Etelä-Koreassa on eletty vuoden 2024 joulukuusta alkaen poikkeuksellisen epävakaassa poliittisessa ympäristössä. Tuolloin nyt jo viralta pantu entinen presidentti Yoon Suk-yeol julisti maahan poikkeustilan, jolla hän pyrki joidenkin lähteiden mukaan tukahduttamaan tiedotusvälineitä ja poliittisia vastustajia. Etelä-Korea sisäpoliittinen myllerrys on vaikuttanut myös siihen, että se ei ole saanut vakiinnutettua suhteitaan Yhdysvaltojen kanssa kauppasodan ottaessa jatkuvasti uusia kierroksia.

Presidentti Yoon Suk-yeolin julistama poikkeustila oli ensimmäinen laatuaan sitten vuoden 1979. Vaikka poikkeustila kesti vain 6 tuntia – maan parlamentti kumosi nopeasti Yoonin julistuksen, vaikka hän yritti estää kumoamisen lähettämällä sotilaita parlamenttiin – herätti se huolta demokratian ja oikeusvaltion vaarantumisesta, jossa asiantuntijat ovat havainneet heikkenemisen merkkejä aiemminkin.

Tilanne näyttäytyi Etelä-Korean ulkopuolella erittäin sekavana. Tilanteen eläessä ei ollut varmuutta, millä perustein poikkeustilajulistus tehtiin ja mitä sillä tavoiteltiin. Oli erittäin epäselvää, oliko kyseessä aito vallankaappausyritys, joka voisi eskaloitua väkivaltaisiin yhteenottoihin presidentin ja häntä vastustaneiden tahojen välillä. Yoon itse on kiistänyt kaikki syytteet siitä, että kyseessä olisi ollut vallankaappausyritys ja pyrkinyt perustelemaan toimintaansa pyrkimyksellä suojella Etelä-Koreaa kommunistisilta ja vihamielisiltä toimijoilta.

Johtajuustyhjiö ja poliittinen epävarmuus

Poikkeustilajulistuksella maan sekasortoon saanut Yoon tuomittiin huhtikuun alussa Etelä-Korean perustuslakituomioistuimen päätöksellä viralta pantavaksi. Lisäksi häntä vastaan on nostettu rikossyytteet vallankaappauksesta (coup d’etat). Perustuslakituomioistuimen päätöksessä todetaan, että entinen Etelä-Korean johtava syyttäjä Yoon ylitti presidentin perustuslain mukaiset valtaoikeudet. Yoon vastaa parhaillaan rikossyytteisiin, joista häntä voi kohdata elinkautinen vankeus tai jopa kuolemantuomio. Tosiasiassa kuolemantuomio on erittäin epätodennäköinen, sillä Etelä-Koreassa sitä ei ole pantu käytäntöön vuoden 1997 jälkeen. Mikäli Yoon tuomitaan vallankumouksesta, hänestä tulee kolmas Etelä-Korean presidentti, joka tuomitaan kyseisestä rikoksesta. 

Poikkeuksellisen tilanteen vuoksi Etelä-Korealla ei ole tällä hetkellä vaaleilla valittua johtajaa. Toistaiseksi presidentin tehtävää hoitaa pääministeri Han Duck-soo. Myös hän oli virkarikossyytteessä, jonka perustuslakituomioistuin kuitenkin hylkäsi maaliskuussa. Poliittisen johtajan poissaolo on avannut tien myös ulkopoliittiselle epävakaudelle, mikä on erityisen ongelmallista Yhdysvaltojen ja Etelä-Korea välisten suhteiden vaikean tilanteen kannalta.

Perustuslakituomioistuimen päätös tarkoitti samalla sitä, että Etelä-Koreassa on järjestettävä uudet vaalit 60 päivän sisällä.Vaalipäiväksi on valikoitunut 3. kesäkuuta 2025. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Lee Jae-myung, joka johtaa opposition liberaalista demokratiapuoluetta, on vahvimmilla seuraavaksi presidentiksi. Leellä on jo kokemusta presidentinvaaleista, sillä hän hävisi vuoden 2022 presidentinvaalit niukasti vain alle 250 000 äänen erolla Yoonille. Lee ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton ehdokas, sillä hänelläkin on taakkanaan käynnissä olevat korruptio-oikeudenkäynnit.

Voitti vaalit kuka tahansa ehdokkaista, on varmaa, että kahtia jakautunutta maata johtamaan valitulla henkilöllä ei tule olemaan helppoa yhdistää kansaa. Joidenkin arvioiden mukaan Etelä-Korean jakautuneisuus on nyt syvimmillään maan itsenäisyyden aikana. Esimerkiksi nuoret eivät koe, että heillä on edessään kovin ruusuista tulevaisuutta, eikä nuoremmilta sukupolvilta juuri heru tukea Yoonin konservatiiveille.Tämä näkyy siinä, että nuoret ovat erityisesti Yoonia vastaan. Yoonin tuki on edelleen vahvaa konservatiivien ja vanhempien eteläkorealaisten keskuudessa, sillä hän toimii symbolina vasemmistolaisuuden ja sosialismin vastustukselle.

Epävakaa maailmantalous haastaa Etelä-Koreaa 

Etelä-Korean ennenaikaiset presidentinvaalit ovat jäädyttäneet kaikki suuret kauppaneuvottelut. Nykyinen virkaatekevä hallinto on todennut, ettei kattavaa tullisopimusta Yhdysvaltojen kanssa voida solmia ennen vaaleja. Samaan aikaan osana Donald Trumpin hallinnon entistä aggressiivisempaa kauppapolitiikkaa Yhdysvallat painostaa Etelä-Koreaa hyväksymään nopeasti uusia tulliehtoja ennen heinäkuussa voimaan astuvia tuontitulleja. 

Tilannetta vaikeuttaa entisestään tilanne, jossa Made in Korea -merkintää on käytetty kiertämään Yhdysvaltojen tullisäännöksiä, mikä on heikentänyt luottamusta maiden välillä. Etelä-Korean tulliviranomaiset paljastivat alkuvuonna 29,5 miljardin wonin (noin 20,8 miljoonaa dollaria) arvosta tapauksia, joissa käytännössä kiinalaisten tuotteiden alkuperä on väärennetty. Sillä on pyritty hämäämään tulliviranomaisia ja välttämään Trumpin asettamat tuontitullit.

Myös Etelä-Korean talous sakkaa. Kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä maan bruttokansantuote supistui ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2020 viimeisen kvartaalin. Nyt talouden supistumisen syynä on erityisesti rakennussektorin heikko suhdanne sekä poliittinen epävakaus. 

Lisäksi Yhdysvaltojen asettamat (tosin nyt tauolla olevat) 25 prosentin tuontitullit osuvat erityisen kovaa Etelä-Korean vientivetoisen talouteen: maa vie etenkin terästä ja autoja Yhdysvaltoihin. Virkarikossyyte ei ainakaan helpota tilannetta. Kahden aiemman virkarikossyytteen (vuosina 2004 ja 2016-2017) Etelä-Korean talous selviytyi melko hyvin, koska tuolloin monet ulkoiset tekijät tukivat talouden elpymistä, kuten Kiinan voimakas talouskasvu sekä kasvava puolijohteiden vienti. 

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen epävarmuus säilyy jatkossakin

Etelä-Korean ja Yhdysvaltojen liittolaisuuteen perustuneen ulkopoliittisen linjan muutos presidentti Trumpin toisella kaudella tulee todennäköisesti haastamaan Etelä-Korean ulko- ja turvallisuuspoliittista tilannetta. Samalla muutos vaikuttaisi merkittävästi myös Korean niemimaan turvallisuusympäristöön.

Etelä-Korean poliittinen epävarmuus voi rohkaista Pohjois-Koreaa lisääntyviin provokaatioihin, mikä olisi omiaan heikentämään maan ja koko alueen turvallisuutta. Myös nykyinen sisäpoliittinen kriisi voi johtaa pitkän aikavälin epävarmuuteen, jossa Etelä-Korea joutuisi tasapainoilemaan sisäisen epävakauden ja ulkoisten paineiden välillä. Maan jakautuminen kahtia entistä viralta pantua presidentti Yoonia kohtaan konkreettisesti osoittaa, kuinka haavoittuvassa tilassa maa on poliittisesti. 

Lisäksi tiedot siitä, että Yhdysvallat valmistee tapaamista Pohjois-Korean Kim Jong-unin kanssa osoittaa, että Trumpin ja Kimin erikoislaatuinen suhde saanee jatkoa. On varsin vaikeasti ennakoitavissa se, millä tavoin nämä keskustelut vaikuttavat Etelä-Koreaan, mutta voinee olettaa, että Etelä-Korea näkisi Yhdysvaltojen presidentin vierailevan mieluummin Soulissa kuin Pjongjangissa. 

Ulkopuolisten arvioiden mukaan Yhdysvaltojen mahdollinen suora sopimus Pohjois-Korean kanssa voisi herättää Etelä-Koreassa ja Japanissa pelkoja, jonka seurauksena maat alkaisivat kehittää omia ydinaseita. Toisaalta on vaikea edes arvioida, kuinka todennäköistä tällaisen sopimuksen tekeminen olisi. 

Nykyinen Yhdysvaltain hallinto todennäköisesti vaatii Etelä-Koreaa kantamaan enemmän kustannuksia Yhdysvaltain joukkojen sijoittamisesta maahan. Tämä on asia, jonka Trump nosti esiin useasti jo ensimmäisen presidenttikautensa aikana. Trump vaati vuonna 2020, että Etelä-Korean tulisi maksaa jopa nelinkertaisesti se summa, jonka se nyt maksaa Yhdysvalloille “kustannusjakosopimuksen” mukaisesti joka vuosi. 

Voimassa oleva sopimus neuvoteltiin presidentti Joe Bidenin kaudella lokakuussa 2024. Se luo pohjan Yhdysvaltojen joukkojen läsnäololle Etelä-Koreassa vuoteen 2030 saakka. Tämän sopimuksen pohjalta Etelä-Korea maksaa Yhdysvalloille vuodesta 2026 alkaen noin 1,1 miljardia dollaria vuodessa. On hyvin mahdollista, että Trump haluaa neuvotella sopimuksen uusiksi, mikä voi aiheuttaa epävarmuutta maiden välisessä puolustusyhteistyössä, vaikka uusi sopimus vastikään saatiinkin neuvoteltua. 

Mihin Etelä-Korea on matkalla?

Etelä-Korean historia on täynnä poliittisia kriisejä ja johtajien oikeusprosesseja, jotka edelleen näkyvät maan politiikassa. Useiden presidenttien oikeudenkäynnit ja poliittiset skandaalit ovat luoneet syvän epäluottamuksen poliittisiin instituutioihin. Tämä historiallinen tausta yhdessä nykyisen kriisin kanssa vaikeuttaa vakaan johtajuuden löytymistä ja lisää todennäköisesti myös alueellista epävarmuutta. 

Tällä hetkellä Etelä-Korea ja sen uusi presidentti tulevat kohtaamaan taloudellisesti suurimman haasteensa pitkäaikaisen liittolaisen eli Yhdysvaltojen hallinnon taholta. Kauppapoliittiset neuvottelut tulevat olemaan vientivetoiselle taloudelle keskeisiä, jotta se kykenisi jatkamaan aiemmin suhteellisen vahvaa talouskasvua. Erityisesti autoteollisuuden rajaaminen tuontitullien ulkopuolelle on Etelä-Korean keskiössä kauppasopimusta neuvoteltaessa, sillä alan merkitys Etelä-Korean taloudelle on niin merkittävä. 

Turvallisuuspoliittisesti pahimmassa tapauksessa Trump voisi tehdä suoran sopimuksen Pohjois-Korean kanssa esimerkiksi siitä, että Yhdysvallat vetää joukkojaan Korean niemimaalta, mikäli Pohjois-Korea lupautuu ydinaseriisuntaan tai ydinaseohjelmansa rajoittamiseen. Trump saattaisi hyväksyä tämän, ajatellen sitä merkittävänä saavutuksena hänen perinnössään globaalin rauhanlähettiläänä, kuten hän itseään välillä maalaa. Ilman Yhdysvaltain joukkoja Etelä-Korean kansallinen turvallisuus olisi huomattavasti epävakaammalla pohjalla.

Etelä-Korean uuden presidentin ensimmäisten tehtävien joukossa voisi kuvitella olevan Yhdysvaltojen hallinnon vakuuttaminen siitä, että he tarvitsevat Etelä-Koreaa jatkossakin vastustamaan Yhdysvaltojen suurimman vastustajan, eli Kiinan, nousevaa vaikutusvaltaa. Kiina tarjoaa Etelä-Korealle ainutlaatuisia taloudellisia mahdollisuuksia, mutta Yhdysvallat on ollut taloudellisesti ja ennen kaikkea turvallisuuspoliittisesti Etelä-Korealle kriittinen kumppani. Etelä-Korean uusi presidentti tulee siten löytämään itsensä osana kiihtyvää suurvaltapeliä.