Ukrainan sota on tiivistänyt vuosikymmenten teknologiakehityksen muutamaan vuoteen ja kirjoittanut sodankäynnin säännöt uusiksi. Puolustusvoimat on reagoinut muutokseen konkreettisin toimin, kuten uudistaen koulutusta ja Sotilaan käsikirjan, mutta kriitikot kysyvät, onko uudistumistahti silti riittävä?

Puolustusvoimat uudisti jokaiselle asepalveluksen suorittavalle varusmiehelle hyvin tutun Sotilaan käsikirjan, ja vuoden 2026 vedos jaettiin palvelukseen astuville ensimmäisen kerran heinäkuussa. Uusi versio on päivitetty vastaamaan teknologisoituneen taistelukentän uudistuksiin, ja ohjeistukset drooneilta suojautumiseen ja torjumiseen ovat nyt osa asepalvelusta suorittavien tärkeintä oppikirjaa. Kuluneena kesänä Puolustusvoimat on aloittanut myös uuden drooneilta suojautumisen koulutusohjelman varuskunnissaan, joka on osa suurempaa Koulutus 2026 -ohjelmaa. Se otetaan käyttöön ensi kesänä.

Tämä muutos kuvastaa laajempaa ilmiötä, johon myös Suomen on pitänyt herätä. Sotilaskoulutuksen sisältöjä on päivitettävä nopeammin kuin koskaan aikaisemmin, sillä teknologiakehityksen tahti on hurjaa. Sota Ukrainassa mahdollistaa uusien teknologioiden testauksen todellisessa sotatilanteessa, ja toimiviksi todetut teknologiat jäävät osaksi sodan arkea. Samalla osa teknologioista vanhenee yhtä nopeasti kuin niiden käyttöönotto kestää, minkä vuoksi jatkuva teknologinen uudistuminen on nykypäivän sodankäynnin elinehto.

Vaikka elämme Suomessa rauhan tilassa, tämä haastaa myös Puolustusvoimia ennennäkemättömällä tavalla. Kehityksen kiihtyessä kuin formula-auto, ei perinteinen institutionaalinen koulutusympäristö pysy perässä perinteisellä panssarivaunullaan. On selvää, että vahvistaakseen omaa puolustusta ja sitä kautta pelotetta, Puolustusvoimien on kyettävä kehittämään toimintaansa ripeälläkin tahdilla teknologiakehityksen rinnalla. Samalla myös poliitikkojen on syytä olla hereillä ja mahdollistaa Puolustusvoimille tosiasialliset toimintaedellytykset kehitykseen vastaamiseksi.

Drooneja, tekoälyä ja tulevaisuus joka ei odota lupaa

Nykypäivän ehkä toistetuimpiin toteamiin kuuluu, että sodankäynti on muuttunut nopeammin kymmenen viime vuoden aikana kuin kertaakaan sitten toisen maailmansodan. Eikä ihme. Tekoäly, miehittämättömät järjestelmät ja uudet sodankäynnin ulottuvuudet kuten kyber ja avaruus ovat siirtyneet tulevaisuuden skenaarioista osaksi nykyistä taistelukenttää nopealla kehitystahdilla. Ennen Science Fiction -elokuvista tutut, jopa utopistiselta kuulostavat teknologiat ovat jo osa tätä päivää.

Nykyaikainen teknologisoitunut taistelukenttä on luonut perinteisen sodankäynnin rinnalle modernin, digitalisoituneen toimintaympäristön, jossa fyysisten rintamien rinnalle ovat tulleet ulottuvuudet kyberiin ja avaruuteen. Multi-domain-operointi eli MDO on noussut Naton keskeiseksi operointikehikoksi. MDO:n tavoitteena on saavuttaa etulyöntiasema suhteessa vertaisvastustajaan yhdistämällä eri ulottuvuuksissa, kuten ilma ja meri,  samanaikaisesti toteutettavia operaatioita ja toimintoja. Tämän kehikon asettamien vaatimusten vuoksi asevoimien keskeisiksi kehittämiskohteiksi ovat nousseet ilman ihmisten ohjausta toimivat erilaiset autonomiset järjestelmät, tekoäly ja reaaliaikainen tilannekuva. Nopea teknologiakehitys kuitenkin haastaa perinteisen sodankäynnin opit.

Sodankäynti ja sen tulevaisuus kehittyvät jatkuvalla syötöllä. Teknologiayritykset yhteistyössä yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa tekevät jatkuvasti työtä kehittääkseen ratkaisuja, jotka paitsi vahvistavat myös uudistavat olemassa olevia toimintakykyjä.

Kehitys ei odota perinteisten asevoimien järjestäytymistä ja osaamisen kehittymistä, vaan se jatkaa toimintaansa nopealla syötteellä. Ukrainan sota on toiminut tässä murroksessa käytännön laboratoriona, joka on tiivistänyt vuosikymmenten teknologiakehityksen vain muutamaan vuoteen. Kenttäkokeita on mahdollista suorittaa todellisissa taistelutilanteissa ja toimivat ratkaisut löytävät paikkansa sotakoneistossa. 

Puolustusvoimien vastaus kehitykseen

Teknologiakehityksen nopea eteneminen asettaa nyt uusia vaatimuksia suomalaiselle asevelvollisuusjärjestelmälle. Suomessa asevelvollisuus on puolustuksemme ydin. Noin 870 000 henkilön reservi, josta Puolustusvoimien sodan ajan vahvuus on noin 280 000 henkilöä, muodostaa sotilaallisen suorituskykymme perustan. Järjestelmän vahvuus on perustunut siihen, että reservimme on laajasti koulutettu, motivoitunut ja kykenevä toimimaan kriittisellä hetkellä. 

Teknologisoituneen taistelukentän vaatimukset kuitenkin haastavat nykyisen suorituskykymme tason. Puolustusvoimat onkin pyrkinyt reagoimaan tilanteeseen konkreettisin toimin. 

Maavoimat aloitti FPV-droonien lennättäjäkoulutuksen Maasotakoulun varusmiehille syksyllä 2025, ja vuoden 2026 alusta koulutus on laajentunut muihin joukko-osastoihin. Samalla Puolustusvoimat on tehnyt teknologiayhtiö Instan kanssa monivuotisen sopimuksen kotimaisesti valmistetuista drooneista. Vastaavasti Puolustusvoimat on laajentanut yhteistyötä myös muiden keskeisten toimijoiden kanssa, kuten NestAI ja Patria. 

Koulutusta on myös laajennettu lennättämisestä torjuntaan. Puolustusvoimat on aloittanut koulutuksen drooneilta suojautumiseen ja droonien torjuntaan sotilaiden henkilökohtaisella varustuksella, ja tämä koulutus on tulossa laajemmin osaksi varusmiespalvelusta. Sotilaan käsikirjan uudet opit ovat tästä näkyvä osoitus.

Käytännön harjoitteita nähtiin Maavoimien Mallet Strike 1/26 -harjoituksessa, jossa varusmiehet ja reserviläiset harjoittelivat lennokintorjunta-ammuntoja henkilökohtaisella aseella. Harjoitus perustuu Ukrainasta saatuihin oppeihin, joissa yksittäisen taistelijan kyky reagoida pieniin, matalalla lentäviin drooneihin on osoittautunut taktisesti merkittäväksi.

Valmistautuminen väärään sotaan?

Vaikka Puolustusvoimat on ottanut selkeitä harppauksia uudistaessaan koulutustaan, on toiminta silti kohdannut kritiikkiä hitaudesta ja riittämättömyydestä, joista yksi esimerkki on reagointi droonien rooliin taistelukentällä. Droonikoulutus on vasta aluillaan Puolustusvoimissa, vaikka droonit ovat keskeisesti muuttaneet taistelukenttää Ukrainassa.

Samalla esille nousee kysymys, tuleeko koulutusta edes muuttaa samaa tahtia kuin Ukrainan taistelukenttä muuttuu. Varautumalla edelliseen sotaan kasvaa riski siitä, että valmistaudumme väärään sotaan, kuten analyytikko John Helin toteaa ulostulossaan.  Tämä asettaa Puolustusvoimat haastavaan tilanteeseen.

Oleellista on kuitenkin tunnistaa, että sodankäynti on muuttunut perustavanlaatuisesti. Koulutusta tulee kehittää, mutta vastuu sen toteutuksesta on myös muiden kuin vain Puolustusvoimien henkilöstön harteilla. Poliitikoilla on mahdollisuus vaatia uusien toimintatapojen kokeilua ja tuoda julkiseen keskusteluun nykyisten toimintatapojen ongelmia.

Tähän mennessä poliittinen keskustelu on kuitenkin jäänyt pintapuoliseksi. Puolustusbudjettia on kasvatettu, mutta kalustehankintojen rinnalla on vähemmän keskusteltu siitä, miten varmistetaan, että suomalainen sotilas osaa tehokkaasti käyttää uutta teknologiaa. Investointi materiaan ilman vastaavaa investointia koulutukseen on puolustuskyvyn kannalta vajavainen ratkaisu.

Lisää ennakointia reagoimisen sijaan

Sotilaan käsikirja 2026 kertoo enemmän kuin sen sivuille on kirjoitettu. Se kertoo, että puolustusvoimat seuraa kehitystä, tunnistaa muutoksen ja kykenee reagoimaan. Se antaa olettaa, että heinäkuussa palveluksensa aloittanut alokas astelee taistelukentälle hieman valmiimpana kuin edeltäjänsä. Mutta se kertoo myös siitä, kuinka paljon on vielä tehtävää: käsikirja on reaktio, ei ennakointi tulevasta. Puolustusvoimien riveistä noussut kritiikki painottuukin muutoksen hitauteen. Konservatiivinen asenne jarruttaa.

Teknologiakehitys ei kuitenkaan odota. Suomen turvallisuuden perusta on aina ollut laadukas ja osaava reservi, jonka vahvuus mitataan viime kädessä siinä, kuinka hyvin osaaminen kulkee teknologian rinnalla, ei sen perässä. Se vaatii ennen kaikkea rakenteita, joiden kautta uudistuksia voi panna toimeen nopeammin, se vaatii resursseja ja osaamista sekä tahtoa kehittää oppimista yhtä kunnianhimoisesti kuin hankitaan uutta kalustoa. Suomalaisilla päättäjillä on sananvaltaa siinä, miten ja mihin resursseja kohdistetaan ja mitkä asiat nousevat keskeisiksi kehityskohteiksi tulevina kausina. 

Sillä on selvää, että vahvistaakseen puolustusta ja sitä kautta pelotetta, Puolustusvoimien on kyettävä kehittämään toimintaansa nopeasti teknologiakehityksen rinnalla.