Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden välinen Escazún sopimus astuu voimaan vuoden 2021 alussa. Kuusi vuotta kestäneiden neuvotteluiden tuloksena vuonna 2018 syntynyt sopimus on ainutlaatuinen ja merkittävä alueellinen ihmisoikeussopimus, jonka tavoitteena on taata kansalaisten oikeus saada oikeaa ja ajankohtaista tietoa ympäristöön ja luonnonvarojen käyttöön liittyvistä kysymyksistä. Tarkoituksena on edistää ympäristödemokratiaa, eli kansalaisten osallistamista heitä koskettavassa päätöksenteossa ilmastoon liittyvien haasteiden suhteen, oli sitten kyse valtameristä, ilmastonmuutoksesta tai metsäkadosta. Escazún sopimus on myös ensimmäinen sopimus, joka vaatii valtioita suojelemaan ympäristöaktiiveja. Ympäristökonfliktit ovat sekä Latinalaisessa Amerikassa että Karibian alueella yleisiä: tilastojen mukaan alue on ympäristöaktivisteille vaarallisin maanosa koko maailmassa.  

Escazún sopimuksen allekirjoitti Costa Rican Escazússa 24 Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtiota maaliskuussa 2018, mutta läheskään kaikki allekirjoittajamaat eivät ole vielä voimaansaattaneet eli ratifioineet sopimusta. Sopimuksen voimaan astumiseen vaadittiin yhdentoista maan ratifiointi, mikä täyttyi tämän vuoden marraskuussa Meksikon ratifioitua sopimuksen. Meksikon lisäksi sopimuksen ovat ratifioineet Bolivia, Ecuador, Antigua ja Barbuda, Guyana, Nicaragua, Panama, Saint Kitts ja Nevis, St. Vincent ja Grenadiinit, Uruguay sekä Argentiina. Ratifioinnin jälkeen maiden täytyy toimittaa allekirjoitettu sopimus YK:n päämajaan New Yorkiin, jonka jälkeen sopimus astuu voimaan 90 päivän kuluttua. Muilla mailla on vielä tämän jälkeen mahdollisuus liittyä sopimukseen.

Escazún sopimuksen edeltäjänä pidetään Tanskassa vuonna 1998 solmittua Århusin yleissopimusta, joka on ympäristödemokratian edistämisen kannalta edistyksellinen. Se pyrkii takaamaan kansalaisille tiedonsaanti-, muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden sekä mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon ympäristöasioissa. Escazún sopimus on kuitenkin ainoa konkreettinen, monenkeskinen ja sitova Rion ympäristökonferenssin lopputulema, joka pohjautuu Rion julistuksen kymmenen periaatteen vaatimukseen kansalaisten osallistumisesta ja oikeudesta tiedonsaantiin ympäristökysymyksissä. Itse neuvotteluprosessi oli kaikessa läpinäkyvyydessään edistyksellinen. Neuvottelut kuvattiin ja jaettiin suorina lähetyksinä verkossa. Lisäksi kansalaisyhteiskunnan edustajat otettiin mukaan neuvotteluihin, ei havainnoijan roolissa, vaan tasavertaisina neuvotteluiden jäseninä. Tavoitteena onkin jatkuva ja avoin dialogi kansalaisyhteiskunnan kanssa. 

Escazún sopimus on ainoa konkreettinen, monenkeskinen ja sitova Rion ympäristökonferenssin lopputulema Klikkaa twiitataksesi!

Vaikka Meksikon ratifiointi sinetöi sopimuksen voimaanastumisen, on matka alueelliseen kattavuuteen vielä pitkä. Sopimuksen ratifioinnille annettu määräaika päättyi 26.9.2020, mutta muilla alueen mailla on vielä mahdollisuus liittyä sopimuksen piiriin. Tällä hetkellä esimerkiksi Kolumbia on siirtänyt asian käsittelyä parlamentissa, Peru arkistoi sopimuksen mahdollista tulevaa käsittelyä varten ja Chile ilmoitti, ettei aio allekirjoittaa sopimusta. Päätöksen jälkeen chileläiset kuitenkin äänestivät uudesta perustuslaista. Äänestys teki näkyväksi chileläisten toiveen tasa-arvoisemmasta, osallistavammasta yhteiskunnasta, joten on hyvinkin mahdollista, että Chile vielä kääntää kelkkansa myös Escazún sopimuksen suhteen.

Sopimus tarjoaa keinoja ympäristökonfliktien hallintaan 

”Alueellisesta näkökulmasta katsottuna kyseessä on erittäin tärkeä ja ainutlaatuinen sopimus”, sanoo Keski-Amerikan tutkimukseen erikoistunut Dartmouthin yliopiston tutkija ja apulaisprofessori Jorge Cuellár. “Latinalaisessa Amerikassa ympäristöaktivistit ja paikallisyhteisöt kokevat monenlaista häirintää, jos he asettuvat vastustamaan hankkeita”, hän jatkaa. Ajoittain häirintä ja uhkailu saattavat johtaa myös vakavampiin seurauksiin: lenca- heimoon kuuluva, Goldman -palkitun ympäristöaktivistin Berta Cáceresin surma vuonna 2015 on yksi tunnettu esimerkki.

Ympäristökonfliktit ovat sekä Latinalaisessa Amerikassa että Karibian alueella yleisiä. Luonnonvarojen käyttöä ei aina seurata ja säädellä selkeästi, minkä lisäksi sopimusten ja lainsäädännön täytäntöönpano ontuu. Paikallisyhteisöt asettuvat vastustamaan teollisia hankkeita, joista he eivät välttämättä ole saaneet riittävästi etukäteistietoa, tai heidän suostumustaan ei ole kysytty. Sopimuksen tavoitteena onkin parantaa kansalaisten ja yhteisöjen oikeusturvaa ympäristöasioissa. Cuellár antaa esimerkin omasta kotimaastaan El Salvadorista, jossa lehdistönvapaus on jatkuvasti uhattuna:

 ”Lehdistöä ja aktivisteja ahdistelevat ja uhkailevat toimijat eivät koskaan joudu vastuuseen teoistaan. Varsinkin presidentti Nayib Bukele on asettunut sotajalalle toimittajia vastaan. Presidentin prioriteetteihin kuuluu rikollisuuden vähentäminen sekä infrastruktuurin kehittäminen ja asuntojen rakentaminen.”

Tällä hetkellä El Salvador ei kuulu sopimuksen allekirjoittaneiden maiden joukkoon, mutta toivoa on, että tulevaisuudessa myös El Salvador liittyisi sopimuksen piiriin. Cuellárin mukaan naapurivaltioiden toimilla on tähän paljon vaikutusta, sillä El Salvadorilla on esimerkiksi sopimuksen ratifioineen Nicaraguan kanssa yhteisiä vesivarantoja ja metsiä.

Peru kuului alunperin sopimuksen allekirjoittaneisiin maihin, mutta parlamentti on päättänyt toistaiseksi hyllyttää sopimuksen hyväksynnän käsittelyn. Ympäristöoikeuteen erikoistunut asianajaja ja Liman Universidad del Pacíficon apulaisprofessori Monica Nuñez Salas näkee, että sopimuksen tuoma etu on menetelmissä, joita se tarjoaa jo ennestään voimassa olevien lakien toimeenpanoon. Esimerkiksi Perussa on jo lakivelvoite konsultoida alkuperäiskansoja ja paikallisyhteisöjä teollisten hankkeiden valmisteluvaiheessa. Käytännön ongelma on kuitenkin se, että konsultoinnit tehdään joskus vasta siinä vaiheessa, kun hankkeet on jo kilpailutettu ja niitä ollaan käynnistämässä. Konsultointi on tekninen ja monivaiheinen prosessi eikä aina kovin osallistava, selkeä tai kulttuurisensitiivinen konsultoitavien ryhmien näkökulmasta. Esimerkiksi alkuperäiskansojen edustajien puutteellinen espanjan kielen taito saattaa aiheuttaa väärinymmärryksiä. Lisäksi jokaisella toimialalla on oma tapansa hoitaa konsultointi, joten yhtenäiset käytännöt puuttuvat. Yksi Escazún sopimuksen tavoitteista onkin yhtenäistää käytäntöjä sekä paikallisella että alueellisella tasolla. 

Sopimuksen ajatellaan vähentävän konflikteja lisäämällä kansalaisten tietoisuutta suunnitteilla olevista hankkeista ja takaamalla kaikille kansalaisille oikeuden pyytää ja saada hallituksen edustajilta ajankohtaista tietoa ympäristöasioihin liittyvästä päätöksenteosta ilman erillistä syytä. Taustalla vaikuttaa ajatus siitä, että tiedonkulun lisääminen vähentäisi konflikteja ja vahvistaisi demokratiaa, hyvää hallintoa ja oikeusvaltion periaatteiden toteutumista.  

Alueellinen yhteistyö tuo esiin monenlaisia huolenaiheita

Sopimuksen toimeenpanon odotetaan lisäävän alueellista, monenkeskistä yhteistyötä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden välillä. Euroopan näkökulmasta Latinalaisen Amerikan maat saattavat vaikuttaa keskenään hyvin samanlaisilta, mutta ne eroavat toisistaan luonnonvarojensa, lainsäädäntöjensä, teollisuutensa, taloutensa ja kauppasuhteidensa puolesta. Prosessin suurimpana haasteena onkin ollut alueen monimuotoisuus ja eriävät intressit, minkä takia osa maista on ratifioinut sopimuksen, osa kieltäytynyt sen ratifioinnista ja  osa maista taas on lykännyt asian käsittelyä tulevaisuuteen. Sopimus kattaa koko Latinalaisen Amerikan ja Karibian, joten maiden välisiin eroavaisuuksiin on syytä kiinnittää huomiota. Se, että vain alle puolet allekirjoittaneista maista ovat ratifioineet sopimuksen kertoo siitä, että sopimukseen liittyy paljon varauksellisuutta ja ennakko-oletuksia. 

Escazún sopimusprosessin suurimpana haasteena on ollut alueen monimuotoisuus ja eriävät intressit. Klikkaa twiitataksesi!

Luonnonvarojen käyttöön liittyvässä keskustelussa ei voida välttyä taloudellisten intressien ja kansalaisyhteiskunnan vaatimusten yhteentörmäykseltä. Monessa maassa yrityssektori on voimakkaasti vastustanut ja jopa onnistunut pysäyttämään sopimuksen ratifioinnin. Sopimuksesta ja ratifioinnin seurauksista on liikkunut paljon väärää tietoa: sen on väitetty vievän valtioilta itsemääräämisoikeuden, luovuttavan luonnonvarat kansainvälisten järjestöjen tai toimijoiden haltuun tai ajavan pois ulkomaiset sijoittajat.  Mikään näistä väittämistä ei pidä paikkaansa, ja väärän tiedon levittämisen takana onkin usein tahoja, jotka kokevat läpinäkyvyyden ja osallistavuuden vaatimukset uhkana liiketoiminnalleen. Erityisesti maat, joille kaivostoiminta on tärkeää tai joilla on teollista toimintaa Amazonian alueella ovat suhtautuneet kielteisesti tai varautuneesti sopimuksen ratifiointiin. Toisaalta jotkut maat kokevat Escazún sopimuksen tavoitteiden myös edistävän talouskasvuaan. Ratifioineiden maiden joukossa on mm. Nicaragua, jolle ekoturismi on tärkeä elinkeino ja siksi myös luonnon monimuotoisuuden ja ympäristöystävällisen maabrändin vaaliminen on tärkeää. 

Sijoittajien huolenaiheena Latinalaisessa Amerikassa on erilaisiin teollisuus- ja kehityshankkeisiin liittyvien konfliktien riski. Klikkaa twiitataksesi!

 Kauppasuhteet ja kansainvälinen yhteistyö puntarissa 

Ympäristövaikutusten torjunnasta huolimatta Escazún sopimus ei ole luonnonsuojelusopimus, vaan kysymyksessä on ennen kaikkea hyvään ja läpinäkyvään hallintoon liittyvä aloite, joka takaa kansalaisten oikeuden saada tietoa ympäristöön vaikuttavista hankkeista. Argentiinalaisen kansainvälisten suhteiden neuvoston CARI:n  edustajan Ayelen Ghersin mukaan ympäristöaktivistien suojelu ei aluksi ollut sopimuksessa oma erillinen artiklansa, vaan osa yleisempää, ihmisoikeuksia käsittelevää kohtaa. Yritysten pelko siitä, että sopimus estäisi täysin luonnonvarojen käytön on perusteeton. 

Ulkomaalaisten sijoittajien huolenaiheena Latinalaisessa Amerikassa on erilaisiin teollisuus- ja kehityshankkeisiin liittyvien konfliktien riski, jotka pahimmillaan saattavat keskeyttää jo aloitetut projektit. Sopimus vaatisi, että kehitysprojekteissa noudatetaan läpinäkyvyyden periaatetta ja kansainvälisiä normeja. Erityisesti Euroopan unioni kiinnittää huomiota ympäristö- ja ihmisoikeusasioihin kansainvälisissä kauppasuhteissaan. Mahdollisesti myös Yhdysvaltojen kauppapolitiikka presidentin vaihdoksen myötä tulee painottamaan enemmän ilmastoon ja ympäristöoikeuteen liittyviä kysymyksiä.

Kiina puolestaan on monen Latinalaisen Amerikan maan tärkein kauppakumppani, mutta se toimii kauppasuhteissaan erilaisella logiikalla kuin EU-maat tai Yhdysvallat. Monica Nuñezin mukaan Kiinalla on Etelä–Etelä-yhteistyössään periaatteena olla sekaantumatta maiden sisäisiin normeihin. Vaikka esimerkiksi Perussa toivotaan, että Kiina toisi mukanaan korkeammat standardit, näin ei ole käynyt, sillä Kiina myötäilee kohdemaan toimintamalleja. EU-mailla puolestaan on kauppapolitiikassaan käytössä moniulotteisemmat säännöt ja standardit, jotka hyödyntävät enemmän markkinoiden vapaaehtoisia mekanismeja. Escazún sopimuksen määritelmän mukaan kauppasopimukset sikäli kun niillä on ympäristövaikutuksia, kuuluvat sellaisen tiedon piiriin, joista kansalaisten tulee saada riittävästi tietoa. 

Escazún sopimuksen ratifiointi lähettää merkittävän signaalin niille maanosan ulkopuolisille maille, joiden kanssa sopimuksen allekirjoittaneilla mailla on yhteistyötä ja kauppasuhteita. Sekä Euroopan unioni, Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomissio CEPAL että Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD odottavat, että mahdollisimman moni maa hyväksyttäisi ja toimeenpanisi sopimuksen, joka myötäilee YK:n kestävän kehityksen ja Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita. Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden välisille kauppasuhteille sopimus olisi positiivinen signaali. Euroopan parlamentti on ilmaissut huolensa erityisesti Amazonian sademetsien tuhoutumisesta ja ympäristökysymykset jarruttavat jo 20 vuotta neuvoteltua EU-Mercosur -kauppasopimusta. Yksi sopimuksen suurista puutteista on se, ettei Brasilia ole allekirjoittanut sitä. Brasilian hallussa on merkittävä osa Amazonin sademetsistä, ja viime vuosina kiihtynyt metsäkato ja muut kaivosteollisuuden ja maanviljelyn aiheuttamat tuhot ovat mantereen vakavimpia ympäristöongelmia. Myös Chilen vetäytyminen on ollut pettymys, sillä juuri Chile on yksi niistä maista, jotka olivat alunperin viemässä sopimusta eteenpäin. Chile myös käytti Escazún sopimusta yhtenä argumenttina neuvotellessaan itsensä YK:n COP25 -ilmastokokouksen isäntämaaksi.

Yksi sopimuksen suurista puutteista on se, ettei Brasilia ole allekirjoittanut sitä. Klikkaa twiitataksesi!

Escazún sopimuksen ympärillä käytävä keskustelu tuo esiin jännitteet, joita Latinalaisessa Amerikassa esiintyy taloudellisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan intressien välillä. Poliittisen jatkuvuuden puute hallitusten vaihtuessa on yksi tekijöistä, joka hankaloittaa valtioiden tasolla pitkän tähtäimen työskentelyä ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä. Koronapandemian jälkeen talouden elvytys tulee todennäköisesti olemaan alueen hallitusten prioriteetti, ympäristö- ja ihmisoikeuskysymysten jäädessä vähemmälle huomiolle. Sopimus voisi kuitenkin merkittävästi parantaa sen ratifioivien valtioiden kilpailukykyä ja sitä kautta lisätä hyvinvointia ja vähentää köyhyyttä. 

Juttua varten on haastateltu Ayelen Ghersiä (asiantuntija, argentiinalainen kansainvälisten suhteiden neuvosto CARI), Monica Nuñezia (asianajaja ja apulaisprofessori, Pacificon yliopisto, Peru) ja Jorge Cuellária (tutkija ja apulaisprofessori, Darthmouthin yliopisto, Yhdysvallat).