Viime vuosien aikana vähintään 740 000 rohingaa on paennut Myanmarin armeijan väkivaltaa rajan yli Bangladeshiin. Kansainvälisen yhteisön vastaus rohingojen ahdinkoon on ollut vaatimaton, ja ylikansoitetuilla pakolaisleireillä rohingat ovat voineet vain odottaa. Kuluneen vuoden aikana rohingojen asia on kuitenkin edennyt kansainvälisen oikeuden näyttämöllä useammalla kuin yhdellä tavalla. Samalla rohingojen toiveet oikeuden toteutumisesta ja kotiinpaluusta ovat hiljalleen heränneet.

Kolme vuotta sitten elokuussa Myanmarin armeija aloitti rohingoihin kohdistuneen puhdistuksen Rakhinen osavaltiossa. Rohingoihin on jo vuosikymmenten ajan kohdistettu systemaattista syrjintää, väkivaltaa ja vainoja, mutta syksyllä 2017 alkaneet operaatiot olivat ennennäkemättömiä ja esimerkiksi YK:n ihmisoikeusvaltuutettu kuvasi tapahtumia malliesimerkiksi etnisestä puhdistuksesta.

Kansainvälisen yhteisön vastaus rohingojen massamurhiin ja karkotuksiin oli vaisu. Toisen maailmansodan ja myöhemmin Ruandan ja Jugoslavian kansanmurhien jälkeen toisteltu ”ei enää koskaan” kaikui jälleen tyhjinä sanoina. YK ei ole muutamia sen yleisistunnon päätöslauselmia ja erityisedustajien tiukkoja puheenvuoroja lukuun ottamatta saanut otettua konkreettisia askeleita Myanmarin toimiin puuttumiseksi. Syynä toimettomuuteen ovat Myanmarin hallitusta ja armeijaa suojelevat Kiina ja Venäjä, jotka ovat veto-oikeudellaan torpanneet kaikki rohingojen tilannetta koskevat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat.

Rohingojen asiaa puidaan nyt yhtä aikaa kansainvälisessä tuomioistuimessa (ICJ), kansainvälisessä rikostuomioistuimessa (ICC) sekä Argentiinan liittovaltion tuomioistuimessa.  ICJ on YK:n alainen kansainvälinen tuomioistuin, joka ratkoo valtioiden välisiä riita-asioita niiden suostumuksella. ICJ:n tuomiolla voidaan vahvistaa valtion rikkoneen sille kuuluvia kansainvälisen oikeuden velvoitteita ja määrätä se esimerkiksi suorittamaan vahingonkorvauksia toiselle osapuolelle. Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC puolestaan perustettiin YK:sta riippumattomaksi ja itsenäiseksi tuomioistuimeksi. Se tuomitsee kaikista vakavampiin kansainvälisiin rikoksiin syyllistyneitä henkilöitä, kun toimivaltainen kansallinen tuomioistuin ei siihen kykene tai ole halukas. ICJ käsittelee siis valtioiden vastuuta, kun taas ICC arvioi yksilöiden rikosoikeudellista vastuuta.

Myanmar ja Gambia ratkovat rohingojen kansanmurhaa kansainvälisessä tuomioistuimessa

Kansainvälisen yhteisön hiljaisuuden jälkeen yllätysnimi Gambia vei Myanmarin viime marraskuussa kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) eteen käsittelemään rohingojen tilannetta. Gambiaa voi pitää yllättävänä osapuolena asiassa, koska sillä ei ole suoranaisia yhteyksiä rohingojen tilanteeseen. Hakemuksen takana oli erityisesti yksi mies, Gambian nyt jo entinen oikeusministeri Abubacarr Tambadou, joka teki pitkän uran Ruandan sotarikostuomioistuimessa. Gambia jätti hakemuksen islamilaisen yhteistyöjärjestön (OIC) tukemana ja esimerkiksi Kanada ja Hollanti ovat jälkikäteen ilmoittaneet hakemukselle tukensa.

Gambiaa voi pitää yllättävänä osapuolena asiassa, koska sillä ei ole suoranaisia yhteyksiä rohingojen tilanteeseen. Klikkaa twiitataksesi!

Sekä Gambia että Myanmar ovat ratifioineet vuoden 1948 joukkotuhonnan vastaisen yleissopimuksen. ICJ:lle jättämässään hakemuksessa Gambia väittää Myanmarin rikkoneen yleissopimuksen velvoitteita muun muassa syyllistymällä kansanmurhaan, siihen kiihottamiseen ja epäonnistumalla sen ehkäisemisessä.

Myanmarin siviilihallinnon johtaja ja rauhannobelisti Aung San Suu Kyin esiintyminen ICJ:n istunnossa joulukuussa 2019 uutisoitiin näkyvästi. Suu Kyi johdatti maansa delegaation istuntoon ja kiisti avauspuheenvuorossaan jyrkästi väitteet kansanmurhasta todeten Gambian maalaavan ”epätäydellisen ja harhaanjohtavan” kuvan Rakhinen osavaltion tilanteesta. Suu Kyi totesi armeijan mahdollisesti syyllistyneen joissain tapauksissa sotarikoksiin ja muihin ihmisoikeusloukkauksiin, mutta nämä tilanteet tultaisiin käsittelemään kansallisissa tuomioistuimissa. Kontrasti entisen ihmisoikeuksien sekä demokratian puolustajan ja kansanmurhan oikeuttajan välillä oli omiaan luomaan uutisotsikoita.

Kansainvälinen tuomioistuin päätti tämän vuoden tammikuussa ottaa asian käsittelyyn ja määräsi Gambian hakemuksen perusteella Myanmarin ryhtymään väliaikaisiin toimenpiteisiin rohingojen kansanmurhan ehkäisemiseksi kaikin mahdollisin keinoin. Myanmarin on varmistettava, etteivät armeija ja turvallisuusjoukot syyllisty enää kansanmurhan tunnusmerkistön täyttäviin tekoihin, säilytettävä tapahtumien todistusaineisto ja raportoitava tuomioistuimelle kuuden kuukauden välein toimistaan, kunnes asiassa annetaan lopullinen tuomio. Väliaikaisista toimenpiteistä päättäessään tuomioistuin ei kuitenkaan vielä ottanut tarkemmin kantaa osapuolien esittämiin väitteisiin tai siihen, onko kansanmurhaa koskevalla haasteella tosiasiassa menestymismahdollisuuksia.

Tähän mennessä yhtäkään valtiota ei ole todettu syylliseksi kansanmurhaan, ja varsinkin kansanmurhan aikomuksen (genocidal intent) todistaminen on osoittautunut hyvin vaikeaksi. Käytännössä on pystyttävä osoittamaan tekijän pyrkineen hävittämään joko kokonaan tai osittain tietty kansanryhmä, eikä kyse ole voinut olla esimerkiksi satunnaisesta uhrien valikoimisesta. Kansanmurhan tapauksessa ei riitä, että tekijän olisi pitänyt ymmärtää mahdollisesti syyllistyvänsä kansanmurhaan, vaan sen on täytynyt olla motiivina kaiken toiminnan takana. Harvoin suunnitelmaa kansanryhmän hävittämiseksi on kirjattu mihinkään ylös, mikä jo lähtökohtaisesti tekee sen todistamisesta vaikeaa.

Kansanmurhan aikomuksen (genocidal intent) todistaminen on osoittautunut hyvin vaikeaksi. Klikkaa twiitataksesi!

Edes kansanmurhaa koskevassa tuomiossa vuodelta 2007 ICJ ei katsonut, että Serbiaa voitaisiin pitää vastuussa Srebrenican tapahtumista. Tuomioistuin katsoi Serbian enintään rikkoneen velvollisuuttaan toimia kansanmurhan ehkäisemiseksi kaikin mahdollisin keinoin. Tällöin ICJ:llä oli myös käytettävissä valtavat määrät Jugoslavian sotarikostuomioistuimen keräämää aineistoa, kun taas käsillä oleva tapaus tukeutuu lähinnä YK:n raportteihin. Myanmar on käytännössä estänyt ulkopuolisilta pääsyn Rakhinen osavaltion alueelle, mikä on tehnyt todistusaineiston keräämisestä haastavaa.

Kansainvälinen rikostuomioistuin haluaa myös käsitellä osansa Myanmarin rikoksista

Vain muutama päivä Gambian ICJ:lle jättämän hakemuksen jälkeen kansainvälinen rikostuomioistuin ICC myönsi pääsyyttäjälleen luvan aloittaa tutkinta rohingoihin kohdistuneista rikoksista ihmisyyttä vastaan Bangladeshin ja Myanmarin rajalla. Vuonna 2002 toimintansa aloittaneen ICC:n toimivallan edellytyksenä on, että epäilty rikos on tehty Rooman perussääntöön sitoutuneen valtion eli niin sanotun sopimusvaltion alueella tai että rikoksesta epäillään sopimusvaltion kansalaista. Poikkeuksen muodostavat tilanteet, joissa YK:n turvallisuusneuvosto päättää siirtää asian ICC:n käsiteltäväksi.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen pääsyyttäjän oli rohingojen tapauksessa haettava lupaa tutkinnan avaamiseksi kiertoteitse, koska Myanmar ei ole sen sopimusvaltio, eikä turvallisuusneuvosto saanut vietyä asiaa eteenpäin. Ratkaisu löytyi rohingoja vastaanottaneesta Bangladeshista, joka on vuodesta 2010 lähtien ollut ICC:n sopimusvaltio. Pääsyyttäjä sai luvan aloittaa tutkinta pakkosiirtoa ja muita rikoksia ihmisyyttä vastaan koskevissa tapauksissa, kun rikoksilla on maantieteellinen yhteys Bangladeshiin. Päätös toivotettiin tervetulleeksi, mutta samalla se tarkoittaa, ettei ICC voi tutkia kansanmurhaa koskevia syytteitä tai puhtaasti Myanmarin maaperällä tapahtuneita rikoksia.

ICC:tä on kritisoitu viime vuosina yhä enemmän sen toiminnan puolueellisuudesta samoin kuin sen oikeusprosessien tuloksettomuudesta ja kohtuuttoman pitkästä kestosta. ICC halusi selvästi rohinga-tutkinnan avauksellaan osoittaa, ettei ole niin kankea ja rajoittunut tuomioistuin kuin on moitittu. Rohingojen tilanteeseen puuttuminen ei kuitenkaan ole oikeudellisesti suoraviivaista, ja ICC:n toimivaltuuksia koskeva laaja tulkinta on ensimmäinen laatuaan. Myanmar tuleekin varmasti kiistämään tuomioistuimen toimivallan joka käänteessä, mikä luo oikeudenkäynnille omat epävarmuutensa ja rasitteensa.

Kolmas oikeudenkäynti nähdään Argentiinassa

Haagin kansainvälisten tuomioistuinten lisäksi kolmas rohingojen ahdinkoa käsittelevä oikeudenkäynti tullaan todennäköisesti käymään Argentiinassa. Brittiläinen kansalaisjärjestö The Burmese Rohingya Organisation kumppaneineen on nostanut maan tuomioistuimessa kansanmurhaa ja rikoksia ihmisyyttä vastaan koskevat syytteet muun muassa Suu Kyita ja armeijan johtoa vastaan.

Syytteet nostettiin universaaliperiaatteen nojalla, joka mahdollistaa kaikista vakavimpien kansainvälisten rikosten kuten kansanmurhan käsittelyn missä tahansa maassa ilman varsinaisia kytköksiä tapahtumiin. Periaatteen taustalla on ajatus, että kaikista vakavimmat rikokset vahingoittavat kaikkia valtiota ja tämän vuoksi niistä syyttäminen on kansainvälisen yhteisön intressissä. Samaa periaatetta on hyödynnetty myös Syyrian sotarikosten kohdalla, joita käsitellään esimerkiksi Saksan ja Ranskan kansallisissa tuomioistuimissa. Argentiina on otollinen maa universaaliperiaatteen soveltamiselle, koska sen lainsäädäntö mahdollistaa hyvin laajasti syytteiden nostamisen maan rajojen ulkopuolella tapahtuneista kansainvälisen oikeuden vastaisista teoista. Useissa Euroopan maissa taas universaaliperiaatteen soveltamisala on kapeammin rajattu ja edellyttää esimerkiksi, että syytetty on kyseisen maan viranomaisten hallussa.

Ensimmäinen oikeusaste ei hyväksynyt syytteitä todeten niiden olevan toisinto kansainvälisen rikostuomioistuimen oikeusprosessista, mutta liittovaltion valitustuomioistuin hyväksyi tapauksen ottamisen käsittelyyn toukokuussa. Useat ihmisoikeusjärjestöt ovat kiitelleet päätöstä, koska se täydentää kansainvälisten tuomioistuinten työtä ja antaa mahdollisuuden tutkia Myanmarin sisällä tapahtuneita rikoksia ja etenkin syytteitä kansanmurhasta, joiden osalta ICC:llä ei ole toimivaltaa. Kyseessä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun kansallinen tuomioistuin käsittelee universaaliperiaatteen nojalla samaa asiakokonaisuutta yhtä aikaa ICC:n kanssa. Argentiinalaisen tuomioistuimen on tehtävä tiivistä yhteistyötä ICC:n kanssa varmistaakseen, etteivät oikeusprosessit ole päällekkäisiä tai käsittele samoja tekoja.

ICJ:llä ei ole toimivaltaa valvoa sen tuomioiden toimeenpanoa tai määrätä sanktioita. Klikkaa twiitataksesi!

Loppujen lopuksi rohingat haluavat palata kotiseudulleen ja elää ihmisarvoista elämää vailla jatkuvaa väkivallan pelkoa. Kansainvälisten tuomioistuinten vaikutusvalta on kuitenkin vääjäämättä rajallinen, ja esimerkiksi ICJ:llä ei ole toimivaltaa valvoa sen tuomioiden toimeenpanoa tai määrätä sanktioita. Ainoastaan turvallisuusneuvosto voisi puuttua sen tuomioiden noudattamatta jättämiseen ja velvoittaa Myanmarin parantamaan rohingojen asemaa, mutta tämä ei näytä Myanmarin tapauksessa olevan vaihtoehto. Näiden realiteettien ymmärtäminen ja viestiminen rohingoille on myös olennaista, jotteivat heidän odotuksensa pääse nousemaan kohtuuttoman korkeiksi.

Mitä todennäköisimmin vuosien mittaisiksi venyvien oikeudenkäyntien lopputulemista ei ole mitään takeita, mutta useiden samanaikaisten oikeudenkäyntien ja niiden saaman huomion jälkeen Myanmarin on yhä vaikeampi kiistää hirmutekojaan ja sen maine kansainvälisen yhteisön edessä kärsii. Joka tapauksessa on rohkaisevaa nähdä, että rohingojen kärsimystä on pyritty pitämään esillä. Kansainvälinen rikosoikeus on leimattu hitaaksi ja selkärangattomaksi järjestelmäksi, mutta rohingojen kohdalla sitä ei voi syyttää yrityksen puutteesta. Vastaavia luovia aloitteita kansainvälisen rikosoikeuden kentällä olisi toivottavaa nähdä jatkossakin.