Suomeen ajatuneet droonit ja epäonnistunut viestintä kansalaisille ovat herättäneet huolta viranomaisviestinnän saavutettavuudesta ja Suomen kyvystä suojella kansalaisiaan tarpeen tullen. Toimivia ratkaisuja on jo olemassa, mutta Suomi on ollut niiden kanssa saamaton. Vaikka viimeviikkoinen droonihälytys osoittautui vaarattomaksi, osoitti tapaus myös Suomen turvallisuuden kannalta merkittävän puutteen, jonka korjaamiseksi tulee toimia.

Varoitus! Iltapäivällä ja yöllä on odotettavissa voimakkaita ukkosmyrskyjä. Älä hae suojaa puiden alta. Jos mahdollista, pysy kotona. 

Tämä viesti saapui perinteisenä tekstiviestinä puhelimeeni eräänä kesäisenä iltana asuessani Puolassa. Teknologia sen taustalla on niin kutsuttu LB-SMS eli sijaintiin perustuva tekstiviesti: jos oleskelualueellasi on todettu henkeä uhkaava vaara, viesti tulee suoraan puhelimeesi. 

Tämä viesti saapui puhelimeeni vuonna 2019. 

Uudellamaalla annettiin perjantaina 15.5.2026 aamuneljän aikaan vaaratiedote mahdollisesta vaarallisesta droonista 112 Suomi -sovelluksen kautta. Tiedote ei kuitenkaan tavoittanut kaikkia kansalaisia, sillä toimiakseen sovellus vaatii ajankohtaiset paikkatiedot ja jatkuvasti päivitetyn sovellusversion. Tiedotteen ajoissa tavoittamat kansalaiset jäivät kuitenkin odottamaan vielä tietoa tilanteen päättymisestä, joka lopulta saapui tunnin myöhässä järjestelmään teknisen vian vuoksi.

Samaan aikaan Euroopan unionin monet muut maat käyttävät EU Alert -järjestelmää, joka lähettää vaaraviestin kaikkiin tietyllä alueella oleviin kännyköihin. Tieto vaaratilanteesta tulee läpi, vaikka puhelin olisi hiljennetty. Ylimääräisiä sovelluksia ei tarvita. 

Asiantuntijat ovatkin jo pitkin kevättä ihmetelleet, miksi Suomi on tässä kehityksessä jäljessä. Vieläkin eriskummallisemmalta kuulostaa Suomen halu kehittää täysin oma järjestelmä, vaikka Euroopassa on varsin toimiva järjestelmä jo käytössä. Miksi keksiä pyörä uudelleen, kun valmis ratkaisu on saatavilla? 

Pelkästään kansalaiset tavoittava vaaratiedote ei ollut kuitenkaan haasteena drooniperjantaina. Tapahtuman johdosta järjestetyssä virallisessa valtion tiedotustilaisuudessa korostettiin paitsi uhkan vakavuutta, mutta vakuutettiin myös kansalaisia viranomaisten yhteisestä tilannekuvasta. Todellisuudessa kansalaiset saivat lukea Puolustusvoimilta ja sisäministeriöltä hyvin erilaisia näkemyksiä oletettujen droonien määrästä. Sisäministeriön pelastusylijohtajan Kimmo Kohvakan mukaan Suomeen oli harhautunut ainakin yksi drooni, kun samaan aikaan Puolustusvoimilla ei ollut minkäänlaista havaintoa droonista eikä tietoa alueloukkauksista. Yhteinen tilannekuva taisi puuttua myös valtion keskeisimmiltä turvallisuustoimijoilta. Se siitä kokonaisturvallisuudesta.

Myös pääministeri Petteri Orpo harmitteli huonosti toteutettua viranomaisviestintää. Samalla hän nosti esille tarpeen saada uusi tekstiviestipohjainen hälytysjärjestelmä toimimaan viivästyksettä. Jos toimivan järjestelmän olemassaolosta ei tietäisi, Orpon maininta jo myönnetyistä määrärahoista uuden järjestelmän osalta voisi kuulostaa helpotukselta. Tässä tilanteessa kommentti nosti vain enemmän hämmennystä. Jos määrärahat on jo olemassa ja toimiva järjestelmä löytyy, miksi Suomi edelleen viivyttelee?

Vaikka vaaratiedotetta käytettiinkin nyt ensimmäistä kertaa, ovat droonit häirinneet Suomea jo pitkin kevättä. Maaliskuun lopussa kaksi ukrainalaista taisteludroonia putosi Kouvolaan ja Luumäelle. Droonit olivat aseistettuja, ja ne olivat harhautuneet Suomen maaperälle todennäköisesti Venäjän GPS-häirinnän vuoksi. Kukaan ei loukkaantunut, mutta Suomi oli uuden edessä – tulisiko harhautuvista drooneista uusi osa arkeamme?

Tapahtumaa seurasi presidenttien Alexander Stubbin ja Volodymyr Zelenskyin keskustelu. Ukraina pyysi Suomelta tapausta anteeksi.

Vain päiviä myöhemmin kolmas drooni löytyi Parikkalan Pyhäjärveltä. Huhtikuussa Iittiin pudonneen droonin taistelukärki piti räjäyttää hallitusti metsässä. Toukokuun alussa kahden droonin epäiltiin loukanneen ilmatilaa Virolahdella.

Suomen reaktiot tapahtumiin ovat olleet varsin maltillisia ja pidättyväisiä. Sen sijaan valtionhallinnon viestintä on ollut rauhoittelevaa, mutta myös ristiriitaista. Kokonaisuutena viestintä vaikuttaa tasapainottelevan Ukraina-suhteiden kanssa, mutta sivuuttaa kuitenkin periaatteliset kysymykset alueellisesta suvereniteetista. Stubbin kommentin “Sota on tullut aika lähelle meitä” voi siksi mieltää monella eri tavalla, varsinkin kun samaan hengenvetoon pyydetään varautumaan siihen, että tulevaisuudessa vastaavia tilanteita todennäköisesti tulee lisää.

Vaikka Stubb kiitti viranomaisia nopeasta toiminnasta heti aamutuimaan, on valtionjohdolla ja viranomaisilla nyt peiliin katsomisen paikka. Viranomaisviestinnän ja yhteisen tilannekuvan parantamisen lisäksi on erittäin tärkeää laittaa kuntoon kansalaisille viestittävät tiedotteet. Vaaratiedotteen vastaanottaminen ei voi olla riippuvainen sovelluksesta puhelimessa. 

Alussa kerrotun puolalaisen vaaratiedotteen ansiosta osasin pysyä sisätiloissa. Jos drooni olisikin eksynyt Uudellemaalle, olisin nukkunut sen ohi tietämättä. Sen jälkeen olisikin jännittänyt, mitä jos tämä tapahtuu uudelleen. Silloin saattaisin jopa muistella kaihoisasti Puolan aikoja. Vaaratiedotteet saapuivat luotettavasti puhelimeeni – kiitos teknologian, jota Suomi ei ole ollut vielä halukas hyödyntämään.