Pakolaisvakoilu on osa laajaa valtioiden rajat ylittävää sortoa, jolta eivät ole turvassa sen enempää uhreiksi joutuvat ihmiset kuin myöskään julkiset instituutiot ja viranomaiset. Vaikka ilmiö on tunnettu, ei meillä ole välineitä suojautua siltä. 

Supon mukaan Venäjän harjoittama kybertiedustelu Suomessa on lisääntynyt. Helsinkiläinen aktivisti Mikael Storsjö on kertonut Helsingin Sanomille Venäjän tiedustelupalvelun käyneen hänen kotonaan. Myös Hongkongin tilanteesta huolissaan olevat kiinalaistaustaiset suomalaiset puhuvat jatkuvasta tarkkailusta ja häirinnästä. Viime vuosina Kiina on perustanut epävirallisia poliisiasemia ympäri maailmaa.

Pakolaisvakoilulla tarkoitetaan ulkomaisten viranomaisten pyrkimystä vakoilla ja kontrolloida ihmisiä maantieteellisten rajojensa ulkopuolella. Siitä huolimatta, että pakolaisvakoilu ja valtioiden rajat ylittävä poliittinen vaino ovat tunnettuja ilmiöitä, monilta instituutioilta puuttuvat valmiudet ja työvälineet ilmiön tunnistamiseen ja torjumiseen. Selkeän lainsäädännön puuttuessa viranomaiset eivät myöskään voi puuttua ilmiöön kokonaisuutena. Haasteita lisäävät Suomen suhteet kansainvälisesti: miten vainoa torjutaan, kun sitä harjoittavat kauppakumppanit?

Yle kirjoitti viime vuonna, kuinka kiinalaisyliopisto on valvonut Suomessa asuvien opiskelijoidensa kanssakäymistä toimittajien kanssa tiukasti. LUT:n kiinalaisopiskelijan haastattelussa opiskelijaa valvoi koko ajan toinen henkilö, joka LUT:n mukaan oli opiskelijan kotiyliopiston Lahteen lähettämä opinto-ohjaaja. LUT:n strategiajohtajan Janne Hokkasen mielestä tilanteessa ei ollut mitään outoa: “Jos haluaa ajatella positiivisesti, niin ehkä tämä henkilö oli mukana tukemassa opiskelijaa jännittävässä tilanteessa.” Hänen mukaansa Kiinan valvonnan todennäköisyys tunnistetaan yliopistossa, mutta sillä ei ole keinoja estää Kiinan LUT:n kautta harjoittamaa toimintaa.

Pakolaisvakoilua vai rajat ylittävää sortoa?

Pakolaisvakoilu terminä itsessään on haasteellinen. Sillä viitataan ulkomaisten viranomaisten yrityksiin vakoilla Suomessa asuvia henkilöitä. Useimmiten tällä tarkoitetaan erityisesti Suomeen pakolaisina tulleita henkilöitä, joita heidän omat kotimaansa vainoavat. Kun asenteet maahanmuuttoa ja pakolaisia kohtaan viilentyvät, näennäisesti vain näihin ihmisryhmiin kohdistuva pakolaisvakoilun uhka on herättänyt vähän huolta. Kaikki pakolaisvakoilun kohteeksi joutuvat henkilöt eivät kuitenkaan ole pakolaisia. Sen kohteiksi ja välineiksi kelpaavat niin virkamiehet, opiskelijat, poliittiset aktivistit kuin uskonnonharjoittajat.

Vakoilu terminä ei myöskään saavuta kaikkia vieraan vallan painostuksen kohteeksi joutumisen ulottuvuuksia. Ruotsin turvallisuuspoliisin (Säpo) mukaan olisi osuvampaa puhua poliittisesta vainosta: sorrosta, jolla on selkeä poliittinen tavoite tukahduttaa toimintaa ja toimijuutta sekä kylvää pelkoa. Voisi siis olla parempi puhua laajemmasta, koko yhteiskunnan turvallisuutta uhkaavasta ilmiöstä. Toinen osuvampi termi olisi esimerkiksi Amnestyn sekä useiden muiden kansainvälisten toimijoiden ja valtioiden käyttämä “transnational repression” eli rajat ylittävä sorto.

Olennaista tällaisen sorron ymmärtämisen kannalta on sen järjestelmällisyyden ja laajuuden tunnistaminen. Vakoiluun ja painostukseen syyllistyneiden henkilöiden karkotus ja syyttäminen oikeudessa eivät riitä, sillä sortotoimet ovat usein systemaattisia ja pitkäjänteisiä operaatioita. Suurlähetystöillä ja konsulaateilla onkin keskeinen rooli rajat ylittävän sorron harjoittajina. Esimerkiksi Ruandan Mosambikin-lähetystön työntekijät ovat uhkailleet maassa asuvia ruandalaisia puhelimitse, ja eräs Ugandassa asuva pakolainen kertoo Ruandan lähetystön virkamiesten käyneen hänen kotonaan toistuvasti. 

Egyptin lähetystöjen konsulipalvelut ovat taas kieltäytyneet uusimasta kansalaistensa henkilöpapereita useissa maissa, kuten Saksassa, Malesiassa ja Qatarissa. Turkissa edellä mainittujen haasteiden lisäksi Egyptin konsulipalvelut ovat vaatineet hakijoita kertomaan yksityiskohtaisesti sosiaalisen median tileistään epävirallisten hakemusdokumenttien muodossa. Suurlähetystöjen osa on merkittävä myös esimerkiksi kotimaistaan paenneiden saudi- ja emiraattinaisiin kohdistuvassa seurannassa ja pakkopalautuksissa, joissa suurlähetystöt ottavat haltuunsa pakenevan henkilön passin tai muita matkustusasiakirjoja. 

Rajatonta sortoa rajoittamassa

Yksinkertaisin konkreettinen keino, jolla yhteiskunta voi vahvistaa puolustustaan rajat ylittävää sortoa vastaan, on pakolaisvakoilun kieltäminen lailla. Tällä hetkellä Suomessa periaatteessa ainoastaan valtioon ja suomalaisiin kohdistuva tiedustelu on rikos. Ulkomaalaisten vakoilu täyttää rikoksen tunnusmerkistön vasta, jos urkintaa toteutetaan laittomin keinoin, mikä jättää vihamielisille toimijoille paljon liikkumavaraa. Supo onkin peräänkuuluttanut pakolaisvakoilun kriminalisointia jo vuodesta 2012.

Esimerkiksi Ruotsissa pakolaisvakoilu on rangaistava rikos, ja maassa onkin tuomittu useita vakoojia, jotka ovat välittäneet tiedustelutietoja esimerkiksi Iranille sekä Venäjälle. Viimeisimpänä rikossyytteen on saanut mies, jota syytetään uiguureista kerätyn tiedustelutiedon levittämisestä Kiinalle.

Pakolaisvakoilu ilmiönä on tunnettu ja tunnustettu. Siitä uutisoidaan säännöllisesti, ja esimerkiksi vihreiden ja perussuomalaisten edustajat eduskunnassa ovat vaatineet pakolaisvakoilun kieltoa. Esitykset eivät kuitenkaan ole saaneet tuulta alleen. Esimerkiksi vuonna 2021 oikeusministerinä toiminut Anna-Maja Henriksson linjasi, että Suomen lainsäädäntö pystyy jo nykyisellään vastaamaan yksittäisiin henkilöihin kohdistuvaan vakoiluun ja painostukseen soveltuvilla rangaistuksilla.

Supo on kuitenkin tehnyt selväksi jo Ukrainan sodan alkuvuonna, ettei se pysty suojaamaan ukrainalaisia pakolaisia vieraiden valtojen urkinnalta. Sama pätee myös Kremlin valtaa paenneisiin venäläisiin. Haasteita pakolaisvakoilun tunnistamiselle ja tuomitsemiselle tuottaa erityisesti vainon varhainen vaihe, jossa vakoiltavista henkilöistä kootaan tiedustelutietoja, joita voidaan uhkausten kautta käyttää tukahduttamaan vainotun henkilön poliittisia pyrkimyksiä tai uskonnon harjoittamista.

Kokonaisuus edellyttää kuitenkin myös rajat ylittävää sortoa kokevien ryhmien turvallisuuden ja luottamuksen tunteen kasvattamista. Esimerkiksi monet Suomessa asuvat uiguurit ovat saaneet Kiinan turvallisuuspalveluilta viestejä, joissa vaaditaan vakoilemaan muita uiguureja ulkomailla ja raportoimaan näiden tekemisistä. Usein heitä uhkaillaan Kiinassa asuvien sukulaisten hyvinvoinnin uhalla. MTV:n haastattelemat uiguurit pitävät todennäköisenä, että joku Suomen uiguuriyhteisön sisällä vuotaa tietoja Kiinan valtiolle. On niin ikään todennäköistä, että kyseinen tai kyseiset henkilöt eivät toimi tiedustelun hyväksi vapaasta tahdostaan.

Kiinan uiguuriyhteisöön kohdistama toiminta perustuu perinteisemmän henkilöiden ja heidän toimintansa vakoilun sekä sorron lisäksi yhteisön sisäisen luottamuksen romuttamiseen. Luottamus toisiin yhteisön jäseniin tai ympäröivän yhteiskunnan kykyyn reagoida pakolaisvakoilun kaltaiseen valtioiden rajat ylittävän sorron muotoon voi entisestään lisätä vähemmistöstressiä ja pahentaa sortotoimien aiheuttamia traumoja. Niistä johtuva haavoittuvuus voi taas altistaa yhteisön jäsenet yhä röyhkeämmille sortoyrityksille ja saada heidät toimimaan vieraan vallan puolesta tahtomattaan.

Eräs haavoittuvuutta lisäävä tekijä on kielimuuri. Rajat ylittävä sorto tapahtuu usein ainakin osittain kielimuurin takana. Tämän takia sortotoimet ja vaino eivät välttämättä näy länsimaisille toimijoille, ja siksi niiden olemassaoloa voi olla vaikea hahmottaa. Viestintä ulkomaailmalle voi poiketa siitä, miten vainoa harjoittava toimija viestii vainotuista omien rajojensa tai kieliyhteisönsä sisällä.

Pakolaisvakoilu ja rajat ylittävä poliittinen vainoaminen on usein hyvin järjestelmällistä ja pitkälle vakiintunutta toimintaa, jonka osalta ei voida puhua yksittäistapauksista. Toimintaan puuttumiseen tähtäävän lainsäädännön tulisi ottaa huomioon ilmiön laajuus ja luonne kokonaisuudessaan.

Pakolaisvakoilun kieltäminen on kuitenkin vain osa rajat ylittävän sorron kitkemistä. Suurlähetystöjen toimiessa vainon mahdollistajina on tärkeää, että myös diplomatian keinoin tehdään selväksi, ettei toiminta ole hyväksyttävää ja että sillä voi olla seurauksia maiden välisille suhteille. Esimerkiksi Kanada on karkottanut useita intialaisia diplomaatteja seurauksena sikheihin kohdistuneista sortotoimista Kanadan maaperällä sekä laittanut maiden väliset kauppaneuvottelut jäihin.

Heikoin lenkki

Haasteeksi pakolaisvakoilun kriminalisoinnissa on osoittautunut epäilys siitä, ettei kriminalisointiin löydy vaadittavaa yhteiskunnallisesti painavaa tarvetta. Aiemmin pakolaisvakoilu on voitu marginalisoida vain pakolaisia koskevaksi ongelmaksi, joka ei ole Suomen turvallisuuden kannalta relevantti. Euroopan turvallisuusympäristön ja erityisesti ulkopoliittisen keskustelun turvallistuessa on kuitenkin vaikea nähdä, etteikö kriminalisoinnille olisi painava yhteiskunnallinen tarve.

Ukrainan sodan myötä Venäjän hybridivaikuttamisen uhka on kasvanut. Sabotaasit ja kyberhyökkäykset eivät kuitenkaan ole ainoita yhteiskuntien toimintojen ja niiden vakauden horjuttamiskeinoja. Norjan turvallisuuspoliisi (PST) kertoi viime vuonna, että Venäjän tiedustelupalvelu on vuonna 2015 pyrkinyt käyttämään rajan yli maahan saapuneita pakolaisia tiedustelutoimiinsa. PST:n mukaan haavoittuvassa asemassa olevia pakolaisia värvättiin huijaamalla ja uhkaamalla. Norjassa pakolaisvakoilu on kriminalisoitu, ja laittoman tiedustelun nähdään kohdistuvan laajemmin koko Norjan yhteiskuntaan yksittäisten vainottujen henkilöiden sijaan.

Jos rajat ylittävään sortoon ei löydetä keinoja puuttua voimakkaammin, voidaan Suomi tulkita sopivaksi kohteeksi rajat ylittävälle poliittiselle vainolle. Liittolaisten näkökulmasta Suomen heikkous voi näyttäytyä tiedusteluriskinä, erityisesti rajanaapurimme ollessa eräs globaalisti keskeinen sorron harjoittaja. Jos pakolaisvakoilu kiminalisoitaisiin, voisi se ajaa vainoa harjoittavat toimijat nurkkaan ja vähentää näiden toimintamahdollisuuksia Suomessa. Samaan aikaan se kohottaisi pakolaisvakoilun marginaalisesta toiminnasta vakavasti otettavaksi yhteiskunnalliseksi uhaksi, jonka ratkaisuun on aito intressi.