Donald Trump palasi valkoiseen taloon tämän vuoden alussa. Kovaotteinen maahanmuuttopolitiikka oli yksi hänen kampanjansa kulmakivistä. The Ulkopolitist selvitti, millaisia lupauksia Trump antoi ja miten hän on niitä toteuttanut toisen toimikautensa ensimmäisen vuoden aikana.

Yhdysvaltain viimevuotisista presidentinvaaleista on vain reilu vuosi aikaa. Donald Trumpin toisesta presidenttikaudesta on tämän tekstin kirjoitushetkellä kulunut hieman reilu viidennes. Paljon on ehtinyt tapahtua.

Trump voitti vaaleissa dramaattisten käänteiden jälkeen demokraattien ehdokkaaksi tulleen Kamala Harrisin lopulta pienellä, mutta selkeällä erolla. Trump keräsi valitsijamiesääniä 86 enemmän kuin Harris ja kansan antamista äänistä taas 1,5 prosenttia enemmän. Vuoden 2024 vaalikamppailun teemoista yksi merkittävin oli tulevan presidentin ajama maahanmuuttopolitiikka. ABC Newsin teettämän tutkimuksen mukaan vain Yhdysvaltain ”demokratian tila”, talous, ja aborttioikeudet olivat maahanmuuttoa tärkeämpiä aiheita äänestäjille. Viidenneksi tärkein aihe oli ulkopolitiikka. Trumpia äänestäneille maahanmuuttokysymykset nousivat heti talouden jälkeen vaalien tärkeimmäksi teemaksi. Suurin osa äänestäjistä oli myös sitä mieltä, että taloudessa, maahanmuutossa ja ulkopolitiikassa Trump oli Kamala Harrisia pätevämpi ehdokas.

Trumpin kannatus maahanmuuttopolitiikassa heijasteli äänestäjien keskuudessa tapahtunutta muutosta. Asenteet maahanmuuttoa kohtaan olivat koventuneet selvästi edellisistä vaaleista. Kesällä 2024 Gallupin  teettämä tutkimus paljasti, että maahanmuuton vähentämistä kannatti isompi osa äänestäjiä kuin kertaakaan vuoden 2001 jälkeen. Samoihin aikoihin YouGovin suorittaman tutkimuksen mukaan taas jopa 62% vastaajista kannatti dokumentoimattomien maahanmuuttajien karkottamista. Toisaalta Pewresearchin tutkimuksessa huhtikuussa 2024 59% kaikista vastaajista oli sitä mieltä, että jo maassa olevien dokumentoimattomien maahanmuuttajien tulisi antaa pysyä Yhdysvalloissa.

Demokraattinen puolue oli tietoinen äänestäjien keskuudessa tapahtuneesta käänteestä. Myös Kamala Harris lupasi kovempia otteita rajapolitiikkaan ja vakuutti vaalien alla toimivansa laittomien maahanmuuttojen vähentämiseksi. Rajanylitysten kasvu ja republikaanien vuosia jatkunut maahanmuuttovastainen retoriikka olivat pedanneet hedelmällisen pohjan äänestäjien mielipiteiden jyrkentymiselle. Erityisesti rajan tuntumassa sijaitsevissa Arizonan ja Nevadan kaltaisissa vaa’ankieliosavaltioissa maahanmuuttopolitiikan rooli on korostunut. Yhdysvaltain valitsijamiesvaaleissa valitsijamiesäänet jakautuvat voitettujen osavaltioiden mukaan. Koska 2000-luvun aikana lähes neljä viidesosaa osavaltioista on asettunut luotettavasti joka kerta saman puolueen leiriin, jäljelle jäävät niin kutsutut vaa’ankieliosavaltiot muodostuvat presidentinvaalien kannalta ratkaiseviksi.

Uusi vanha maahanmuuttopolitiikka

Kovaotteisempi maahanmuuttopolitiikka oli Trumpin vaalikampanjan keskiössä. Monet Trumpin maahanmuuttovastaisista ideoista ovat lähtöisin Stephen Millerin kynästä. Miller toimi Trumpin ensimmäisellä kaudella presidentin neuvonantajana ja puheenkirjoittajana. Hän toimii tällä hetkellä valkoisen talon kansliapäällikön Susie Wilesin poliittisena apulaisena sekä Trumpin sisäisten turvallisuusasioiden neuvonantajana. Kalifornian Santa Monicassa kasvanut Miller on nuoruudestaan lähtien ollut aktiivinen islaminuskon ja maahanmuuton vastaisissa liikkeissä. Hän on myös ollut Trumpin molempien hallitusten radikaaleimpia laitaoikeistolaisia äänenkantajia.

Millerin ideana oli lakata vastaanottamasta turvapaikanhakijoita maan eteläisellä rajalla ja julistaa väliaikainen julkisen terveydenhuollon hätätila, jota oli käytetty koronakriisin aikana. Miller on myös pyrkinyt vauhdittamaan Yhdysvaltoihin pyrkivien turvapaikanhakijoiden ohjaamista turvalliseksi luokiteltuihin kolmansiin maihin muun muassa Väli-Amerikassa. Kun Yhdysvallat on solminut sopimuksia näiden maiden kanssa, se on pystynyt kiertämään velvollisuuttaan ottaa vastaan turvapaikkahakemuksia siirtämällä osan maahan pyrkivistä kolmanteen maahan, joka on valmis käsittelemään heidän hakemuksensa. Yhdysvallat on käyttänyt paitsi rahaa, myös viisumisanktioihin liittyviä uhkauksia näiden sopimusten aikaansaamiseksi.

Turvapaikanhakijan kannalta turvalliseksi on luokiteltu sellainen valtio, jossa hakijan ei tarvitse pelätä vainoa tai kidutusta. Hakijan palauttaminen tällaiseen valtioon on vastoin YK:n vuonna 1951 solmimaa Geneven pakolaissopimusta. Samainen sopimus kieltää myös kolmansia maita lähettämästä niihin ohjattuja turvapaikanhakijoita takaisin hakijan kannalta vaaralliseen maahan, mutta tällaisia tapauksia on silti tullut julkisuuteen. Yhdysvaltojen kannalta pakolaisten ohjaaminen kolmanteen maahan onkin kätevä tapa ulkoistaa ongelmiaan toisille valtioille, jotka samalla joutuvat kantamaan myös mahdolliset diplomaattiset seuraukset.

Trumpin vaalikampanjan kotisivuille listatuissa vaalilupauksissa heti kärkeen oli nostettu lupaukset ”rajojen sulkemisesta” sekä ”maahantunkeutumisen pysäyttämisestä”. Näitä seurasi lupaus sekä toteuttaa Yhdysvaltain historian ”suurin maastakarkotus operaatio” että lopettaa ”siirtolaisrikollisepidemia (migrant crime epidemic)”, jonka sivusto rinnastaa yhteen huumekartellien, jengiväkivallan ja yleisen väkivallan kanssa. Lupaukset myötäilevät Trumpin suosimaa voimakasta retoriikkaa. Presidentti on toistuvasti sisällyttänyt sanavarastoonsa sellaisia termejä kuin ”hyökkäys”, ”invaasio”, ”tuhoaminen” ja “myrkyttäminen” maahamuutosta puhuessaan.

Trump on rakentanut maineensa suoraan puhuvana poliitikkona, mutta Stephen Miller ja muut presidentin laitaoikeistolaiset neuvonantajat ovat epäilemättä vaikuttaneet siihen, miten hän puhuu maahanmuuttajista  julkisuudessa. Trumpille äärioikeistolaisen median ja oikeistointellektuellien kautta suodattuva vihapuhe on normalisoitunut ja tullut osaksi yleisempää julkista maahanmuuttokeskustelua, joka taas edistää oikeistopopulismin elinehtona toimivaa vastakkainasettelua demokraattisessa yhteiskunnassa.

Trumpin kampanjalupaukset olivat linjassa vaalien alla puhuttaneen äärikonservatiivisen Project 2025 -manifeston kanssa, jonka vaikutusvaltainen Heritage Foundation oli toimittanut. Vuonna 1973 perustetun oikeisto-konservatiivisen ajatushautomon vaikutusvalta republikaanipuolueen ideologiseen maisemaan on ollut suuri jo Ronald Reaganin päivistä saakka. Muun muassa kaikki kolme Trumpin nimeämää korkeimman oikeuden tuomaria ovat nauttineet Heritage Foundationin tukea ja suosiota, mikä voikin tasoittaa Trumpin hallinnon ajamien kiistanalaisten toimien tietä läpi oikeusistuimien.

Project 2025:n suosittelema maahanmuuttopolitiikka sisälsi muun muassa aggressiivisen lähestymistavan karkotuksiin sekä paikallisten että liittovaltion poliisiviranomaisten käyttämistä operaatioiden toteuttamisessa. Myös karkotusta odottavien ihmisten sulkemista internointileireihin väläyteltiin. Näiden toimien kohteeksi kaavailtiin sekä dokumentoimattomia maahanmuuttajia että rikolliseen toimintaan osallistuneita laillisia maahanmuuttajia. Monia humanitäärisestä syystä maahan saapuneita ihmisiä, kuten Talibanin vainoamia afgaaneja, uhattiin myös karkottamisilla.

Trump uhkasi käyttää vuoden 1798 Alien Enemies Actia laajentaakseen valkoisen talon oikeuksia toteuttaa laajamittaisia karkotuksia. Samainen laki, joka antaa presidentille oikeudet karkottaa vihollismaiden kansalaisia maasta ilman perinteistä oikeusprosessia, oli käytössä esimerkiksi toisen maailmansodan aikaan Yhdysvaltojen sulkiessa japanilaista syntyperää olevia ihmisiä, mukaan lukien Yhdysvaltain kansalaisia, keskitysleireihin. Nämä aikeet pysähtyivät kuitenkin tuomioistuimiin ainakin toistaiseksi.

Lisäksi Trump uhkaili soveltavansa vuoden 1807 Insurrection Actia jalkauttaakseen kansalliskaartin mukaan maahanmuuttotalkoisiin. Laki antaa presidentille oikeuden asettaa osavaltioiden hallinnassa olevat kansalliskaartit liittovaltion alaisuuteen ja käyttää niitä tarvittaessa levottomuuksien hillitsemiseen. Tämän uhkauksen Trump toteuttikin kesällä 2025, kun 4 000 kansalliskaartin sotilasta ja 700 merijalkaväen sotilasta lähetettiin Los Angelesiin uuden maahanmuuttopolitiikan vastaisen mielenosoituksen jälkimainingeissa.

Trumpin hallinto on puuttunut myös ulkomaisten opiskelijoiden sananvapauteen. Oleskelulupia on peruttu erityisesti opiskelijoilta, jotka ovat toimineet aktiivisesti palestiinalaisten etuja ajavissa asioissa. Myös maahantuloviranomaisia on kehotettu antamaan kielteisiä päätöksiä opiskelijoiden oleskelulupa-asioissa vastaavin perustein.

Humanitäärisistä syistä maahan pyrkineitä on käännytetty pois kovaa tahtia, ja olemassa olevia humanitäärisiä maahantulosopimuksia on lakkautettu. Yhdysvallat on siis kääntänyt selkänsä YK:n ihmisoikeusjulistukseen kirjatulle oikeudella hakea ja nauttia turvapaikkaa. Trump on koko poliittisen uransa ajan lietsonut pelkoa erityisesti Väli-Amerikasta saapuvia maahanmuuttajia kohtaan.

Varsinkin ensimmäisellä kaudellaan hän puhui usein MS-13-jengin aiheuttamasta uhasta. MS-13 (Mara Salvatrucha eli “salvadorilainen jengi”) aloitti toimintansa Los Angelesissa 1980-luvulla, mutta laajeni myöhemmin yhdeksi maailman vaarallisimmista kansainvälisistä jengeistä.Järjestäytyneet rikollisjengit ovat todellinen uhka, mutta on äärimmäisen kyynistä sulkea kokonaisia rajoja sen uhan vuoksi, erityisesti koska nämä jengit ovat usein maahanmuuttoa ajava tekijä itsessään. Silmien sulkeminen kansainvälisiltä ongelmilta onkin ollut Trumpin hallinnon kantavia teemoja.

”Kulttuurien sulatusuuni” jäähtyy

Kovaotteisempaa maahanmuutopolitiikkaa nähtiin toki jo Trumpin ensimmäisellä toimikaudella. Jo 2016 vaalien alla Trump lupaili USA:n ja Meksikon rajalle ”isoa ja kaunista” rajamuuria, jonka meksikolaiset tulisivat maksamaan. Hän myös haukkui etelänaapurista saapuvia maahanmuuttajia ”raiskaajiksi”. Heti valtaan noustuaan Trump asetti saapumiskiellon, joka koski muun muassa Iranista, Libyasta, Somaliasta, Sudanista, Syyriasta ja Jemenistä saapuvia ihmisiä. Myöhemmin tämä muslimivastaisena pidetty maahantulokielto laajennettiin koskemaan myös Tšadia, Venezuelaa ja Pohjois-Koreaa. Maahantulokiellon virallisena perusteena oli maiden riittämätön yhteistyö terrorismin vastaisessa kamppailussa.

Suurimman kohun nosti kesällä 2018 julkistettu taktiikka, jossa rajalle saapuneet maahanmuuttajien lapset erotettiin vanhemmistaan. Vastalauseiden myrskyn nostattanut menettely lakkautettiin muutaman kuukauden jälkeen, mutta monien perheiden kohdalla vahinko oli jo tapahtunut. Joe Bidenin presidenttikaudella perustettu erotettujen perheiden yhdistämistä edistävä työryhmä arveli vuonna 2024 julkaistussa raportissa mahdollisesti jopa yli tuhannen lapsen olevan edelleen erossa vanhemmistaan. Vaikka Trumpin uusi hallinto ei ole laajamittaisesti palauttanut käyttöön kyseenalaista taktiikkaansa, esimerkkejä uusista tapauksista on kuitenkin olemassa.

Ankarista toimista ja rajuista puheista huolimatta karkotusten määrä ei noussut merkittävästi Trumpin ensimmäisellä toimikaudella: itse asiassa karkotettuja oli vähemmän kuin Barack Obaman toimikaudella. Myös pysyvän oleskeluluvan saaneiden määrä pysyi kokolailla samassa, noin miljoonan ihmisen vuosilukemassa, jossa se on ollut lähes koko 2000-luvun ajan. Ainoastaan koronavuodet 2020 ja 2021 laskivat lukemaa noin 25–30 prosenttia.

Joe Bidenin presidenttikauden (2021–2025) lopulla Meksikon ja USA:n välisellä rajalla kovennettiin otteita laittomien maahantulijoiden määrän laskemiseksi. Tämä tapahtui ennen Bidenin historiallista päätöstä luopua tavoitteestaan tulla uudelleenvalituksi ja oli epäilemättä pyrkimys kosiskella Trumpia suosivia maahanmuuttokriittisiä äänestäjiä. Taktiikka kuvastaa hyvin Yhdysvaltain poliittisen järjestelmän kyynisyyttä. Samalla tavalla kuin länsimaisten demokratioiden lähempänä poliittista keskustaa olevien puolueiden myös Yhdysvaltain demokraattipuolueen lähestymistapa radikaalioikeiston vaatimaan ärhäkkään maahanmuuttopolitiikkaan on häilyvä: populismiaaltoa pyritään hyödyntämään omien lyhyen tähtäimen etujen tavoittelussa. 

Toinen esimerkki poliittisesta kyynisyydestä nähtiin alkuvuodesta 2024, kun aiemmin Bidenin lepsua rajapolitiikkaa kritisoineet republikaanit pysäyttivät senaatissa demokraattien ajaman rajaturvallisuutta lisäävän lain. Alun perin laki näytti saavan taakseen tarpeeksi republikaaniääniä mennäkseen läpi. Keskellä vaalikampanjaa oleva Trump kuitenkin kielsi puoluetovereitaan äänestämästä lain puolesta, jotta voisi myös jatkossa alleviivata silloisen vaalivastutajansa heikkoa maahanmuuttopolitiikkaa.

Yhdysvaltain kongressin toimintaa onkin viime vuosina yhä voimakkaammin leimannut dysfunktionaalisuus, joka ajaa poliitikkoja toimimaan omien periaatteidensa vastaisesti silloin, kun päätösten poliittinen julkisuushyöty sataa vastapuolen laariin. 

Rajaturvallisuuslain kaaduttua Biden tiukensi valvontaa käskykirjeiden (executive order) muodossa: trendi, jota Trump ilomielin jatkoi pian hänen valtaan palaamisensa jälkeen voimaan astuvalla hulppealla yli sadalla määräyksellä. Määrä alleviivasi Trumpin ensimmäisen ja toisen presidenttikauden välistä eroa maahanmuuttopolitiikan suhteen. Siinä missä vuosina 2017–2021 toiminta oli poukkoilevaa ja paikoittain jopa amatöörimäistä, toisella kaudella Trumpin tiimi Stephen Millerin johdolla on ollut alusta lähtien valmistautunut määrätietoisiin ja rajuihin toimenpiteisiin.

Maahanmuutto laskusuunnassa

Bidenin kauden lopusta Trumpin ensimmäiseen vuoteen jatkunut tiukentunut rajakontrolli on johtanut kuluvan vuoden aikana maahanmuuton hiipumiseen. Pew Researchin mukaan tammikuussa 2025 Yhdysvalloissa asui 53,3 miljoonaa maahanmuuttajaa, mutta puoli vuotta myöhemmin vastaava lukema oli 51,9 miljoonaa. Ensimmäistä kertaa sitten 1960-luvun maahanmuuttajien kokonaismäärä oli laskenut.

Vaikka Yhdysvaltain maahanmuuttajaväestö on edelleen ylivoimaisesti maailman suurin, prosentuaalisesti koko väestöön suhteutettuna muun muassa Saksassa, Kanadassa ja Arabiemiraateissa vastaava lukema suurempi.

Samainen tutkimus arvioi, että noin 27 prosenttia Yhdysvaltojen vierassyntyisestä väestöstä olisi maassa joko luvatta tai vanhentuneiden lupien turvin. Tämä luku sisältää myös kaikki turvapaikkahakemusten käsittelyä odottavat tai väliaikaisen suojelun alla olevat ihmiset. Kyseessä on siis noin 14 miljoonan ihmisen ryhmä, joista arviolta noin kuudella miljoonalla on jonkinlainen laillinen suoja karkotusta vastaan erilaisten valtion tarjoamien ohjelmien kautta. Trumpin hallinto on kuitenkin pyrkinyt aktiivisesti lakkauttamaan näitä ohjelmia, joten monien niiden suojelua aiemmin saaneiden ihmisten tulevaisuus on epävarma. Tämä ryhmä sisältää pakolaisia, jotka ovat paenneet kodeistaan sotien, väkivaltaisuuksien tai luonnonkatastrofien takia, sekä ihmisiä, jotka ovat saapuneet maahan alaikäisinä ilman lupaa, useimmiten vanhempiensa toimesta.

Yhdysvalloissa osa demokraattienemmistöisistä suurkaupungeista on Trumpin hallintokausilla ottanut roolin niin sanottuina ”turvapaikkakaupunkeina” (sanctuary city). Bostonin, Chicagon, Los Angelesin ja New Yorkin kaltaiset suurkaupungit ovat rajoittaneet yhteistyötään valtion viranomaisten kanssa maahanmuuttoon liittyvissä asioissa ja pyrkineet paikallislainsäädännön voimin suojelemaan maahanmuuttajia, joita uhkaa karkotus. Yhdysvaltain liittovaltiomuotoisen hallintojärjestelmän verrattain voimakas paikallishallinto on mahdollistanut tämän lähestymistavan. Vähemmän yllättäen tämä on johtanut välien kiristymiseen Washingtonin kanssa.

Trump on yrittänyt painostaa näitä kaupunkeja tutulla koulukiusaajamaisella tyylillään. Hän on retoriikassaan korostanut suurkaupunkien rikollisuutta ja linkittänyt sen maahanmuuttoon. Tutkimustulokset eivät tue kuitenkaan väittämää siitä, että näiden kaupunkien turvapaikkalainsäädäntö olisi lisännyt rikollisuutta.

Trump on käyttänyt myös ensi kesänä USA:ssa, Kanadassa ja Meksikossa järjestettäviä jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuja vipuvartena. Hän on uhannut vetää muun muassa Bostonilta, Seattlelta ja Los Angelesilta kisaisännyyden pois vedoten kaupunkien turvattomuuteen. Kaupunkien pormestarit ovat enimmäkseen kiistäneet ongelmat, mutta painostus on myös toiminut, sillä ainakin Washingtonissa paikallishallinto tiivisti yhteistyötään hallituksen kanssa kansalliskaartin käyttöönoton jälkeen. Ei ole sattumaa, että kyseiset kaupungit ovat osa turvapaikkaverkostoa, jota vastaan Trump on aiemminkin hyökännyt.

Trumpin hallinnon toimet ovat odotetusti aiheuttaneet myös laajamittaista vastustusta. Esimerkiksi Portlandissa ja Los Angelesissa kansalliskaartin jalkauttamisen taustalla olivat nimenomaan uusia maahamuuttokäytäntöjä vastustaneet mielenosoitukset. Trumpilla on ollut tapana nähdä hänen toimiaan vastustavat mielenosoitukset yksinomaan laittomina levottomuuksina, kun taas omien kannattajiensa mielenosoitukset, kuten tammikuun 2021 levottomuuden Capitolilla, presidentti on nähnyt egoaan hivelevinä ”rakkaudenosoituksina”.

Trumpin hallinto on lisännyt maahanmuuttoviraston (ICE) määrärahoja ja henkilöstömääriä. ICE:n karkotusten perusfilosofia on viraston entisen virkaatekevän johtajan John Sandwegin mukaan muuttunut siten, että aiemmin karkotukset keskittyivät rikolliseen toimintaan osallistuneisiin maahanmuuttajiin, kun taas nykyinen linja on karkottaa kaikki vailla laillista dokumentaatiota olevat ihmiset. Monet näistä ihmisistä ovat oleskelleet maassa vuosia tai jopa vuosikymmeniä ja muodostaneet tiiviit siteet omaan yhteisöönsä. Myös laillisten maahanmuuttajien asema on tukaloitunut, sillä hallitus leikannut sopeutumistoimiin ohjattuja määrärahoja voimakkaasti sekä supistanut tarjolla olevien palveluiden kielivalinnan pelkkään englantiin.

Mielenosoitusten lisäksi Trumpin maahanmuuttopolitiikkaa on haastettu myös oikeusistuimissa. ICE:n tekemien pidätysten määrä on kasvanut, mutta vasta pitkittyneen oikeustuomioistuintaistelun jälkeen nähdään, kuinka moni pidätyskeskuksiin joutuneista ihmisistä lopulta joutuu karkotettavaksi. Toistaiseksi suurin osa oikeusistuimista, jopa Trumpin nimittämistä tuomareista, on suhtautunut kielteisesti hallinnon pyrkimyksiin ajaa dokumentoimattomia maahanmuuttajia pois maasta.

Vaikka karkotusten määrä on ollut kasvussa kuluvan vuoden aikana, lukumäärä on jäämässä selvästi alle Trumpin lupaaman miljoonan hengen. Silti Trumpin toteuttamien drakonisten toimien seurausta ei pidä vähätellä. Sekä laittomat että lailliset rajanylitykset Yhdysvaltoihin ovat laskeneet tuntuvasti. ICE:n tekemien pidätysten määrä on tuplaantunut edellisvuoteen nähden. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että nopeasti kasvanut ja mittavaa rahoitusta nauttiva liittovaltion virasto on osoittanut valmiutta toimia lain harmaalla alueella toteuttaakseen johtajiensa asettamia vaatimuksia.

Myös turistien määrä Yhdysvaltoihin on laskenut selvästi. Yhdysvaltojen aggressiivinen kauppapolitiikka, vähentynyt osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön sekä Trumpin hallinnon diplomaattisten toimien suorasuokaisuudesta aiheutunut mainehaitta ovat kaikki vähentäneet yleistä intoa matkustaa maahan. Trumpin ajama ulkopolitiikka on ollut tempoilevaa: kauppatulleja tulee ja menee, tuki Ukrainalle on toisena päivänä vahvaa ja toisena päivänä häilyvää. Osa Trumpin neuvonantajista haluaa kääntää selkänsä Euroopalle kokonaan sillä välin kun presidentti itse haaveilee Nobelin rauhanpalkinnosta. Yhdysvaltoja kohtaan lisääntyy epäluuloisuus, joka heijastuu paitsi kansainväliseen diplomatiaan, mutta myös kuluttajakäyttäytymiseen.

Äänestäjien kelkka kääntyy

Vaikka Trumpin aikomukset saivat äänestäjiltä hyvin kannatusta ennen vaaleja, kansalaisten into koviin otteisiin on karissut hallituksen ryhtyessä tuumasta toimeen. Kesällä 2025 maahanmuuton vähentämistä kannatti enää 30 prosenttia vastaajista ennen vaaleja rekisteröidyn 55 prosentin sijasta. Laajalti uutisoitujen ylilyöntien aiheuttama negatiivinen julkisuus on varmasti vaikuttanut asiaan. Maasta karkotettujen paperittomien maahanmuuttajien mukana on muun muassa lähetetty pois lapsia, joilla on Yhdysvaltain kansalaisuus. Tällaiset karkotukset ovat luonnollisesti laittomia.

Maahanmuuttotoimien muuttuneisiin kannatuslukuihin vaikuttaa myös Trumpin suosion yleinen lasku. Talous ei ole kasvanut toivotulla tavalla ja erityisesti kauppatullit ovat hiertäneet äänestäjiä. Trumpin suosio on laskenut lähelle ensimmäisellä kaudella mitattua pohjanoteerausta. Tammikuussa 2021 sattuneen Capitolin mielenosoitusten jälkimainingeissa hänen toimiaan kannatti 34 prosenttia vastaajista, tällä hetkellä vastaava lukema huitelee noin 36 prosentin tienoilla. Trumpin uudelleenvalintaa siivittäneet sitoutumattomat äänestäjät näyttävät kaikonneen hänen ympäriltään. Tämän vuoden tammikuussa Trumpin astuessa toista kertaa virkaan 46 prosenttia sitoutumattomista seisoivat hänen takanaan, mutta nyt enää neljännes suhtautuu hänen hallintoonsa myönteisesti.

Vain 37 prosenttia vastaajista kannattaa enää hänen hallintonsa maahanmuuttopolitiikkaa. Suurin osa on myös sitä mieltä, että kansalliskaartin lähettäminen isoihin kaupunkeihin ja kovat otteet maahanmuuttopolitiikassa ovat menneet liian pitkälle. Ainoastaan Trumpin suunnitelma lähettää laittomasti maassa oleskelevat maahanmuuttajat entisiin kotimaihinsa sai edelleen enemmän kannatusta kuin vastustusta.

Joka tapauksessa Trumpilla on pitänyt kiirettä. Hektisesti sykähtelevässä maailmanpolitiikassa aika tuntuu kulkevan siivillä, mutta Trumpin toista presidenttikautta on jäljellä vielä kolme kokonaista vuotta. Kovat maahanmuuttotoimet ovat jo heikentäneet hänen suosiotaan ja vaikuttaneet kausityöntekijöistä riippuvaisen maataloussektorin toimintaan. Trumpin elämää suuremmalle egolle tämä on kova kolaus. Toisaalta Stephen Miller ja hänen aatetoverinsa Trumpin hallituksessa katsovat käyvänsä kulttuurista sotaa maahanmuuttoa vastaan, joten heikot kannatuslukemat eivät menoa jarruta. Vaikka republikaaninen puolue Yhdysvalloissa on tällä hetkellä tiukasti vallankahvassa kiinni, konservatiivisen liikkeen sisäinen köydenveto jatkuu edelleen tiukkana. Ja ensi vuonna koittavissa välivaaleissa demokraattisella puolueella on hyvä mahdollisuus ottaa kongressin alahuone valtaansa ja tehdä Trumpin elämästä vaikeampaa.