Jaa

Lukuaika: 9 minuuttia
Florin Salam lavalla

Florin Salam on yksi Romanian tunnetuimpia manelemuusikoita. Myös hän on ollut voimakkaan kritiikin kohteena, muiden muassa vuoden 2010 Euroviisujen esikarsinnoissa. Vaikka Salam haki tällöin Romanian edustajaksi englanninkielisillä popkappaleilla, jotka eivät olleet manelea, käytävä keskustelu liittyi romanimiehen taustaan eikä häntä valittu. Kuva: Vlad Ursulean

Romanimiesten perinteisesti esittämä manele yhdistetään voimakkaasti niin romanivähemmistöön kuin Romanian alamaailmaan. Kansainvälisen kiinnostuksen sekä romanialaisnuorten nostalgian takia maassa käydään nyt keskustelua siitä, voiko sorretun vähemmistön esittämä musiikkityyli sittenkin olla sosiaalisesti hyväksyttävää.

Euroopan suurimman etnisen vähemmistön eli romanien kokema syrjintä on ollut maanosan laajuinen puheenaihe viimeistään siitä alkaen, kun Bulgaria ja Romania liittyivät Euroopan unioniin vuonna 2007. Euroopassa arvioidaan olevan noin 10–12 miljoonaa romania, joista noin puolet ovat EU:n jäsenmaissa.

Myös Suomeen tulleiden romanien kohdalla on käyty keskustelua heidän olosuhteistaan kotimaissaan. Viime vuosina Romanian romaneita on muun muassa häädetty asunnoistaan ja sijoitettu asumaan niin lentokentän viereiselle kaatopaikalle kuin myös vanhaan kuparitehtaaseen

EU-jäsenmaissa tehdyn kyselyn mukaan 80 prosenttia romaniperheistä elää maansa köyhyysrajan alapuolella. Kesäkuussa paavi pyysi anteeksi romanien kohtaamaa syrjintää, jonka ilmenemismuotoja ovat olleet muun muassa 1800-luvun lopulla päättynyt orjuus Romaniassa sekä holokausti.

Sittemmin Romania on pitänyt etäisyyttä romanivähemmistöönsä. Vuonna 2010 maan parlamentti käsitteli lakiehdotusta, jossa ehdotettiin romanien nimen muuttamista mustalaisiksi, jotta heitä ei sekoittaisi romanialaisiin. Esimerkiksi passeissa käytettävä kansainvälinen maakoodi ROM vaihdettiin jo vuosituhannen alussa Romanian hallituksen pyynnöstä ranskankielistä Roumanie-nimeä noudattavaan ROU-muotoon.

80 prosenttia romaniperheistä elää asuinmaansa köyhyysrajan alapuolella.

Romanien paheksuminen on heijastunut myös populaarikulttuuriin. Säännöllistä keskustelua käydään erityisesti miespuolisten romanien esittämän popmusiikin manelen soittamisesta julkisilla paikoilla. Romanipop on yleisöä vahvasti jakava tyylilaji, jonka soittaminen muun muassa popfestivaaleilla ylittää säännöllisesti uutiskynnyksen.

Manelen vastustajat ovat huolissaan yhteiskunnan mustalaistumisesta tai maneloitumisesta, jolla viitataan sivistyksen ja arvokkuuden hapertumiseen. Puolustuspuheenvuoroissa taas korostetaan musiikkityylin arvoa populaarikulttuurin muotona sekä esitetään manelen vastustaminen rasismina.

Gangsta rap, rock’n’roll ja manele – vähemmistön paheksuttuja musiikkityylejä

Manele on osa balkanilaista populaarimusiikin tyylikirjoa, ja sen sukulaisiksi mainitaan usein serbialainen turbofolk ja bulgarialainen chalga. Musiikkityyli on kehittynyt vanhasta romanien häämusiikista (muzică lăutărească), jonka vaikutteissa näkyy Romanian historia osana Osmanien valtakuntaa. Alue kuului Turkkia edeltäneelle imperiumille vuodesta 1594 aina Venäjän ja Turkin sotaan vuonna 1877.

Turkkilaispoppiinkin verratussa manelessa kuuluvat lăutari-musiikin perinteiset harmonikat, klarinetit, viulut ja synkooppirytmit, mutta edeltäjistään sen erottavat rumpukoneet ja syntetisaattorit. Sanoituksissa käsitellään epäonnisen rakkauden lisäksi muun muassa naisia, rahaa ja niiden mukana seuraavia vihamiehiä.

Vaikka maneleakin esitetään häissä, tyylin sosiaalinen hyväksyttävyys eroaa edeltäjästään merkittävästi: vanha romanimusiikki on hyväksytty osaksi kansallista kulttuuria, mutta manele sen sijaan yhdistetään muun muassa rikollisiin. Musiikkityylistä väitöskirjansa Șmecherie și lumea rea (suom. ”Viekkaus ja paha maailma”) tehnyt antropologi Adrian Schiop on eritellyt yksityiskohtaisesti manelen yhteyksiä romanialaiseen alamaailmaan.

Manele ei ole sosiaalisesti yhtä hyväksyttyä kuin perinteinen romanimusiikki, ja se yhdistetään muun muassa rikollisiin.

Schiop huomauttaa väitöskirjansa esipuheessa, että lähinnä etnomusikologiassa huomiota saanut manele on liitetty ensisijaisesti etnisyyteen, ei niinkään populaarikulttuuriin. Vastaavanlaisen huomion on tehnyt evoluutiopsykologi ja kirjailija Cezar Giosan, joka vertaa manelea vähemmistöjen esittämiin paheksuttuihin tyylilajeihin – reggaetoniin, gangsta rapiin ja rock ‘n’ rolliin –, jotka ovat sittemmin nousseet valtaväestön suosioon, toisin kuin manele.

Itäeurooppalaisen kulttuuripiirin popmuusikot lainaavat teoksia ja niiden osia toisiltaan samalla tavalla kuin Giosanin mainitsemat rap-muusikot. Romanian suosituimpiin laulajiin kuuluvan maneletaiteilijan Florin Salamin yksi tunnetuimmista kappaleista, Saint Tropez, on versio bulgarialaisesta Sen Trope -kappaleesta. Sama teos on versioitu myös Serbiassa ja Kreikassa.

Kansainvälisestä yhteydenpidosta huolimatta manele on vahvasti poissa valtamediasta: sitä ei ole hyväksytty tavalliseksi musiikkityyliksi muiden joukkoon, ja se näkyykin lähinnä skandaaliotsikoissa, uudemmissa liberaaleissa kulttuurimedioissa ja erillisillä tyylille omistetuilla televisiokanavilla.

Väärän romanin musiikkia

Tutkija Ioana Szeman kuvaa romaneihin Romaniassa liittyvän stigman välttämistä performanssina. Szemanin mukaan kaikenlainen popmusiikki nähdään Romaniassa manelea parempana, modernimpana ja korkeampana kulttuurina.

Kulttuurin matalampaa arvoa edustavat usein myös manelemuusikoiden taiteilijanimet, jotka ovat valtaväestön näkökulmasta persoonallisia. Florin Salam on suomeksi Salami-Florin ja Dan Bursuc puolestaan Mäyrä-Dan, kun taas muita tunnettuja tekijöitä ovat esimerkiksi Ihme-Adrian (Adrian Minune) ja Soppa-Sandu (Sandu Ciorba).

Kohuja aiheuttaneita tunnettuja tapauksia on useita. Vuonna 2011 näkyi, kuinka romaniartistien taustat vaikuttavat yleisön suhtautumiseen. Ennen yhdysvaltalaisen romanipunk-yhtyeen Gogol Bordellon konserttia Bukarestissa yleisö alkoi buuata, kun DJ:n soittolistalla oli Romanian romanin esittämä popkappale. Ionuț Cercelin (Korvakoru-Ionuț) esittämänä tunnettu, tasa-arvoa julistava kappale ”Made in Romania” on manelea. 

Paikallisen lehdistön mukaan amerikkalaisyhtyeen laulaja Eugen Hütz oli hämmentynyt yleisön reaktiosta. Hütz on taustaltaan Ukrainan romani, ja siirtolaistaustaisten amerikkalaismuusikoiden Gogol Bordelloa markkinoidaan gypsy punk -nimikkeellä.

Tuoreempi kohu syntyi maaliskuussa 2019, kun Bukarestissa järjestettiin Jussi-palkintoon vertautuva vuosittainen kansallinen elokuvagaala Gopo. Parhaana esikoisfiktioelokuvana palkittiin Ivana Mladenovicin ohjaama teos Soldatii. Poveste din Ferentari.

Keskustelua olisi voinut herättää monikin puoli elokuvasta: kahden miehen välinen rakkaustarina, tapahtumapaikkana toimiva köyhä ja erityisesti romanien asuttama Ferentarin kaupunginosa sekä se, että elokuvassa romanialaisen päähenkilön rakastettuna on romani.

Ongelmaksi nousi kuitenkin manele, jota kuullaan myös soundtrackilla. Sivuroolin elokuvassa tehnyt muusikko-tuottaja Dan Bursuc saapui Kana Jambe -yhtyeineen palkintogaalaan esittämään manelemusiikkia. 

Esityksen aikana paikalta poistui muun muassa parhaasta naissivuosasta palkittu Iulia Lumânare. ”En voi tukea tällaista hetkeä läsnäolollani”, hän perusteli.

Suositun romanialaisen maalaiskomediasarja Las Fierbințin näyttelijä, muusikko Mihai Mărgineanu luonnehti kyseessä olevan “bändillinen pulskeita romaneita aluspaidat pömppövatsojensa peittona”.

Manelediplomatiaa porttikielloista huolimatta

Romanialaisten vahvasta vastustuksesta huolimatta ulkomaalaiset ovat innostuneet manelesta. Tunnetuin esimerkki suosioon nousseista on persoonallisista musiikkivideoistaan tunnettu transilvanialainen Sandu Ciorba, joka nousi ensin ilmiöksi Puolassa ja sittemmin amerikkalaisen Huffington Postin kautta laajemman yleisön tietoisuuteen.

Kesällä 2019 kahdella eri romanialaisfestivaalilla kuultiin manelea, mutta nimenomaan ulkomaalaisten esittämänä. Kyse oli Adrian Minunen kappaleesta Așa sunt zilele mele, jonka kertosäkeen sanoma kääntyisi suomeksi suurin piirtein seuraavaksi:

nää päivät elo mulle antaa
kymmenen huonoa yhtä hyvää seuraa
ja suo ei luoja tänne ketään
maailman pahuudelta päästämään

Vaikka tekstissä ei esineellistetä naisia tai lauleta aseista, maneleen liitettyjen mielikuvien takia tapahtumista nousi kohu. Kun virolaisräppäri Tommy Cash sisällytti kappaleen pätkän ohjelmistoonsa 200 000 kävijän pohjoisromanialaisella Electric Castle -festivaalilla, tapahtumajärjestäjät kiittivät Facebookissa artistia ”viimeisestä esityksestä”, mikä tulkittiin kappalevalinnan aiheuttamaksi porttikielloksi. 

Paria kuukautta aiemmin ruotsalais-DJ Salvatore Ganacci oli soittanut saman kappaleen 150 000 kävijän Neversea-festivaaleilla Mustanmeren rannalla Constantassa. Tapaus nousi lehtien otsikoihin, minkä jälkeen festivaalin viestintäjohtaja kommentoi, että ruotsalainen Ganacci oli tapahtuman esiintyjistä ainoa, jonka tekemänä kappalevalinta voitiin hyväksyä.

Tapahtumiin tarttui myös Ruotsin Romanian-suurlähetystö. Mustanmeren tapauksen jälkeen se mukaili alkuperäistä lauluntekstiä Facebook-päivitykseensä, jossa ilmaus ”kymmenen huonoa” korvattiin virkkeellä ”kymmenen sellaista päivää, jolloin en tuomitse muita sen perusteella, millaista musiikkia he kuuntelevat”.

Milleniaalien nostalgian nälkä…

Kuten monen muunkin ilmiön kohdalla Euroopassa, myös maneleen liittyvää keskustelua on selitetty milleniaaleilla.

Kulttuurilehti Scena9 pohtii kesän manelekohujen jälkeen julkaisemassaan Mihai Tițăn artikkelissa sukupolvien eroa suhtautua maneleen, ja esittää milleniaalien hyväksynnän syyksi nostalgian. Tiță nostaa esille amerikkalaisesta ja länsieurooppalaisesta kulttuuripiiristä tuttuja esimerkkejä: Frendien suosion suoratoistopalvelu Netflixin sarjojen kärjessä, Spice Girlsin comebackin sekä eurodancefestivaalit.

Argumentissa joukkoon mahtuu hyvin myös 1990-luvun ja 2000-luvun alun manelekappaleiden (kuten Așa sunt zilele mele) kokema renessanssi. Tițăn mukaan manele on ollut osa monen milleniaalin lapsuutta, jonka kulttuurikokemuksia he alkavat nyt etsiä uudestaan.

Manelekappaleet ovat kokeneet renessanssin 1990- ja 2000-luvuilla.

Toisaalta romanialaisohjaaja Liviu Tipurițăn BBC:lle tekemässä dokumentissa The New Gypsy Kings huomautetaan manelen monimutkaisista yhteiskunnallisista vaikutuksista. Uudet sukupolvet eivät dokumentin mukaan halua enää häihinsä vanhoja lăutari-yhtyeitä vaan manelea, jolloin vanha musiikkiperinne on vaarassa kadota, kun sillä ei ole enää mahdollista hankkia toimeentuloa. Tällä tavalla manelen suosio voisi pahimmillaan jopa viedä pohjan vanhemmalta romanikulttuurilta, jonka valtaväestö on valikoinut edustamaan myös omaa romanialaista identiteettiään.

Ratkaisujakin on toisaalta esitetty. Cezar Giosan ehdottaa manelelle ”valkopesua”, eli käytännössä kulttuurista omimista, vaikka käsite uupuukin romanialaisesta valtavirran kulttuurikeskustelusta.

”Mitä manelelta sitten puuttuu? Rock’n’rollille se oli Elvis, rapille Eminem. Musiikkityyli tarvitsisi kasvoikseen yhteiskunnan parempiosaisen: aidon romanialaisen, joka laulaisi manelea mustalaisiakin paremmin.”

… vaiko sittenkin politiikan polarisaatio?

Manelen esillä pitäminen esimerkiksi Ruotsin Romanian-suurlähetystön tapaan sopii romanivähemmistön ja moniarvoisuuden puolustamiseen, mutta samalla provokatiivisissa avauksissa on lisääntyvä vastakkainasettelun uhka. Ruotsin manelediplomatiaan kuuluvat myös provokatiiviset GIF-animaatiot, joilla instituutio vastaa päivitysten herättämään kritiikkiin. 

Keskustelun kärjistämisessä on kuitenkin riskinsä. Helsingin yliopiston politiikan tutkija Laura Sibinescu huomauttaa videossaan jakolinjoista romanialaisessa poliittisessa kulttuurissa: ollaan joko sosiaalidemokraattien puolella tai heitä vastaan. Juopa on Sibinescun mukaan selkeä.

Samanlaista kahtiajakoa näkyy myös manelen suhteen, vaikka jakolinjoissa onkin eroa: romanipopin romanialaisessa kuulijakunnassa ovat edustettuna sekä sosiaalidemokraattien äänestäjiin kuuluvia pienituloisia ja maaseudun väkeä, mutta heidän lisäkseen myös oppositiota tukevaa nuorisoa.

Pahimmillaan kulttuurisota vain syventää vastakkainasettelua manelen kohdalla ja heikentää mahdollisuuksia vähemmistön oikeuksien parantamiseen ja sitä edellyttäviin keskusteluihin. Tällä hetkellä romanien asema näkyy jopa vähemmistön koon arvioinnissa.

Virallisesti Romanian suurin vähemmistö ovat unkarilaiset, mutta arvioiden mukaan jopa kaksi romania kolmesta jättää taustansa kertomatta väestönlaskennassa syrjinnän pelossa. Tämä tarkoittaa sitä, että romanit olisivat maan suurin vähemmistö – ja heitä olisi noin 3 prosentin sijaan jopa 10 prosenttia maan väestöstä.

Hae
Generic filters
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt

Jaa