Neljän Kiina-asiantuntijan uutuusteos pyrkii ymmärtämään Kiinaa siitä itsestään käsin. Kiina Xi Jinpingin aikakaudella tarkastelee Kiinan yhteiskunnan, talouden ja politiikan kehitystä kuluneen kymmenen vuoden aikana. Kirjan vahvuuksia ovat sen leikkisä kielenkäyttö ja monipuolinen lähihistorian analyysi.

Kiina Xi Jinpingin aikakaudella (Teos 2023) pureutuu nimensä mukaisesti presidentti Xin vuodesta 2012 alkaneeseen valtakauteen. Kirjan takaa löytyy Kiina-ilmiöt-uutiskirjeestä tuttu nelikko: Ari-Joonas Pitkänen on Taiwaniin erikoistunut väitöskirjatutkija Turun yliopistosta, Matti Puranen Kiina-erikoistutkija Maanpuolustuskorkeakoulusta, Mika-Matti Taskinen puolestaan uutistoimisto STT:n tuottaja ja Niko Vartiainen työskentelee Tekirillä johtavana konsulttina.

Kirjoittajien mukaan teos on syntynyt uutiskirjeen tavoin Google Docs -yhteismuokkauksen avulla, ja lopputuloksessa tämä näkyy positiivisesti: kokonaisuus on yllättävän eheä, ja Kiina-ilmiöistä tuttu elävä ja leikkisä kieli kantaa läpi teoksen. Siinä mielessä Kiina Xi Jinpingin aikakaudella eroaa Mikael Mattlinin, Lauri Paltemaan ja Juha Vuoren vuonna 2021 ilmestyneestä Kiinan poliittisesta järjestelmästä: nyt ilmestynyt teos on journalistisempi ja sopii siten paremmin lomalukemistoon, jälkimmäinen taas on akateemisempi ja oppikirjamaisempi. Kumpaakin voi suositella nyky-Kiinan politiikasta kiinnostuneille, ja teokset täydentävät toisiaan hyvin. 

Monipuolinen katsaus nyky-Kiinaan

Kiinaa käsittelevässä uutistulvassa iskee herkästi vauhtisokeus. 1,4 miljardin asukkaan maan taloudessa, politiikkalinjauksissa ja suurvaltasuhteissa tapahtuu jatkuvasti, mutta toisaalta moni pinnan alla kytevä ilmiö ei ylitä suomalaista uutiskynnystä kovinkaan helposti. Siksi pidempiaikaisia kehityskulkuja voi olla vaikea hahmottaa. Kiina Xinpingin aikakaudella kuvaa vuosien 2012–2022 tapahtumia tarkasti, yksityiskohtia säästelemättä ja hyvin lähteytettynä. Tässä Kiina-ilmiöt-uutiskirjeen arkistosta on ollut eittämättä apua. Tarkat kuvaukset eivät kuitenkaan puuduta lukijaa, vaan vuosikymmenen aikana mediasta tutut tapahtumat taustoitetaan huolella, ja kirja tarjoaa myös hyvää synteesiä lähihistoriasta. 

Kiina Xi Jinpingin aikakaudella on jaettu kahteen osaan Xin presidenttikausien 2012–2017 ja 2017–2022 mukaisesti, ja epilogi kurkottelee myös kolmannen kauden puolelle aina kevääseen 2023 saakka. Kumpaakin kautta käsitellään viiden temaattisen luvun verran. Analyysin kohteiksi päätyvät kummankin kauden puoluepolitiikka, yhteiskunnan suunta, talouspolitiikka, Taiwanin ja Hongkongin kysymykset sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Ehditäänpä näiden raamien sisällä ruotia myös vaikkapa Renny Harlinin roolia Kiinan ja Hollywoodin suhteiden lämmittäjänä. Siirtymät eri aiheiden välillä on toteutettu sulavasti, ja kokonaisuus on eheä.

Vaikka teos kietoutuukin Xi Jinpingin ympärille, ei kyseessä ole henkilökuva vaan kuvaus Kiinasta hänen aikakaudellaan. Kiinassa valtaa pitävä kommunistinen puolue ei juuri hiisku toimistaan ulkopuolisille, minkä vuoksi poliittinen järjestelmä on helppo mieltää jonkinlaiseksi mustaksi laatikoksi. Teosta lukiessa tuntuu kuitenkin siltä, kuin olisi itse maan valtakeskittymänä tunnetun Pekingin Zhongnanhain kulisseissa juonimassa nuorisoliittolaista fraktiota vastaan. Leninistinen puoluevaltio pysyvine komiteoineen ja politbyroineen avautuu myös asiaan aiemmin vihkiytymättömälle. Xi Jinpingin kaudella valta on toisaalta keskittynyt ja henkilöitynyt Xihin, mutta toisaalta hänen aikakautensa voidaan nähdä luontevana jatkumona puolueen aikaisempiin linjauksiin. Kirjoittajat kallistuvat enemmän jälkimmäiseen tulkintaan. 

Kymmenvuotinen kurinpalautus

Kokonaisuudessaan Kiina Xi Jinpingin aikakaudella kuvaa sitä, kuinka maa on kuluneen vuosikymmenen aikana siirtynyt kohti tiukempaa valtion kontrollia taloudessa, mediassa ja lähes kaikilla muillakin yhteiskunnan osa-alueilla. Xin kaudelta mieleen jäävät erityisesti kulttuuriseksi kansanmurhaksi asti yltynyt Xinjiangin muslimiväestön sorto sekä Hongkongin demokratialiikkeen ja vapaan kansalaisyhteiskunnan tukahduttaminen. Kirjassa tapahtumia käsitellään kriittisesti ja kattavasti argumentoiden. Kirjoittajat välttävät normatiivisia kannanottoja sortumatta kuitenkaan tasapainoharhaan tai Kiinan myötäilyyn. 

Pitkin kirjaa kumotaan myös joitakin Kiinaan liittyviä väärinkäsityksiä, joita länsimaisessa mediassa ja julkisessa keskustelussa on esiintynyt. Esimerkiksi sosiaalinen pisteytysjärjestelmä on mielletty jonkinlaiseksi kaikenkattavaksi poliisivaltion ruumiillistumaksi, mitä kommunistinen puolue tuskin pistää itse pahaksi. Todellisuudessa järjestelmä on kuitenkin huomattavasti hajanaisempi, ja sitä voi jossain määrin pitää jonkinlaisena luottorekisterin kaltaisena järjestelynä, jolla pyritään paikkaamaan valtavan yhteiskunnan luottamusvajetta. Kirjoittajat pohtivat myös sitä, mikä kiristyneessä politiikassa on lopulta ollut Xin kädenjälkeä ja missä määrin se eroaa aiemmasta kehityssuunnasta: esimerkiksi toisinajattelijoiden “uudelleenkouluttamista” harjoitettiin jo Falun Gong -liikkeen aikana, ja reuna-alueilla Tiibetissä ja Xinjiangissa mielenosoituksia tukahdutettiin kovin ottein jo vuonna 2009. 

Fokuksessa Kiina

Mediassa Kiina on usein objekti – esimerkiksi Yhdysvaltojen poliittisen päätöksenteon kohde – ja sen toimintaa pyritään selittämään toisaalta muiden maiden toimintalogiikalla, toisaalta sen omalaatuisella vuosituhantisella historialla. Kiina Xi Jinpingin aikakaudella pitää fokuksen tiukasti Kiinassa itsessään ja sen omassa toiminnassa. Vaikka teos keskittyykin pitkälti autoritäärisen suurvallan ylätason politiikkaan, huomioivat kirjoittajat hyvin myös moninaisen kansakunnan muut toimijat, kuten sosiaalisen median käyttäjät ja tutkijat. Valokeilaan pääsevät myös Hongkongin ja Taiwanin politiikka ja niiden kansalaisyhteiskunta sekä länsimaiset Kiina-asiantuntijat. Teos osoittaa, että puolue näkee sille epämieluisat ilmiöt mielellään ulkomaisina vaikutteina, vaikka niille voisi löytää tarttumapintaa Kiinan omasta vuosituhantisesta perinteestäkin. 

Teoksen vahvuus onkin siinä, että se tarkastelee Kiinaa siitä itsestään käsin. Osin tästä syystä sen sisältö saattaa yllättää: länsimaisena lukijana Kiinasta ensimmäisenä tullee mieleen ulkopolitiikka Vyö ja tie -hankkeineen ja suurvaltakiistoineen, mutta teoksessa niitä käsitellään verrattain vähän. Sen sijaan Kiinan sisäisille kysymyksille, kuten ideologian vahvistamiselle ja talouden omavaraistumiskehitykselle, varataan paljon palstatilaa. Kiina Xi Jinpingin aikakaudella on hyvä johdatusteos Kiinan kuluneen vuosikymmeneen. Laajemmin Kiinaan perehtyneelle teos ei tarjoa uusia tutkimustuloksia tai raflaavia kannanottoja, mutta se ei liene populaarin tietokirjan tarkoituskaan. Millä tasolla lukijan aiempi Kiinan-tuntemus onkaan, on teos ilahduttavan monipuolinen, ja kiitosta ansaitsee myös tapahtumakulkujen huolellinen taustoitus ja erilaisten näkökulmien esille tuominen. 

Teksti: Julia Lintunen

Editointi: Eero Tuorila

Kielenhuolto: Hanna Lehto