Tammikuussa Etiopia ja Somalimaa yllättivät naapurinsa ja muut Afrikan sarven politiikan seuraajat allekirjoittamalla alueen tulevaisuudelle merkittävän yhteisymmärryspöytäkirjan. Asiakirjalla Etiopia lupaa tunnustaa Somalimaan itsenäisyyden, jos se saa vastineeksi pääsyn Punaisellemerelle. Alueen vakaudelle hanke tuo mukanaan myrskyvaroituksen.

Yhteisymmärryspöytäkirjassa semi-autonominen Somalimaa lupaa vuokrata Etiopialle Punaisenmeren rantaviivaa siten, että sisämaavaltio Etiopia saa pääsyn merelle. 50 vuoden vuokrasopimus mahdollistaisi Etiopialle kaupallisen ja merisotilaallisen pääsyn Adeninlahdelle Berberan sataman läheisyydessä.

Yhteisymmärryspöytäkirja ei ole sitova sopimus, joten sen toimeenpaneminen edellyttää vielä tarkempia neuvotteluja käytännön toteutuksesta. Molempien maiden johdoille jo yhteisymmärryspöytäkirja on poliittinen voitto, mutta muissa maissa aloite herättää levottomuutta.

Itsenäisyyspyrkimyksiä ja meren kutsua

Somalimaa sijaitsee Somalian pohjoisosassa Adeninlahden rannikolla. Sen rajat noudattavat siirtomaa-ajan Brittiläisen Somalimaan rajoja. Brittiläinen Somalimaa ja Italialainen Somalimaa yhdistyivät heti itsenäistymisensä jälkeen 1960-luvulla. Somalimaassa on siitä asti koettu, että valta on keskittynyt liikaa maan eteläosiin. Somalimaa julistautuikin itsenäiseksi vuonna 1991, mutta yksikään valtio ei ole tunnustanut sitä, vaikka alueella on hyvät perusteet itsenäisyydelle. Ulkovallat ja kansainväliset järjestöt näkevät, että vaikka Somalimaan pyrkimys itsenäisyyteen on perusteltu, sen edistäminen kannustaisi myös muita maanosan lukuisia separatistiliikkeitä pyrkimään samaan.

Somalimaa ei kuitenkaan todellisuudessa ole Somalian keskushallinnon hallinnassa – sillä on oma hallintojärjestelmä, armeija, valuutta ja passi. Toisin kuin käytännössä edelleen luhistunutta Somaliaa, Somalimaata hallitaan verrattain demokraattisesti ja se on Somaliaan verrattuna poliittisesti vakaampi ja rauhanomaisempi. Somalimaalla on myös epävirallisia diplomaattisia suhteita moniin maihin. Ilman kansainvälistä tunnustusta Somalimaa ei pääse käsiksi kansainvälisiin rahoitusmekanismeihin eikä osalliseksi diplomaattiseen päätöksentekoon. Etiopia on Afrikan unionin toiseksi suurin jäsenmaa, jonka tarjoama tunnustus olisi toteutuessaan Somalimaan hallinnolle merkittävä tuki itsenäisyyspyrkimyksille.

Etiopia on ollut sisämaavaltio vuodesta 1993 lähtien, jolloin rannikolla sijaitseva Eritrea itsenäistyi Etiopiasta. Se on maailman väkirikkain sisämaavaltio, jonka ulkomaankauppa on täysin riippuvainen pikkuruisen naapurimaan Djiboutin satamasta. Etiopia kokee, että Djiboutin satamasta on syntynyt liikaa kuluja ja byrokratiaa. Satama ja sen tuoma talouden kasvu on ollut Etiopian johtavien poliitikkojen, erityisesti nationalistien, agendalla Eritrean itsenäistymisestä asti. Erityisesti vuonna 2018 valtaan noussut pääministeri Abiy Ahmed on koko kautensa ajan korostanut sataman merkitystä maalleen. Abiyn johdolla erilaisia neuvotteluratkaisuja on pyritty löytämään niin Sudanin, Djiboutin, Kenian kuin Somalimaankin kanssa.

Vuonna 2023 Abiy alkoi väläytellä jopa mahdollista aseellista hyökkäystä toisen valtion alueelle. Syksyllä hän lietsoi pelkoa pitäessään puheen, jossa hän totesi pääsyn merelle olevan Etiopian kohtalonkysymys ja Punaisenmeren olevan maan luonnollinen raja. Naapurimaissa tätä tulkittiin jopa sodan uhkana. Vaikka Abiy sai myöhemmillä sovittelevilla ulostuloillaan pahimmat pelot leppymään, jäi kysymys pääministerin aikeista silti leijailemaan ilmaan.

Sekä Etiopian että Somalimaan hallinnoille kyse on myös sisäpolitiikasta. Somalimaan presidentti Muse Bihi Abdi on kohdannut sisäistä kritiikkiä poliittisista ja sotilaallisista epäonnistumisistaan ja etsii tapoja lisätä kannatustaan ennen marraskuun presidentinvaaleja. Etiopian Abiy taas tarvitsee positiivisia käänteitä viemään huomiota pois maan sisäisistä konflikteista.

Turvallisuushuolia ja valtapeliä

Yhteisymmärryspöytäkirjan sisältöä ei ole julkistettu, ja sen osapuolilla vaikuttaa olevan osin erilaiset tulkinnat siitä, mitä on sovittu. Esimerkiksi kysymykset siitä, missä vuokrattava alue tarkalleen sijaitsisi ja sisältäisikö se sekä kaupallisen että merisotilaallisen osan, ovat vielä epäselviä.

Somaliassa yhteisymmärryspöytäkirja on herättänyt vahvaa vastustusta sekä hallinnossa että kansan keskuudessa. Maan keskushallinto Mogadishussa ilmoitti välittömästi pitävänsä sitä perusteettomana. Somalian keskushallinnon näkemys on, että neuvottelemalla Somalimaan kanssa Etiopia uhkaa Somalian suvereniteettia ja puuttuu sen sisäisiin kysymyksiin. Erityistä huolta herättää kysymys siitä, olisiko Etiopialla Somalian rannikolla kaupallisen sataman lisäksi myös laivastojoukkoja.

Kysymys on myös Afrikan sarven jo ennestään epävakaasta turvallisuustilanteesta. Etiopialla on merkittävä rooli Al-Shabaab-islamistiliikkeen vastaisessa taistelussa. Etiopia ja Somalia taistelevat yhdessä ryhmittymää vastaan Somaliassa, ja maiden välien viilentyminen voisi heikentää tätä yhteistyötä. Pahimmassa tapauksessa jompikumpi maista voisi käyttää tällä hetkellä Somalian puolella Al-Shaabia vastaan taistelevia Etiopian joukkoja kiistan pelinappuloina ja poistaa ne alueelta luoden sinne Al-Shabaabin mentävän valtatyhjiön.

Somalia pelkää, että keskushallinnon suvereniteetin kyseenalaistaminen pelaa suoraan Al-Shabaabin pussiin. Terroristijärjestö viljelee ajatusta siitä, että Somalian valtio on kyvytön suojelemaan Somalian aluetta ja sen ihmisiä. Tälle narratiiville Etiopian neuvottelut Somalimaan johdon kanssa ohi Mogadishun ovat kuin bensaa liekkeihin.

Pelko ei ole perusteeton, sillä heti yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittamisen jälkeen Al-Shabaab ilmoitti torjuvansa sen sisällön ja uhkasi aloittaa sodan Somalimaata ja Etiopiaa vastaan. Uhkailu ei ole ollut vain sanahelinää, sillä ryhmittymä myös aloitti rekrytointikampanjan Etiopian ja muiden ulkovaltojen vastaiseen sotaan.

Somalian hallinnon tukena kysymyksessä ovat myös useat alueelliset ja muut ulkovallat. Turvallisuuskysymys herättää huolen Somalian kehitykseen tehtyjen satsausten säilymisestä. EU, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja monet muut valtiot ovat vuosien ajan tukeneet suurilla kehitysapupanostuksilla muun muassa Somalian terveys- ja koulutussektoreita ja hallinnon rakentamista. Jos kiista yltyy aseelliseksi konfliktiksi, on sosioekonomiseen kehitykseen odotettavissa harppauksia taaksepäin.

Etiopian pienille rannikkonaapureille Djiboutille ja Eritrealle kysymys on vakava. Etiopian vienti ja tuonti on yksi Djiboutin talouden kulmakivistä – ja joidenkin mielestä nykyisenkaltainen infrastruktuurinen asetelma on jopa maan itsenäisyyden säilymisen edellytys. Siksi tilanne on viilentänyt maan suhteita sekä Etiopiaan että Somalimaahan. Eritrealle Etiopian satamahankkeen edistyminen herättää kysymykset Etiopian mahdollisesta aseellisesta uhkasta ja valmiudesta tarvittaessa hyökätä Eritrean alueelle samasta syystä.

Lisäksi taustalla vaikuttavat poliittiset liittoumat ja vaikutusvallan tavoittelu. Punainenmeri on poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti tärkeä solmukohta. Sen läpi kulkee merkittävä osa maailman merirahdista ja sen rannoilla on kaikkien suurten valtioiden tukikohtia. Alueella olevalla infrastruktuurilla on erityisen suuri merkitys valtioiden suvereniteetille ja poliittiselle ja taloudelliselle vallalle.

Esimerkiksi Kiina on investoinut paljon Djiboutin infrastruktuuriin, ja siksi Djiboutin sataman merkityksen väheneminen tarkoittaisi takaiskua myös Kiinan vaikutusvallalle alueella. Egypti taas on huonoissa diplomaattisissa väleissä Etiopian kanssa Niilille rakennetun jättipadon takia, joten sen tuki Somalialle on loogista.

Arabimaille Punainenmeri on jo pidemmän aikaa ollut tärkeä pelikenttä. Saudi-Arabian blokissa Egypti, Eritrea ja Djibouti pyrkivät säilyttämään olemassa olevan vaikutusvaltansa alueella, kun taas Arabiemiraatit ja Etiopia liittolaisineen haluavat lisätä omaansa. Tähän taustaan nähden ei olekaan yllättävää, että myös Saudi-Arabia ja Egypti tukevat Somaliaa – samalla ne varmistavat, että Punaisellemerelle ei tule uusia merkittäviä pelaajia. Arabiemiraattien läheiset suhteet Etiopiaan ja Somalimaahan ja erityisesti sen suuret infrastruktuuri-investoinnit Somalimaassa taas ovat nostattaneet kysymyksiä Arabiemiraattien mahdollisesta osallisuudesta näissä neuvotteluissa. Virallisesti Arabiemiraatit on kuitenkin ilmaissut tukensa Somalian suvereniteetille.

Välit kiristyvät

Toistaiseksi Etiopian suurlähettiläs on karkotettu Mogadishusta ja Etiopian lähetystöt Somalimaassa ja Somalian toisessa puoliautonomisessa osavaltiossa Puntmaassa on suljettu. Lisäksi Somalia on estänyt yhtä Ethiopian Airlinesin lentoa laskeutumasta Somalimaan Hargeisaan – Somalimaan de facto itsenäisyydestä huolimatta Somalia hallitsee sen ilmatilaa. Tämän suurempaan diplomaattiseen tai sotilaalliseen vastustukseen Somalia ei kuitenkaan ole toistaiseksi ryhtynyt, onhan Etiopia kooltaan ja vaikutusvallaltaan Afrikan sarven jättivaltio. Merkittävänä rauhanturvajoukkojen lähettäjänä sitä ei kannata suututtaakaan niin kauan kuin taistelu Al-Shabaabia vastaan on meneillään. Somalia ei kuitenkaan ole ollut kiinnostunut neuvottelemaan Etiopian kanssa niin kauan kuin Etiopia pitää kiinni yhteisymmärryspöytäkirjasta Somalimaan kanssa.

Etiopia ja Somalimaa taas ovat jatkaneet neuvotteluja muun muassa turvallisuusyhteistyöstä. Satamaprojektin aloituksen ja itsenäisyyden tunnustamisen ei oleteta tapahtuvan käden käänteessä, sillä käytännön toteutus vaatii tarkkojen yksityiskohtien sopimista. Lisäksi kummallakin maalla on sisäpoliittista tasapainoteltavaa. Korkean inflaation, sisäisten konfliktien ja humanitaaristen kriisien haastamalle Etiopialle naapurimaiden todellinen suututtaminen ei liene paras vaihtoehto. Vaikka Somalimaassa aloite on pääsääntöisesti otettu ilolla vastaan, on se kohdannut myös sisäistä vastustusta. Etiopian joukkojen pääsy Somalimaan alueelle nähdään uhkana alueen turvallisuudelle ja itsenäisyydelle. Tästä syystä myös mahdollisen tulevan sataman alueelta kotoisin oleva Somalimaan puolustusministeri erosi vastalauseena aloitteelle.

Asiantuntijoiden mukaan on epätodennäköistä, mutta ei poissuljettua, että satamahankkeen edistäminen johtaisi välittömään aseelliseen konfliktiin alueella. Kävipä Somalimaan ja Etiopian neuvotteluissa miten tahansa, kaksi asiaa vaikuttaa varmalta. Ensinnäkin itsenäisyys ja pääsy merelle ovat osapuolten johdolle niin merkittäviä kysymyksiä, etteivät Etiopia ja Somalimaa tule lopettamaan niiden edistämistä, vaikka nykyinen hanke kariutuisikin. Toiseksi aihe kiristää jo nyt alueen maiden ja niiden liittolaisten (aiemmin jopa ystävällismielisiä) välejä Afrikan sarven hyvin konfliktiherkällä alueella. Edes neuvottelujen keskeyttäminen ei poistaisi niiden syventämiä jakolinjoja.

__

Kirjoittaja: Maija Santalahti

Editointi: Jannika Melkko, Tiina Salola ja Jussi Ala-Lahti

Kielenhuolto: Jannika Melkko