Kansainvälinen rekrytointi on noussut yhä suurempaan poliittiseen asemaan väestön vanhenemisen ja kilpailukyvyn heikkenemisen myötä. Uusilla työntekijöillä ei voida kuitenkaan pelastaa taloutta, jonka rakenteet eivät ole kunnossa.

Eurooppalainen väestö vanhenee nopeasti, eikä uusia eurooppalaisia synny tarpeeksi. Myöskään työn tuottavuutta ei ole pystytty merkittävästi nostamaan enää pitkään aikaan. Uhka on kaikkialla sama: hyvinvointivaltioiden rahoitusmallin romahtaminen.

Maaliskuussa 2025 Euroopan unioni julkaisi uuden strategiansa väestörakenteen ja kilpailukyvyn heikkenemisen tuomiin haasteisiin. Uudessa osaamisunionin nimeä kantavassa strategiassa painotetaan osaamista ja sen päivittämistä Euroopan kilpailukyvyn kulmakivenä. Siihen panostetaan helpottamalla myös EU-kansalaisten sisäistä muuttoliikettä ja lisäämällä EU:n ulkopuolisten työntekijöiden määrää alueella.

Työntekijöiden rekrytointi vaikuttaa väestökehitykseen ja tuottavuuteen

Työperäisen maahanmuuton tausta-ajatuksena on se, että pitkällä aikavälillä työperäinen maahanmuutto tulee auttamaan kohtaanto-ongelmissa, kun tarpeeksi osaavaa väkeä ei kotimaasta vanhenevan väestön takia löydy. Lyhyellä aikavälillä maahanmuutto taittaa samantyyppisiä ongelmia sektoreilla, jotka kärsivät työvoimapulasta jo nyt. 

Kenties keskeisin huoli kuitenkin on, kuinka varmistaa sellaisten alojen työntekijöiden saatavuus, jotka vaikuttavat olennaisesti kansalliseen tuottavuuteen ja taloudelliseen kasvuun. Varsinkin erityisasiantuntijoiden rooli nähdään tärkeänä yritysten innovaatiotoiminnassa sekä avaimena ulkomaisille markkinoille.

Siksi poliitikot ovat esittäneet työperäistä maahanmuuttoa ratkaisuksi väestönmuutokseen ja tuottavuusongelmiin Euroopassa jo lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Ratkaisua puoltaa nähdäkseni kolme pääargumenttia. 

Ensimmäinen on työntekijöiden määrän tasapainottaminen työmarkkinoilla. Maahanmuuton taloudellisia vaikutuksia käsittelevät tutkimukset painottavat, että varsinkin korkean tulotason maissa ulkomaalaisten työntekijöiden määrän lisääminen vaikuttaa positiivisesti talouteen. Pitkällä aikavälillä kaikenlainen maahanmuutto, myös humanitaarisista syistä johtuva pakkomuutto, on kohdemaalle hyödyllistä varsinkin jos maahanmuuttajien integraatioon on panostettu. Merkittävää hyötyä tulee myös palkallisesta ja palkattomasta hoivatyöstä, joka pitää ihmiset hengissä ja hyvinvoivina, mutta ei voimakkaasti kasvata bruttokansantuotetta.

Toinen teoretisointi perustuu liikkeenjohtoympyröissä syntyneeseen ajatukseen osaajien houkuttelusta, joka tunnetaan kansainvälisenä osaajakilpailuna (englanniksi war for talent). Ajatuksen taustalla on oletus siitä, että osaavat työntekijät ovat avainasemassa yrityksen tuottavuuden kannalta. Ajatuksenkulkua esiteltiin viime vuosituhannen lopussa ilmestyneessä McKinseyn raportissa ja sitä seuranneessa kirjassa, joissa painotettiin sitä, kuinka erityisosaajien houkuttelu tulee olemaan yritysten tärkeimpiä kilpailuvaltteja. Keskeinen viesti oli, että huippuosaajia piti rekrytoida ja heistä täytyi pitää huolta. Itse osaamisen käsite sen sijaan oli alusta alkaen epämääräinen ja tunteisiin perustuva, kuten kirjan kuuluisa määritelmä kertoo: ”Sen tietää, kun sen näkee.”

Kolmantena argumenttina on monimuotoisuuden merkitys tuottavuudelle. Yhdenvertaisuusperiaatteiden kaupallinen soveltaminen perustuu ajatukseen, että erilaisista taustoista olevien ihmisten välinen ideointi tuottaa parempia innovaatioita. Paremmat innovaatiot tuottavat kilpailuetua ja uusien yritysten ja työllisyyden luomista. Tähän ajatukseen liittyy osaltaan myös viime vuosikymmenellä valtavirtaistuneet DEI-ohjelmat (diversity, equity, inclusion) eli moninaisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja osallisuuteen panostavat toimet, joiden kautta pyritään kohtelemaan erilaisia ja erilaisista taustoista olevia ihmisiä reilusti ja yhdenvertaisesti. 

Vaikka monimuotoisuuden talousvaikutukset ovat yhä päteviä, on yhdysvaltalainen laitaoikeisto presidentti Donald Trumpin johdolla onnistunut mustamaalaamaan ja perumaan merkittävien yritysten DEI-ohjelmia.

Euroopan maat valikoivat maahanmuuttajia oma etu edellä

Työn tarjonnan lisäämisen, osaajien houkuttelun ja monimuotoisuuden talousvaikutusten myötä monet Euroopan unionin valtiot ovat kehittäneet oleskelulupia helpottaakseen tulevaisuudennäkymiään. Eurooppalaisessa maahanmuuttopolitiikassa talouden turvaaminen painottuu monessa suhteessa siihen, miten sopivanlainen maahanmuutto määritellään – siis siihen, keitä houkutellaan, keitä siedetään ja keiden tie tukitaan heti alkuun. 

EU:n maahanmuuttopolitiikan mukaan kaikista halutuimpia ovat korkeakoulutetut asiantuntijat, niin kutsutut huippuosaajat, jotka tienaavat vähintään puolitoista kertaa yli kohdemaan keskivertopalkan. Vaikka EU Blue Cardista puhutaan paljon, saapui EU-alueelle vuonna 2023 yhteisellä erityisasiantuntijaluvalla kuitenkin vain noin 90 000 ihmistä.

Jäsenmaat säätävät myös itsenäisesti ulkomaisen työvoiman profiilia maahanmuuttopolitiikkansa avulla. Lähes kaikissa EU-maissa on jonkinlainen hierarkkinen maahanmuuttojärjestelmä, jossa korkeasta koulutuksesta, palkasta ja työllistymismahdollisuuksista palkitaan anteliaammilla oleskeluluvilla. Suomessa esimerkiksi erityisasiantuntijat voivat tuoda perheensä nopeammin maahan ja heillä on lyhyempi matka pysyvään oleskelulupaan.

Ulkomailta rekrytoitavaa työvoimaa hankitaan myös varsin yksityiskohtaisilla nimittäjillä. Kun Trump laski maansa yliopistojen rahoitusta ja asetti joukon tutkimuskohteita pannaan, Euroopan maat Suomi mukaan lukien ryhtyivät kampanjoimaan yhdysvaltalaisten tutkijoiden rekrytoimisen puolesta. Myös esimerkiksi Ranskassa on oma tech-viisuminsa, ja Suomessa panostetaan kohdennettuihin rekrytointikampanjoihin tietyillä korkean teknologian aloilla.

Toisaalta EU-maat eivät koskaan ole omaksuneet täyttä meritokratiaa maahanmuuttojärjestelmissään, vaan ulkomaalaisten työntekijöiden alkuperämaalla on aina ollut väliä. Nykyisin Suomessa työ- ja koulutusperäistä maahanmuuttoa koordinoiva Talent Boost -verkosto painottaa tiettyjä kumppanimaita, joissa se on mukana edistämässä työperäistä maahanmuuttoa. Työ- ja elinkeinoministeriön esitteessä esitellään jokaisen kohdemaan eli Intian, Vietnamin, Filippiinien ja Brasilian työvoimaresursseja ja aiempia suhteita Suomeen rekrytointien helpottamiseksi.

Tuottavuus ei synny yksistään ilman kunnollisia rakenteita

Tällä hetkellä Suomen työperäisen maahanmuuton keskustelua vaivaa tietty etäisyys talouspolitiikasta. Kun työttömyysluvut heiluvat kymmenessä prosentissa, on pohdittava niitä rakenteita, joihin kansainväliset osaajat olisivat tulossa.

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta on perinteisesti nähty merkittävimpänä tuottavuutta nostavana alana, minkä takia juuri sinne kansainvälisiä osaajia ensisijaisesti havitellaan. 1990- ja 2000-luvuilla julkisia panostuksia kohdennettiin tiede- ja teknologia-aloille ja huipputeknologian tuomaan kasvuun. Eurokriisin jälkeen tämä ajatus muuttui ja huolet kestävyysvajeesta ja työvoimakustannuksista nousivat keskeiseen asemaan. Panostukset TKI-toimintaan laskivat, ja vuosituhannen alussa vallinnut ajatus ”kansallisesta innovaatiojärjestelmästä” menetti merkitystään. Sittemmin korkeakoulutuksen ja TKI-toiminnan yhteenlasketut menot laskivat 3 prosenttia vuosina 2015–2022, samaan aikaan kun muissa OECD-maissa ne nousivat keskimäärin 14,2 prosenttia. Ajatus ei kuitenkaan kadonnut kokonaan, vaan valtio on edelleen sitoutunut TKI-toiminnan rahoituksen nostamisesta neljään prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

Vaikka kansainvälisten opiskelijoiden roolia korostetaan tulevaisuuden työntekijöinä, kukaan ei tällä hetkellä oikein ota vastuuta heidän kotoutumisestaan. Opiskelijoilla on usein väärä kuva Suomesta, työllistymismahdollisuuksista ja siitä, miten hyvin englannilla voi pärjätä työelämässä. Yhdistettynä yleiseen työllisyystilanteeseen ja työmarkkinoilla esiintyvään syrjintään ovat väärät mielikuvat johtaneet valtaviin taloudellisiin ongelmiin, mikä vaikuttaa auttamatta myös Suomen houkuttelevuuteen. Kaiken lisäksi korkeakoulut joutuvat toimimaan 20–35 prosenttia pienemmillä opiskelijakohtaisilla kustannuksilla muihin Pohjoismaihin verrattuna.

Yhtä lailla yksityistä sektoria on kritisoitu surkeista johtajista ja investointi- ja koulutushalukkuuden puutteesta. Suomessa investoinnit ovatkin jo pidempään jääneet kilpailijamaiden taakse. Eikä kysyntäpuolella näytä yhtään paremmalta. Irtisanomisten, leikkausten ja huonon suhdanteen myötä kotimainen kysyntä on romahtanut. Syksyn aikana talouden umpikujaan onkin etsitty syypäätä tavallisista kuluttajista ja henkisestä synkkyydestä. Kymmenen viime vuoden aikana Suomi onkin tukeutunut yhä enenevässä määrin kotimaiseen kysyntään. 

Siinä missä opiskelu- ja työmarkkinat näyttävät vähintään epävakailta, ei yhtälöä helpota rasismin salonkikelpoistuminen ja ulkomaalaisia syrjivä politiikka. Hallituksen monipuoliset tiukennukset suoriin oleskelun ehtoihin ja leikkaukset kotoutumistukeen ovat omiaan lisäämään maahan muuttaneiden epävarmuutta elämän jatkuvuudesta Suomessa. 

Vielä toistaiseksi Suomi sijoittuu korkealle kilpailukykyä mittaavissa globaaleissa rankingeissa, mutta aika näyttää, mihin tilanne kehittyy. Viimeisimpien mittausten mukaan ulkomaalaisten odotukset elämästä Suomessa ovat jo laskeneet. Surullisena hopeareunuksena tilanteessa on se, ettei Suomi ole ainoa maa Euroopassa, jonka yhteiskuntasopimus maahanmuuttajien kanssa rakoilee. Yhä useampi maa säätää maahanmuuttopolitiikkaansa ulkomaalaisia syrjiväksi, ja monien maiden ykköspoliitikot tulevat laitaoikeistolaisista puolueista.

Työperäistä maahanmuuttoa ajateltava osana yhteiskuntaa

Siinä missä kansainvälisten osaajien rekrytoiminen ennakoi vahvasti tulevaa, talouspolitiikka tuntuu elävän jatkuvaa nykyhetkeä, jossa panostukset tulevaisuuteen näyttäytyvät ensisijaisesti nykyhetken kulueränä. Koulutus- ja innovaatiopolitiikka vaikuttaa siihen, että Suomessa on yhä vähemmän paikkoja, joihin kansainväliset osaajat haluaisivat tulla ja joissa he pääsisivät käyttämään omaa osaamistaan. On kohtuutonta odottaa kansainvälisiltä osaajilta pelastusta taloudelliseen ahdinkoon ja samalla tehdä ulkomaalaisia syrjivää politiikkaa. 

Sen sijaan, että maahanmuuttopolitiikassa keskityttäisiin siihen, kuka saa Suomeen tulla, olisi syytä panostaa siihen, mitä Suomi tarjoaa. Siksi olisi elintärkeää tarkastella Suomen taloudellisia painotuksia tulevaisuuden tarpeita varten. Väestön ikääntymisessä, tuottavuusongelmissa ja työntekijöiden tarjonnassa ei ole kyse vain julkisen talouden tasapainottamisesta vaan myös siitä, minkälaista tulevaisuutta yhteiskunnassa luodaan.