Veera Tuukkanen työskentelee kyberturvallisuuden ja kriittisen infrastruktuurin parissa keskittyen energiajärjestelmiin. Hänellä on akateeminen tausta taloustieteessä ja tietojenkäsittelytieteessä, ja hän tarkastelee teknologiaa kansainvälisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä yhteiskunnan kriisinkestävyyden ja näkökulmasta.

Euroopan vihreä siirtymä nojaa yhä vahvemmin digitalisoituihin sähköjärjestelmiin samalla kun sähkön kysyntä kasvaa merkittävästi. Energiajärjestelmän murros ei ole enää pelkästään tekninen tai ilmastopoliittinen kysymys, vaan yhä selvemmin myös turvallisuuspoliittinen haaste, koska sähköstä on tullut koko digitaalisen ja yhteiskunnallisen toimintakyvyn perusta. Ilman riittävää kyberhäiriönsietokykyä ja toimintavarmuutta vihreä siirtymä voi muodostua strategiseksi riskiksi energiaturvallisuudelle, huoltovarmuudelle ja koko yhteiskunnan toimintakyvylle.

Sähkön kysynnän kasvu ja digitalisoitu energiajärjestelmä

Euroopan energiajärjestelmä on perustavanlaatuisessa murroksessa. Uusiutuvan energian nopea käyttöönotto yhdistyy laajamittaiseen sähköistymiseen, jossa liikenne, lämmitys, teollisuus ja digitaaliset palvelut siirtyvät yhä voimakkaammin sähkön varaan. Kyse ei ole vain energialähteiden vaihtumisesta, vaan koko talouden ja yhteiskunnan toimintalogiikan muutoksesta, jossa sähköstä tulee yhä useampien kriittisten toimintojen ensisijainen mahdollistaja. Vaikka sähköistyminen on jatkunut vuosikymmeniä, nykyinen murros eroaa aiemmasta siinä, että samanaikaisesti lisääntyvät sähkön kysyntä, tuotannon hajautuminen ja järjestelmän digitaalinen ohjaus, mikä lisää riskiä, että häiriöt ovat aiempaa laaja-alaisempia ja vaikeammin hallittavia.

Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) World Energy Outlook 2025 -raportin mukaan Eurooppa on siirtymässä sähköistymisen aikakauteen, jossa sähkön kysyntä kasvaa huomattavasti nopeammin kuin energian kokonaiskulutus. Käytännössä yhä suurempi osa energiankäytöstä perustuu sähköön, suoraan tai välillisesti, sen sijaan että energia tuotettaisiin polttamalla fossiilisia polttoaineita. Kasvun taustalla ovat liikenteen, lämmityksen ja teollisuuden sähköistyminen sekä datakeskusten ja tekoälyn nopea yleistyminen. 

Samaan aikaan uusiutuva energia, etenkin aurinko- ja tuulivoima, tuottaa suurimman osan sähkön tuotannon lisäyksestä. Tämä kehitys lisää energiajärjestelmän riippuvuutta sähköverkoista, joustavasta kulutuksesta ja tuotannosta sekä digitaalisesta ohjauksesta. Näin ollen sähköjärjestelmän luotettava toiminta ja häiriönsietokyky korostuvat entisestään Euroopan talouden ja turvallisuuden näkökulmasta.

Sama kehityssuunta on nähtävissä myös Suomessa. Fingridin vuoden 2025 kolmannen neljänneksen ennusteen mukaan sähkön kulutuksen arvioidaan kasvavan noin 83 terawattitunnista jopa 159 terawattituntiin vuoteen 2035 mennessä. Kulutus siis lähes kaksinkertaistuu, mikä asettaa merkittäviä vaatimuksia tuotannolle ja sähköverkoille. Kasvua vauhdittavat erityisesti datakeskukset sekä vedyn ja sähköpolttoaineiden tuotanto, mutta myös teollisuuden sähköistyminen sekä liikenteen ja lämmityksen siirtyminen yhä laajemmin sähkön käyttöön. Sähkön tuotannon odotetaan kasvavan vastaavasti noin 169 terawattituntiin vuoteen 2035 mennessä, ja kasvua vauhdittavat erityisesti tuuli- ja aurinkovoima.

Sähköjärjestelmän häiriöt heijastuvat nopeasti huoltovarmuuteen ja turvallisuuteen, mikä tekee sen toimivuudesta yhä selvemmin strategisen kysymyksen.

Kyber- ja OT-riskit energiajärjestelmässä

Vihreä siirtymä perustuu pitkälle digitalisoituihin energiajärjestelmiin, joissa sähkön tuotantoa, siirtoa ja kulutusta ohjataan ohjelmistojen, automaation ja etäyhteyksien avulla. Automatisoidut tuulivoimalat, pilvipohjaisesti hallittavat aurinkovoimalat ja älykkäät sähköverkot ovat jatkuvassa reaaliaikaisessa vuorovaikutuksessa, mikä mahdollistaa vaihtelevan tuotannon hallinnan, mutta lisää samalla järjestelmän riippuvuutta digitaalisesta ohjauksesta.

Digitalisaatio tuo mukanaan myös uusia riskejä. Kyberhäiriöt eivät rajoitu pelkästään tietojärjestelmiin, vaan voivat aiheuttaa suoria fyysisiä vaikutuksia sähkön tuotantoon ja jakeluun. Manipuloitu anturitieto, haitallinen ohjelmistopäivitys tai näkyvyyden menetys hajautetun tuotannon ja ohjauskeskusten välillä voi johtaa nopeasti eskaloituviin häiriöihin, jotka realisoituvat sähkökatkoina tai tuotantorajoitteina.

Keskeisessä roolissa ovat energiasektorin toiminnanohjausteknologiat (OT, operational technology), joilla ohjataan suoraan fyysisiä laitteita ja prosesseja, kuten inverttereitä, turbiineja ja sähköasemia. Toisin kuin perinteisissä informaatioteknologiassa (IT) käytettävissä järjestelmissä, OT-järjestelmien häiriöt näkyvät välittömästi fyysisessä maailmassa. IT- ja OT-järjestelmien yhdistäminen on lisännyt tehokkuutta, mutta myös riskejä. Kun OT-järjestelmiä liitetään pilvipohjaisiin alustoihin ja etähallintaan, digitaaliset hyökkäykset voivat vaikuttaa suoraan sähkön tuotantoon ja verkon vakauteen.

Dragosin OT/ICS Cybersecurity Year in Review 2025 -raportin mukaan teollisiin ohjausjärjestelmiin kohdistuvat kyberuhat ovat lisääntyneet sekä määrällisesti että laadullisesti, ja energiainfrastruktuuri on noussut keskeiseksi kohteeksi. Esimerkiksi huhtikuussa 2024 havaittu lämmitysjärjestelmien mittaustietoja manipuloinut FrostyGoop-haittaohjelma aiheutti Ukrainassa laajoja lämmityskatkoja. Tapauksen merkittävin opetus oli, että hyökkäys ei erottunut selvästi normaalista järjestelmätoiminnasta, mikä vaikeutti sen havaitsemista. Dragosin OT Cybersecurity Action Guide: Europe korostaa, että nämä riskit edellyttävät OT-ympäristöihin räätälöityä turvallisuusajattelua, eivät pelkästään perinteisen IT-turvallisuuden jatkeita.

Uusiutuvan energian infrastruktuuri on luonteeltaan hajautettua. Tuhannet tuotantoyksiköt sekä niiden jatkuva verkottuminen ja etähallinta kasvattavat energiajärjestelmän hyökkäyspintaa, eli niiden digitaalisten liittymäkohtien ja etäyhteyksien määrää, joiden kautta järjestelmään voidaan pyrkiä vaikuttamaan. Reunalaitteet, kuten invertterit, muodostavat kriittisen rajapinnan fyysisen energiantuotannon ja digitaalisen ohjauksen välillä. Monissa näistä laitteista tietoturva on edelleen toissijainen suunnittelukriteeri, ja puutteita esiintyy käyttäjien ja laitteiden tunnistautumisessa sekä ohjelmistojen ajantasaisuudessa.

Tilannetta vaikeuttavat globaalit toimitusketjut. Monet laitteet ja ohjelmistot valmistetaan EU:n ulkopuolella, ja niiden turvallisuuskäytännöt vaihtelevat. Heikot oletusasetukset tai puutteelliset päivitysprosessit voivat tuoda haavoittuvuuksia järjestelmiin jo ennen käyttöönottoa. Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT) on varoittanut, että Euroopassa uusiutuvan energian kapasiteettia rakennetaan nopeammin kuin sitä suojataan, ja että turvallisuus on integroitava järjestelmiin jo suunnitteluvaiheessa. 

Aurinkosähkö esimerkkinä ja sääntelyhaasteet

Huhtikuussa 2025 SolarPower Europe ja Det Norske Veritas (DNV) julkaisivat raportin aurinkosähköjärjestelmiin (photovoltaic, PV) liittyvistä kyberriskeistä. Raportti korostaa, että invertterien ja PV-järjestelmien lisääntyvä verkottuminen, eli aurinkopaneelien ja sähköverkon välinen älykäs ohjaus, kasvattaa etäohjaukseen liittyviä riskejä sähköverkon häiriönsietokyvylle ja tasapainolle. Raportti suosittaa sektorikohtaisia kyberturvallisuusstandardeja, etäyhteyksien rajoittamista sekä viranomaisten valvontaa ja hyväksyntää ohjausjärjestelmille esimerkiksi suurissa aurinkopuistoissa tai muissa korkean riskin toimintaympäristöissä. Aurinkosähkö toimii esimerkkinä laajemmasta ilmiöstä, jossa uusiutuvan energian nopea kasvu edellyttää rinnalleen yhtä kunnianhimoista turvallisuusajattelua.

Vaikka kyberturvallisuus tunnistetaan yhä useammin osaksi energiapolitiikkaa, se jää käytännössä usein ilmasto- ja tuotantotavoitteiden varjoon. Turvallisuusvaatimuksia ei aina sisällytetä hankkeisiin suunnitteluvaiheessa, jolloin suojaus joudutaan lisäämään jälkikäteen hitaammin ja kalliimmin. EU:n NIS2-direktiivi luo tärkeän perustan kriittisen infrastruktuurin kyberturvallisuudelle, mutta sen toimeenpano vaihtelee jäsenvaltioiden ja toimialojen välillä. Erityisesti direktiivin soveltaminen OT-ympäristöihin on osoittautunut monille energiatoimijoille haastavaksi, mikä heikentää sääntelyn käytännön vaikuttavuutta. 

Euroopan ja Suomen valmius ja kriisiskenaariot

ENISA:n Cyber Europe 2024 -harjoituksessa testattiin EU:n valmiuksia vastata energiajärjestelmiin kohdistuviin laajoihin kyberhäiriöihin geopoliittisesti kiristyneessä tilanteessa. Harjoitus korosti, että energia-alan kyberturvallisuus on luonteeltaan ylikansallinen haaste, joka edellyttää rajat ylittävää koordinaatiota. ENISA:n erillisten arvioiden mukaan merkittävä osa energia-alan toimijoista ei valvo kriittisiä OT- ja IT-ympäristöjään keskitetysti, mikä lisää riskiä, että kyberhäiriöt jäävät havaitsematta.

Suomi on erityisen haavoittuvassa asemassa. Sen energiajärjestelmä on yksi Euroopan digitalisoituneimmista, uusiutuvan energian kapasiteetti kasvaa nopeasti ja sähkön kysyntä lisääntyy. NATO-jäsenyys ja pitkä maaraja Venäjän kanssa korostavat kyber- ja hybridiuhkia, joissa energiainfrastruktuuri on keskeinen kohde. Energiaan kohdistuvat kyberhäiriöt tarjoavat houkuttelevan keinon vaikuttaa ilman avointa eskalaatiota, sillä ne voivat heikentää arjen toimintakykyä nopeasti ja laaja-alaisesti ilman välitöntä sotilaallista vastetta.

Kuvitellaan realistinen, mutta yksinkertaistettu kyberhyökkäys, joka katkaisee viestinnän aurinkovoimaloiden invertteriryhmien ja alueellisten ohjauskeskusten välillä. Sähköä tuotetaan edelleen, mutta tilannekuva katoaa ja digitaalinen ohjaus heikkenee. Verkon vakauden turvaamiseksi osa tuotantoyksiköistä joudutaan irrottamaan verkosta, jolloin kaikkea tuotantoa ei voida syöttää sähköjärjestelmään. 

Talvipakkasilla kulutushuippujen aikana jo osittainenkin kapasiteetin menetys voi johtaa reservipulaan, hintapiikkeihin tai pakotettuun tuontiin. Skenaario vastaa pitkälti niitä OT-hyökkäysmalleja, joita Dragosin vuoden 2025 raportissa kuvataan.

Tiekartta ja strategiset valinnat turvalliselle siirtymälle

Kyberturvallisuusvajeen kurominen umpeen edellyttää useiden toimijoiden koordinoituja toimia. Kyse ei ole yksittäisistä teknisistä ratkaisuista, vaan strategisista valinnoista, jotka määrittävät Euroopan energiajärjestelmän häiriönsietokyvyn pitkälle tulevaisuuteen.

EU-tasolla tarvitaan sitovia vaatimuksia uusiutuvan energian laitteistoille ja ohjelmistoille, jotta turvallisuus huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa. Yhtenäinen kyberturvallisuussertifiointi energiajärjestelmien komponenteille sekä EU-laajuinen uhkatiedon ja tilannekuvan jakaminen vahvistaisivat yhteistä resilienssiä.

Kansallisella tasolla tarvitaan sektorikohtaisia ohjeistuksia, auditointeja ja OT-ympäristöjen vähimmäisturvavaatimuksia. Viranomaisten, energiayhtiöiden ja kyberturvallisuustoimijoiden yhteistyötä on syvennettävä erityisesti uhkatiedon jakamisessa ja kriisinhallinnassa.

Euroopan tie kohti ilmastoneutraaliutta kulkee kasvavan sähkönkulutuksen ja syvenevän digitalisaation kautta. Ilman tietoista panostusta kyber- ja toimintavarmuuteen tämä kehitys altistuu geopoliittiselle painostukselle ja häiriöille. Keskeinen johtopäätös on selvä: puhdas energia ei yksin riitä. Tulevaisuuden energiajärjestelmä on rakennettava myös turvalliseksi, ja tämä on tunnistettava osaksi Euroopan energia- ja turvallisuuspolitiikan ydintä.