Yhdysvaltojen konservatiivit kokoontuivat helmikuun lopulla vuotuiseen CPAC-konferenssiin. CPAC valmisteli konservatiiveja vuoden 2020 vaalitaistoon ja osoitti, kuinka vakiintunut asema presidentti Donald Trumpilla on konservatiivisen liikkeen sisällä ja miten hän on muokannut konservatiivista sanomaa presidenttiytensä aikana.

CPAC eli Conservative Political Action Conference on vuodesta 1974 järjestetty konservatiivien vuosittainen konferenssi Yhdysvalloissa. CPAC kuvailee itseään ”maailman suurimmaksi ja vaikutusvaltaisimmaksi konservatiivien kokoontumiseksi”. Puhujiksi on valittu joka vuonna tunnetuimpia ja vaikutusvaltaisimpia konservatiiveja. Vuoden 2020 CPAC:ssa pääpuhuja Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin lisäksi lavalla nähtiin muun muassa varapresidentti Mike Pence, ulkoministeri Mike Pompeo, Iso-Britannian Brexit-puolueen Nigel Farage sekä lukuisia Yhdysvaltojen hallituksen jäseniä, kongressiedustajia ja konservatiivisia mediapersoonia.

Trumpin hallinnon saavutuksia ja salaliittoteorioiden arkipäiväistymistä 

Torstaina 27. helmikuuta puhunut varapresidentti Pence oli ensimmäisiä merkittäviä puhujia konferenssissa. Hän ylisti puheessaan Trumpin hallinnon saavutuksia. Näiden kaikkien saavutusten Pence korosti tapahtuneen Trumpin johdolla, ja hänen tarkoituksenaan vaikutti olevan hänen itsensä asemoiminen mahdollisimman lähelle Trumpia. Yhdysvalloissa ei ole koskaan liian aikaista aloittaa presidenttispekulaatioita, ja Pencen esiintymisen perusteella hänen suunnitelmissaan saattaa hyvinkin olla republikaanien presidenttiehdokkuuden hakeminen vuoden 2024 vaaleihin etenkin, jos Trump ja republikaanit voittavat tulevat vaalit. Pence tulisi todennäköisesti korostamaan jatkuvuutta Trumpin hallituksen ja hänen itsensä välillä. Tällöin hän toivoisi ihmisten uskovan, että toteutettava politiikka ja sitä ohjaava ajattelu olisivat samat kuin Trumpilla, vaikka hänen retoriikkansa olisikin erilaista.

Presidentti Trumpin puhe oli kuin toisinto Pencen puheesta, joskin pidempi ja tyyliltään ominaisempi Trumpille. Hänen erilainen tapansa viestiä nousee esille erityisesti useita puheita ja puhujia sisältävissä konferensseissa. Trump listasi puheessaan hallintonsa menestyksiä erityisesti ulkopolitiikan saralla. Trump korosti taistelua terrorismia vastaan ja etenkin operaatioita, jotka johtivat Abu Bakr al-Baghdadin ja Qassem Suleimanin kuolemiin. Lisäksi Trump julisti ISISin olevan nyt kukistettu, vaikka hänen mukaansa konfliktin tilanne oli erittäin huono ennen hänen presidenttikautensa alkua. Toinen suuren huomion saaneista kokonaisuuksista oli kauppasota Kiinan kanssa, joka on Trumpin mukaan johtanut erittäin hyviin lopputuloksiin.

Trump korosti puheessaan ulkopoliittista linjaa, jota hän on pitänyt esillä vaalikampanjastaan lähtien. Klikkaa twiitataksesi!

Trump korosti puheessaan ulkopoliittista linjaa, jota hän on pitänyt esillä vaalikampanjastaan lähtien. Yhdysvallat ei ole hänen mukaansa maailmanpoliisi tai demokratian rakentaja ja nyt on aika keskittyä muiden valtioiden rakentamisen sijaan Yhdysvaltojen rakentamiseen. Käytännössä Trumpin ulkopoliittisena linjana vähintäänkin puheiden perusteella on ollut vähentää Yhdysvaltojen toimintaa maailmalla, kun amerikkalaisten omat edut eivät ole suoraan uhattuina. Kontrasti oli kuitenkin suuri ulkoministeri Pompeon puheeseen CPAC:ssa. Pompeon mukaan Yhdysvaltojen ulkopolitiikan tavoitteena on edistää amerikkalaisia arvoja: vapautta (liberty) ja uskonnollista vapautta (religious freedom).

Puheiden ohella huomiota herättää salaliittoteorioiden arkipäiväistyminen konservatiivien puheessa ja ajattelussa Trumpin presidenttikaudella. CPAC:ssa salaliittoteorioiden yleistyminen näkyi jo ohjelmaa tarkasteltaessa, sillä yksi keskiviikon ohjelmanumeroista oli nimetty ”Hero of Activism: Meet the person the Deep State spied on in their attempt to topple President Trump”. Trump itse on ahkerasti viljellyt varjohallitukseen perustuvaa deep state -teoriaa puheissaan, vastauksissaan ja twiiteissään.

Trump on vastoinkäymisiä kohdatessaan puhunut ”deep statesta”, joka on vastustanut hänen presidenttiyttään ja estänyt häntä toimimasta haluamallaan tavalla. Trump profiloitui jo 2010-luvulla salaliittoteorioiden puolestapuhujaksi ottaessaan voimakkaasti kantaa presidentti Obaman syntymäpaikkaa käsitelleeseen keskusteluun. Salaliittoteorian mukaan Obama ei ollut syntynyt Yhdysvalloissa, mikä itsessään kyseenalaisti hänen presidenttiytensä lainmukaisuuden. Edes Obaman syntymätodistuksen julkaisu ei saanut Trumpia lopettamaan salaliittoteorian levittämistä.

Deep state -teorian historia on pitkä yhdysvaltalaisessa äärioikeistossa Klikkaa twiitataksesi!

Deep state -teorian historia on pitkä yhdysvaltalaisessa äärioikeistossa, ja sitä on käsitellyt muun muassa Markku Ruotsila vuonna 2018 ilmestyneessä teoksessaan Sydänmaiden kapina. Sen pohja on ajattelussa, jonka kautta on selitetty maailman tapahtumia. Kylmän sodan aikana taustalla oli kommunistien salaliitto, ja lisäksi on puhuttu esimerkiksi Illuminatista tai New World Orderista ja nyttemmin deep statesta. Kyseessä on teorian mukaan antikristillinen ja antiamerikkalainen salaliitto, joka ohjailee Yhdysvaltojen liittovaltiota ulkomailta ja jonka tavoitteena olisi Yhdysvaltojen lopullinen alistaminen.

Syksyn vaalit lähestyvät

CPAC tarjosi myös kiinnostavan ikkunan marraskuun vaaleihin. Trumpin lähtöasemat vaaleihin ovat hyvin vahvat, sillä hänen tukensa konservatiivien keskuudessa on erittäin korkea. Häneen tyytyväisten amerikkalaisten määrä on ollut alle 50 prosenttia, mutta republikaanien keskuudessa häneen tyytyväisiä on 94 prosenttia (ks. esim. CNN, Fox News). Tämä antaa Trumpin vaalikampanjalle hyvin vahvan perustan, sillä konservatiiviäänestäjien menettämistä ei tarvitse pelätä.

Trumpin lähtöasemat vaaleihin ovat hyvin vahvat, sillä hänen tukensa konservatiivien keskuudessa on erittäin korkea. Klikkaa twiitataksesi!

Huomattavaa oli, että konferenssin puheiden perusteella radikaalit vasemmistolaiset ovat ottaneet haltuunsa demokraattisen puolueen, joka esitettiin äärivasemmistolaisena ja sosialistisena. Tämä on se viitekehys, johon demokraatit halutaan asettaa vaalitaistelussa. Kuka tahansa demokraattien ehdokas tuleekaan olemaan, hänet tai vähintään häntä ympäröivät henkilöt tullaan esittämään äärivasemmistolaisina, jotka haluavat muuttaa Yhdysvallat sosialistiseksi valtioksi.

Trumpin esitellyt American Conservative Unionin puheenjohtaja Matt Schlapp totesikin, että konservatiiveilla on yksi tavoite: lyödä viimeinen naula yhdysvaltalaisen sosialismin arkkuun. Schlappin mukaan taistelu amerikkalaista sosialismia vastaan alkoi juuri tuolla kyseisellä hetkellä ja tuolla kyseisellä paikalla. Pencen mukaan radikaalit vasemmistolaiset ovat vallanneet demokraattisen puolueen. Trumpin mukaan demokraateilla oli lukuisia tavoitteita, jotka on estettävä. Näitä olivat muun muassa massiiviset veronkorotukset, sääntelyn lisääminen, lasten indoktrinaatio, propagandan levittäminen, poliittisen korrektiuden fanaattisten sääntöjen implementointi, amerikkalaisen terveydenhuollon valtaaminen sekä sellaisen politiikan tekeminen, jonka myötä Yhdysvallat tulisi muuttumaan Venezuelaksi. Trump pelotteli demokraattien haluavan viedä yhdysvaltalaisten rahat, uskonnon, aseet, valinnanvapauden, historian, tulevaisuuden sekä lopulta vapauden ylipäätään.

Trump ja muut puhujat siis lähtökohtaisesti kritisoivat demokraatteja samoista aiheista kuin konservatiivit ja republikaaninen puolue ovat aina kritisoineet liberaaleja ja demokraattista puoluetta. Trumpin tapa esittää kritiikki on kuitenkin aikaisempaa vihaisempi ja aggressiivisempi. Konservatiivien mukaan demokraatit haluavat kasvattaa valtion roolia elämän jokaisella osa-alueella ja kaventaa näin yksilöiden vapautta – oli kyse sitten terveydenhuollosta tai asevalvonnasta. Vaaleissa siis ei tarvitse yllättyä, jos Trump ja republikaanit korostavat konservatiivisia arvoja ja ylistävät Trumpin hallinnon saavutuksia, joista esille nousevat etenkin terrorismin vastainen sota, rajaturvallisuus, Kiina ja työpaikkojen luominen. Lisäksi demokraatteja tultaneen syyttämään sosialismista, verojen korottamisesta, laittoman maahanmuuton sallimisesta, liian vapaamielisestä suhtautumisesta aborttiin sekä sääntelyn lisäämisestä.