Kansainvälisiä muuttoliikkeitä seurataan ja hallinnoidaan entistä enemmän tekoälyn avulla. Tekoälypohjaisten sovellusten käyttöä perustellaan maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmien tehostamisella ja turvallisuuden kustannustehokkuuden parantamisella. Samaan aikaan tekoälyteknologian kehityksen ja käytön vaikutus ihmisoikeuksiin, yksityisyyteen ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen on kasvavissa määrin herättänyt huolta, esimerkiksi turvapaikkahakemusten käsittelyssä.

Kuvittele itsesi matkalla EU:n rajalle salakuljettajan ohjaamassa veneessä. Euroopan maiden viranomaisilla on jo tekoälyn avulla laadittu ennakkoarvio siitä, että sinun lähtömaastasi on todennäköisesti lähdössä ihmisiä. Rajaa lähestyessäsi tekoälyn ohjaama drooni havaitsee sinut ja hälyttää paikallisen rajavartioston. Rajavartija ottaa sormenjälkesi ja ne tallennetaan tietojärjestelmään, missä tekoäly vertaa niitä siellä jo olemassa oleviin henkilöihin ja muihin tietokantoihin. Sinut haastatellaan. Tekoäly vertaa kertomustasi yleisiin tietoihin lähtömaasi tilanteesta, arvioi kasvojesi perusteella oikeaa ikääsi sekä analysoi puhumaasi murretta arvioiden todennäköisyyttä sille, että olet sieltä mistä kerrot olevasi. Tämän jälkeen tekoäly arvioi hakemuksesi kiireellisyyttä, laittaa sen oikeaan jonoon ja mahdollisesti tekee jo alustavan lausunnon, jonka virkailija vahvistaa. 

Oheinen kertomus on fiktiota, mutta se perustuu olemassaolevaan teknologiaan, joka on jo arkipäivää monessa maassa ja havainnollistaa kasvavaa trendiä maahanmuuttohallinnon tekoälyistymisestä. Tekoäly muuttaa nopeasti tapaa, jolla valtiot hallinnoivat muuttoliikettä ja valvovat rajoja. Ennustavasta data-analytiikasta ja henkilöllisyyden todentamisesta aina rajavalvontaan ja turvapaikkapäätöksiin asti tekoälyteknologia on yhä enemmän osa muuttoliikkeen hallinnan infrastruktuuria Euroopassa ja maailmanlaajuisesti. 

Valtiot turvautuvat yhä enemmän tekoälyyn välineenä, joka tukee niiden maahanmuutto- tai turvapaikkapolitiikan ja -ohjelmien täytäntöönpanoa. Tavoitteena saattaa olla liikkuvuuden rajoittaminen ja maahanmuuton tai turvapaikan saannin valvonta, työperäisen maahanmuuton käsittelyn nopeuttaminen, sisäisen lainvalvonnan tukeminen, tai toisaalta myös tehokkaamman avun tarjoaminen turvapaikanhakijoille. Näiden hyvin erilaisten tavoitteiden yhteinen tekijä on kuitenkin selkeä tehokkuuden tavoittelu.

Tekoäly läsnä lähes jokaisessa maahanmuuttoprosessin vaiheessa

Tekoäly on läsnä maahanmuuttajan liikkeiden hallinnassa ja valvonnassa siitä hetkestä alkaen, kun hän saapuu edustustoon tai esimerkiksi Euroopan rajalle. Tekoälyä hyödynnetään yksittäisten henkilöiden päivittäisestä valvonnasta aina suurten muuttoliiketrendien ennakointiin. 

Erilaiset tekoälysovellukset ovatkin arkipäivää jo monissa EU-maissa, kuten myös muualla maailmassa. Esimerkiksi Yhdysvaltain Homeland Security (DHS) on arvioinut, että sen eri osastoilla on lähes 200 tekoälyn käyttötapaa, mukaan lukien noin 20 aktiivista maahanmuutto- ja tulliviranomaisten (ICE) käyttämää sovellusta. Tekoälyn avulla esimerkiksi tarkistetaan tietoja tietokannoista tai etsitään sieltä virheitä ja lisäksi sitä hyödynnetään kasvojentunnistuksessa. Samoin EU:n selvityksen mukaan EU-maissa tekoälyavusteiset sovellukset ovat joko jo olennainen osa maahanmuuton infrastruktuuria, tai vähintäänkin pilottivaiheessa. Täysin tekoälyvetoista maahanmuuttojärjestelmää, kuten alun kuvitteellisessa esimerkissä, ei toistaiseksi ole kuitenkaan nähty vielä.  

Yleisimmät alat, joissa tekoälyä on toistaiseksi sovellettu ovat rajavalvonta, henkilöllisyyden varmentaminen, biometria, turvapaikkamenettely, siirtolaisten säilöönotto ja valvonta sekä laajojen muuttoliiketrendien ennakointi.

Euroopan tuhansia virallisia rajanylityspaikkoja ja lähes 60 000 kilometrin maa- ja merirajaa hallitaan digitaalisten valvontatekniikoiden avulla. Ehkä tunnetuin tekoälyä aktiivisesti rajavalvonnassa käyttävät taho onkin Euroopan Unioni. Euroopan rajavalvontajärjestelmä EUROSURin tarkoituksena on torjua rajat ylittävää rikollisuutta ja terrorismia, mutta  myös Euroopan rannikolle pyrkivien maahanmuuttajien suojelu ja henkien pelastaminen. Osana EUROSURIa EU-maat ovat alkaneet hyödyntää erilaisia tekoälysovelluksia EU:n ulkorajoilla. Tekoälyn ohjaamat droonit tunnistavat ja ennakoivat muun muassa Kreikan rajoilla mahdollisia luvattomia rajanylityksiä. Samoin esimerkiksi Iso-Britannia on alkanut hyödyntämään yhdysvaltalaisen Anduril-yhtiön tekoälyn ohjaamia valvontatorneja eteläisillä merirajoillaan paikoitellen.

Tekoälyllä pyritään myös varmentamaan ihmisten henkilöllisyyttä arvioimalla heidän antamiaan tietoja itsestään. Esimerkiksi Saksassa on pilotoitu hankkeita, joissa käytetään tekoälyavusteista kasvojen ja murteen tunnistusta päätöksenteossa turvapaikkapäätösprosesseissa. Lisäksi esimerkiksi Iso-Britannian viranomaiset ovat suunnitelleet tekoälyn käyttämistä turvapaikanhakijoiden iän arvioinnissa. 

Myös yleisesti kansainvälisen suojelun hakuprosessissa viranomaisten tekemien päätösten taustalla saattaa olla tekoälyn esikäsittelemää tietoa. Esimerkiksi Kanadassa käytetään algoritmista päätöksentekoa maahanmuutto- ja turvapaikkapäätöksissä. Kanadan pakolais- ja kansalaisuusvirasto (IRCC) lajittelee hakemuksia, tekee riskiarvioita ja myöntää joitakin lupia ilman, että virkamies edes avaa asiakirjoja.

Tekoälyn avulla pyritään tulevaisuudessa myös ennakoimaan muuttoliikkeitä. Etenkin Euroopan komissio on peräänkuuluttanut tekoälypohjaisten ennakointimallien hyödyntämistä muuttoliiketrendien analysointiin ja laajamittaisten maahantulon riskien hallintaan. 

Riskien hallintaan voi kuulua esimerkiksi vastaanoton ja pakolaisten uudelleensijoittamisen koordinointi, kuten EU-rahoitteisessa ITFLOWS-projektissa visioitiin. Pakolaisten ja muiden siirtolaisten laajamittainen saapuminen voi aiheuttaa valtioille taloudellisia, sosiaalisia ja turvallisuushaasteita ja pahimmillaan ruuhkauttaa vastaanottojärjestelmän. Tällaisia tilanteita on viime vuosina nähtykin jo useita ja siksi ennakointi ja kriisivalmius on noussut merkittäväksi osaksi EU:n maahanmuuttopolitiikkaa. Myös kansainväliset pakolaisjärjestöt kuten esimerkiksi Danish Refugee Council ovat laatineet tekoälypohjaisia malleja, jotka ennakoivat pakolaisten liikehdintää perustuen hyvinkin monimutkaisiin yhdistelmiin eri tietokantoja. 

Siirtolaisia myös valvotaan tekoälypohjaisilla sovelluksilla ja niiden avulla arvioidaan heidän aiheuttamaansa uhkaa turvallisuudelle. Esimerkiksi Yhdysvaltojen maahanmuuttoviranomaiset hyödyntävät tekoälyä riskiarvioihin siitä, kuka tulisi karkottaa maasta. Lisäksi Yhdysvaltojen maahanmuutto- ja tulliviranomaisen ICE:n Alternatives to Detention (ATD) -ohjelma sallii laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden asua Yhdysvalloissa karkotusmenettelyn aikana sen sijaan, että heidät sijoitettaisiin säilöönottolaitokseen, mutta se edellyttää osallistujilta heidän sijantinsa kirjaamista mobiilisovelluksen avulla. Käytännössä henkilöt ottavat itsestään valokuvan ja lataavat sen sovellukseen, joka vahvistaa maahanmuuttajien henkilöllisyyden kasvojentunnistuksen avulla ja heidän sijaintinsa GPS-koordinaattien avulla.

Suuri osa tekoälypohjaisista sovelluksista vaikuttaa siis liittyvän nimenomaan riskienhallintaan ja muuttoliikevirtojen tehokkaampaan kontrollointiin. Tekoälysovelluksia on kuitenkin hyödynnetty myös maahanmuuttajien palvelujen parantamisessa. Esimerkiksi monet hallitukset ja organisaatiot sekä maahanmuuttajat itse ovat hyödyntäneet chatbotteja muun muassa monimutkaisissa viisumi- tai oleskelulupaprosesseissa tai tarpeellisten palvelujen tavoittamisessa. Lähin esimerkki on Maahanmuuttoviraston vuosina 2018–2024 käytössä ollut Kamu-chatbot, joka auttoi asiakkaita navigoimaan oleskelulupaprosesseissa. Chatbotteja on käytetty jopa tarjoamaan neuvontaa ja psykologista tukea pakolaisille, joilla on vaikeuksia saada apua mielenterveysongelmiin, tai jakamaan tietoa matkalla oleville siirtolaisille esimerkiksi humanitaarisen avun saatavuudesta eri alueilla. 

Valtion tekoälyistyminen ja muuttuva toimintalogiikka

Uudenlainen teknologia heijastuu vääjäämättä koko valtion toimintalogiikkaan. Tekoälysovellusten käyttöönotto edustaa perustavanlaatuista episteemistä muutosta siihen, miten muuttoliikettä hallitaan ja tarkastellaan valtiotasolla.

Siinä missä valtionhallinto, ja siten muuttoliikehallinto, on tähän mennessä pohjautunut tilastoihin ja väestötietoihin – staattiseen, ennalta määriteltyyn ja määrävälein kerättävään dataan perustuviin päätelmiin – on tekoälypohjainen hallinto luonteeltaan jatkuvaa. Tekoälyjärjestelmät tunnistavat monimutkaisiakin trendejä valtavista datavirroista, usein ilman ennalta määriteltyjä luokkia. Tuotettu tieto perustuu jatkuvaan, reaaliaikaiseen seurantaan, minkä tarkoituksena on parantaa viranomaisten kykyä havainnoida ja reagoida dynaamisesti.

Uudet teknologiat, erityisesti tekoäly, tarjoavat uusia tapoja vastata myös uudenlaisiin riskeihin, kuten esimerkiksi laajamittaisen maahantuloon. Teknologioiden laajamittainen käyttö voi jopa muuttaa kansainvälisen oikeuden ja EU:n lainsäädännön soveltamista. Ennakointimallit voivat parantaa valmiutta vastata tuleviin muuttoliikkeisiin , kun taas erilaiset työkalut, kuten biometriset teknologiat, tekoälypohjaiset kielentunnistusjärjestelmät ja asiakirjojen aitouden todentamisteknologiat, voivat helpottaa pakolaisaseman määrittämistä. Toisaalta pahimmassa tapauksessa valtiot saattavat turhankin herkästi luottaa tekoälyn ennusteeseen ja esimerkiksi sulkea rajan turvapaikkaa hakevilta kriisitilanteeseen vedoten, kuten laajamittaista maahantuloa ja tilapäistä suojelua tutkinut apulaisprofessori Meltem Ineli Ciger pohtii.

Tutkijat ovat myös arvioineet, että ongelmaksi voi muodostua tiedon läpinäkymättömyys. Perinteinen tilasto- ja väestödataan pohjautuva hallinto perustuu selkeisiin sääntöihin ja läpinäkyvään logiikkaan, kun taas tekoäly perustuu datasta opittuihin assosiaatioihin. Tämä voi lisätä tehokkuutta, mutta luo myös epäselvyyttä, sillä joskus päätösten taustalla olevia perusteita eivät ymmärrä edes asiantuntijat, mikä herättää huolta selitettävyydestä. Tämä on herättänyt huolta siitä, miten muutos tulee vaikuttamaan ihmisoikeuksien toteutumiseen tulevaisuudessa.

Myös Sisäministeriö on korostanut, että valtavasta potentiaalistaan huolimatta tekoälyn käyttö hallinnossa herättää kysymyksiä läpinäkyvyydestä ja ymmärrettävyydestä. Kehityksen sekä sen tuottaman tiedon tulisi olla selkeää ja avointa. Niin kutsuttuihin neuroverkostoihin eli ihmisen aivojen toimintaa ja kykyä oppia jäljittelevien verkostoihin pohjautuvien tekoälysovellusten monimutkainen ja läpinäkymätön luonne vaikeuttaa hallituksen päätösten ymmärtämistä ja perustelemista, mikä hankaloittaa läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden vaatimusten täyttymistä.

Luoko tekoäly epätasa-arvoa?

Siinä missä kehittyneet maat ovat hyödyntäneet tekoälysovellusten luomia mahdollisuuksia sujuvoittaa maahanmuuton prosesseja, on esitetty myös huolta siitä, miten teknologinen kehitys uhkaa jättää monet siirtolaisten lähtömaat jälkeensä ja siten korostaa globaalia epätasa-arvoa.

Kehittyneemmät maat hyötyvät uudesta teknologiasta ja digitalisaatiosta, kun taas monilla kehittyvillä mailla ei ole vastaavia resursseja tai osaamista. Tämä digitaalinen kuilu vaikeuttaa haavoittuvimmista maista tulevien siirtolaisten pääsyä parempiin palveluihin ja lisää heidän kohtaamiaan esteitä, mikä syventää eriarvoisuutta muuttoliikkeessä. Tämän on arvioitu koskettavan etenkin naisia kehittyvissä maissa, arvioi Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM.

Epätasa-arvon vähentäminen edellyttää investointeja kehittyvien maiden digitaaliseen infrastruktuuriin ja tekoälytaitojen kehittämiseen sekä osallistavien strategioiden luomista. Näin tekoälyn tarjoamat mahdollisuudet voisivat hyödyttää kaikkia siirtolaisia ja edistää tasa-arvoisempaa globaalia liikkuvuutta.

Tekoälyn hyödyntäminen maahanmuuttohallinnossa on aiheuttanut kritiikkiä myös siitä, miten hyvin esimerkiksi kansainvälisen suojelun periaatteet toteutuvat käytännössä, jos tekoälypohjaisen sovelluksen osuus päätöksenteosta on liian suuri. Yllä mainittu apulaisprofessori Ineli Ciger on muun muassa todennut, että täysin automatisoitu pakolaisaseman määrittäminen ei ole realismia tällä hetkellä ja ihmisen arviointikyky on edelleen välttämätöntä uskottavuuden ja riskitekijöiden arvioinnissa sekä turvapaikkalakien tulkinnassa ja soveltamisessa.

On myös havaittu, että tekoälytekniikka on altis vahvistamaan ihmisten jo olemassa olevia ennakkoluuloja, joten se voi järjestelmällistää ja institutionalisoida niitä, mikä voi pahimmillaan johtaa syrjintään ja ihmisten syrjäytymiseen rodun ja etnisen taustan perusteella. Esimerkiksi kaupalliset kasvojentunnistusjärjestelmät ovat osoittautuneet alttiimmiksi tunnistamaan väärin tummempia kasvoja. Ongelmaksi muodostuu, minkälaisia opetettuja malleja tekoäly käyttää ja miten se reagoi tai oppii, jos syötämme sille virheellistä, puolueellista tai jopa vahingollista tietoa.

Lisäksi ongelmaksi voi pidemmällä aikavälillä muodostua tekoälysovellusten taipumus selkeisiin vastauksiin myös tilanteissa, joissa sellaisia ei ole, kuten usein maahanmuuttoprosesseissa. Liiallinen numeroiden käyttö monimutkaisen sosiaalisen todellisuuden kuvaamiseen voi saada tekoälyn tuottaman tiedon näyttämään tosiasialliselta ja tarkalta, vaikka se ei sitä olekaan. Ilmiötä kutsutaan mathwashingiksi (”matikkapesuksi”). Algoritmit toimivat antamamme datan perusteella. Jokainen datan parissa työskennellyt kuitenkin tietää, että data sellaisenaan voi olla sekavaa, usein puutteellista, poliittisesti värittynyttä, joskus jopa väärennettyä tai vääristeltyä ja se voi kätkeä sisäänsä monimutkaisia inhimillisiä merkityksiä.

Vaikka tekoäly onkin jo olennainen osa ihmisten liikehdinnän hallintaa ja rajavalvontaa, on teknologisten ylilyöntien välttämiseksi tehty Euroopassa myös työtä. Euroopan Unioni on ensimmäisenä tahona maailmassa säätänyt tekoälyn käytön periaatteista lain tasolla. Euroopan unionin tekoälyasetuksen peruasajatuksena on, että EU:ssa käytettävät tekoälyjärjestelmät ovat turvallisia, läpinäkyviä, jäljitettäviä, syrjimättömiä ja ympäristöystävällisiä. Tekoälyjärjestelmien valvonta tulisi olla ihmisten eikä automaation tehtävä, jotta haitalliset seuraukset voidaan estää. Järjestelmät luokitellaan riskitasoittain ja muuttoliikkeen hallinnassa, rajavalvonnassa sekä turvapaikkamenettelyssä käytetyt järjestelmät onkin katsottu ”korkean riskin” tekoälyjärjestelmiksi. Korkean riskin järjestelmällä viitataan järjestelmiin, jotka saattavat vaikuttaa henkilöiden turvallisuuteen tai perusoikeuksiin kielteisesti.

On selvää, että tekoäly ei ole enää vain taustatekijä maahanmuuttokäytännöissä. Se vaikuttaa siihen, kuka pääsee maahan pikakaistaa, kuka merkitään tarkastettavaksi tai jopa riskiksi ja mitkä todisteet ja seikat hakemuksissa ovat tärkeimpiä. Se on herättänyt myös todellisia huolenaiheita oikeudenmukaisuudesta, puolueellisuudesta ja läpinäkyvyydestä. Oikeudellinen kehys tekoälyn ympärillä hakee vielä muotoaan, mutta toistaiseksi viime kädessä vastuu seurannasta, ymmärtämisestä ja reagoimisesta on edelleen viranomaisella, ihmisellä.