Samalla kun Myanmar yrittää toipua maaliskuun maanjäristyksistä, se vajoaa yhä syvemmälle väkivaltaisuuksien ja humanitaarisen katastrofin uumeniin. Pitkittynyt sisällissota, romahduspisteessä oleva terveydenhuolto ja talous sekä kansainvälisen avun hiipuminen syventävät epätoivon kierrettä. Samaan aikaan sotilasjuntta menettää otettaan ja väkivalta kiihtyy. Tavalliset kansalaiset maksavat tästä kovimman hinnan kaikilla rintamilla.

28. maaliskuuta Mandalayn ja Sagaingin kaupunkien läheisyydessä tapahtuneet maanjäristykset surmasivat yli 3 800 ihmistä ja tuhosivat tai vaurioittivat yli 55 000 kotia. Myanmarin humanitaarinen tilanne on kriittinen. Jo ennen maanjäristyksiä noin 20 miljoonaa ihmistä, kolmannes maan väestöstä, oli välittömän humanitaarisen avun tarpeessa. Maanjäristyksen ja sotatoimien aiheuttamien vahinkojen lisäksi kolera, malaria ja denguekuume, monsuunisateet, lämpöaallot sekä vesi- ja lääkepula pahentavat tilannetta. Vain murto-osa tarvitsevista on saanut terveyspalveluita. 

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR arvioi, että Myanmarin kriisiin linkittyvän humanitaarisen avun tarpeen kattamiseksi tarvittaisiin tänä vuonna 383,1 miljoonaa yhdysvaltain dollaria, mutta avusta puuttuu noin 81 prosenttia. Maahan saapuva humanitaarinen apu ei myöskään tavoita tehokkaasti kaikkia sen tarvitsijoita, sillä se kulkee armeijan hallitsemien alueiden kautta. Kuten muuallakaan maailmassa, Myanmarissakaan USAIDin varojen nopea katoaminen ei helpota tilannetta. Yhdysvaltojen poissaollessa esimerkiksi Kiina, Venäjä ja Intia ovat lähettäneet humanitaarista apua ja vahvistaneet sitä kautta asemaansa Myanmarissa. 

UNHCR raportoi myös sekä maan sisäisten että maasta paenneiden pakolaisten määrän nousseen vuosi vuodelta. Cox’s Bazar ja Bhasan Char pakolaisleireillä Bangladeshissa elää tälläkin hetkellä noin miljoona pääasiassa rohingya-vähemmistöön kuuluvaa pakolaista. Rohingyat, muslimivähemmistö Rakhinen osavaltiossa, eivät ole saaneet kansalaisuutta ja heitä on syrjitty Myanmarissa vuosikymmeniä. YK ja useat ihmisoikeusjärjestöt ovat kutsuneet Myanmarin armeijan rohingyoihin kohdistamaa väkivaltaa etniseksi puhdistukseksi ja kansanmurhaksi. 

Väkivalta lisääntyy ja sotilasjuntta kohtaa entistä enemmän vastustusta

Myanmarin vajoaminen entistä syvemmällä poliittiseen ja humanitaariseen kriisiin on eskaloitunut viime vuosina. Armeija kaappasi vallan viimeksi helmikuussa 2021. Kansalaiset vastustivat vallankaappausta mielenosoituksin, joihin armeija vastasi väkivallalla ja laajoilla pidätyksillä. Väkivallan seurauksena kansalaiset ryhtyivät perustamaan aseellisia ryhmiä sekä vahvistamaan ja aseistamaan uudelleen jo olemassa olleita joukkoja, minkä seurauksena taistelut ovat levinneet koko maahan, myös alueille, jotka aiemmin olivat rauhallisia. 

YK:n mukaan vuosi 2024 oli Myanmarin konfliktin verisin vallankaappauksen jälkeen ja sotilasjuntan joukot surmasivat sen aikana enemmän siviilejä kuin minään aiempana vuotena sitten vuoden 2021. Maaliskuun 2025 tuhoisat maanjäristykset eivät suinkaan lieventäneet sisällissodan osapuolten taisteluintoa. Järistysten ja toukokuun alun välillä sotilasjuntta ehti tehdä ilmoitetusta tulitauosta huolimatta kapinallisia vastaan yli 240 iskua, joista 171 oli ilmaiskua. Kahdestoista toukokuuta armeija pommitti myös koulua Sagaingissa. Pommituksessa kuoli kaksikymmentä lasta ja kaksi aikuista. 

Myös juntan vastustaminen on lisääntynyt ja muuttunut väkivaltaisemmaksi. Myanmarin armeija, Tatmadaw, onkin kärsinyt suuria tappioita ja menettänyt hallinnan laajoista alueista erityisesti Kiinan ja Bangladeshin rajoilla. Esimerkiksi Shanin osavaltiossa syttyi vuoden 2023 lopulla raskaita taisteluja, kun joukko aseellisia organisaatioita liittoutui paikallisten kansanmiliisien (People’s Defence Forces, PDF) kanssa hyökätäkseen armeijan tukikohtiin. ”Operaatio 1027” -nimellä tunnettu hyökkäys paljasti armeijan haavoittuvuuksia myös alueilla, joilla sen asema oli aiemmin ollut vahva. Samoihin aikoihin Rakhinessa pitkään kytenyt konflikti roihahti uudelleen. Osavaltiossa toimiva etninen aseellinen ryhmittymä Arakan Army (AA) on vallannut suurimman osan Rakhinesta vuoden 2024 aikana, mikä on pakottanut kymmeniä tuhansia siviilejä pakenemaan. 

BBC:n mukaan sotilasjuntalla on hallinnassa enää alle neljäsosa maan alueesta ja se kärsii sisältä päin tapahtuvasta murenemisesta: Demokratian puolesta taistelevat kapinallisjoukot ovat onnistuneet soluttautumaan armeijan joukkoihin, ja entiset Tatmadawin sotilaat ovat raportoineet vaihtaneensa puolta nähtyään armeijan suorittamia hirmutekoja. Näitä vakoojia kutsutaan “vesimeloneiksi” – he ovat ulkoa armeijan vihreitä, mutta sisältä kapinallisten punaisia. 

Kuka taistelee ja miksi? Aseelliset joukot, kansalaisyhteiskunta ja monenlaiset tavoitteet

Myanmarissa taistelevien ryhmittymien perustat ovat moninaisia: demokratian puolesta taistelevien aseellisten joukkojen seassa valtaa tavoittelevat myös muun muassa huumekartelleja muistuttavat joukot ja niin kutsutut etniset aseelliset ryhmät (ethnic armed organization, EAO). Maassa on katsottu olevan yli 130 erilaista etnistä ryhmää, joista osa on myös organisoitunut aseellisesti. Kanadalainen geopoliittiseen analyysiin keskittyvä julkaisu Geopolitical Monitor arvioi, että Myanmarissa taistelee tällä hetkellä 25 relevanttia aseellista ryhmää. 

Aseellisen toiminnan lisäksi myös väkivallatonta vastarintaa esiintyy, mutta kansalaisyhteiskunta joutuu kamppailemaan olemassaolostaan. Aiemmin laajalti USAIDin tuella toiminut kansalaisyhteiskunta ja riippumaton media ovat ajautuneet entistä syvempään kriisiin ja armeijan toteuttamat ihmisoikeusloukkaukset ovat laajamittaisia ja järjestelmällisiä. Sotilasjuntta on vanginnut tuhansia oppositioaktivisteja, mielenosoittajia, toimittajia, humanitaarisia työntekijöitä, lakimiehiä ja munkkeja tekaistuilla syytteillä. Monet on tuomittu sotilastuomioistuimissa pitkiksi ajoiksi vankilaan, ja jopa kuolemaan johtavia tuomioita on annettu. Kidutus, pahoinpitely ja seksuaalinen väkivalta pidätettyjä kohtaan ovat raporttien mukaan yleisiä, ja vangit kuolevat vankiloissa heikon kohtelun vuoksi. 

Ankarista tukahduttamistoimista ja pelosta huolimatta vuonna 2024 kirjattiin lähes 3 000 rauhanomaista mielenosoitusta eri puolilta maata. Kuten taistelevien ryhmienkin, myös mielenosoitusten tavoitteet ovat olleen moninaisia: useat ovat tukeneet liittovaltiodemokratiaa ja niin kutsuttua Kevätvallankumousta, mutta mielenosoituksilla on vastustettu myös esimerkiksi vaaleja, siviileihin kohdistuvia ilmaiskuja, sukupuolittunutta väkivaltaa, lentopetrolin tuomista Myanmariin ja pakkovärväyslakia. Demokratia-aktivistien lisäksi protesteja ovat järjestäneet myös juntan kannattajat, nationalistiset ryhmät, konfliktialueiden paikalliset yhteisöt sekä erityisesti teollisuusalueilla työskentelevät työntekijät.

Laillinen talous on rampautunut, mutta pimeä kukoistaa

Koska perinteiset tulonlähteet ehtyvät esimerkiksi Myanmaria vastaan asetettujen pakotteiden takia, sotilashallinto on keksinyt vaihtoehtoisia tapoja rahoittaa valtaansa. Myanmarin rikkaat luonnonvarat – maakaasu, tina-, jade- ja jalokivikaivokset, puutavara ja kulta – muodostavat yhä kassavirtoja juntalle, joka valvoo näitä sektoreita valtionyhtiöiden ja oligarkkien avulla. Esimerkiksi valtion omistama MOGE (Myanmar Oil and Gas Enterprise) tuottaa edelleen merkittäviä kaasutuloja erityisesti Kiinaan ja Thaimaahan suuntautuvan viennin ansiosta. 

Talouskriisi iskee erityisesti tavallisiin ihmisiin ja julkiset palvelut ovat romahtaneet. Maailmanpankin mukaan hintojen noususta ja heikoista työmarkkinoista kärsivät eniten tavalliset kotitaloudet. Taloudellinen epävarmuus lisää muuttoliikettä erityisesti muihin Aasian valtioihin, ja muuttajien rahalähetykset ovat elintärkeitä 7,5 prosentille Myanmarin kotitalouksista. Suurin osa muuttoliikkeestä on tapahtunut pakon edessä ja epävirallisia reittejä pitkin, mikä lisää riskejä ja vähentää hyötyjä.

The Diplomat -julkaisun mukaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin hallinnon päätös jäädyttää kehitysapu on pysäyttänyt terveyspalveluita, ruoka-apua ja koulutushankkeita. Yli 100 000 pakolaista Myanmarin ja Thaimaan rajalla menetti pääsyn terveyspalveluihin heti jäädytyksen jälkeen ja pakolaisleirien ruoka-annoksia jouduttiin leikkaamaan. Myös HIV:n ja tuberkuloosin leviämistä ehkäisevät ohjelmat ovat vaarassa, ja satoja kansainvälisiä opiskelijoita on menettänyt stipendinsä kesken opintojen. 

YK:n mukaan kansainväliset sanktiot ovat vakavasti rampauttaneet Myanmarin laillista taloutta, mutta jättäneet rinnakkaiselle pimeälle taloudelle hyvin elintilaa: huumetuotanto ja -kauppa ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti vuoden 2021 jälkeen. Jo ennen viimeisintä vallankaappausta Myanmar oli maailman suurimpia oopiumin tuottajia, mutta nyt myös metamfetamiinin tuotanto on ennätysmäistä. Myanmarista on tullut maailman johtava synteettisten huumeiden tuottaja.

Lisäksi esimerkiksi Myanmarin rajaseudut Thaimaan ja Kiinan kanssa ovat muuttuneet kansainvälisen kyberrikollisuuden keskuksiksi, joissa tuhansia ihmisiä on pakotettu ihmiskaupan uhreina työskentelemään “huijauskeskuksissa”, jotka keskittyvät kryptovaluutta-, deittailu- ja sijoituspetoksiin. Myanmarin sisäinen kaaos ja korruptio mahdollistavat rikollisuuden kukoistamisen, ja alueen aseelliset ryhmät ja paikalliset viranomaiset hyötyvät toiminnasta.

Tina­markkinat järkkyivät maanjäristyksestä

Myanmarin rajojen ulkopuolella maaliskuun maanjäristykset aiheuttivat värähtelyjä maailman tinamarkkinoilla. Myanmar on maailman kolmanneksi suurin tinan tuottaja, ja sen Wa-alue on vastuussa lähes 90 % Kiinan tinakonsentraatin tuonnista. Tinaa käytetään laajasti muun muassa elektroniikassa juotoksissa, kosketusnäytöissä, aurinkopaneeleissa, elintarvikepakkauksissa, metallien pinnoituksessa, lasinvalmistuksessa ja kemianteollisuudessa. EU on määritelly sen konfliktimineraaliksi eli mineraaliksi, jonka tuotanto liittyy aseellisiin konflikteihin, ihmisoikeusloukkauksiin tai epäeettisiin työoloihin erityisesti alueilla, joissa aseelliset ryhmät rahoittavat toimintaansa mineraalien louhinnalla ja kaupalla. Myanmarissa suurinta osaa tinan tuotannosta hallitsee United Wa State Army, etninen aseellinen ryhmittymä, joka toimii yhteistyössä Tatmadawin ja sotilasjuntan kanssa. 

Vaikka Wa-alueen kaivokset eivät kärsineet suorista vaurioista maanjäristyksen yhteydessä, pelot toimituskatkoksista laukaisivat voimakkaan markkinareaktion. Tinan hinta Lontoon metallipörssissä nousi korkeimmalle tasolle yli kahteen vuoteen. Käteishinnan ja kolmen kuukauden futuurin välinen ero muuttui äkillisesti 193 dollarin alennuksesta 185 dollarin preemioon, minkä voi katsoa viittaavan akuuttiin huoleen lyhyen aikavälin saatavuudesta.

Hinnan vaihtelu korostaa globaalien toimitusketjujen haavoittuvuutta kriittisten mineraalien osalta. Samalla on kuitenkin kiinnostavaa, kuinka markkinat reagoivat kyllä luonnonkatastrofiin, mutta yhdessä suurimmassa tuottajamaassa lähes koko itsenäisyyden ajan jatkunut sisällissota ei vaikuta saavan aikaan ainakaan aivan samankaltaista reaktiota – esimerkiksi vuoden 2021 sotilasvallankaappaus ei aiheuttanut vastaavanlaista hintapiikkiä. Kuten kansainväliset metallimarkkinat, myös muu maailma vaikuttaa jollain tasolla hyväksyneen sisällissodan Myanmarin valtion normaaliksi tilaksi. 

Arviot tulevaisuudesta ovat synkkiä

Myanmarin kamppaillessa sisällissodan ja luonnonkatastrofien sekä taloudellisen ja humanitaarisen kriisin kanssa, maan tulevaisuutta on hankala ennustaa. UNICEFin jokseenkin synkän arvion mukaan Myanmarin lapset ja siviilit voivat vuoden 2025 aikana odottaa vakavan vaaran jatkuvan konfliktin, romahtaneen koulutuksen, terveydenhuollon kriisin, aliravitsemuksen, maamiinojen, poliittisen epävarmuuden ja lisääntyvien luonnonkatastrofien vuoksi.

Armeija on luvannut järjestää vaalit, joskin ne ovat jatkuvasti lykkääntyneet. Yleinen käsitys on, että mikäli vaalit joskus toteutuvat, ne eivät tule olemaan vapaat eivätkä reilut – maassa kun ei ole vapaata mediaa ja suurimman oppositiopuolueen johtohahmot, kuten rauhannobelisti Aung San Suu Kyi, ovat pääasiassa pidätettyinä. Vaalit saattavat myös kiristää poliittisia jännitteitä ja lisätä väkivaltaisuuksia.

Modern Diplomacy -julkaisun arvion mukaan tilanne voi kärjistyä ja humanitaariset kriisit ja pakolaisvirrat lisääntyä, mikäli aseellinen vastarinta sotilasjunttaa vastaan kasvaa merkittävästi. Etnisten aseellisten ryhmien menestys strategisesti tärkeiden alueiden valtaamisessa voi vaikuttaa laajasti myös muualla maassa. Vaikka niiden ääneenlausuttu tavoite onkin usein sotilasjuntan kaataminen, monet näkevät niiden ensisijaisena päämääränä alueellisten voittojen saavuttamisen erityisesti luonnonvaroiltaan rikkailla alueilla. Jos puolestaan mikään osapuoli ei saavuta ratkaisevaa voittoa sisällissodassa, siviilit kärsivät edelleen ilman poliittista ratkaisua. 

Kansainvälinen suhtautuminen Myanmarin tilanteeseen ei vaikuta edesauttavan kriisin ratkaisemista. Kiina on aiemmin pääasiassa tasapainoillut sotilasjuntan ja demokratialiikkeen välillä, mutta viime aikoina sen tuki on kohdistunut nimenomaan armeijalle. Riippumattomien asiantuntijoiden muodostama Special Advisory Council on  vaatinut YK:ta lopettamaan sotilasjuntan kohtelemisen Myanmarin de facto -hallituksena ja sen sijaan tekemään yhteistyötä kansallisen yhtenäisyyshallituksen (NUG) ja etnisten ryhmien kanssa. ASEAN taas on yhä kykenemätön vastaamaan Myanmarin kriisiin neljä vuotta vallankaappauksen jälkeen. Sen huhtikuussa 2021 laatima viiden kohdan konsensus ei ole edennyt, ja jäsenmaiden sisäiset erimielisyydet estävät yhtenäisen linjan muodostamisen.

Myanmarin kriisi on monisyinen ja pitkittynyt, eikä ratkaisua ole näköpiirissä ilman kansainvälisen yhteisön selkeämpää ja yhtenäisempää toimintaa. Sisällissodan, luonnonkatastrofien ja poliittisen halvaantumisen keskellä siviilit jäävät yhä enemmän yksin. Ilman konkreettisia toimia Myanmarin historia voi toistaa itseään jatkuvana taisteluna Tatmadawin ja etnisten aseellisten ryhmien välillä.