Baltiassa järjestetään lyhyen ajan sisällä useat merkittävät vaalit: Virossa presidentin– ja parlamenttivaalit, Latviassa parlamenttivaalit ja Liettuassa kunnallisvaalit. Liike-elämän etujen ja poliittisen vallan välinen symbioottinen suhde on siksi jälleen noussut erityisen kiinnostuksen kohteeksi Baltiassa. Nämä muutamien keskeisten taloudellisten toimijoiden epäviralliset vaikutusverkostot ovat osoittaneet huomattavaa ajallista jatkuvuutta kunkin kolmen maan poliittisissa järjestelmissä.

Tässä yhteiskirjoituksessa nostamme esiin muutaman esimerkin poliittisesti vaikutusvaltaisista yrittäjistä Baltiassa. Uutisanalyytikko Kerkko Paananen käsittelee kahta Viron salaperäisintä suurliikemiestä, jotka tukevat maan johtavaa konservatiivipuoluetta; kansalaisaktivisti Elīza Dāldere analysoi yhden Latvian pahamaineisimman oligarkin rakentamaa verkostoa; ja opiskelija-aktivisti Gabija Juzėnaitė tarkastelee kahta Liettuan paikallispolitiikassa vaikuttavaa poliittista yrittäjää.

”Herra apteekkari” – Viron ensimmäinen oligarkki

Virolaisen sijoitusyhtiö MM Gruppin omistajaa Margus Linnamäkeä on luonnehdittu ”Viron ensimmäiseksi oligarkiksi”. Vuonna 2025 hän oli Viron viidenneksi varakkain henkilö: hänen omaisuutensa arvo oli lähes 700 miljoonaa euroa. Linnamäen erittäin laaja-alainen liiketoiminta ulottuu lääkkeistä lihanjalostukseen, tietotekniikasta ohjuksiin ja ravintoloista mediaan.

Linnamäkeä kutsutaan toisinaan ”Herra apteekkariksi”. Hänen yritysryppäänsä tuottavin yhtiö on Magnum Group, Baltian suurin lääkkeiden tukku- ja vähittäismyyjä. MM Gruppin yrityssalkun näkyvimmät yhtiöt ovat puolestaan ​​Baltian suurin mediakonserni Postimees Group ja Duo Media Networks, joka omistaa Viron suurimmat yksityiset radio- ja televisiokanavat.

Linnamäe osti Viron suurimman yksityisen mediakonsernin Eesti Meedian, joka vaihtoi myöhemmin nimeä Postimees Groupiksi, norjalaiselta Schibstediltä vuonna 2013. Aluksi hän omisti yhtiön yhdessä sen silloisen johdon kanssa, mutta vuonna 2015 hän hankki konsernin kokonaan omistukseensa. Linnamäen johtamistapa johti lopulta konfliktiin Postimees-päivälehden toimituksen kanssa, koska hän muutti lehden toimituksellista linjaa konservatiivisempaan suuntaan.

Linnamäe on kuulunut kansalliskonservatiiviseen Isänmaa-puolueeseen vuodesta 1990 lähtien ja on lahjoittanut puolueelle merkittäviä summia. Hän käyttää vaikutusvaltaansa poissa julkisuuden valokeilasta. Linnamäen kerrotaan olevan niin salaperäinen hahmo, etteivät edes hänen omat työntekijänsä välttämättä tunnistaisi häntä kadulla. Hänestä on sanottu, että ”on kuin Linnamäkeä ei olisi olemassakaan, ja silti hän on kaikkialla”.

Linnamäen Magnum Group hallitsee yhdessä suomalaisen Tamro Groupin kanssa 80 prosenttia Viron lääkkeiden tukkumarkkinoista. Vuonna 2014 Viron parlamentti sääti lain lisätäkseen apteekkien riippumattomuutta. Linnamäe vastusti uudistusta pitkään ja voimakkaasti. Laki tuli voimaan vuonna 2020, mutta Magnum Group on silti kasvattanut markkinaosuuttaan 50 prosenttiin. Viron kilpailuviranomainen onkin todennut apteekkiuudistuksen epäonnistuneen.

Isänmaan kummisetä – koronkiskurista pankkiparoniksi

Virolaisen Bigbank-pankkiryhmän pääomistaja Parvel Pruunsild on maan suurin poliittisten puolueiden sponsori. Kymmenen viime vuoden aikana hän on lahjoittanut eri puolueille yli kolme miljoonaa euroa, josta lähes 2,7 miljoonaa on mennyt konservatiiviselle oppositiopuolue Isänmaalle. Pruunsild on Isänmaan ylivoimaisesti suurin yksittäinen tukija.

Bigbank on ehkä ainoa niistä lukuisista pika​​lainayhtiöistä, joita syntyi Baltian maissa 1990-luvulla kuin sieniä sateella ja jonka onnistui kasvaa varsinaiseksi liikepankiksi. Yhtiö kerrytti pääomaa myöntämällä erittäin korkeakorkoisia pikaluottoja yksityishenkilöille, mikä toi sille maineen ”koronkiskurina”. Nykyään Bigbankin kahden omistajan varallisuus ylittää 200 miljoonaa euroa.

Pruunsild on antanut tiedotusvälineille hyvin vähän haastatteluja, mutta ei ole salannut vahvaa ideologista sitoutumistaan ​​konservatiiviseen politiikkaan. Hän rahoittaa paikallista konservatiivista ajatushautomo Yhteiskuntatutkimuksen instituuttia, joka on yksi Viron johtavista mielipidemittausten tekijöistä. Pruunsild on vaikutusvaltaisen akateemisen miesjärjestö Sakalan pitkäaikainen jäsen.

Pruunsild teki ensimmäisen puoluelahjoituksensa vuonna 2016. Välittömänä kimmokkeena oli hänen kasvanut huolensa Viron negatiivisesta väestönkasvusta. Hän järjesti suurlahjoituksen puolueille, jotka sitoutuivat syntyvyyttä edistävään lainsäädäntöön. Vuonna 2023 Pruunsild lahjoitti miljoona euroa kolmelle oppositiopuolueelle. Viron keskustapuolue ajautui sisäiseen hajaannukseen puoluejohdon kiisteltyä siitä, pitäisikö Pruunsillan lahjoitus palauttaa.

Pruunsild liittyi Isänmaahan vuonna 1988. Hänellä tiedetään olevan erittäin vahva vaikutusvalta puolueen sisällä: hän vaikuttaa puolueen linjausten muotoiluun ja nimityksiin. Hän on myös rahoittanut useiden yksittäisten, pääasiassa Isänmaata edustavien ehdokkaiden vaalikampanjoita. Tällä hetkellä häntä tutkitaan Isänmaalle suunnattujen lainvastaisten lahjoitusten vuoksi.

Latvia vai liiketoiminta ensin?

Lokakuun alussa pidetyissä Latvian parlamenttivaaleissa oikeistopopulistinen oppositiopuolue Latvia ensin (LPV), jota johtaa kiistelty oligarkki Ainārs Šlesers, sai kaikkiaan 17 paikkaa ja nousi siten parlamentin toiseksi suurimmaksi ryhmäksi. Šlesers lähes kaksinkertaisti puolueensa edustuksen parlamentissa edellisiin vaaleihin verrattuna.

Šlesers on toiminut politiikassa yli 30 vuoden ajan. Hänen toimintaansa ovat tukeneet yhteydet Venäjälle ja tuottoisa idän kauttakulkukauppa. Hän on luonut yhteistyöverkoston, joka koostuu yrittäjistä, korruptoituneista kunnallisjohtajista ja Venäjä-mielisistä poliitikoista. Viime vuosina hän on siirtänyt monia liiketoimintahankkeitaan perheenjäsentensä tai liikekumppaniensa hoidettavaksi.

Vaikka Šlesersillä ei ole suoraa yhteyttä Venäjän hallintoon, hänellä on ollut läheiset liikesuhteet venäläisoligarkki Dmitri Mazepiniin Riian lannoiteterminaalin, Riga Fertilizer Terminalin, kautta. Lisäksi hänen yrityksensä on rahdannut mangaanimalmia Venäjälle. Šlesersin poliittinen retoriikka on jatkuvasti korostanut Venäjän kanssa käytävän kaupan jatkamisen tärkeyttä.

Šlesers halusi 2000-luvulla vahvistaa Latvian siteitä Venäjään. Hän kannatti venäjänkielisen opetuksen jatkamista kouluissa, sillä hänen mukaansa venäjän kielen merkitys Latvialle on kuin “kultaa ja öljyä”. Lisäksi hän suojeli Venäjän kulttuurisymboleja Latvian maaperällä, puolusti kansalaisuutta vailla olevien äänioikeutta kunnallisvaaleissa ja houkutteli lisää venäläisiä investointeja Latviaan.

Satamakaupunki Ventspilsin öljyterminaalin yksityistämisen yhteydessä Šlesers halusi yhtiön osakkeiden päätyvän Venäjän valtiolliselle Transneftille. Vielä muutama päivä ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä Ukrainaan Šlesers esitti, että Latvialla pitäisi olla ystävälliset suhteet Venäjään. Hyökkäyksen jälkeen hän korjasi puheitaan, mutta vastusti edelleen Venäjää vastaan ​​asetettuja pakotteita, jotka vaikeuttaisivat rautateitse kulkevaa transitoliikennettä.

Liittolaisilla kytköksiä Venäjän valtiovaltaan

Kun Šlesers perusti Latvia ensin -puolueen vuonna 2021, se oli jo hänen kahdeksas poliittinen projektinsa. Mukana perustamisessa oli Jūlija Stepaņenko, joka nimettiin sittemmin myös puolueen presidenttiehdokkaaksi. Venäjän aloitettua täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan Šlesers kuitenkin erotti Stepaņenkon puolueesta, koska tämä kieltäytyi tuomitsemasta Venäjän rikollista hyökkäyssotaa.

Parin viikon takaisissa vaaleissa Stepaņenko pääsi Latvian parlamenttiin uuden venäläismielisen puolueen, Suvereenin vallan, kärkiehdokkaana. Yhdessä Latvian venäläisten liiton (LKS) edustajien kanssa Suvereeni valta onnistui saamaan parlamentista 15 paikkaa. Latvian turvallisuuspalvelu tutkii LKS:n johtajaa, entistä europarlamentaarikko Tatjana Ždanokaa, epäiltynä yhteistyöstä Venäjän tiedustelupalvelu FSB:n kanssa.

Tämän lisäksi Stepaņenkon perheellä on suoria liiketoimintayhteyksiä Venäjän armeijaan. Hänen isänsä Sergei Fedotov on venäläinen liikemies, jonka moskovalainen yritys on valmistanut Venäjän asevoimille betonisia liikkumisesteitä käytettäväksi Belgorodin alueella Ukrainan vastaisella rajalla sekä Venäjän miehittämillä alueilla Ukrainassa.

LPV:n hyvä vaalimenestys ei olisi ollut mahdollinen ilman yhteistyötä maan itäosassa sijaitsevan Rēzeknen kaupungin entisen pitkäaikaisen pormestarin Aleksandrs Bartaševičsin kanssa. Venäjä-mielinen Bartaševičs toimi kaupungin pormestarina yli 15 vuotta. Tutkivan journalismin keskus Re:Baltica on kutsunut häntä kaupungin ”uppoamattomaksi tsaariksi”.

Samaan aikaan kun Rēzekne oli Bartaševičsin valtakaudella ajautumassa taloudelliseen kurimukseen, hänen perheenjäseniinsä kytköksissä olevat yritykset hyötyivät tuottoisista julkisista infrastruktuurihankkeista. Vaikka Rēzeknen kaupunki nosti myöhemmin kanteen laajan kylpyläkompleksin rakentamishankkeen epäselvyyksien vuoksi, Bartaševičs valittiin parlamenttiin ja sai siten parlamentaarisen koskemattomuuden.

Kaunasin rapukuningas pitää kaupunkia otteessaan

Liettuan toiseksi suurimman kaupungin Kaunasin pormestari Visvaldas Matijošaitis on Liettuan 35. rikkain henkilö noin 180 miljoonan euron varallisuudellaan. Hänen liiketoimintaimperiuminsa keskeisin osa on sijoitusyhtiö VG Holding, joka on jokaiselle liettualaiselle kotitaloudelle hyvin tutun elintarvikeyrityksen Vičiūnai Groupin emoyhtiö.

Vičiūnai Group valmistaa pääosin surimipuikkoja ja muita kala- ja merenelävätuotteita. Kun Venäjä aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan, se sai sodan tukijan leiman viivyteltyään liian pitkään vetäytymistä Venäjän ja Valko-Venäjän markkinoilta. Vičiūnai Group vetäytyi lopulta kyseisiltä markkinoilta vasta vuonna 2024.

Matijošaitis sai liettualaisessa poliittisessa keskustelussa pilkkanimen ”Rapu”. Hän on kuitenkin onnistunut säilyttämään asemansa Kaunasin pormestarina, jona on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 2015 asti. Lisäksi hänen poikansa istuvat Kaunasin kaupunginvaltuustossa, jossa perheen vaikutusvalta on säilynyt Yhdistynyt Kaunas -ryhmän tiiviin verkoston avulla.

Kesäkuussa 2024 Liettuan alueellinen hallinto-oikeus vahvisti päätöksen, jonka mukaan Matijošaitis oli kaupunginjohtajana toimiessaan rikkonut lakia sekoittamalla keskenään yksityiset ja julkiset edut yritykseensä ja perheensä omistamiin maihin liittyvissä asioissa.

Klaipėdan sataman valkovenäläinen apulanta

Ennen valintaansa Liettuan suurimman satamakaupunki Klaipėdan pormestariksi vuonna 2023 Arvydas Vaitkus johti pitkään Klaipėdan valtiollista satamahallintoa. Hän on saanut poliittiseen toimintaansa merkittävää tukea Liettuan taloudelle elintärkeässä satamassa toimivilta yrityksiltä ja yrittäjiltä.

Vuonna 2019 Liettuan yleisradioyhtiö LRT:n selvityksessä paljastui, että Igoris Udovickis ja muut valkovenäläisten lannoitteiden kuljetuksiin kytköksissä olevat liikemiehet olivat tehneet merkittäviä lahjoituksia puolueelle, johon Vaitkus tuolloin kuului – Liettuan talonpoikien ja vihreiden liitolle (LVŽS). Liikemiehet tukivat puolueen kunnallisvaalikampanjaa yhteensä noin 44 000 eurolla.

Liettuan silloinen liikenne- ja viestintäministeri Rokas Masiulis päätti vuonna 2019 vapauttaa Vaitkusin tehtävästään Klaipėdan satamahallinnossa kohun vuoksi. Vaitkus valitti päätöksestä, mutta Liettuan korkein hallinto-oikeus vahvisti sen vuonna 2021 ja totesi, ettei Vaitkus ollut ilmoittanut kaupallisista sidonnaisuuksistaan ​​asianmukaisesti.

Samaan aikaan Udovickis omisti valtaosan valkovenäläisiä lannoitteita Klaipėdan satamassa ahtaavasta yhtiöstä nimeltä Birių Krovinių Terminalas (BKT). Yrityksen vähemmistöosakas on Valko-Venäjän valtiollinen lannoitejätti Belaruskali. Toinen Udovickisin omistama yritys, rautatieyhtiö Gargždų Geležinkelis, sai satamaviranomaiselta rautateiden rakennusurakoita 1,27 miljoonan euron arvosta.

Joistakin Vaitkusin verkostossa olevista liikemiehistä tuli myöhemmin hänen poliittisia kumppaneitaan: Klaipėdan satamassa toimivien logistiikkayhtiöiden Fertimaran ja Ferticontan omistaja, BKT:n entinen toimitusjohtaja Vidmantas Dambrauskas, ja tämän yhtiökumppani Leonidas Bergeris asettuivat samalle LVŽS:n vaalilistalle Vaitkusin kanssa vuoden 2019 kunnallisvaaleissa.

Piiri pieni pyörii

Baltian maiden talouksien pieni koko on johtanut siihen, että tietyillä toimialoilla ja yrityksillä on suhteettoman suuri rooli taloudessa ja politiikassa. Maiden eliittipiirit ovat pieniä, ja niiden poliittiset järjestelmät ovat yhä suhteellisen nuoria. Nämä ominaisuudet tekevät järjestelmistä alttiita korruptiolle ja tilanteille, joissa taloudelliset edut ja politiikka sekoittuvat helposti keskenään.

Virossa harva poliittisesti vaikutusvaltainen yrittäjä on itse lähtenyt mukaan politiikkaan ja useimmat heistä käyttävät valtaa mieluummin kulissien takana. Oppositiossa oleva konservatiivinen Isänmaa-puolue on ilmeisen riippuvainen kahdesta tällaisesta politiikan taustalla vaikuttavasta, julkisuutta visusti karttavasta suurtukijasta. Tällä hetkellä näyttää hyvin mahdolliselta, että Isänmaa voittaa Viron tulevat parlamenttivaalit ja muodostaa maan seuraavan hallituksen.

Vaikka Latvian parlamenttivaalien tulos sulki Yhdysvaltain pakotelistalle päätyneen pahamaineisen oligarkin, satamakaupunki Ventspilsin entisen pormestarin Aivars Lembergsin liittolaiset parlamentin ulkopuolelle, oligarkkinen laahus vaikuttaa vaalien jälkeenkin Latvian politiikassa. Äänestäjät eivät antaneet vaaleissa suinkaan lopullista täystyrmäystä transaktionaaliselle politiikalle, vaan nostivat toisen kiistanalaisen oligarkin takaisin maan parlamenttiin.

Liettuan valmistautuessa maaliskuun kunnallisvaaleihin puolueet ovat alkaneet vähitellen nimetä ehdokkaitaan. Joissain kunnissa keskeisin huolenaihe ei kuitenkaan ole puolueiden kilpailu äänestäjien suosiosta, vaan haasteena on kamppailu yksittäisiä vaikutusvaltaisia toimijoita vastaan, joista osa on hallinnut paikallispolitiikkaa yli vuosikymmenen ajan. Jää nähtäväksi, vaativatko äänestäjät tulevissa vaaleissa muutosta tapaan, jolla maan monia kaupunkeja hallitaan.