Kyselytutkimuksissa Euroopassa toivotaan entistä kovempaa politiikkaa Israelin suhteen. Jos katsottaisiin vain EU:n ja sen jäsenvaltioiden Israel-politiikkaa, tätä ei uskoisi.

Jokin julkisessa ilmapiirissä tuntuu muuttuneen.

Niin median, valtioiden kuin kansalaisjärjestöjen kannanotot Israelin sotatoimiin Gazassa lokakuun 7. 2023 jälkeen ovat muuttuneet yhä painokkaammiksi. Amnesty International, YK:n palestiinalaisalueiden erityisasiantuntija Francesca Albanese sekä lukuisat valtiot ovat syyttäneet Israelia kansanmurhasta. Euroopassa Belgia, Espanja ja Irlanti ovat ilmaisseet tukensa Etelä-Afrikan Israelia vastaan nostamalle kansanmurhakanteelle, jota käsitellään tällä hetkellä Kansainvälisessä tuomioistuimessa ICJ:ssä.

Kyselytutkimuksissa niin suomalaiset kuin muutkin eurooppalaiset suhtautuvat yhä kriittisemmin Israeliin. Tyytymättömyys ei ole jäänyt vain puheeksi, vaan on näyttäytynyt myös lukuisina mielenosoituksina ympäri Eurooppaa.

Vaikka kritiikki perinteistä eurooppalaista Israel-politiikkaa kohtaan on yhä voimakkaampaa, yleiseurooppalaisessa ulkopoliittisessa linjassa ei näy merkittäviä muutoksia. Israelia saatetaan kritisoida valtioiden tai EU:n virallisissa lausunnoissa, mutta konkreettisiin toimiin on turvauduttu harvemmin. Teot eivät vaikuta vastaavan Euroopan sisäiseen ilmapiiriin.

Miksi siis eurooppalaisten ääni kuuluu niin heikosti Israel-politiikassa?

Eurooppalaisen ilmapiirin murros

Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija sekä Harvardin yliopistossa vieraileva Fulbright-tutkija Bruno Jäntti perkaa lokakuussa julkaistussa Ulkopolitiikan analyysissaan kyselytutkimuksia, joilla on kartoitettu eurooppalaisten näkemyksiä Israel-Palestiinan konfliktista viime vuosina. Hän esittää, että eurooppalaisten suhde konfliktiin on käännekohdassa.

Jäntin mukaan esimerkiksi YouGovin sekä Forsan tekemistä kyselytutkimuksista selviää, että eurooppalaisista yhä useampi toivoo valtioiltaan konkreettisia toimia palestiinalaisten oikeuksien tukemiseksi. Lisäksi maaliskuussa 2024 tehdyn kyselyn mukaan Belgiassa, Italiassa, Saksassa, Ranskassa ja Ruotsissa valtaosa vastaajista halusi kieltää asekaupan Israelin kanssa. Myös kauppapakotteiden langettamista kannatettiin useammin kuin vastustettiin.

YouGovin heinäkuussa 2023 julkaistussa kyselytutkimuksessa itsenäistä Palestiinan valtiota kannatti eurooppalaisissa vastaajavaltioissa vähintään puolet tutkimukseen osallistuneista. Israelin tämän hetkinen hallinto ei hyväksy palestiinalaisten itsenäistymistä. Marraskuussa 2024 julkaistu tutkimus taas näyttää, kuinka eurooppalaisten valtioiden vastaajista valtaosa toivoi, että Eurooppa sekä Yhdysvallat pyrkisivät rajoittamaan enemmän Israelin sotatoimia Lähi-idässä. Kaikissa valtioissa valtaosa vastaajista katsoi myös, että Hamasin hyökkäys Israeliin tai Israelin hyökkäykset Gazaan, Libanoniin ja Iraniin eivät olleet oikeutettuja.

Suomessa kansalaismielipidettä ovat tutkineet muun muassa Yle ja Taloustutkimus. Lokakuussa 2024 julkaistussa, Fingon Taloustutkimukselta tilaamassa kyselytutkimuksessa suomalaisista 63 % kannatti Israelin johdon asettamista syytteeseen sotarikoksista. Lisäksi peräti 55 % vastaajista toivoi EU:n yhteisiä talouspakotteita Israelille palestiinalaisalueiden miehityksen vuoksi, kun 28 % vastusti pakotteita. Vastaajista 49 % puolsi Palestiinan valtion välitöntä tunnustamista.

Kyselytutkimusten tulokset ovat kiinnostavia, sillä Suomen tai laajemmin Euroopan Israel-politiikka ei vaikuta vastaavan kansalaisilmapiiriin. Israel-kriitikoina ovat kunnostautuneet lähinnä Espanja, Belgia ja Irlanti, joista espanjalaisten vastaukset ovat tutkimuksissa myös Israel-kriittisimmistä päästä. 

Kovimmatkin kriitikot ovat turvautuneet harvoin konkreettisiin tekoihin. Esimerkiksi Espanja jäi kiinni vuoden 2024 alussa asekaupasta Israelin kanssa, vaikka maan ulkoministeri José Manuel Albares sekä puolustusministeri Margarita Robles olivat vakuutelleet julkisuudessa päinvastaista useaan otteeseen. Valtiollisella tasolla Israel-kritiikki onkin jäänyt lähinnä puheen tasolle.

Jäntti myös huomauttaa analyysissaan, että EU-tasolla Israelin ja EU:n välistä suhdetta määrittelevään assosiaatiosopimukseen ei ole puututtu. EU jatkaa Israelin suurimpana kauppakumppanina. Konkreettisilla keinoilla kuten kauppapakotteilla olisi siis merkittävää vipuvartta, mutta ainakin toistaiseksi ne on jätetty käyttämättä.

Moni asia menee kansalaismielipiteen edelle

Jos eurooppalaiset siis kaipaavat tiukempaa suhtautumista Israeliin, miksi tämä ei näy valtioiden toiminnassa?

Tilastoja tulkitsemalla tässä vaikuttaa ilmenevän merkittävä ristiriita demokraattisen järjestelmän sisällä. Tilastot osaavat kuitenkin myös hämätä.

Ensimmäinen selitys löytyy niin kutsutusta tärkeyshierarkiasta eri poliittisten kysymysten välillä. Tutkimustulokset nimittäin antavat viitteitä myös siitä, että eurooppalaisten keskuudessa on paljon hajontaa siinä, kuinka tärkeänä eurooppalaiset pitävät koko Israel–Palestiina-kysymystä. Esimerkiksi vaaleissa tärkeämpää oman ehdokkaan valinnassa voikin olla se, miten ehdokas ajaa positiivista muutosta suoraan äänestäjän omaan elämään. Esimerkiksi huolta ilmastonmuutoksesta, taloudesta tai maahanmuutosta kokeneet eurooppalaiset äänestivät tilastollisesti useammin vuoden 2019 EU:n parlamenttivaaleissa. Israel-Palestiina voidaan kokea tärkeäksi, mutta moni muu asia vieläkin tärkeämmäksi.

Myös medialla niin kuin yleisölläkin on rajallinen kyky käsitellä erilaisia vaaliteemoja. Toiset teemat nousevat väistämättä vahvemmin julkiseen keskusteluun, kun huomiota pitää rajata. Kun lopulta äänestetään, ei äänestetä Israelista toimien hyväksyttävyydestä, vaan vaalien ydinkysymyksiksi ovat nousseet muut ilmiöt.

Demokratia ei kuitenkaan rajoitu vaaleihin tai edustukselliseen parlamentarismiin. Myös kansalaisliikkeillä ja muulla julkisella toiminnalla pyritään ajamaan erilaisia poliittisia tavoitteita. Niin kutsuttua ulkoparlamentaarista toimintaa onkin harjoitettu urakalla Suomessa, mutta sitäkin voimakkaammin muualla Euroopassa. Tästä hyvä esimerkki on Iso-Britannia, jossa lokakuussa 2024 sadattuhannet mielenosoittajat kerääntyivät Lontooseen vaatimaan välitöntä tulitaukoa sekä Gazaan että Libanoniin.

Samanaikaisesti mielenosoitusoikeutta palestiinalaisten puolesta on pyritty rajoittamaan monissa Euroopan maissa. Vain muutama viikko lokakuun 7. päivän 2023 jälkeen Amnesty Internationalin Eurooppa-tutkimuksesta vastaava johtaja Esther Major vaati mielenosoitusoikeuden turvaamista, kun sekä Saksassa että Ranskassa pyrittiin estämään ennalta valtaosa palestiinalaisia tukevista mielenosoituksista. Ranskassa maan korkein hallinto-oikeus joutui toteamaan, ettei maan hallituksella ollut oikeutta asettaa kategorista kieltoa palestiinalaisia tukeville mielenosoituksille. Monissa Euroopan maissa asetettiin rajoitteita myös Palestiinan lipun käytölle sekä erilaisille iskulauseille, jotka välillisesti rajoittavat mielenosoitusoikeutta.

Niin kutsuttu BDS-liike edustaa myös merkittävää ulkoparlamentaarista liikettä. Boikotteja, yhteyksien purkamista israelilaisiin instituutioihin sekä Israelille pakotteita ajava ylikansallinen liike edustaa myös vuonna 2024 laajalle levinneiden yliopistomielenosoitusten aatteellista taustaa. BDS-liike ei kuitenkaan ole onnistunut rakentamaan sellaista kriittistä massaa, että se kykenisi luomaan laaja-alaista poliittista painetta. Konkreettiset vaikutukset yliopistojen tai valtioiden toimintaan vaikuttavatkin korkeintaan pieniltä myönnytyksiltä.

Lisäksi monet eurooppalaiset valtiot käyvät asekauppaa Israelin kanssa. EU-maat ovat Yhdysvaltojen jälkeen suurin aseviejä Israeliin. Samalla Israelista ostetaan jatkuvasti aseita Eurooppaan. Kauppavaihto liikkuu vuosittain miljardeissa euroissa. 

Esimerkiksi Suomen ulkopoliittisen johdon suhde Israeliin onkin kietoutunut Daavidin linko -ilmatorjuntajärjestelmän kautta myös kansallisen turvallisuuden kysymyksiin. Kun poliittinen kysymys muuttuu turvallisuuskysymykseksi – eli se niin sanotusti “turvallistetaan” – tällöin kynnys lähteä muuttamaan valittua linjaa julkisen paineen vuoksi kohoaa tavanomaista korkeammaksi.

Kansalaispaineen vaikutusmahdollisuudet 

Toisaalta kansalaispaineen vaikutusta ei pidä liikaa vähätellä. Esimerkiksi Suomessa useiden puolueiden edustajat ovat yhä useammin puhuneet palestiinalaisten tilanteesta julkisesti. Europarlamentaarikko Aura Sallan kritiikki oman puolueensa kokoomuksen Israel-politiikkaa kohtaan on merkki siitä, että kansalaismielipide vaikuttaa myös puolueisiin, jotka ovat perinteisesti suhtautuneet Israeliin suopeammin. Salla sanoi elokuussa 2024, että Suomen tulisi lopettaa asekauppa Israelin kanssa sekä asettaa kauppapakotteita Israelille. Ilman suotuisaa julkista ilmapiiriä irtiottoa puolueen virallisesta linjasta tuskin olisi tullut. 

Syyksi kansalaismielipiteen sekä valtioiden toimien näennäisen ristiriidan välillä vaikuttaa myös olevan Israel–Palestiina-kysymyksen politisoituminen puoluerajojen mukaisesti. Ilmiö ei ole uusi, vaan juontaa juurensa vuosikymmenien taakse. Kun perinteisesti talousoikeistolaiset sekä konservatiiviset puolueet ovat tukeneet Israelia, vasemmistopuolueiden sekä liberaalien keskuudessa sympatiaa on herättänyt useammin palestiinalaisten tilanne. Tämän puoluepoliittisen jakolinjan juuret löytyvät kylmästä sodasta, minkä jälkeen se on vakiintunut eri puolueiden identiteetteihin. Myös konservatiivisiin liikkeisiin usein kytköksissä olevat kristilliset puolueet ovat uskomuksellisen pohjansa vuoksi usein suopeita Israelille.

Tämän seurauksena hallitusten puoluepohja ennustaa jossain määrin niiden suhtautumista Israeliin. Oikeistokonservatiivisilla puolueilla on mennyt Euroopassa hyvin viime vuosina. Israel itsekin solmi vuonna 2024 suhteet kolmeen puolueeseen, joilla on äärioikeistokytköksiä: Ruotsidemokraatteihin, Ranskan Kansalliseen liittoumaan sekä Espanjan Voxiin.

Puoluepolitisoituminen on kuitenkin kaksiteräinen miekka. Yhteistä, kansallista, puoluepolitiikan ylittävää linjaa on vaikeampi löytää, kun mielipiteet jakautuvat voimakkaastikin suuntaan tai toiseen. Toisaalta tämä puoluepoliittinen ristiriita pitää osaltaan Israel-Palestiinan vahvasti julkisen keskustelun piirissä Euroopassa. Erimielisyys synnyttää dialogia eri toimijoiden välille, ja Israelin toiminta pysyy otsikoissa pidempään.