Kun vasta remontoidun juna-aseman katto romahti ja tappoi 15 ihmistä, serbialaisten mitta täyttyi. Opiskelijavetoiset, korruptionvastaiset mielenosoitukset jatkuvat nyt neljättä kuukautta. Serbiassa on viime vuosina protestoitu paljon, mutta nyt jokin tuntuu olevan toisin, sanoo Suomeen muuttanut Petar Kosijer.

Gaudeamus igitur / Iuvenes dum sumus. Nuoruuden ja akateemisen opiskelun ylistyslaulu on suomennettu esimerkiksi näin: Riemuitkaamme, vielä on / suonissamme tulta!

Laulu raikasi alkuvuodesta Serbian pääkaupunkiin johtavalla valtatiellä.

Serbiassa on käynnissä suurin protestiliike vuosikymmeniin: useiden arvioiden mukaan mielenosoitukset ovat laajimpia sitten 2000-luvun, jolloin presidentti Slobodan Milošević syrjäytettiin. Niitä onkin kuvailtu laajimmiksi opiskelijajohtoisiksi protesteiksi Euroopassa sitten vuoden 1968.

Mielenosoituksilla vastustetaan presidentti Aleksandar Vučićin autoritaarista ja korruptoitunutta hallintoa. Protesteista on uutisoinut kattavasti esimerkiksi Balkan Insight.

Mainittakoon, että jopa popikoni Madonna jakoi Instagram-tarinassaan videon, jossa kymmenet tuhannet ihmiset marssivat valomerenä Belgradin kaduilla. Serbialainen näytelmäkirjailija Siniša Kovačević on nimennyt serbialaisopiskelijat Nobelin rauhanpalkinnon ehdokkaiksi.

Opiskelijat siirtyivät luentosaleista kaduille

Marraskuun ensimmäisenä päivänä 2024 Serbiassa tapahtui onnettomuus: maan toiseksi suurimman kaupungin, Novi Sadin, juna-aseman kattorakenne romahti ja 15 ihmistä kuoli. Katos ei hajonnut vanhuuttaan – aseman remontti oli saatu valmiiksi pari kuukautta aiemmin.

Rakennushankkeeseen epäiltiin liittyvän lahjontaa, ja sitä pidettiin esimerkkinä korruption tilasta Serbiassa. Kansalaiset alkoivat nopeasti vaatia urakkaan liittyviä asiakirjoja julkisuuteen. Hallitus julkaisikin dokumentteja Belgradin ja Budapestin välisen rautatielinjan jälleenrakennustyöstä, johon myös Novi Sadin asema sisältyi. Keskeisten asiakirjojen puute sai osakseen kritiikkiä, ja. sopimusten sisältöä sekä hankkeen vastuutahoja selvitellään yhä.

Nykyhallintoa vastustava mielenosoitusliike alkoi muotoutua. Heti onnettomuusiltana järjestettiin ensimmäinen hiljainen hetki uhrien muistolle. Sille, että liikkeestä tuli nimenomaan opiskelijajohtoinen, on konkreettinen syy: marraskuun lopussa opiskelijat ja professorit järjestivät Belgradissa muistotilaisuuden, jonka aikana joitakin osallistujia kohtaan hyökättiin väkivaltaisesti. Belgradin yliopiston näyttämötaiteen tiedekunnan opiskelijoiden mukaan hyökkääjät olivat valtapuolue SNS:n jäseniä.

Tapahtuneen jälkeen opiskelijat ryhtyivät protestoimaan yhä organisoidummin ja lakkasivat menemästä luennoille. He siis käytännössä keskeyttivät opetustoiminnan yliopistoilla niin Belgradissa kuin muissa suurissa kaupungeissa. Opiskelijoilla on takanaan henkilökunnan laaja tuki: tuhannet professorit ovat allekirjoittaneet verkossa solidaarisuutta ilmaisevan kirjeen, ja yliopisto-opettajien lisäksi alempien koulutusasteiden opettajia on liittynyt tukilakkoihin.

Toistaiseksi protestit ovat johtaneet muutamaan irtisanoutumiseen: Serbian pääministeri Miloš Vučević erosi tammikuussa sen jälkeen, kun valtapuolueen toimistolta saapuneet henkilöt olivat hyökänneet mielenosoittajan kimppuun. Vučević on myös SNS-puolueen puheenjohtaja. Hän kertoi medialle eroavansa pääministerin tehtävästä, jotta ”jännitteet yhteiskunnassa eivät nousisi yhtään enempää”. Kaksi muuta ministeriä irtisanoutui viime marraskuussa, ja tammikuussa samoin teki Novi Sadin pormestari. Kaikki he ovat SNS:n jäseniä.

Itsekin SNS-puoluetta edustava presidentti Vučić sanoi pääministerin irtisanoutumisen yhteydessä, että hyökkääjät aiheuttivat vahinkoa sekä valtiolle että puolueelle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että presidentti suhtautuisi myötämielisesti hallintoaan vastustaviin protesteihin tai puolustaisi heidän oikeuttaan osoittaa mieltä. Hän oli juuri ennen näitä lausuntoja järjestänyt oman poliittisen kokoontumisensa todeten, että vastapainona “opposition hysterialle” tilaisuus on tarkoitettu “viisaille ja normaaleille ihmisille, jotka haluavat rauhaa rakastavan Serbian”.

Mielenosoittajiin on kohdistunut useita väkivallantekoja, mutta aina tekijöiden henkilöllisyyksiä tai mahdollisia puoluesidonnaisuuksia ei ole saatu selville. Vaikka presidentti on nimellisesti tuominnut yksittäiset väkivallanteot ja puhunut mahdollisista ministerivaihdoksista, hän pönkittää samalla omaa valtaansa ja syyttää protesteista “länttä”. Vučićin mukaan Serbiaan hyökätään nyt “sekä sisä- että ulkopuolelta”. Hän on kuvaillut protesteja länsimaiden masinoimaksi “värivallankumoukseksi”, jolla hän viittaa entisissä sosialistisissa maissa 2000-luvulla tapahtuneisiin vallankumouksiin.

Vučićin hallinnon aikana kansalaisaktivismi on käynyt yhä vaikeammaksi ja vaarallisemmaksi. Tätä sivuaa myös Ulkopolitistin artikkeli syksyltä 2024. Amnesty Internationalin tuoreehkon raportin mukaan Serbian viranomaiset käyttävät vakoiluohjelmia valvoakseen laittomasti muun muassa toimittajia ja aktivisteja. Vučić on viime vuosina järjestänyt mielellään ennenaikaisia vaaleja, joilla on pyritty säilyttämään ja osoittamaan SNS:n paikka vallan kahvassa, ja esimerkiksi joulukuussa 2023 järjestettyjen ennenaikaisten vaalien yhteydessä raportoitiin vaalivilpistä. Suomessa Jelena Simić sosialidemokraattisesta Kalevi Sorsa -säätiöstä on peräänkuuluttanut EU:lta tukea protesteille sekä tiukempaa linjaa esimerkiksi maan oikeusvaltiokehityksen suhteen.

Pitkään kytenyt tyytymättömyys roihahti

Kun Novi Sadissa asunut ja opiskellut Petar Kosijer kuuli onnettomuudesta, hän oli pahoillaan uhrien puolesta mutta samalla turtunut.

”Ei ollut mitään tunnetta, koska Serbiassa sitä tottuu siihen, että asioita tapahtuu.”

“Asioilla” hän viittaa korruptioon ja ”surullisenkuuluisiin” tapahtumiin, joihin lukeutuvat esimerkiksi vuoden 2014 tuhoisat tulvat ja niiden poliittiset jälkimainingit, vuonna 2015 tapahtunut helikopterionnettomuus, Belgradin jokirannan kiistanalaiset rakennusprojektit, pandemianaikainen päätöksenteko, vaalivilppiepäilyt ja vuoden 2023 kouluampuminen.

Belgradista kotoisin oleva Kosijer asuu nykyisin Suomessa. Hän on tehnyt Turun yliopistossa maisterintutkinnon biolääketieteellisestä kuvantamisesta ja työskentelee väitöskirjatutkijana Turun PET-keskuksessa. Kun Suomessa vallattiin yliopistoja ja muita oppilaitoksia vuonna 2023 reaktiona hallituksen leikkauksiin, Kosijer oli mukana. Hän kävi esimerkiksi soittamassa dj-keikan Turun Aurum-rakennuksen valtauksella.

Kun Serbian protestiliike alkoi kerätä massaa, Kosijer alkoi seurata ja tukea sitä. Useat hänen ystävänsä ja myös hänen isäpuolensa ovat olleet aktiivisesti mukana osoittamassa mieltä.

Kosijer selittää nykytilannetta serbiankielisillä käsitteillä uzrok ja povod.

”Uzrok on käytännössä syy, joka on pitkäaikainen, ja povod on tapahtuma tai yksittäinen asia, joka sytyttää kaiken.”

Tässä tapauksessa povod on marraskuisessa muistotilaisuudessa tapahtunut hyökkäys opiskelijoita kohtaan, ja uzrok on kaikki, mitä on tapahtunut sen jälkeen, kun Aleksandar Vučić nousi ensin pääministeriksi vuonna 2014 ja sitten kolme vuotta myöhemmin presidentiksi. Kosijer toteaa, että hallitus on testannut ihmisten kärsivällisyyttä ja että Novi Sadin onnettomuus oli viimeinen pisara.

Useat toimijat tukevat mielenosoittajia

Mielenosoituksia on järjestetty yli 200 kaupungissa ja kunnassa ympäri Serbiaa. Lisäksi monessa muussa maassa on pidetty tukimielenosoituksia – Helsingissäkin serbialaisopiskelijoiden yhteisö on kokoontunut osoittamaan solidaarisuuttaan kahdesti.

Mielenosoittajilla on useita vaatimuksia, joista konkreettisimpia ovat seuraavat: kaikkien Novi Sadin aseman remontointiin liittyvien dokumenttien julkistaminen, opiskelijoita ja professoreita kohtaan hyökänneiden henkilöiden tunnistaminen ja rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpaneminen sekä protesteissa pidätettyjä opiskelijoita vastaan nostettujen syytteiden hylkääminen ja rikosoikeudellisten menettelyjen keskeyttäminen. Lisäksi opiskelijat peräänkuuluttavat korkeakoulutukseen suunnatun budjetin korottamista.

Vaikka mielenosoitukset ovat opiskelijavetoisia, niihin osallistuu paljon muitakin. Mukana on niin ammattiliittoja ja oppositioryhmiä kuin maanviljelijöitä traktoreineen.

Esimerkiksi elokuva- ja teatterialan toimijat sekä kahvilat ja baarit ovat lakkoilleet lyhyesti osoittaakseen tukeaan mielenosoittajille. Merkittävää on, että myös useat juristit aloittivat kuukauden lakon helmikuun alussa, mikä on vaikeuttanut oikeusjärjestelmän toimintaa.

”Ajattelen, että ihmiset ovat optimistisia”

Serbiassa on viime vuosina protestoitu moneen otteeseen. Oppositiota on kuitenkin pidetty liian heikkona ja hajanaisena vastustamaan nykyhallintoa. Claudia Laštron ja Florian Bieberin tutkimuksen mukaan SNS kattaa sen verran laajan ideologisen spektrin, että oppositiolle jää vain vähän tilaa määritellä omaa asemoitumistaan.

Petar Kosijerin mielestä nyt käynnissä olevien protestien laajuus ja vaikuttavuus johtuu nimenomaan siitä, ettei protestiliike ole poliittisen opposition vaan opiskelijoiden johtama. Hän toteaa, ettei Vučićin vastustaminen riitä.

”Kaikki ovat saaneet tarpeekseen hänestä. Mutta olisi myös hyvä miettiä tulevaisuutta – millaisen Serbian haluamme, ja mitä ovat ne arvot, joihin meidän pitäisi keskittyä.”

Demokraattista kulttuuria kehittävän CRTA-järjestön mielipidemittauksen mukaan 61 prosenttia serbialaisista kannattaa mielenosoituksia. Kyselyn vastaajista 58 prosenttia tukee opiskelijoiden vaatimuksia vastuunkannosta, kun taas 33 prosenttia pitää protesteja maan ulko- ja sisäpuolelta masinoituna vallankaappausyrityksenä. Vučićin mukaan SNS-puolueella on yli 48 prosentin tuki.

Kosijer yhtyy opiskelijoiden vaatimukseen siitä, että vallanpitäjät ottaisivat vastuun yhteiskunnallisista ongelmista. Hän toivoo konkreettista, radikaalia muutosta, joka johtaisi korruption kitkemiseen sekä elintason ja infrastruktuurin parantamiseen. Se ei hänen mielestään tapahdu, ellei koko poliittinen järjestelmä ja ilmapiiri muutu avoimemmaksi.

”Meidän pitäisi rakentaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ei vain silloin, kun halutaan kaataa hallitus tai kun juhlitaan jonkun urheilumenestystä, vaan meidän pitäisi pysyä yhdessä. Olisi tärkeää sisällyttää tämä järjestelmään.”

Juuri nyt tunnelma on Kosijerin mukaan yleisesti toiveikas, ainakin hänen ystäviensä ja perheensä keskuudessa.

”Ajattelen, että ihmiset ovat optimistisia. He tuntevat yhteenkuuluvuutta. Luulen, että opiskelijat uskovat, että heidän täytyy nyt viedä asia loppuun asti.”