The Ulkopolitist Point on The Ulkopolitistin kolumnipalsta, jonka kirjoittajat tarttuvat ulkopolitiikan ajankohtaisiin ja kiinnostavimpiin ilmiöihin.

Maailmanpolitiikan kriisien keskellä monella johtajalla, asiantuntijalla ja nettikeskustelijalla tuntuu olevan näkemys siitä, mistä tässä kaikessa on oikeastaan kyse ja miten asiat kuuluisi ratkaista. Taikuri voi kuitenkin yllättyä itsekin, jos pysähtyy hetkeksi ja tarkastelee omaa ajatteluaan kriittisesti. Apua ajattelun kehittämiseen tarjoaa salaperäinen tiedustelumaailma, joka on joutunut oppimaan omista virheistään kantapään kautta.

Elämme vasta tammikuun puoliväliä, mutta alkuvuoteen on mahtunut jo paljon. Yhdysvallat kaappasi Venezuelan diktaattori Nicolás Maduron. Heti perään Donald Trump julisti ”Donroen doktriinin” ja Yhdysvaltain herruuden koko läntisellä pallonpuoliskolla. Valkoisen talon näkemyksen mukaan myös Grönlanti kuuluu Yhdysvaltojen takapihalle. 

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Onko kansainvälisellä oikeudella enää mitään merkitystä vai jaetaanko maailmaa muutaman suurvallan etupiireihin? Syrjäyttääkö ”kova” realismi ”pehmeän” idealismin? Korvataanko rauhanomainen yhteistyö sotilaallisilla interventioilla ja uhkauksilla?

Presidentti Alexander Stubb on kansainväliselle yleisölle suunnatuissa puheissaan jatkuvasti tuonut esiin, että paras tapa reagoida uhkiin ja epävarmuuteen on olla cool, calm and collected. Vaikka presidentti yhdistää nämä ominaisuudet usein erityisesti suomalaisiin ja suomalaiseen ulkopolitiikkaan, viime päivien tapahtumat ovat aiheuttaneet täälläkin vilkasta keskustelua, joka ei ole ollut erityisen kylmäpäistä. 

Mitä nämä Stubbin mainostamat maltillisuus ja harkitsevaisuus siis oikeastaan tarkoittavat käytännössä?

Maduron kaappausta on julkisessa keskustelussa verrattu muun muassa Yhdysvaltain hyökkäykseen Irakiin vuonna 2003, sillä molemmissa tapauksissa paikalliset öljyvarannot lienevät olleet ainakin osasyynä Yhdysvaltojen toimintaan. Irakiin liittyi kuitenkin myös toinen merkittävä asia, joka voi antaa vastauksen siihen, miten nykytapahtumiin tulisi suhtautua. Irak oli nimittäin Yhdysvaltain tiedustelupalvelujen historian suurimpia epäonnistumisia, kun paljastui, ettei Saddam Husseinilla ollutkaan joukkotuhoaseita.

Virhearvio pakotti amerikkalaisia tiedustelupalveluja miettimään uudelleen, miten analyysia kannattaisi tehdä. Tiedustelupalveluissa huomattiin, että arviointi menee usein pieleen ihmismieleen sisäänrakennettujen ajatteluvinoumien takia. Tällaisia vinoumia ovat esimerkiksi ryhmäajattelu tai se, että oletamme vastapuolen ajattelevan samalla tavalla kuin me.

CIA:n analyytikkojen Randolph H. Phersonin ja Richards J. Heuer Juniorin kirjoittama Structured Analytic Techniques for Intelligence Analysis  -kirja ei ole hyödyllinen pelkästään tiedusteluanalyytikoille, vaan kaikille maailmanmenoa pohtiville. Kirja on pullollaan erilaisia tekniikkoja, jotka auttavat arvioimaan kriittisesti omaa ajattelua ja tunnistamaan sen vinoumia ja harhoja.

Phersonin ja Heuerin tekniikat ovat vastakohta perinteiselle argumentaatiologiikalle, jonka mukaan omaa väitettä tulee perustella, eli etsiä ja esittää faktoja sen tueksi. Hyvin perusteltu väite voi kuulostaa erittäin vakuuttavalta ja saa esittäjänsä vaikuttamaan viisaalta. Tässä lähestymistavassa piilee kuitenkin merkittäviä sudenkuoppia, sillä se kannustaa vähättelemään oman väitteen kanssa ristiriidassa olevia faktoja ja näkemyksiä.

Oman ajattelun kyseenalaistaminen kulkee vastaan myös algoritmien ohjaaman nykymaailman logiikkaa, jonka mukaan kuka koviten huutaa, saa äänensä kuuluviin. Silti kannattaa olla itsekriittinen, varsinkin jos haluaa päästä pintaa syvemmälle ja miettiä asioita muustakin kuin laiskasta oikeisto vs. vasemmisto -näkökulmasta tai erilaisista enemmän tai vähemmän onnistuneista historia-analogioista.

Asiat ovat harvoin yksinkertaisia, varsinkaan maailmanpolitiikassa. Siksi omaa ajattelua ja yksinkertaistuksia on syytä haastaa kokonaisuuksia palastelemalla. Jos monimutkaisia teemoja, kuten Venezuelan tai Grönlannin tapahtumia, pilkkoo pienempiin osiin, kuten poliittiseen, sotilaalliseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen ulottuvuuteen, ja arvioi jokaista erikseen, voi olla ainakin suhteellisen varma siitä, ettei analyysissa ole ammottavia aukkoja. Kun tunnistaa jokaiseen ulottuvuuteen liittyviä tärkeimpiä oletuksia, voi tarkistaa, pitävätkö ne oikeasti paikkansa. Näin yksinkertaisilta vaikuttaviin asioihin saadaan uutta perspektiiviä.

Grönlanti, Venezuela sekä muut ajankohtaiset tapahtumat herättävät myös kysymyksen siitä, mitä nykyinen kehitys tarkoittaa Euroopalle ja Suomelle. Tulevaisuuden ennustaminen on haastavaaa, ja Trumpin kaltaisten impulsiivisten johtajien seuraavien askelien ennustaminen entistäkin vaikeampaa. Paras tapa ennakoida tulevaa on miettiä erilaisia vaihtoehtoisia kehityskulkuja.

Skenaariot ovat nykyään varsin suosittu analyyttinen työkalu. Tulevaisuuden pohdinnan yksi keskeisimmistä työkaluista on skenaarioiden peruskolmikko, jota voi yksinkertaistetusti luonnehtia niin, että asiat joko pysyvät samoina tai muuttuvat paremmiksi tai huonommiksi. Tämä ei kuitenkaan ole hyödyllisin ajattelutapa. Ihmisellä on taipumus ajatella, että tulevaisuus on nykyisyyden jatkumoa ja keskitien skenaario näyttää meille usein automaattisesti todennäköisemmältä. Siksi rajut käänteet, kuten Venäjän hyökkäys Ukrainaan, pääsevät yllättämään meidät.

Tiedusteluanalyysi antaa eväät myös parempaan skenaarioanalyysiin. Jos kolmikon sijaan valitsemme skenaariomalliksi nelikentän, joudumme ensimmäiseksi pohtimaan, mitkä ovat neljän eri skenaarion x- ja y-akselit. Tämä pakottaa miettimään, mitkä asiat tulevaa kehitystä oikeasti ohjaavat. Näin voi tulla ajatelleeksi jotain, mikä ei ehkä muuten juolahtaisi mieleen.

Asioista voi lopulta olla montaa mieltä. Tärkeintä on tiedostaa, että meidän jokaisen ajatteluun vaikuttavat kognitiiviset vinoumat ja vääristymät, vaikka olisimme kuinka koulutettuja ja asiantuntevia. Jos on valmis haastamaan itseään, voi omalta osaltaan varmistaa, että cool, calm and collected ei jää pelkäksi puheeksi, vaan johtaa oikeasti asioiden parempaan ymmärtämiseen sekä erilaisten vaihtoehtojen tunnistamiseen ja niihin varautumiseen.