kiinaa uiguurien joukkopidätysten vuoksi.

Vuodesta 2020 lähtien Yhdysvallat on alkanut asettaa pakotteita kiinalaisia yhtiöitä vastaan, joiden epäillään käyttävän pakkotyövoimaa Itä-Turkestanissa. Vuonna 2021 Euroopan unioni asetti myös pakotteita neljää kiinalaista korkeaa viranomaista vastaan, joiden katsottiin olevan vastuussa ihmisoikeusloukkauksista Itä-Turkestanissa. Tämä oli ensimmäinen kerta vuoden 1989 Tiananmenin aukion verilöylyn jälkeen, kun EU asetti pakotteita Kiinaa vastaan.

Euroopasta on tulossa pakkotyöllä valmistettujen kiinalaistuotteiden kaatopaikka. Klikkaa twiitataksesi!

Yhdysvaltain kongressi sääti vuonna 2021 lain (Uyghur Forced Labor Prevention Act), joka kieltää lähtökohtaisesti kaikkien tuotteiden tuonnin Itä-Turkestanista. Laki on siksi poikkeuksellinen, että se kääntää syyttömyysolettaman päälaelleen: sen nojalla mikä tahansa tuonti Itä-Turkestanista on kielletty ellei maahantuoja kykene todistamaan, että tuotannossa ei ole käytetty pakkotyövoimaa. Laki myös velvoittaa yrityksiä julkistamaan liiketoiminnalliset yhteytensä Itä-Turkestaniin.

WUC on myös painostanut Kiinassa toimivia läntisiä yrityksiä. Ranskassa uiguurijärjestöt ovat haastaneet kansainvälisiä muotijättejä oikeuteen syyttäen yrityksiä siitä, että ne hyötyvät uiguurien pakkotyöstä. Isossa-Britanniassa WUC ja kansainvälinen lakiapua tarjoava ihmisoikeusjärjestö Global Legal Action Network haastoivat maan hallituksen oikeuteen syyttäen viranomaisia siitä, että ne olivat laiminlyöneet velvollisuutensa estää pakkotyöllä tuotetun puuvillan maahantuonti.

WUC:n EU-edustaja Sheila-Ann Riekin mukaan esimerkiksi Saksassa kansallinen lainsäädäntö kieltää pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden myynnin, mutta lainsäädännön noudattamisen valvonta on puutteellista. Hän viittaa raporttiin, jonka mukaan Euroopasta on tulossa pakkotyöllä valmistettujen kiinalaistuotteiden “kaatopaikka”. Samaan aikaan Kiina pyrkii valkopesemään pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden tuotantoa kierrättämällä niiden viennin kolmansien maiden kautta.

Arkinin mukaan tilanteeseen ei ole välitöntä ratkaisua. Hän korostaa, että uiguurien pakkotyö on käynnissä olevan kansanmurhan jatkumo. Vaikka pakkotyöllä tuotettujen tavaroiden maahantuonti pystyttäisiin estämään, ongelma pysyisi yhä edelleen Kiinan sisällä. Yksi tapa saada jotain muutosta aikaan olisi rohkaista riippumatonta ammattiyhdistystoimintaa Kiinassa. Arkin kehottaa Kansainvälistä työjärjestö ILO:a, eurooppalaista ammattiyhdistysliikettä, läntisiä yrityksiä ja hallituksia toimimaan.

KV-Solidin seminaarissa puhunut Euroopan parlamentin väistyvä varapuhemies Heidi Hautala selosti EU:n uusia työkaluja, joilla voidaan puuttua Kiinan ihmisoikeusrikoksiin Itä-Turkestanissa: ihmisoikeusperustaista pakotejärjestelmää, yritysvastuudirektiiviä ja pakkotyöasetusta. Kritiikkiin siitä, että yritysvastuudirektiivi on tavoiteltua paljon heikompi, Hautala vastasi, että nyt käyttöön otetut instrumentit ovat vain “alun loppu”. Uiguureihin kohdistettua sortoa hän luonnehti seminaarissa “vähintäänkin kulttuuriseksi kansanmurhaksi”.

Ihmisoikeustulleja kiinalaisille tuontitavaroille?

Arkinin mukaan EU:n pakkotyön vastainen asetus ei ole yhtä tiukka kuin Yhdysvalloissa säädetty laki, joka kieltää uiguurien pakkotyöllä tuotettujen tavaroiden maahantuonnin. Kysymykseen, oliko laki seurausta Yhdysvaltain ja Kiinan välisestä kauppasodasta Arkin vastaa, että se oli uiguurien vuosikausia kestäneen kampanjatyön tulosta. Samalla hän lisää, että kiristyneet kauppasuhteet varmasti edesauttoivat lain hyväksymistä.

Yhdysvaltain korkeat tuontitullit useille keskeisille kiinalaistuotteille ja Itä-Turkestanissa tuotettujen tavaroiden tuontikielto saattavat johtaa siihen, että Kiina pyrkii suuntaamaan aiemmin Yhdysvaltain markkinoille mennyttä vientiä Eurooppaan. Tällöin voi syntyä tilanne, missä aiempaa suurempi osuus Kiinasta Suomeenkin tuoduista tuotteista on valmistettu pakkotyöllä. Tämä asettaisi tuotteiden maahantuojat ja jälleenmyyjät hankalaan asemaan.

Vihreiden eurovaaliehdokas Rosa Meriläisen mukaan kiinalaiset yritykset eivät toimi markkinatalouden lakien mukaan, vaan kommunistipuolue päättää, ketä lainoitetaan ja mikä työvoiman hinta Kiinassa on. “Kiinan päätavoitteena ei ole kansalaisten hyvinvointi vaan jonkinlainen kansallinen suuruus ja kommunistipuolueen säilyminen vallankahvassa”, Meriläinen kirjoittaa Verde-lehdessä. Samanlaiseen johtopäätökseen ovat tulleet Kiinan tutkijat Steve Tsang ja Olivia Cheung Xi Jinpingin poliittista ideologiaa käsittelevässä teoksessaan.

SDP:n kansanedustaja Hussein al-Taee ehdotti vuonna 2021, että kauppasuhteet Kiinan kanssa sidottaisiin maan ihmisoikeustilanteeseen: “Jos [me] suojelemme ympäristöä luomalla hiilitulleja saastuttajamaita vastaan, eikö meillä pitäisi olla myös ihmisoikeustulleja? Kun vähemmistöjen ihmisoikeustilanne paranee, silloin myös kauppaa voitaisiin taas alkaa käydä vapaammin.” KV-Solidin seminaarissa Heidi Hautala totesi, että eurooppalaisilla yrityksillä on “monta syytä miettiä”, kannattaako niiden ylipäätään harjoittaa liiketoimintaa Kiinassa.

Jos me suojelemme ympäristöä luomalla hiilitulleja saastuttajamaita vastaan, eikö meillä pitäisi olla myös ihmisoikeustulleja? Klikkaa twiitataksesi!

Yhdysvaltain entinen naisasiain suurlähettiläs Kelley Currie totesi demokratiajärjestö National Endowment for Democracyn tilaisuudessa maaliskuussa, että Kiina pyrkii muuttamaan ihmisoikeuksien määritelmää ja muokkaamaan koko kansainvälisen järjestelmän uudelleen maan autoritaarisen valtiojärjestelmän turvaamiseksi. Currie varoitti sääntöpohjaista maailmanjärjestystä puolustavia maita normalisoimasta suhteitaan Kiinaan uudelleen ja kehotti hallituksia ottamaan Kiinan räikeät ihmisoikeusrikkomukset yhä uudelleen esille.

On vaikea nähdä, miten EU voisi olla seuraamatta Yhdysvaltoja kiinalaisen halpatuonnin rajoittamiseksi. Muussa tapauksessa tuonti Kiinasta korvaa vastaisuudessa yhä suuremman osan EU-maiden kotimaisesta tuotannosta. Jos Kiina-riippuvuuteen hakeutuneet eurooppalaiset suuryhtiöt jatkavat painostustaan Kiinaan kohdistuvia tiukempia tuontirajoituksia vastaan, ehkä näitä väistämättömiä päätöksiä on helpompi puskea läpi ei ainoastaan kauppapoliittisista ja turvallisuussyistä vaan myös ihmisoikeusnäkökulmasta?

Haastattelun lopuksi kysyin WUC:n ohjelmajohtaja Zumretay Arkinilta, onko mahdollista, että uiguurit voisivat enää koskaan tuntea olevansa turvassa Kiinan kommunistipuolueen vallan alla. Arkin muistutti, että hän itse vietti lapsuutensa Itä-Turkestanissa aikana, jolloin Kiina ei pyrkinyt tuhoamaan uiguureja kansana. Enemmistö uiguureista haluaa kuitenkin asua maassa, jota he voivat kutsua omakseen, hän uskoo. Sitä ennen kansanmurhan on loputtava. Kalbinur Sidikin sanoin uiguurien ainoa “rikos” on ollut syntyä uiguuriksi.

Kirjoittaja: Kerkko Paananen
Editointi: Heidi Nihtilä
Kielenhuolto: Hanna Lehto

Lue myös