Teknologisen kehityksen ja Ukrainan sodan myötä yritysten rooli puolustuskyvyn vahvistamisessa asettaa painetta puolustusteollisuutta ympäröivien rakenteiden kehittämiseksi. Puolustusteollisuutta koskevat pitkät ja monimutkaiset hankintaprosessit, raskaat turvallisuusvaatimukset ja suljetut toimitusketjut luovat erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille haasteita markkinoille pääsemiseen.

Puolustusteollisuus on merkittävässä asemassa nykyisen historiallisen ajanjakson aikana. Sodankäynnin kuva on muuttunut, ja eilisen “tulevaisuuden sota” on nykypäivää. Perinteinen tykistö ja mekanisoidut joukot jalkaväellään ovat saaneet lisäkseen merkittäviä siviiliteknologiasta ponnistavia ratkaisuja täydentämään ja muokkaamaan sodan kuvaa. Teknologioita kehitetään ennennäkemättömällä nopeudella, kun keinoja ja niihin vastaavia vastakeinoja pystytään ottamaan käyttöön viikoissa. Puolustusvoimien reagointikyky on tähän verrattuna ollut perinteisesti hyvin hidas, jopa vuosikymmenten mittainen. 

Ukrainan sodan oppien myötä noussut kiinnostus murroksellisten kaksoiskäyttöteknologioiden hyödyntämiseen puolustussovelluksissa on jatkuvasti hyvin vahvasti esillä yhteiskunnallisessa ja poliittisessa keskustelussa. Puolustusalan ekosysteemejä, yhteistyöverkostoja, kiihdyttämöohjelmia, konsultointipalveluja ja rahoitusvälineitä perustetaan jatkuvalla syötöllä, josta on jossain määrin tullut jopa trendikäs mahdollisuus yrityksille laajentaa liiketoimintaansa. 

Tästä huolimatta puolustusalan rakenteissa on hidasteita, jotka haastavat alan murrospotentiaalia ja teknologioiden käyttöönottoa. Rakenteet tekevät siitä myös vaikeasti lähestyttävää, erityisesti alan erityispiirteistä tietämättömälle toimijalle.

Nykyiset rakenteet hidastavat yritysten mahdollisuuksia toimia alalla

Puolustusteollisuuden markkinat on yleisesti käsitetty byrokraattisena ja hitaana toimialana, jossa Puolustusvoimia on pidetty kankeana ja konservatiivisena hankkijana. On kuitenkin tärkeää huomioida myös nykyinen toimintaympäristö ja sen sallimat edellytykset Puolustusvoimien ja puolustushallinnon toiminnalle. 

Puolustusvoimat on velvollinen toimimaan julkishallinnon organisaationa lakisääteisten edellytysten puitteissa. Esimerkiksi hankintaprosesseihin ja turvallisuusluokiteltujen tietojen käsittelyyn liittyvät vaatimukset ovat vahvasti sidonnaisia niitä ohjaaviin lainsäädäntöihin, jotka määrittelevät raamit toiminnalle.

Sotilaalliseen suorituskykyyn liittyvät asiat ovat usein salassapidettäviä, mikä edellyttää turvallisuusselvityksiä ja auditointeja, jotka voivat tuntua vaikeilta tai hidastavilta toimilta niille, jotka ovat uusia puolustusmarkkinoilla. Nämä pitävät tyypillisesti sisällään muun muassa henkilö- ja yritysturvallisuusselvityksiä, johon liittyy myös esimerkiksi yrityksen toimitilojen ja tietojärjestelmien turvallisuuden arviointia edellytyksenä turvallisuusluokitellun tiedon käsittelylle.

Selvitysten teettäminen ja auditointiprosessien suorittaminen salassapidettävien tietojen suojaamiseksi on elintärkeää Puolustusvoimien ja kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Tämä näkyy etenkin nykyisessä toimintaympäristössä, jossa vihamielisten valtioiden tiedustelupalvelut ja ei-valtiolliset toimijat ovat aktiivisia yritysten kyberrajapinnoissa. Samanaikaisesti erityisvaatimukset voivat kuitenkin niistä tietämättömille toimijoille näyttäytyä merkittävinä hidasteina puolustusmarkkinoille pääsemiselle.

Vaatimusten täyttämisessä ja prosessien selvittämisessä on hyvä huomioida siihen liittyvä valmisteluaika, jonka jälkeen itse prosessien kanssa voidaan edetä. Suojelupoliisin mukaan yritysturvallisuusselvityksen kesto on arviolta 12 kuukautta, joka ei sisällä tietojärjestelmien arviointia. Vastaavasti Liikenne ja Viestintävirasto Traficomissa sijaitsevan Kyberturvallisuuskeskuksen määrätyn turvallisuusviranomaisen arvion mukaan tietojärjestelmä arviointien kesto on 6-12 kuukautta.

On hyvä huomioida, että kansallisiin puolustusteollisuuteen liittyvissä hankinnoissa Puolustusvoimien määrätty toimivaltainen viranomainen tekee Suojelupoliisin sijaan itse tarvittaessa vaadittavat selvitykset auditointiprosesseineen. Tällöin he pystyvät myös itse priorisoimaan tarvittavia selvityksiä ja tekemään järjestelyjä mahdollistaakseen nopeamman kyvykkyyden matalempien turvallisuusluokkien tiedonkäsittelyyn.

Tästä huolimatta esimerkiksi tietojärjestelmien lisääntynyt arviointitarve on ruuhkauttanut Liikenne- ja viestintäviraston sekä Puolustusvoimien ja hyväksyttyjen arviointilaitosten toiminnan, eivätkä esimerkiksi viimeksi mainitut pysty tällä hetkellä vastaamaan nykyiseen kysyntään.

Nämä seikat yhdistettynä kilpailutus- ja hankintaprosesseihin voivat johtaa siihen, että uuden yrityksen pääseminen markkinoille kestää vuoden, jopa kaksi. Tilannetta ei yrityksen näkökulmasta myöskään helpota, että nykyisten lainsäädäntöjen puitteissa, yritysturvallisuusselvitysprosessiin hakeutuminen edellyttää tosiasiallisen tarpeen käsitellä turvallisuusluokiteltua tietoa ja viranomaisen esittämän pyynnön arvioinnin tarpeesta. Käytännössä siis yritykset eivät itse pysty ennakoivasti hakeutumaan prosessiin ja nopeuttamaan omaa kyvykkyytään osallistua turvallisuusluokiteltuihin hankkeisiin.

Tilanne puolustusteollisuutta vallitsevien rakenteiden suhteen on siis osittain johtanut siihen, että sitä koskevat markkinat ovat lähinnä olleet pitkään alalla toimineiden ja sen erityispiirteet tuntevien hallussa. Osaltaan markkinat on siis voitu kokea myös suljetuiksi, vaikka ne eivät sitä tietenkään julkisten periaatteiden mukaan ole täysin olleet. Puolustusteollisuuden kehittäminen ja puolustusteknologioiden nopea käyttöönotto edellyttää sekä lainsäädännöllisten edellytysten tarkastelua että lisäresurssien osoittamista selvitys- ja auditointiprosesseista vastaaville viranomaisille .

Aloitteet puolustusteollisuuden ja markkinoiden kehittämiseksi

Puolustusalan yhteisö on viime vuosina osaltaan jo huomioinut alan merkittävän potentiaaliin sekä pyrkinyt edistämään uusien yritysten edellytyksiä päästä osaksi puolustusmarkkinoita. Tätä varten on perustettu muun muassa useita ekosysteemejä, kiihdyttämöjä ja muita yritysyhteistyötoimintoja. Toimintaan on osallistunut alalle vakiintuneita ja uusia sinne pyrkiviä yrityksiä, tutkimuslaitoksia sekä korkeakouluja.  

Toimintojen tavoitteina on ollut kehittää yhteistyötä ja innovaatioita teknologioiden soveltamiseen puolustuksen parissa, mutta toisaalta myös edistää rahoitusmahdollisuuksia yrityksille. Samanaikaisesti markkinoiden vakiintuneet toimijat pystyvät neuvomaan ja tukemaan pienempiä yrityksiä alan erityispiirteisiin ja rakenteisiin liittyen. Myös Puolustusvoimat on aktivoitunut tämän osalta ja osallistunut näiden aloitteiden toimintaan ja tapahtumiin.

On kuitenkin myös hyvä huomioida, että yritykset luonnollisesti toimivat omien strategisten intressiensä mukaisesti. Tämä voi taas johtaa siihen, että alalle pyrkivät yritykset asettuvat eriarvoisiin asemiin heidän teknologisesta potentiaalista huolimatta. Yritykset voivat esimerkiksi valikoida heidän intressiensä mukaisia pieniä yrityksiä alihankintaketjutuksiin ja jättää etujensa vastaiset yritykset ulos ketjuista. 

Onkin siis erityisen tärkeää puolustuskyvyn kehittämisen näkökulmasta mahdollistaa toimintaa, jossa yritykset valikoituisivat puhtaasti heidän teknologisen potentiaalin mukaan, kuten Riihimäellä toimiva start-up kiihdyttämö Define pyrkii toimimaan. Vastaavaa toimintaa on myös ehdotettu puolustushallinnon alaiseksi, jonne perustettaisiin innovaatioyksikkö vastaamaan puolustusteknologioiden innovaatio- ja kehitystoiminnasta. 

Samankaltaisesti yritykset ovat puolustusmarkkinoiden kasvaneen hankevolyymin ja tiukempien turvallisuusvaatimusten myötä ilmaisseet tarpeen kansallisille, yhteiskäyttöisille turvallisuusluokitellun tiedon käsittelyyn hyväksytyille tiloille teknologioiden testaamista varten. Tällä ratkaisulla pystyttäisiin tukemaan sekä kansallisesti hallinoitua puolustusteknologioiden innovaatiokeskusta että tehostamaan yritysten edellytyksiä päästä ketterästi tarjoamaan palveluitaan Puolustusvoimien käyttötarkoituksiin. 

Valtio mahdollistajana

Työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murron vetämän Kasvuriihi-hankkeen loppuraportin mukaan valtionjohdolla ja hallituksella on keskeinen rooli ja mahdollisuus vaikuttaa puolustusteollisuuden kasvuun merkittävästi.

Puolustusteollisuuden rakenteet määrittelevät miten teknologioita kehitetään, valjastetaan osaksi puolustusjärjestelmää ja kehitetään puolustuskykyä tukevaksi. Valtion ei pitäisi ainoastaan tarjota matalan kynnyksen edellytyksiä yrityksille tehdä puolustusteollisuuteen liittyvää työtä turvallisesti ja vaatimukset täyttäen, vaan myös arvioida tarkasti nykyisen rakenteen toimintaedellytyksiä vastaamaan tämän päivän toimintaympäristöä.

Esimerkiksi tietojärjestelmien vaatimustenmukaisuuteen liittyvä sääntely ja ohjeistus on arvioitu vanhentuneeksi, mikä johtaa esimerkiksi tulkintaeroihin eri viranomaisten kesken ja näin ollen vaikeuttaa myös yritysten tulkintaa ja vaatimusten täyttämisen edellytyksiä. Olisikin siis syytä myös tarkemmin arvioida, millä tavoin keskeiset puolustusteollisuuteen liittyvät lainsäädännöt, kuten laki puolustus- ja turvallisuushankinnoista, tiedonhallintalaki ja julkisuuslaki liittyen turvallisuusluokiteltuihin tietoihin vastaavat nykyistä toimintaympäristöä. 

Keskeinen tieto liittyen puolustus- ja kaksoiskäyttöteknologioihin on muodoltaan ja elinkaareltaan hyvinkin erilaista, mitä esimerkiksi suurin osa turvallisuusluokitelluista asiakirjoista on julkisuuslain säätämisajankohtana 1990-luvulla ollut. Tiedonhallintalaki on luotu vastaamaan aikansa digitalisaatiota, joten sen toimivuutta nykyisessä, nopeasti kehittyvässä teknologiaympäristössä olisi syytä tarkastella uudelleen.

On samalla erityisen tärkeää, että turvallisuusluokiteltuja tietoja koskevia käsittelyvaatimuksia ja sääntöjä kehitetään yhteneväiseksi kansainvälisten vaatimusten kanssa. Tämä kehittäisi myös yritysten edellytyksiä integroitua osaksi sekä kansallisia että kansainvälisiä puolustusmarkkinoita. Tällä hetkellä niitä on pyritty jossainmäärin yhtenäistämään, mutta esimerkiksi valvovien viranomaisten tai erillisten arviointi- ja hyväksyntäprosessien rakenne tuo jo suoraan byrokraattista kuormaa hidastamaan prosesseja.

Lainsäädäntöjen kehittämisellä on suora yhteys siihen, miten vaatimukset käytännössä jalkautuvat ja miten niitä tulkitaan. Nykyiset rakenteet, joissa puolustusteknologioita kehitetään salassapitoedellytysten mukaan “omissa siiloissaan”, voivat osaltaan hidastaa ja vaikeuttaa teknologista konvergenssia. Eli käytännössä moniteknisen järjestelmän kehittäminen siiloutuneiden teknologioiden yhdistämisen kautta voi osaltaan tehdä integroinnista monimutkaista ja hidasta.

Nykyisessä turvallisuusympäristössä puolustusteollisuuden tulevaisuus edellyttää valtionhallinnolta toimia sekä nykyisten toimintaedellytysten pikaiseksi tehostamiseksi että pitkän aikavälin toimintaympäristön huomioimiseksi. Samanaikaisesti on erityisen tärkeää, että puolustusteollisuuteen pyrkivät yritykset panostavat merkittävästi tietojensa suojaamiseen kehittäen turvallisuuden hallintamallejaan ja kyberturvallisuuden kyvykkyyksiään.