Hizbollah  – libanonilainen, aseellinen, islaminuskon shiialaista haaraa tunnustava järjestö ja puolue – on Lähi-Idässä merkittävä poliittinen toimija, mutta sen ylirajaiset verkostot yltävät Latinalaiseen Amerikkaan asti. Yhdysvalloille Hizbollahin toiminta linkkinä Iranin ja Venezuelan hallitusten välillä sekä sen jalansija Latinalaisessa Amerikassa on kiusallinen muistutus järjestön mantereidenvälisestä vaikutusvallasta.

Hizbollah järjestönä syntyi vuonna 1982 Libanonissa sisällissodan vuosien (1975-1990) aikana ja sai rahallista  tukea shiia-enemmistöiseltä Iranin islamilaiselta tasavallalta. Järjestön toiminta on monitahoista, sillä se on sekä poliittinen puolue että aseellinen järjestö, minkä lisäksi sillä on myös paikallistason hyväntekeväisyystoimintaa Syyriassa ja Libanonissa, erityisesti vähävaraisten shiia-muslimien keskuudessa. Israel ja Yhdysvallat luokittelevat Hizbollahin terroristijärjestöksi, mutta esimerkiksi Euroopan unioni on listannut ainoastaan Hizbollahin aseellisen siiven terrorijärjestöksi. Viime vuonna europarlamentissakin tosin nousi keskusteluun koko järjestön listaaminen terrorijärjestöksi.

Latinalaisessa Amerikassa Hizbollahin arvellaan olleen läsnä jo 1980-luvulta asti.  Siellä asuu maailman suurin Lähi-idän ulkopuolinen arabiväestö: yksin Brasiliassa on noin kahdeksan miljoonaa asukasta, jolla on libanonilaiset juuret.  Libanonilaiset ovat asettuneet mantereelle pääasiassa ennen 1930-lukua, ja ovat suurimmaksi osaksi kristittyjä ja integroituneet valtaväestöön, minkä vuoksi tarkkoja asukaslukuja on vaikea arvioida. Myöhemmin toisessa aallossa Libanonin sisällissodan aikana ja Israelin vallattua Etelä-Libanonin vuonna 1982 siirtolaisia tuli lisää: tällä kertaa tulijat olivat sisällissodan pakolaisia, erityisesti shiia-muslimeja, jotka kasvattivat jo vanhempaa perua olevaa libanonilaisyhteisöä. Libanonilaisdiasporan läsnäolo on edesauttanut Hizbollahin kotiutumista uudelle mantereelle.  

Paraguayn, Argentiinan ja Brasilian välillä sijaitsevaa kolmen maan raja-aluetta, nk. kolmoisraja-aluetta (La Triple Frontera) pidetään Hizbollahin tärkeimpänä tukikohtana Libanonin ulkopuolella, ja siellä erityisesti alueella sijaitsevaa Ciudad del Esten kaupunkia. Ciudad del Este on Brasilian puolella sijaitsevan Foz do Iguaçun kaksoiskaupunki. Siinä missä turistien suosima Foz do Iguaçu tunnetaan vesiputouksistaan, Ciudad del Este on tullut tunnetuksi vähemmän imartelevista syistä: rahanpesusta, järjestäytyneestä rikollisuudesta ja hämäristä bisneksistä. Kummassakin kaupungissa asuu noin 5000 libanonilaista, jotka ovat muuttaneet sinne pääasiassa Etelä-Libanonista. Paraguayihin arabit muuttivat yleisten siirtolaisuuteen ajavien syiden vuoksi: töiden ja parempien elinkeinomahdollisuuksien perässä, usein naapurimaiden Uruguayn ja Argentiinan kautta. 1960-luvulla Paraguayn arabisiirtolaiset keskittyivät erityisesti kaupankäyntiin ja maahantuontiin, johon kosmopoliitissa Ciudad del Esten kaupungissa oli sopivat puitteet. Töitä ja toimeentuloa ei kuitenkaan ole riittänyt kaikille, ja tästä turhautuneisuudesta Hizbollahin on helppo ammentaa. Yhdysvaltalaislähteiden mukaan kolmoisraja-alueelle muutti libanonilaisia ja palestiinalaisia ekstremistejä 2000-luvun alussa. Alue on ollut sekä paikallisten että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelujen silmätikkuna erityisesti syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen. 

Espanjalaisen Real Instituto Elcano -tutkimuskeskuksen mukaan Hezbollah América Latina -niminen ryhmittymä on ollut olemassa vuodesta 2006 asti. Hizbollah ei kuitenkaan muodosta Etelä-Amerikassa yhtenäistä ryhmää, sillä eri maissa sijaitsevilla jaostoilla on erilaisia ideologioita. Venezuelassa ryhmittymä on paikallissyntyinen, radikaalivasemmistolainen, alkuperäiskansojen vapauttamiseen tähtäävä ja osittain myös kristilliseen vapautuksen teologiaan pohjautuva. Se on hankkinut kannatusta muun muassa joidenkin Wayúu-alkuperäiskansan edustajien keskuudesta. Argentiinassa se on omaksunut äärioikeistolaisia antisemitistisiä näkemyksiä yhdistettynä antiamerikkalaiseen vasemmistopopulismiin ja liittoutunut pääasiassa paikallisten shiia-muslimien kanssa. Hajanaisia ryhmittymiä yhdistää antisemitistinen, vallankumouksellinen ja anti-imperialistinen maailmankuva, mutta paikallisten toimijoiden arabian kielen puute ja heikko Koraanin tuntemus kielivät siitä, ettei sen uskonnollis-dogmaattinen ulottuvuus ole kovin vahva.

Paraguayn ja kolmoisraja-alueen lisäksi Margaritan saari Venezuelan rannikolla mainitaan yhdeksi Hizbollahin tukikohdaksi, ja liikehdintää on lisäksi ollut ainakin Kolumbian pääkaupungissa Bogotassa. Hizbollahin toiminta Etelä-Amerikassa alkoi hahmottua amerikkalaisille vuonna 2008, kun kolumbialaiset ja yhdysvaltalaiset viranomaiset saivat kiinni kansainvälisen, libanonilaisjohtoisen huumesalakuljetusringin Kolumbiassa.

Tuloja huumekaupasta, geopoliittisia liittolaisia ja uusia jäseniä riveihin 

Mitä Hizbollahin kaltainen järjestö sitten voisi Latinalaisesta Amerikasta hakea? Bestseller–kirjan otsikkoa mukaillen Hizbollahin tavoitteet voisi niputtaa kolmeen kategoriaan: rahaan, ystäviin ja vaikutusvaltaan. 

Hizbollahin tavoitteet Latinalaisessa Amerikassa voisi niputtaa kolmeen kategoriaan: rahaan, ystäviin ja vaikutusvaltaan. Klikkaa twiitataksesi!

Toiminta Lähi-idässä vaatii taloudellisia resursseja, joten näyttää varsin todennäköiseltä, että Hizbollahin Latinalaisen Amerikan haaran pääasiallisena tavoitteena olisikin liikkeen kassavirran kasvattaminen. Varainhankinnan pääasiallisia keinoja ovat huumekauppa ja rahanpesu, joilla rahoitetaan muuta toimintaa. Foreign Policy -lehti arvioi jo viisi vuotta sitten, että on vain ajan kysymys koska Latinalaisen Amerikan huumelaboratoriot siirtyvät Hizbollahin käsiin. Osa huumekaupasta saatavista tuotoista käytetään paikallisten viranomaisten lahjontaan, mikä puolestaan lisää Latinalaisessa Amerikassa jo entuudestaankin rehottavaa korruptiota. 

Toinen järjestön tavoite on etsiä mahdollisia uusia rekrytoitavia mantereen noin kuuden miljoonan muslimin keskuudesta. Etelä-Amerikassa on helppo nimetä moniakin tekijöitä, jotka saattaisivat ajaa yksilöitä mukaan radikaaliryhmiin. Pandemian tuoma lisääntynyt köyhyys ja työttömyys ja siirtolaisten syrjäytyminen voivat omalta osaltaan olla omiaan lisäämään kiinnostusta äärijärjestöihin. Arabiväestön lisäksi erilaiset paikalliset syrjäytyneet ryhmät, kuten Bolivian cocaleros (kokaiinikauppiaat) tai argentiinalaiset piqueteros (työttömien protestiliike) voisivat olla rekrytoitavissa. Jo 2000-luvun alkupuolella Hizbollahin väitettiin järjestävän rekrytoimilleen lapsille ja nuorille harjoitusleirejä sademetsässä. 

Varainhankinnan ja kannattajien lisäksi Hizbollah etsii Latinalaisesta Amerikasta poliittista vaikutusvaltaa, liittolaisia sekä turvallista ympäristöä, jossa voi rauhassa suunnitella operaatioita. Jotkut Etelä-Amerikan maat ovat olleet kiinnostuneita tarjoamaan Hizbollahille jalansijaa rahaa vastaan. Esimerkiksi Surinamin entisen diktaattorin poika Dino Bouterse tuomittiin Yhdysvalloissa 16 vuodeksi vankeuteen tarjottuaan Hizbollahille mahdollisuutta luoda tukikohta maahansa kahden miljoonan dollarin suuruista korvausta vastaan. Korvausta ei kuitenkaan tiettävästi koskaan maksettu. 

Myös jotkut Etelä-Amerikan vasemmistolaishallitukset, esimerkiksi presidentti Lulan hallituskauden Brasilia, ovat olleet myötämielisiä Hizbollahia kohtaan. Taustalla on suhteet Iraniin, joka on kansainvälisesti Hizbollahin merkittävä tukija. Bolsonaron kaudella Brasilia on kuitenkin tehnyt täyskäännöksen Iranin suhteen ja Argentiina on ottanut samanlaisen linjan. Venezuela puolestaan on lähentänyt välejään Maduron jatkaessa Hugo Chávezin politiikkaa, jossa Hizbollah nähdään ennen kaikkea liittolaisena. Sosialismin ja Hizbollahin välillä on kuitenkin ideologista kitkaa, sillä Hizbollah pohjautuu teokraattiseen maailmankuvaan.

Iran ja Venezuela –yhdessä Yhdysvaltojen imperialismia vastaan 

Vaikka Hizbollah on itsenäinen toimija, Iran on perinteisesti ollut sen merkittävä rahoittaja ja ideologinen taustavoima. Siitä syystä Hizbollahin vaikutusvaltaa Latinalaisessa Amerikassa ei voi tarkastella ottamatta huomioon Iranin suhdetta Venezuelaan. Iranilla on lisäksi läheinen suhde kommunistiseen Kuubaan. Iranin ja Kuuban läheiset välit juontavat juurensa Iranin ja Irakin välisen sodan ajalta. Venezuelan kanssa maalla on puolestaan suhteita 1960-luvulta, öljynviejämaiden järjestö OPECin (The Organization of the Petroleum Eporting Countries) perustamisvuosista asti ja suhteet voimistuivat vuonna 1999 Hugo Chávezin noustua valtaan. 

Iranin presidentillä Ahmadinejadilla on monia syitä olla kiinnostunut Venezuelasta. Kun Venezuelan entinen presidentti Hugo Chávez menehtyi syöpään vuonna 2013, julistettiin Iranissa kansallinen surupäivä. Ahmadinejad ylisti muistopuheessaan Chávezia ja kehui tämän ponnistuksia imperialismin vastaisessa taistossa. Iranin yhteistyö Venezuelan kanssa on jatkunut myös Chávezin seuraajan Maduron kaudella. Yhdysvaltalaisen Wilson Centerin mukaan Iran ja Venezuela ovat lähestyneet entisestään vuonna 2020, kun maat yhdistivät voimansa kiertääkseen Trumpin hallituksen asettamia pakotteita. Venezuela on saanut Iranilta taloudellista apua paikkaamaan elintarvike- ja polttoainepulaa. Maiden väliset kaupalliset suhteet ovat tiivistyneet, josta todisteeksi käy vaikkapa hiljattain Caracasissa ovensa avannut iranilainen Megasis -ruokakauppaketju. 

Iranin tärkeä kytkös Lähi-Itään on Tareck El Aissami, Venezuelan entinen varapresidentti ja Maduron hallituksen ministeri, jolla väitetään olevan tiiviit yhteydet Hizbollahiin. Syyrialaistaustainen El Aissami on venezuelalaisten omien tiedustelupalveluiden mukaan yhteyksissä alamaailmaan ja on isänsä kanssa auttanut Hizbollahin edustajien pääsyä maahan tarkoituksenaan kouluttaa heitä Venezuelassa ja auttaa heitä levittämään verkostojaan ja toimimaan huumekaupassa. Venezuelan suurlähetystö Irakissa on myös järjestellyt huomattavia rahasummia vastaan Venezuelan passeja Lähi-idästä kotoisin oleville henkilöille, jotka näin pystyvät Venezuelan kansalaisuuden turvin matkustamaan vapaasti yli 130:ssä maassa. 

Hizbollahin jalansija Etelä-Amerikassa on kiusallista Yhdysvalloille, sillä se tuo järjestön maantieteellisesti lähelle. Venezuelan kaveeraus Hizbollahin ja Iranin kanssa on yksi tärkeä syy siihen, että Yhdysvallat tiukensi Trumpin kaudella Venezuelan-politiikkaansa. Trumpin seuraajan, presidentti Joe Bidenin hallituskauden päänsäryksi saattaa koitua Venezuelan asekaupat Iranin kanssa, joilla Politicon lähteiden mukaan testataan Bidenin sietokykyä. 

Onko Hizbollah Latinalaisessa Amerikassa turvallisuusuhka?

 Siitä, millaisen turvallisuusuhkan järjestö muodostaa, on esitetty monenlaisia näkemyksiä. Vaikka Hizbollahia pidetään shiialaista käännytystyötä tekevänä järjestönä, ei islamilaisen vallankumouksen suunnittelu hyvin kristityssä Latinalaisessa Amerikassa vaikuta kovin todennäköiseltä uhkakuvalta.

Todennäköisempi skenaario olisi tietenkin välitön terrori-iskun uhka jossakin Etelä-Amerikan valtiossa joko Yhdysvaltojen tai Israelin lähetystöä tai jotain muuta strategista kohdetta vastaan. Hizbollah on tiettävästi ollut Argentiinassa vuonna 1994 tehdyn terrori-iskun taustalla. Isku kohdistui Israelin suurlähetystöön ja juutalaiseen yhteisökeskukseen.  Iskussa kuoli 85 ihmistä ja loukkaantui 300. Iskujen tekijöistä ei kuitenkaan koskaan saatu täyttä varmuutta eikä ketään vangittu. Uutislähteiden mukaan vuonna 2014 Perun poliisi esti iskun Limassa. Uusia iskuja voisi motivoida esimerkiksi kosto Yhdysvaltojen iskussa kuolleen Qassem Soleimanin puolesta tai Israelin viimeaikaiset iskut Gazan palestiinalaisalueille. Atlantic Councilin julkaiseman raportin mukaan Hizbollahin läsnäolon uhkakuva ei kuitenkaan liity pelkästään terrori-iskun mahdollisuuteen, vaan yleisestikin sen yhteistyöhön Venezuelan hallinnon kanssa, ja siihen, että Hizbollah on toiminut linkkinä Iranin ja Venezuelan hallitusten yhteistyölle. 

Vuonna 2019 Argentiina julisti ensimmäisenä maana Latinalaisessa Amerikassa Hizbollahin terroristijärjestöksi – mahdollisesti sen vuoksi, että Yhdysvaltojen tuolloinen ulkoministeri Rex Tillerson otti asian puheeksi vieraillessaan Argentiinassa 2018. Argentiinaa seuraten myös Paraguay on julistanut Hizbollahin terroristijärjestöksi. Amerikan valtioiden järjestöllä (OAS) on olemassa terrorisminvastaisen taistelun yksikkö (Inter-American Committee Against Terrorism), joka perustettiin New Yorkin vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen tehostamaan alueellista terrorisminvastaista työtä, mutta Latinalaisen Amerikan maat eivät juurikaan ole kunnostautuneet tällä saralla. Esimerkiksi Mercosur-valtioiden välillä sallitaan vapaa liikkuvuus ja kauppatavaroita voi kuljettaa rajojen yli ilman valvontaa, vaikkakin viime vuosina venezuelalaissiirtolaisten suuret määrät ovat jossain määrin muuttaneet tilannetta ja johtaneet tarkempaan rajavalvontaan. Pandemian vuoksi monet rajat ovat pysyneet suljettuina. Valtioilla on muita huolenaiheita ja niiltä puuttuu konkreettisia keinoja ylirajaisten uhkien torjumiseen. 

Kriittisiäkin näkemyksiä on esitetty siitä, onko Hizbollah Latinalaisessa Amerikassa todellinen turvallisuusuhka, sillä esimerkiksi Paraguayn kaltaiselle pienelle ja melko köyhälle valtiolle Yhdysvalloilta saatava rahallinen tuki terroriuhan torjumiseen kelpaa hyvin. Tiedustelupalvelut ovat jo vuodesta 2001 alkaen pitäneet kolmoisraja-aluetta niin tarkasti silmällä, että varsinaiset toimijat ovat saattaneet jo siirtää operaatiotukikohtansa muualle. Paitsi Yhdysvalloilla myös Israelilla on tiedustelupalvelunsa läsnä Paraguayssa ja Paraguay onkin Israelin tärkeä liittolainen Latinalaisessa Amerikassa. 

Huumekauppiaiden ja terroristien intressit voivat paikoitellen osua yksiin, mutta motiivit eivät ole samat eikä niitä vastaan taistella samoin menetelmin. Klikkaa twiitataksesi!

Vaikka voisi kuvitella, että sekä Latinalaisen Amerikan huumekauppiaiden ja mahdollisten terroristien lyöminen yhdellä iskulla olisi Yhdysvaltojen edun mukaista, kyseessä on monimutkainen ongelma, johon ei ole yhtä ratkaisua. Huumekauppiaiden ja terroristien intressit voivat paikoitellen osua yksiin, mutta motiivit eivät ole samat eikä niitä vastaan taistella samoin menetelmin. Kolumbiaa lukuun ottamatta Latinalainen Amerikka ei ole Yhdysvaltojen prioriteetti terrorismin vastaisessa taistelussa. 

Kirjoittaja: Anna Virkama

Toimittajat: Mirka Wendt, Ilkka Tiensuu

Kielenhuolto: Aleksi Heikola