Ranskalainen miljardööri Vincent Bolloré jatkaa vaikutusvaltansa kasvattamista maan mediakentällä. Äärioikeiston äänitorvena pidetyn kanavan isän määrätietoinen mediaimperiumin rakentaminen saa vastaansa toimittajien lakkoja, protesteja ja joukkoirtisanoutumisia. Monet pelkäävät maan mediakentän olevan matkalla kohti amerikkalaistyylistä polarisaatiota, jossa tiedonvälitys korvautuu provokatiivisilla mielipideohjelmilla.

Ranskalaista mediaa kuohutti kuluneena kesänä yli kuukauden kestänyt toimittajien lakko arvostetussa ja poliittisesti moniäänisessä Journal du Dimanche -viikkolehdessä. Toimittajat protestoivat kaavailtua uutta päätoimittajaa Geoffroy Lejeuneä vastaan. Lejeune toimi aiemmin äärioikeistolaiseksi leimatun Valeurs Actuelles -lehden päätoimittajana, mutta joutui lähtemään hänen linjansa muututtua liian äärimmäiseksi jopa tälle julkaisulle. Hän myös tuki avoimesti viime presidentinvaaleissa ehdolla ollutta äärioikeistolaista Éric Zemmouria. Journal du Dimanchen toimittajien pelkona oli toimituksellisen linjan radikaali muuttuminen uuden päätoimittajan alaisuudessa.

Tapaus asettuu osaksi pidempää jatkumoa ranskalaisella mediakentällä. Ranskan 11. rikkain mies Vincent Bolloré, harras katolilainen ja konservatiivi, on kasvattanut määrätietoisesti mediaimperiumiaan maassa ostamalla pääosin televisioyhtiöitä. Viime kesänä Bollorén hallitsema Vivendi valmistautui ostamaan Journal du Dimanchea julkaisevan Lagardère-yhtiön. Bolloréta on aiemmin syytetty ostamiensa tai johtamiensa mediayhtiöiden muuttamisesta yksipuolisen äärioikeistolaisiksi ja konservatiivisiksi, ja monet näkivät Lejeunen nimityksessä Bollorén kädenjäljen. Aiemmin hän on väitetysti myös pyrkinyt estämään itselleen tai tutuilleen epämieluisten ohjelmien julkaisun. Polarisation-termi on vääntynyt mediassa muotoon bollorisation Bollorén vaikutusvallasta kirjoitettaessa.

Bollorisation-ilmiön alku ja sen vaikutukset politiikkaan

Ranskassa medioiden omistus on tyypillisesti keskittynyt miljardöörien käsiin, joten liike-elämässä menestyneiden hahmojen päätyminen medioiden suuromistajiksi ei ole poikkeuksellista. Bollorélla näyttää kuitenkin olevan vertaisiaan suurempi vaikutus omistamiensa medioiden toimitukselliseen työhön ja linjaan. 

Bollorén vaikutusvalta alkoi kasvaa toden teolla, kun hänestä vuonna 2014 tuli Vivendi-mediayhtiön presidentti. Vivendi omistaa Canal +-yhtiön, jonka alla toimi ympärivuorokautinen iTélé-uutiskanava. Vuonna 2016 iTélén toimitus meni lakkoon vastustaakseen Bollorén läheisten kumppaneiden nimittämistä tärkeisiin virkoihin kanavalla. He vaativat myös toimituspäällikön ja kanavapäällikön virkojen erottamista sekä eettisen periaatelinjauksen luomista toimitukselle. Toimittajat saivat osan vaatimuksistaan läpi, mutta lakon jälkeen melkein kaikki toimituksen jäsenet irtisanoutuivat. 

Bolloré muutti lakon jälkeen iTélé-kanavan nimen CNewsiksi, ja kanava keskittyi entistä enemmän viihteeseen ja urheiluun. Entisten toimittajien mielestä journalismi ja uutiset korvautuivat CNews-kanavalla mielipideohjelmilla Bollorén otettua ohjat, ja siitä tuli pikku hiljaa amerikkalaisen Fox Newsin kaltainen alusta äärioikeistolaisille äänille. 

Entisten toimittajien mielestä journalismi ja uutiset korvautuivat CNews-kanavalla mielipideohjelmilla Bollorén otettua ohjat, ja siitä tuli pikku hiljaa amerikkalaisen Fox Newsin kaltainen alusta äärioikeistolaisille äänille. Klikkaa twiitataksesi!

Yksi näistä äänistä on Éric Zemmour, toimittaja ja kirjailija, joka kannattaa muun muassa äärioikeistolaista väestönvaihtoteoriaa. Zemmourilla oli CNewsilla oma ohjelma ennen hänen asettumistaan ehdolle presidentinvaaleissa vuonna 2022 äärioikeistolaisen Reconquête-puolueen ehdokkaana. Zemmour joutui jättämään ohjelman, kun spekulaatiot hänen ehdolle asettumisestaan kuumenivat, ja Ranskan audiovisuaalista mediaa sääntelevä virasto päätti, että hänen ruutuaikansa tullaan laskemaan ikään kuin hän olisi jo ehdokas vaaleissa. Ranskassa televisiokanavilla on tiukat säännöt tasapuolisen ruutuajan antamisesta kaikille ehdokkaille. Tämän rikkomisesta voi saada sakkoja.

CNewsiä ja Bolloréta pidetäänkin merkittävänä syynä Zemmourin menestykseen ja äärioikeistolle tärkeiden teemojen laajempaan läpilyöntiin vuoden 2022 presidentinvaaleissa. Presidentinvaalikampanjan aikana CNews saikin medioiden valvontaviranomaiselta moitteita siitä, että Zemmourin puolue sai näkyvyyttä muita puolueita selvästi enemmän. Hän jäi neljänneksi, mutta sai 7 % äänistä vaaliohjelmalla, joka on vielä perinteistä äärioikeistopuolue Rassemblement Nationalia enemmän oikealla. Zemmour jätti kisassa taakseen monia kovan luokan poliitikkoja vanhoista valtapuolueista.

Bollorén toiminta on saanut monet vertaamaan häntä mediamoguli Robert Murdochiin, jonka vaikutus amerikkalaiseen poliittiseen kulttuuriin on ollut valtava. Murdochin omistama Fox News on äänekäs oikeiston äänenkannattaja, jonka tavaramerkki ovat provokatiiviset keskusteluohjelmat ja suoranainen faktojen kieltäminen. Kanava on keskittynyt erityisesti laitaoikeistolle tärkeisiin teemoihin kuten maahanmuuttoon ja kulttuurisiin kysymyksiin. 

CNewsin ja Éric Zemmourin vuorovaikutus tuo etäisesti mieleen Donald Trumpin ja Fox Newsin suhteet. Fox Newsin vaikutus Trumpin valintaan vuonna 2016 oli merkittävä, mutta kanava oli antanut Trumpille alustan jo ennen hänen poliittista uraansa. Vuonna 2011 Trumpista tuli viikoittainen vierailija Fox & Friends -ohjelmaan. Näin hän pääsi puhumaan teemoista, joista myöhemmin tulisi hänen presidentinvaalikampanjansa tavaramerkki, kuten salaliittoteoria siitä, että silloinen presidentti Barack Obama ei ollut syntynyt Yhdysvalloissa.

Sensuuria ja toimittajien uhkailua

Äärioikeistolaisten äänien esiin tuomisen lisäksi Bolloréta on syytetty hänelle tai hänen liiketuttavilleen epämieluisten ohjelmien sensuurista. Tunnettu esimerkki tästä on Canal + -kanavan tapahtumat sen jälkeen, kun Bollorésta oli tullut kanavan puheenjohtaja vuonna 2015. Kanavalla oli juuri tehty dokumentti veronkierrosta Crédit mutuel -pankissa, joka on Bollorén monikansallisen yhtiön yhteistyökumppani. Dokumentti poistettiin kanavan ohjelmistosta Bollorén pyydettyä näin henkilökohtaisesti, jonka jälkeen dokumentin tehneet toimittajat irtisanottiin. Myös säännölliset televiosiouutiset ja tutkivan journalismin ohjelma Spécial Investigation lakkautettiin Bollorén saapumisen jälkeen. 

Medialiiketoimiensa ulkopuolella Bolloréta on tutkittu korruptiosta. Bollorén liike-elämästä ja yrityksistä kirjoittaneet toimittajat kertovat pelottelusta ja useista haasteista oikeuden eteen. Hän haastoi yhtiönsä Afrikan liiketoimista kirjan kirjoittaneen Tristan Waleckx’n oikeuteen Kamerunissa, jossa kunnianloukkauksesta voi saada ehdotonta vankeutta.

Toimittajat ovat yleensä voittaneet oikeusjutut, mutta oikeusprosessit ovat pitkiä ja kalliita. Bollorén tavoite ei vaikutakaan olevan juttujen voittaminen, vaan toimittajien painostaminen ja häiritseminen.

Äärioikeistolaisen Reconquête-puolueen presidenttivaaliehdokas Éric Zemmour tervehtii kannattajiaan maaliskuussa 2022 Pariisissa. Anh De France, CC BY 2.0, Wikimedia Commons

Tutkintoja ja selvityksiä – laihoin tuloksin

Bolloré kiistää tiukasti vaikuttavansa mitenkään omistamiensa medioiden sisältöihin ja kuvaa intressejään puhtaasti taloudellisiksi. Bolloréta lähellä olevat kertovat hänen kuitenkin olevan huolissaan Ranskan median vasemmistolaisuudesta ja haluavansa tuoda vaihtoehtoisia ääniä esille.

Bolloréta lähellä olevat kertovat hänen olevan huolissaan Ranskan median vasemmistolaisuudesta ja haluavansa tuoda vaihtoehtoisia ääniä esille. Klikkaa twiitataksesi!

Hänen toimintansa mediakentällä on herättänyt kritiikkiä toimittajien lisäksi myös politiikassa ja Bolloré on ollut kansanedustajien kuultavana pariinkin otteeseen. Vuonna 2021 senaatti asetti tutkintakomission selvittämään medioiden keskittymistä Ranskassa ja tutkinta keskittyi erityisesti Bolloréhen. Komitea päätyi tekemään useita suosituksia muun muassa sääntelyn päivittämisestä uudelle vuosituhannelle, mutta konkreettiset vaikutukset ovat vielä epäselvät. Poliitikot ovat olleet haluttomia puuttumaan yksityisessä omistuksessa olevien medioiden toimintaan, ja sitä kautta Bollorén edesottamuksiin.

Myös Euroopan komissio on ollut kiinnostunut medioiden keskittymisestä Ranskassa. Komissiolla on valtuudet tutkia ja mahdollisesti estää kaikki yrityskaupat, jotka voivat haitata kilpailua EU:n alueella. Se oli aluksi huolissaan Bollorén hallitseman Vivendin aikomuksesta ostaa Journal du Dimanchea julkaiseva kilpailijansa Lagardère, mutta päätyi kesäkuussa 2023 hyväksymään yrityskaupan sillä ehdolla, että Vivendi myy osan muista mediaomistuksistaan. Heinäkuussa komissio kuitenkin aloitti tutkimuksen selvittääkseen, tehtiinkö yrityskauppa ennen kuin Euroopan komissio oli virallisesti hyväksynyt sitä. 

Lagardère-kaupan toteutuessa Bollorén vaikutus ulottuisi yhteen kolmasosaan Ranskan uutiskentästä. Televisiokanavien lisäksi Bolloré omistaa muun muassa Ranskan toiseksi suurimman kustantajan Editiksen, maan johtavan aikakauslehtiä julkaisevan Prisman sekä Ranskan YouTuben Dailymotionin. 

Journal du Dimanchen historiallinen lakko 

Tätä taustaa vasten Journal du Dimanchen uusi päätoimittaja Geoffroy Lejeune ja toimituksen lakko näyttäytyvät osana laajempaa kehityskulkua. Vaikka Lagardère-kustannustalo ei ollut vielä virallisesti siirtynyt Vivendin omistukseen, oli Bollorélla monien mielestä näppinsä pelissä uuden päätoimittaja nimityksessä. Lejeunen luotsatessa konservatiivista ja erityisesti maahanmuutosta kriittisesti kirjoittanutta Valeurs Actuelles -lehteä, sai lehti muun muassa syytteen kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Lejeune on tunnettu äärioikeistolaisista sympatioistaan ja on kertonut avoimesti haluavansa edistää äärioikeistolaista ideologiaa julkisessa keskustelussa

Journal du Dimanche -lehden toimittajien lakko kesti lopulta neljäkymmentä päivää. Se ei onnistunut estämään Lejeunen päätoimittajuutta, joten iso osa lehden toimittajista päätti irtisanoutua. Ensimmäinen uuden päätoimittajan alaisuudessa tehty numero sisälsikin pääosin toimituksen ulkopuolisten toimittajien juttuja, esimerkiksi Valeurs actuelles -lehden toimittajilta.  

Alueelliset lehdet, jollainen JDD:kin on, ovat keskeisiä ranskalaisessa poliittisessa kulttuurissa, ja Journal du Dimanche on ollut erityisen arvostettu ja moniääninen viikkolehti. Bollorén kriitikot eivät pidä mielipidemedioiden olemassaoloa sinällään ongelmallisena. Ongelma on pikemminkin jo olemassa olevien uutismedioiden äkkinäinen suunnanmuutos, joka ei kumpua toimituksista itsestään vaan sanellaan ulkopuolelta.

Bollorén kriitikot eivät pidä mielipidemedioiden olemassaoloa sinällään ongelmallisena. Ongelma on pikemminkin jo olemassa olevien uutismedioiden äkkinäinen suunnanmuutos, joka ei kumpua toimituksista itsestään vaan sanellaan ulkopuolelta. Klikkaa twiitataksesi!

Medioiden rooli entistä polarisoituneemmassa yhteiskunnallisessa äänimaisemassa

Medioilla on portinvartijoina suuri merkitys yhteiskunnallisen keskustelun avauksessa ja agendan asettamisessa. Näitä valintoja tekevät kaikki tiedotusvälineet. Laitaoikealle asemoituvat mediat nostavat usein kärkeen maahanmuuttoon, turvallisuuteen ja etnisyyteen liittyviä aiheita, joihin myös muut mediat tarttuvat. Analyysi Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaaleista osoittaa, että oikeistolaiset mediat onnistuivat nostamaan laajempaan keskusteluun Trumpille tärkeitä teemoja. Silloinkin kun valtavirtamedia käsitteli aiheita eri näkökulmasta, pysyivät samat teemat kuitenkin pinnalla sitkeästi. Näin valtavirtamedia myös osallistuu epäsuorasti äärioikeiston esiin tuomien teemojen hyväksytyksi tekemiseen.

Valtavirtamedia osallistuu epäsuorasti äärioikeiston esiin tuomien teemojen hyväksytyksi tekemiseen. Klikkaa twiitataksesi!

Agendan asettamisen lisäksi myös näkökulmalla on väliä. Tutkija Alexis Lévrierin mukaan Bollorén CNews käsittelee yhteiskunnallisia aiheita laajasti, mutta aina etnisen, uskonnollisen tai rodullisen näkökulman kautta. 

Sananvapaus on keskeinen arvo demokratiassa, ja erityisen vaalittu juuri Ranskassa. Mielipiteiden ja journalistisiin kriteereihin nojaavan uutistyön välinen ero on kuitenkin merkitsevä. Tämän rajan hämärtyminen on omiaan entisestään kärjistämään yhteiskunnallista keskustelukulttuuria jo valmiiksi hyvin jakautuneessa maassa ja vaikeuttamaan kompromissien etsimistä politiikassa. Toimittajat ilman rajoja -järjestön pääsihteeri kuvaakin JDD-tapausta yhtenä askeleena kohti amerikkalaistyylistä polarisaatiota. 

Esimerkkinä yhteiskunnan ja politiikan polarisaatiosta ovat edelliset presidentinvaalit, joissa Emmanuel Macronin jälkeen eniten suosiota saivat laitaoikeiston ja laitavasemmiston ehdokkaat, siinä missä perinteiset puolueet jäivät kauas taakse.

Bollorén onnistuneesta strategiasta kertonee myös äärioikeiston normalisoituminen ranskalaisessa yhteiskunnassa. Kun vielä 2000-luvun alussa äärioikeiston grand old manin Jean-Marie Le Penin nousu presidentinvaalien toiselle kierrokselle järkytti laajasti yhteiskuntaa, on hänen tyttärensä Marine Le Pen ollut jo kahdesti presidentinvaalien toisella kierroksella. Vuoden 2022 vaaleissa Le Pen sai myös haastajan laitaoikealta Zemmourin muodossa. Aika näyttää yltääkö Ranskan äärioikeisto jopa presidentiksi asti seuraavissa vaaleissa.

Kirjoittaja: Mari Isomäki
Editointi ja kommentointi: Johanna Metsänheimo ja Riku Löf