Myanmarin armeija eli tatmadaw ilmoitti tehneensä vallankaappauksen ja ottaneensa maan johtoonsa vuoden ajaksi poikkeustilavaltuuksin. Valtapuolue National League for Democracyn (NLD) johto, mukaan lukien Aung San Suu Kyi, on pidätetty. Vallankaappauksen syyksi armeija ilmoitti väitetyn vaalivilpin marraskuisissa vaaleissa, joissa NLD otti murskavoiton armeijan omasta Union Solidarity and Development Party (USDP) -puolueesta saamalla 80 prosenttia annetuista äänistä. Asiaa tutkinut keskusvaalilautakunta ilmoitti tammikuun viimeisinä päivinä, että se ei ole löytänyt todisteita siitä, että NLD olisi varmistanut voittonsa vilpillisesti. Ajallisesti vallankaappaus ajoitettiin päivään, jolloin parlamentin oli määrä järjestäytyä vaalien jälkeiselle ensimmäiselle istuntokaudelle.

Myanmar on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana radikaalissa poliittisessa ja sosiaalisessa murroksessa. Edellisen kerran armeija kaappasi vallan vuonna 1962 ja hallitsi sen jälkeen maata kovalla kädellä aina vuoteen 2011 saakka. Poliittinen muutos ja maan avautuminen alkoi tuolloin pikkuhiljaa ja lopulta kulminoitui ensimmäisiin vapaisiin vaaleihin vuonna 2015, jolloin NLD sai ensimmäisen kerran enemmistön parlamentissa. Maan demokratian alkuaskeleet olivat kuitenkin alusta alkaen hauraalla pohjalla. 

Myanmar on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana radikaalissa poliittisessa ja sosiaalisessa murroksessa. Klikkaa twiitataksesi!

Sosiaalinen ja kulttuurinen muutos on ollut yhtä lailla nopeaa ja radikaalia. Tiedonvälityksen vapautuminen sekä matkapuhelinverkon – eli internetin – ja erityisesti sosiaalisen median käyttäjämäärien räjähdysmäinen kasvu mahdollistivat kansalaisyhteiskunnan kehittymisen aivan uudella tavalla. Talouspakotteita on höllennetty ja maa on avautunut ulkomaisille yrityksille. Länsimaisesta näkökulmasta katsottuna demokratiakehitys ei ole kuitenkaan hyödyttänyt kaikkia. Rohingojen väkivaltainen kohtelu  – joka on johtanut yhteen aikamme pahimmista pakolaiskriiseistä – on herättänyt kysymyksiä ja arvostelua länsimaissa. Miksi Aung San Suu Kyi, Nobelin rauhanpalkinnon saanut kansallissymboli, salli rohingojen vainoamisen?

NLD:n ja Aung Sang Suu Kyin syrjäyttäminen toimii kuitenkin muistutuksena siitä, että tatmadaw on lymynnyt koko ajan taustalla ja demokratian juurtuminen on kaiken aikaa ollut veitsen terällä. Laatiessaan uutta perustuslakia armeija takasi valtansa säilymisen määräämällä 25 prosenttia parlamenttipaikoista sekä tärkeät puolustus-, sisä- ja rajaministereiden salkut itselleen. Perustuslakia ei voi muuttaa ilman armeijan suostumusta. Ennen kaikkea armeijan ylipäällikkönä toimii armeijan itsensä nimittämä puolustusministeri, eikä maan presidentti. Puolustusministeri kontrolloi myös poliisia ja muita puolisotilaallisia joukkoja. 

Armeijalla on ollut erityinen rooli Myanmarissa paitsi sotilasvallan aikana, mutta myös paljon sitä ennen. Mary Callahan on kirjassaan Making Enemies: War and State Building in Burma tutkinut armeijan roolia Myanmarin valtionmuodostuksessa. Hänen mukaansa armeijan valta juontaa juurensa siirtomaavallan aikaan, jolloin armeija oli paitsi tärkeä osa maan anti-kolonialistista itsenäistymistaistelua, mutta myös ainoa instituutio, joka pystyi tuomaan edes jonkinlaista keskusjohtoista järjestystä maan eri osiin itsenäistymisen jälkeen. Myanmarin erityinen etninen kompositio (maassa on 135 etnistä ryhmää), väkivallan värittämä hajautunut kansallisidentiteetti sekä vuodesta 1941 asti kestänyt tauoton sota ovat antaneet armeijalle kansakunnan yhtenäisyyttä korostavan ja koossa pitävän roolin.

Itsenäistymisen ja vuoden 1962 vallankaappauksen jälkeen armeija on kasvattanut valtaansa paitsi politiikassa, myös taloudessa. Armeija kontrolloi kahta suurta yritystä, Myanmar Economic Holdings Limitediä (MEHL) ja Myanmar Economic Corporationia (MEC), joiden kautta käydään kauppaa paitsi maan sisällä, mutta myös kanavoidaan maahan ulkomaisia investointeja. Suuren taloudellisen roolin lisäksi nämä yritykset ovat ongelmallisia myös ihmisoikeusnäkökulmasta. 

YK:n raportin mukaan yritykset tai niiden tytäryhtiöt ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, esimerkiksi rohingojen vainoon Rakhinessa sekä seksuaaliseen väkivaltaan ja pakkotyöhön kaivostoiminnassa Kachinin ja Shanin osavaltioissa. Raportin laatineen komitean puheenjohtajan Marzuki Darusmanin mukaan armeijan taloudellisen vallan pienentäminen on välttämätöntä, jotta armeijan itsenäistä roolia voidaan heikentää ja antaa samalla tilaa muille taloudellisille toimijoille kasvaa.

Ei ollut siis mitenkään yllättävää, että armeija kaappasi vallan. Sillä oli siihen paitsi poliittinen mahdollisuus (näennäinen perustuslaillinen oikeus), mutta ennen kaikkea vallankaappauksen mahdollisti se fakta, että armeija hallitsee edelleen suvereenisti maan väkivaltakoneistoa. 

On sen sijaan vaikea sanoa, miksi vallankaappaus tapahtui juuri nyt. Klikkaa twiitataksesi!

On sen sijaan vaikea sanoa, miksi vallankaappaus tapahtui juuri nyt. NLD:n mahdollisuus hallita maata murskavoitosta huolimatta on edelleen käytännössä riippuvainen armeijasta, jolla on neljäsosa parlamentin paikoista. Yksi syy saattaa olla se, että armeijan arvovalta mureni marraskuun parlamenttivaaleissa. Kansa on äänestämällä antanut tukensa NLD:lle ja siten epäsuorasti epäluottamuslauseen armeijalle. 

Toinen mahdollinen syy saattaa liittyä armeijan komentajan kenraali Min Aung Hlaingin lain edellyttämään eläköitymiseen. Joulukuussa julkaistussa Bangkok Postin artikkelissa spekuloidaan sillä, miten kenraali aikoo eläköityä kunnialla ja välttää mahdolliset rikossyytteet – vai aikooko? Nykyhetken valossa vaikuttaa siltä, että ei aio. 

On vielä liian aikaista sanoa, miten Myanmarin tilanne tulee kehittymään vallankaappauksen jälkeen. Riskinä on, että maa taantuu poliittisesti takaisin 2010-luvun alkuun, jolloin armeija oli tiukasti vallassa. Sotilasvallan aika vuodesta 1962 aina vuoteen 2011 on ollut myanmarilaisille suuri kärsimysnäytelmä ja inhimillinen tragedia. 

Nyt hauras demokratia, kansalaisyhteiskunta ja sananvapaus ovat jälleen uhattuina. Samalla rohingojen mahdollisuudet palata takaisin maahan ovat käytännössä olemattomat armeijan ollessa vallassa: armeija on nimittäin päävastuussa rohingojen vainosta. 

__

Kirjoittaja: Lotta Kivinen

Kielenhuolto: Anna Kananen