Puolan pääministeri Donald Tuskin hallitus ei ole lupauksistaan huolimatta pystynyt palauttamaan tuomioistuinten ja tuomareiden riippumattomuutta. Vaikka tulevissa presidentinvaaleista puhutaan ensisijaisesti taloudesta ja turvallisuudesta, vaalitulos ratkaisee, pystytäänkö korjaamaan oikeusvaltio-ongelmat.

Joulukuussa 2023 päättyi kahdeksan vuotta kestänyt kansalliskonservatiivisen Laki ja oikeus -puolueen (Prawo i Sprawiedliwość, lyh. PiS) valtakausi. Tuolloin pääministeriksi nousi yhdeksän vuoden tauon jälkeen keskustaoikeistolainen konkaripoliitikko Donald Tusk. Tusk on odotusten mukaan kääntänyt Puolan kelkkaa takaisin EU-myönteiseen suuntaan ja panostanut Puolan kansainväliseen yhteistyöhön. 

Maan sisäpoliittinen tilanne on kuitenkin haastavampi. Tuskin koalitiohallitus koostuu kolmesta liittoumasta, joista suurin on Kansalaisliittouma (Koalicja Obywatelska), johon kuuluu myös Tuskin johtama Kansalaisfoorumi-puolue (Platforma Obywatelska). Hallitus lukuisine puolueineen on ideologisesti kirjava, mikä on vaikeuttanut sovun saavuttamista esimerkiksi PiSin aikana tiukennetun aborttipolitiikan lieventämisestä.

Vielä suuremmaksi kompastuskiveksi on hallitukselle osoittautunut yhteistyö PiS-taustaisen presidentin Andrzej Dudan kanssa. Vaikka presidentin asema on Puolassa lähinnä edustuksellinen, Duda on käyttänyt veto-oikeutta estääkseen hallituksen oikeusvaltiouudistuksia.

Tulevat presidentinvaalit antavat Tuskin hallitukselle mahdollisuuden muuttaa asetelmaa ja saada tuekseen sille myötämielinen presidentti. Mikäli vaalitulos on Tuskin hallitukselle myönteisen, se saisi tehtyä haluamansa uudistukset. Vaalien ensimmäinen kierros pidetään 18.5. ja toinen 1.6.

Oikeusjärjestelmän vallankumous  

PiS-johtoiset hallitukset muuttivat vuosien 2015–2023 aikana Puolan oikeusjärjestelmän tavalla, joka on heikentänyt vallan kolmijakoa ja tuomioistuinten riippumattomuutta.

PiS puolusti muutoksia väittämällä, että oikeusjärjestelmä on hidas ja korruptoitunut. Puolueen puheenjohtaja Jarosław Kaczyński on myös pitkään kritisoinut, kuinka Puolaa on mahdotonta uudistaa kansan tahdon mukaiseksi. Esteenä on hänen mukaansa perustuslakituomioistuin, joka voi kumota lakeja, mitä Kaczyński pitää epädemokraattisena.

Tultua valtaan PiS nimitti perustuslakituomioistuimeen itselleen läheisiä ihmisiä virkaan. Tutkija Anna Wójcikin mukaan perustuslakituomioistuimesta tuli uuden kokoonpanon seurauksena de facto hallituksen alainen elin, joka vahvisti PiS-puolueen ajamaa politiikkaa.

Kaikki yhdestätoista istuvasta perustuslakituomioistuimen tuomarista ovat PiSin nimittämät.

Tuomarinimityksistä kolme ensimmäistä on todettu lainvastaisiksi, sillä nimityksissä ohitettiin virkaan jo aiemmin valitut ehdokkaat. Tämän johdosta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, ettei Puolan perustuslakituomioistuinta voida enää pitää lakiin perustuvana tuomioistuimena.

Perustuslakituomioistuimen lisäksi PiS otti haltuun myös Kansallisen tuomarineuvoston, jonka tehtävänä on arvioida tuomariehdokkaiden sopivuutta ja ehdottaa heitä nimitettäväksi maan presidentille. PiS siirsi tuomarineuvoston jäsenten valintavaltaa tuomareilta kansanedustajille ja vaihtoi sen jälkeen neuvoston kaikki jäsenet. Protestina tuomarineuvoston politisoitumiseen ja riipumattomuuden menettämiseen se erotettiin Euroopan tuomarineuvostojen verkostosta.

PiSin uudistaman Kansallisen tuomarineuvoston suosituksesta nimitettyjä tuomareita kutsutaan Puolassa uustuomareiksi. Heidän toimintaansa korkeissa viroissa on pidetty ongelmallisena, ja se on näkynyt erityisesti Puolan korkeimmassa oikeudessa. Tästä yksi esimerkki oli, kun pelkästään uustuomareista koostuva, vuonna 2018 korkeimpaan oikeuteen perustettu kurinpitokamari kohdisti kurinpitotoimenpiteitä oikeusjärjestelmän uudistusta julkisesti kritisoiviin tuomareihin.

EU:n tuomioistuin sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat kritisoineet tuomarineuvoston politisoitumista ja sen vaikutusta korkeiman oikeuden toimintaan.

Ei ratkaisua ilman presidenttiä

Tuskin hallitus ei ole kunnianhimoista suunnitelmistaan huolimatta pystynyt ratkomaan Puolan oikeusvaltio-ongelmia. Oikeusjärjestelmää koskevien lakien säätäminen on osoittautunut käytännössä mahdottomaksi presidentti Andrzej Dudan vastustuksen takia.

Democracy Reporting International -järjestön tutkimuskoordinaattori Jakub Jaraczewski selittää The Ulkopolitistille, että Puolan presidentillä on mahdollisuus käyttää lainsäädäntöprosessissa veto-oikeutta tai lähettää halutessaan lakeja PiS:n aiemmin haltuunsa ottaman perustuslakituomioistuimen arvioitavaksi.

Presidentin veto-oikeus voidaan ohittaa, mikäli parlamentti hyväksyy kyseisen lain uudestaan kolmen viidesosan enemmistöllä. Tuskin hallituksella ei kuitenkaan ole parlamentissa näin suurta enemmistöä, joten hallitus ei ole pystynyt ohittamaan presidentin veto-oikeutta. Lakiesitysten perustuslaillisuuden arvioinnin ongelma taas piilee siinä, että perustuslakituomioistuimen puheenjohtaja Bogdan Święczkowski vastustaa Jaraczewskin mukaan avoimesti Tuskia ja hänen hallitustaan.

Presidentti Duda lähetti viime vuonna perustuslaillisuuden arviointiin Tuskin hallituksen kaksi perustuslakituomioistuinta uudistavaa lakiehdotusta. Arvioinnin tulosta ei ole vielä tullut. Vaihtoehtona Tuskin hallitus yritti ratkaista perustuslakituomioistuimen tilanteen muuttamalla perustuslakia, mutta ei saanut siihen tarpeeksi laajaa tukea parlamentissa.

Kun perustuslakituomioistuimen uudistaminen lakiteitse ei ollut toistaiseksi onnistunut, Tuskin hallitus turvautui tekniseen kikkailuun ja lakkasi julkaisemasta perustuslakituomioistuimen päätöksiä säädöskokoelmassa. Ilman julkaisemista päätökset eivät tule voimaan. Tämä on Jaraczewskin mukaan on ongelmallista, sillä kaikki perustuslakituomioistuimen päätökset eivät ole yhtä politisoituneita. Jotkut päätökset olisivatkin voineet voimaan tullessaan vaikuttaa positiivisesti ihmisiin, joiden oikeuksia on loukattu. Esimerkkinä Jaraczewski mainitsee päätöksen eläkkeiden indeksikorotuksista, joka olisi voinut nostaa jopa 200 000 puolalaisen eläkettä. Tämäkään päätös ei tullut voimaan hallituksen toiminnan seurauksena.

Tuomarineuvoston ja uustuomareiden tilanne on myös yhä ratkaisematta, mikä vaikuttaa korkeimman oikeuden asemaan. Osa korkeimman oikeuden tuomareista ovat uustuomareita, ja Tuskin hallitus suhtautuu korkeimman oikeuden päätöksiin valikoivasti. Hallitus on kunnioittanut joitakin päätöksiä, vaikka ne ovat uustuomareiden antamia, mutta jotakin päätöksiä se on jättänyt huomiotta. Jaraczewskin mukaan hallituksen toiminta on epäjohdonmukaista ja aiheuttaa käytännössä kansalaisille ongelmia, koska korkein oikeus ratkaisee lukuisia asioita, joilla on suuri vaikutus ihmisten elämään.

Vaikka tilanne on sekava, Jaraczewski olettaa, että Tuskin hallitus on laskenut äänestäjien kärsivällisyyden varaan. Tusk viestii äänestäjilleen, että uudistukset saadaan läpi, jos kevään presidentinvaalit voittaa Kansalaisliittouman ehdokas, Varsovan istuva pormestari ja entinen ministeri Rafał Trzaskowski.

Jaraczewski ei usko, että hallituksella on varasuunnitelmaa. “Oikeusvaltiouudistus riippuu täysin siitä, voittaako Trzaskowski vaalit,” arvioi Jaraczewski.

Turvallisuus oikeusvaltiota tärkeämpää

Tutkija Anna Wójcik huomauttaa, että vaikka oikeusvaltion suojaaminen on tärkeä, kansalaisten näkökulmasta on ennen kaikkea kyse siitä, kuinka laadukasta ja oikeudenmukaista elämä Puolassa on. Jos Tuskin hallitus ei pysty tarjoamaan uskottavaa visiota puolalaisten hyvinvoinnista, voi PiS palata Wójcikin mukaan takaisin valtaan.

Tusk näyttää tiedostavan tämän riskin ja yrittää tarjota kansalaisille uutta tarinaa siitä, miten Puolasta tehdään maa, jossa on hyvä elää. Sellaista tarinaa, joka muistuttaa entistä enemmän PiS:n kansalliskonservatiivista retoriikkaa. Tusk vastustaakin EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimusta ja korostaa tarvetta suojella Puolan itärajaa laittomalta maahantulolta. Tusk puhuu myös naiivin globalisaatiokauden päättymisestä ja väläyttää talouden puolalaistumista.

Kansalaisliittouman presidenttiehdokas Trzaskowski on pääministerin kanssa samoilla linjoilla, mutta yrittää yhtä aikaa olla menettämättä liberaalimpien äänestäjien kannatusta. Trzaskowski maalaa kuvaa vahvasta Puolasta, joka puolustaa tinkimättömästi omia talous- ja turvallisuusintressejään. Hän korostaa myös rajaturvallisuuden merkitystä ja puolalaisten maanviljelijöiden suojelua “epäreilulta tuonnilta”. Toisaalta Trzaskowski puhuu kunnioituksesta erilaisia ihmisiä ja ihmisryhmiä kohtaan sekä dialogin tarpeesta niiden kanssa, jotka ovat asioista eri mieltä.

Trzaskowski on ollut pitkään presidenttikisan selvä ennakkosuosikki. Hänen kannatuksensa on vaalien lähestyessä kuitenkin laskenut, samalla kun muiden hallituspuolueiden presidenttiehdokkaiden kannatus on kasvanut. Kannatusta on menettänyt myös Kansalaisliittouma.

Politiikan tutkija Krzysztof Piekarski Gdanskin yliopistosta arvioi, että Trzaskowskilla ja Kansalaisliitoumalla on sama ongelma: ne eivät tiedä, pitäisikö kääntyä oikealle vai vasemmalle. Hallituksella ei ole myöskään selkeitä poliittisia saavutuksia, joita se voisi myydä äänestäjille.

Trzaskowskin vahvimpana haastajana on PiS:n tukema historioitsija Karol Nawrocki. Politiikan ulkopuolelta tullut Nawrocki on toiminut vuodesta 2021 alkaen kommunistien ja natsien Puolassa tehtyjen rikosten tutkinnasta vastaavan tutkimuslaitoksen johtajana.

PiS:n puheenjohtaja Kaczyński perusteli poliittisesti sitoutumattoman ehdokkaan valintaa halukkuudella vähentää polarisaatiota ja rauhoittaa poliittista tilannetta. Jaraczewski kuitenkin pohtii, että mikäli Nawrocki valitaan presidentiksi, hänen yhteistyönsä Tuskin hallituksen kanssa voi olla vielä haastavampaa kuin nykyisen presidentin Dudan kanssa. Duda ei voi tulla enää valituksi presidentiksi, joten hänellä on ollut vapaammat kädet toimia haluamallaan tavalla, eikä hän ole ollut riippuvainen siitä, miten PiS suhtautuu hänen toimintaansa. Duda on suostunut Tuskin hallituksen kanssa yhteistyöhön turvallisuus- ja puolustuskysymyksissä. Jaraczewskin mukaan Nawrockilla voisi presidenttinä olla sentään motivaatiota blokata hallituksen toimintaa laajemmin, jotta PiSin tuki hänelle säilyisi.

Nawrocki keskittyy kampanjassaan laajasti samoihin aiheisiin kuin Trzaskowski – esimerkiksi talouteen, turvallisuuteen ja maahanmuuttoon – mutta käyttää nationalistisempaa ja kärjistyneempää retoriikkaa. Trzaskowskia Nawrocki kutsuu “saksalaisten säätiöiden ja George Sorosin pantivangiksi”. Kotouttamiskeskusten sijaan Nawrocki haluaakin  “karkoituskeskuksia”. PiSin politiikan kanssa linjassa on sekin, että Nawrocki on nostanut esiin sosiaalipoliittisia aiheita, kuten eläkkeitä, julkisia palveluita ja perheiden tukemista.

Laajalle yleisölle tuntemattoman Nawrockin kampanjan alkua on arvioitu heikoksi. Nawrockia on pidetty epäkarismaattisena, ja häntä on paheksuttu hänen tuttavuudestaan alamaailman kanssa. Vielä huhtikuun alussa hänen niskaansa hengitti laitaoikeistolaisen Konfederaatio-puolueen (Konfederacja) ehdokas Sławomir Mentzen. Nawrocki on sittemmin ottanut etumatkaa Mentzeniin ja jättänyt tämän kauas taakseen.

Presidentti valitaan oletettavasti vasta toisessa kierroksessa, johon menevät todennäköisesti Trzaskowski ja Nawrocki. Vaikka gallupeissa ennustetaan tällä hetkellä Trzaskowskin voittoa, se riippuu paljon siitä, saako PiS kannattajansa Nawrockin taakse. Tulokseen tulee vaikuttamaan myös se, ketä Mentzenin kannattajat äänestävät toisella kierroksella vai äänestävätkö he ollenkaan.

Oikeusvaltio-ongelmat eivät ole kärkiehdokkaiden tärkeimpien teemojen listalla, eivätkä ne näytä olevan äänestäjienkään suurin huolen aihe. Presidentinvaalien tulos kuitenkin ratkaisee, alkaako viimein pitkä ja kivinen tie tuomioistuinten riippumattomuuden palauttamiseksi vai jatkuuko tämänhetkinen juridinen kaaos.

Mikäli Nawrockista tulisi presidentti, Tuskin hallituksen tavoitteiden toteutuminen muuttuisi todennäköisesti entistä vaikeammaksi. Siitä hyötyisi PiS seuraavissa parlamenttivaaleissa. Jos oikeusvaltiota ei ole siihen mennessä vahvistettu, voisi PiS ottaa Puolan oikeusjärjestelmän korkeimmat instituutiot takaisin haltuunsa.