Vuonna 2020 alkanut verinen sisällissota Etiopian pohjoisimmassa osavaltiossa Tigrayssa ja sen naapuriosavaltioissa  päättyi marraskuussa 2022 solmittuun rauhansopimukseen. Niin kutsuttuun Pretorian sopimukseen kohdistui silloin suuria odotuksia. Miltä Tigrayn tilanne näyttää nyt, yli kaksi vuotta rauhansopimuksen jälkeen? Miksi Etiopian ja Eritrean välisen sodan uhka leijuu alueen yllä?

Kaksi vuotta kestänyt Tigrayn sota oli tähän mennessä yksi  2000-luvun tuhoisimmista sisällissodista. Se runteli Tigrayta ja sen lähialueita sosiaalisesti, poliittisesti ja taloudellisesti. Jopa 200 000 sotilasta kuoli, minkä lisäksi keskushallinnon asettama saarto aiheutti satojen tuhansien siviilien kuoleman muun muassa nälkään ja terveydenhuollon puutteeseen. Sodan eri osapuolet toteuttivat todistetusti sekä sotarikoksia että rikoksia ihmisyyttä vastaan. Etiopian joukkojen on väitetty syyllistyneen tigraylaisten kansanmurhaan. Seksuaalista väkivaltaa käytettiin laajasti sodankäynnin välineenä, ja sen ja muun epäinhimillisen kohtelun jättämät yksilölliset ja kollektiiviset traumat ovat syvät.

Siksi ei ollutkaan yllättävää, että odotukset olivat suuret, kun Etiopian liittovaltio ja Tigray People’s Liberation Front (TPLF) solmivat Afrikan Unionin välittämän rauhansopimuksen Etelä-Afrikan Pretoriassa. Ihmiset Tigrayssa ja sen ulkopuolella toivoivat, että edellytykset tavalliseen elämään – rauha, peruspalvelujen palautuminen, kotien jälleenrakentaminen ja talouden elpyminen – toteutuisivat. Odotuksista huolimatta myönteinen kehitys rauhansopimuksen jälkeen ei ole päätä huimannut.

Tigray sodan jälkeen

Rauhansopimuksen jälkeen jotkut peruspalvelut avautuivat ja humanitaarista apua pääsi alueelle. Sota kuitenkin jätti jälkeensä valtavat humanitaariset tarpeet, joihin osavaltion tai liittovaltion hallinto ei ole pystynyt vastaamaan. Rauhansopimukseen ei päättyneet myöskään koko maata jo useita vuosia koetelleet ennätyksellinen kuivuus ja sen kanssa vuorotelleet tulvat. Arviolta miljoona maan sisäistä pakolaista ei ole vielä lähes kaksi ja puoli vuotta rauhansopimuksen jälkeen päässyt palaamaan koteihinsa. Tigrayn osavaltion länsiosia miehittävät naapuriosavaltio Amharan joukot, kun taas raja-alueilla valtaa pitävät eritrealaiset joukot. Puute ruoasta, perustarvikkeista ja palveluista on hälyttävää sielläkin, missä koteihin on päästy palamaan. Poliittisesti Tigrayta ei ole vieläkään integroitu osaksi Etiopian liittovaltion hallintoa, jonka rakenteissa etnisten ryhmien perusteella muodostuvilla osavaltioilla tulee olla tasapuolinen edustus.

TPLF:n sotilaiden aseistariisunnalle ja demobilisaatiolle tehtiin rauhansopimuksessa kunnianhimoiset suunnitelmat. Tosiasiassa aseistariisunta on ollut hidasta. Aseet jättäneiden  entisten TPLF:n sotilaiden uudelleen integroituminen takaisin yhteiskuntaan on ollut heikkoa riittämättömän tuen takia. Alueella on myös eritrealaisia sekä muista Etiopian osavaltioista olevia joukkoja, joita ei ole saatu riisuttua aseista.

Pretorian sopimuksessa sovittiin myös siirtymävaiheen oikeudesta (eng. transitional justice). Kyseessä on prosessi, jonka avulla saavutettaisiin kokonaisvaltainen sovinto, konfliktin uhrien oikeudenmukainen kohtelu ja oikeuden toteutuminen. Lisäksi sen tarkoitus on huomioida muut Etiopian lähihistorian konfliktit, vaikka sen sytykkeenä toimikin Tigrayn sota. Vaikka varsinaista linjausesitystä ei vielä ole tehty,  valmisteluprosessi on jo kohdannut vastustusta muun muassa opposition ja kansalaisyhteiskunnan suunnalta. Erityisesti huolta herättää liittovaltion hallinnon rooli siirtymäajan oikeuden edistäjänä samalla, kun se on osapuolena aktiivisissa aseellisissa konflikteissa Oromian ja Amharan alueilla. Myöskään hallinnon hitaus tukea ja jälleenrakentaa sodan jälkeistä Tigrayta sekä varmistaa kokonaisvaltainen aseistariisunta eivät herätä kansalaisyhteiskunnan luottamusta siitä, että liittovaltion tavoite todella olisi oikeuden toteutuminen.

Tigrayn sisällä kuohuu

Pretorian rauhansopimuksen mukaisesti Tigrayhin perustettiin väliaikaishallinto. Vaikka rauhansopimuksessa painotettiin väliaikaishallinnon edustavuutta ja inklusiivisuutta, hallinto muodostui lopulta pitkälti jo ennen sotaa alueella merkittävinä toimineista TPLF:n ja Tigrayn osavaltion puolustusvoimien jäsenistä.

Hallinnon sisällä alkoikin pian kuplia. Osavaltion johtoon asetetun Getachew Redan taustalta alkoi valua poliittista ja sotilaallista eliittiä Debretsion Gebremichaelin, TPLF:n johtajan, taakse. Hallinto jakautui lopullisesti kahteen leiriin vuoden 2025 alussa, kun Debretsionin blokki otti vallan osassa alueista ja Etiopian keskushallinnon kahta vuotta aiemmin asettama Getachewn hallinto syöstiin vallasta.

Hallinnon epävakaus ja valtakamppailu ovat näkyneet heikentyneenä ihmisoikeustilanteena sekä poliittisiin vastustajiin kohdistuvana väkivaltana, sieppauksina ja massapidätyksinä. Huhtikuun alussa Tigrayn väliaikaishallinnolle nimettiin uusi presidentti, kun pääministeri Abiy Ahmed asetti tehtävään kenraaliluutnantti Tadesse Wereden. Tadesse lupasi varmistaa, että Pretorian sopimuksen täytäntöönpanoon ja pysyvän rauhan tiellä olevien esteiden ratkaisuun ryhdytään heti. Uusi presidentti painotti yhtenäisyyttä ja yhteistyötä niin ehtona kuin ratkaisuna Tigrayn tilanteeseen.

Tadessen nimitys ei kuitenkaan vielä takaa, että Tigrayn kehityskulut kääntyisivät positiivisiksi. Abiyn yksipuolinen päätös syrjäyttää entinen johto ei varsinaisesti yhdistä TPLF:n jakautunutta johtoa. Lisäksi aseellisten ryhmien läsnäolo ja kietoutuminen poliittisiin liikkeisiin saattaa lisätä tilanteen tulenarkuutta. 

 Etiopia ja Eritrea sotakannalla

Samalla kun Tigrayn sisällä kuohuu ja tilanne käy yhä epävakaammaksi, sekä maan sisäiset että ulkoiset lähteet arvioivat Etiopian ja Eritrean olevan sodan julistuksen partaalla. Sodan syttyessä pahaan alakynteen jäisi maiden välisen rajan eteläpuolella levittäytyvä Tigray.

Eritrea itsenäistyi Etiopiasta vuonna 1993 vuosikymmeniä kestäneen sodan lopputuloksena. Etiopian ja Eritrean suhteet ovatkin olleet jännitteiset pitkään: ne ovat vaihdelleet ystävällismielisistä aina sotatilaan asti. Maiden suhteet olivat vaikeat erityisesti silloin, kun Tigrayn TPLF hallitsi Etiopiaa – siitäkin huolimatta, että juuri Tigrayn alue on Eritreaa lähellä sekä maantieteellisesti, kulttuurisesti että kielellisesti. Kun Etiopian nykyinen pääministeri Abiy Ahmed vuonna 2018 nousi valtaan ja syrjäytti TPLF:n, Etiopian ja Eritrean suhteet siirtyivät rauhan aikaan. Lähentymisen taustalla vaikutti molempien pääkaupunkien yhteinen vihollinen, TPLF. Vuosien 2020–2022 Tigrayn sodassa Eritrea taisteli Etiopian keskushallinnon rinnalla tarjoten sille merkittävää tukea.

Pretorian rauhanneuvotteluissa Eritrea ei ollut neuvotteluosapuolena tai sopimuksen allekirjoittajana. Tästä on ollut kahdenlaisia kielteisiä seurauksia: Ensinnäkin eritrealaisia joukkoja jäi Tigrayhin, vaikka ulkomaisten joukkojen vetäytymisestä sovittiin sopimuksessa. Lisäksi eritrealaiset hallitsevat edelleen joitain raja-alueita, ja heidän läsnäolonsa aiheuttaa levottomuutta.

Toisaalta Eritrea koki tulleensa ohitetuksi rauhanneuvotteluissa, vaikka sillä oli ollut tärkeä rooli sodassa Etiopian tukena. Tämä oli omiaan nostamaan pintaan vanhat vihamielisyydet.

Tilanne alkoi kiristyä vielä entisestään, kun Etiopian Abiy alkoi vuonna 2023 toistaa Etiopian intressiä päästä merelle yhä voimakkaimmin sanankääntein. Etiopia menetti pääsyn merelle Eritrean itsenäistyessä vuonna 1993, ja Abiy on kautensa alusta asti pitänyt pääsyä merelle yhtenä Etiopian kohtalonkysymyksenä. Viime vuonna tehty Etiopian ja Somalimaan satamadiili herätti epävarmuutta koko Afrikan sarven alueella. Samalla se ajoi myös Etiopian ja Somalian diplomaattiseen kriisiin.

Joulukuussa Etiopia ja Somalia sopivat Turkin välittämissä neuvotteluissa tilanteen, eikä satamahanketta nyt edistetä. Sovinto ei kuitenkaan ole estänyt Abiyn puheita merirajasta Etiopian kohtalonkysymyksenä, jota ei sovi unohtaa. Katseet kohdistuvatkin nyt taas Eritreaan, kun Somalimaa on ainakin toistaiseksi tiputettu vaihtoehdoista pois. Puheet puolin ja toisin ovat koventuneet.

Tiukoista puheistaan huolimatta Abiy on vakuutellut, ettei Etiopia pyrkisi saamaan Eritrealta pääsyä merelle sotilaallisin keinoin, vaan tyytyisi diplomatiaan. Tästä huolimatta molempien maiden on raportoitu valmistautuvan sotaan: Eritrea on aloittanut kansalaisten liikekannallepanon ja Etiopia siirtänyt kalustoaan lähelle Eritrean rajaa.

Tigrayn epävarma tulevaisuus

Ihmiset Tigrayssa jonottavat pitkiä aikoja nostaakseen rahansa pankeista ja varustautuakseen ruualla ja polttoaineella. Tuoreessa muistissa on, miten vuosien 2020-2022 sodassa pohjoinen osavaltio oli pitkään humanitaaristen ruoka- ja lääkekuljetusten ulottumattomissa. Myös puhelin-, internet- ja pankkiyhteyksiä pidettiin suljettuina.

Ruokaa, polttoainetta ja muita perushyödykkeitä on jo lähtökohtaisesti alueella liian vähän. Tigrayssa on tällä hetkellä ainakin miljoona ihmistä, jotka tarvitsevat nopeasti humanitaarista apua. Elinkustannusten räjähdysmäinen kasvu vaikeuttaa tilannetta entisestään. Kuin kirsikkana kakun päällä Yhdysvaltojen USAID:in leikkaukset syventävät kriisiä – Etiopiaan kohdistuu Afrikan maista dollarimääräisesti  suurin leikkaus, ja sen saamasta tuesta suurin osa on ollut suunnattuna juuri humanitaariseen toimintaan.

Eritrea voi nyt käyttää hyväkseen Tigrayn hallinnon kahtiajakautuneisuutta, sillä väliaikaishallinnon sisäiset kiistat tarjoavat mahdollisuuden horjuttaa sekä TPLF:ää että Etiopian keskushallintoa.

Osa tilannetta seuraavista asiantuntijoista arvioi, että Abiyn taktiikkana saattaa olla  Eritrean presidentti Isaias Afwerkin painostaminen sodan uhalla neuvottelupöytään satama-asiasta. Sotaa pidetään kuitenkin hyvin todennäköisenä. Samalla länsimaiden katseet ovat muissa maailman konflikteissa, vaikka Etiopian ja Eritrean välien liennyttäminen vaatisi kaikki mahdolliset keinot.

Mikäli sota syttyy, vaikuttaa se suoraan Tigrayhin. Tigrayn hallinnon sisäiset kiistat vaikeuttaisivat kriisin hillitsemistä, humanitaarisen avun toteutumista ja kansalaisten suojelua. Sodasta kärsisivät taas ne ihmiset, joiden elämää seuraa yhä edellisen raa’an sodan pitkä varjo.