Jaa

Lukuaika: 6 minuuttia

Omanin lippuja. Kuva: Aaro Rytkönen.

Omanin sijainti on pakottanut maan huomioimaan sekä Iranin että Saudi-Arabian tarpeita Lähi-idän kiristyneiden jännitteiden keskellä. Vuonna 2015 Iranin kanssa solmittu ydinohjelmasopu oli esimerkki, miten Oman pystyi tarjoamaan puolueettoman tapaamispaikan osapuolten välille ja näin vahvistamaan myös omaa turvallisuuttaan. Yhdysvaltojen irtauduttua sopimuksesta alueen turvallisuustasapaino on järkkynyt ja aseellisen konfliktin mahdollisuus kasvanut.

Tänään Omanin pääkaupungissa Muscatissa liput liehuvat, paraatit kulkevat ja ihmiset juhlivat kansallispäiväänsä. Marraskuun 18.päivänä omanilaisilla on kaksi syytä juhlia: silloin juhlitaan sekä maan itsenäistymistä Portugalista vuonna 1650 että maan hallitsijan, sulttaani Qaboos bin Said al-Saidin syntymäpäivää. Sulttaani on hallinnut maata vuodesta 1970, joten vuonna 2020 on odotettavissa erityislaatuinen kansallispäivä.

Sulttaanin astuttua valtaan Oman on pyrkinyt navigoimaan vaativassa maantieteellisessä ympäristössä. Oman oli ensimmäinen eteläisen Arabian niemimaan maista, joka pystyi sopimaan naapureidensa kanssa maan virallisista rajoista, ja viiteenkymmeneen vuoteen maa ei ole ollut sodassa minkään muun valtion kanssa. Sen sijaan Oman on pyrkinyt toimimaan välittäjänä alueellisissa kiistoissa ja pysyttelemään kiistojen ulkopuolella sulttaanin koko valtakauden ajan.

Omanin ulkopolitiikan periaatteet

Omanin ulkopolitiikka on reaalipoliittista, ja sen ensimmäinen peruslähtökohta onkin Omanin maantieteellinen sijainti. Geopoliittisesti Omanin tärkein alue on Musandamin niemimaa, joka tarjoaa Omanille erittäin tärkeän maa-alueen Hormuzinsalmen rannalla. Hormuzinsalmen kautta kulkee päivittäin 21 miljoonaa barrelia öljyä, mikä on yli 20 prosenttia maailman kaikesta öljyntuotannosta. Salmen toista puolta hallinnoi Iran, ja Omanin politiikan yhtenä peruslähtökohtana on salmen turvallisuus. Toinen Omanille geopoliittisesti olennainen alue on heidän öljyalueensa, joka sijoittuu aivan Saudi-Arabian vastaiselle rajalle. Vaikka maiden välinen raja on viime vuodet ollut hyvin rauhallinen, Omanin maantieteellinen sijainti pakottaa maan huomioimaan sekä Iranin että Saudi-Arabian tarpeet.

Omanin sijainti pakottaa maan huomioimaan sekä Iranin että Saudi-Arabian tarpeet.

Maan toinen ulkopolitiikan peruslähtökohta liittyy uskontoon. Oman on maailman ainut maa, jossa enemmistö maan kansalaisista on ibadimuslimeja. Ibadismi on varhainen islamin muoto, joka katsotaan omaksi suuntauksekseen sunni- ja shiia-islamin rinnalle. Oman on hyödyntänyt uskonnollisia elementtejä puolueettomuuden korostamisessa. Maan ibadi-islamilaisella johdolla ei ole ns. uskonnollisia velvoitteita shiia-johtoiseen Iraniin sen enempää kuin sunni-johtoisiin Saudi-Arabiaan ja Arabiemiraattien liittoon. Sulttaani Qaboosille uskonto on ollut keino ylläpitää puolueettomuutta ja rakentaa maan sisäistä yhtenäisyyttä. Viime vuosina Oman on korostanut islamin yhtenäisyyttä ibadismin erityislaatuisuuden sijaan. Maan hallitsija on peruslain pohjalta ibadi, mutta maan hallituksessa ja vastuuministereissä on myöskin sunneja ja shiioja.

Omanin ulkopolitiikan peruslinjana on olla aktiivisesti puolueeton ja korostaa hiljaista diplomatiaa. Tämä tarkoittaa konfliktinratkaisijan roolia. Oman pyrkii olemaan avuksi erityisesti sellaisissa kysymyksissä, jotka ovat sille itselleen geopoliittisesti ja turvallisuuden kannalta tärkeitä. Yksi tällaisista kysymyksistä on Hormuzinsalmen turvallisuus.

Omanille keskeistä on Hormuzinsalmen turvallisuus.
Dialogin kautta turvallisuuteen

Oman on toiminut Irakin ja Iranin sodan päättymisestä lähtien välittäjänä Yhdysvaltojen ja Iranin välillä hiljaisen diplomatian keinoin. Osana tätä toimintaa Oman ehdotti Yhdysvalloille ydinsopimusneuvotteluiden aloittamista Iranin ja muiden ydinohjelmasopimuksen osapuolten välille 2010-luvun alussa. Omanilla oli vahva rooli neuvotteluissa, jotka johtivat Iranin ydinohjelmasopimuksen (Joint Comprehensive Plan of Action, JCPOA) allekirjoittamiseen. Suuri osa sopimusneuvotteluista käytiin Omanin pääkaupungissa Muscatissa. Sopimusta ja sen allekirjoittamista voidaan pitää Omanin taidonnäytteenä ja samalla se oli Omanille helpotus. Sopimus pienensi aseellisen konfliktin vaaraa alueella ja takasi turvallisen Hormuzinsalmen, jolla on strateginen merkitys Omanille.

Presidentti Trumpin tultua valtaan Yhdysvaltojen nykyhallinto pyrki eroon sopimuksesta ja irtisanoutui siitä toukokuussa 2018 alle kolme vuotta sen allekirjoittamisesta. Samalla presidentti Trump suuntasi pettymyksensä kaikkia niitä kohtaan, jotka olivat olleet edesauttamassa sopimuksen syntyä. Kesällä 2017 järjestetystä Riadin huippukokouksesta lähtien Yhdysvaltojen asenne Omania kohtaan on ollut tiukempi. Lähteistä voidaan päätellä, että Yhdysvallat toivoo Omanin liittoutuvan Saudi-Arabian ja muiden alueen maiden kanssa Irania vastaan.

Yhdysvallat toivoo Omanin liittoutuvan Irania vastaan.

Oman ei ole julkisuudessa muuttanut linjaansa. Maa ei voi pysyä asioiden ulkopuolella, mutta se tavoittelee aktiivisesti yhteyksiä kaikkiin osapuoliin. Oman on solminut Yhdysvaltojen kanssa sopimuksen, joka mahdollistaa yhdysvaltalaisten sotalaivojen pääsyn Duqumin ja Salalahin satamiin. Oman on myös osallistunut saudikoalition järjestämiin tapahtumiin, kuten tämän vuoden toukokuussa Mekassa järjestettyyn kokoukseen, jossa pyrittiin vastaamaan Iranin alueellisiin pyrkimyksiin. Toisaalta Omanin ulkoasioista vastaava ministeri on vieraillut säännöllisesti Teheranissa. Nämä vierailut on uutisoitu hyvin näyttävästi niin Omanissa kuin Iranissakin.

Omanin lähestymistavan haasteet

Pienenä maana Oman, aivan kuten Suomikin, ymmärtää, että se voi pysyä puolueettomana ainoastaan niin kauan kuin sen annetaan pysyä puolueettomana. Toisaalta puolueettomana pysyminen kannattaa vähintään niin kauan kuin alueen geopoliittinen tilanne pysyy samana. Suomen tilanne muuttui Neuvostoliiton hajottua; Oman ei ole tällaiseen tilanteeseen vielä joutunut, ja siksi maan aktiivinen pyrkimys puolueettomuuteen on perusteltua.

Pienenä maana Oman ymmärtää että se voi pysyä puolueettomana vain jos sen annetaan.

Omaniin kohdistuu jatkuvasti pehmeän diplomatian paineita. Viime vuosina tämä on tullut esille Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien liiton puolelta Jemenin sodassa. Omania on syytetty aktiivisesti siitä, että se sallii aseiden salakuljetuksen Iranista Jemenin huthi-kapinallisille. Väitettä ei ole koskaan pystytty osoittamaan todeksi, mutta se on osoitus paineesta, joka maahan kohdistuu.

Omanin pitkäjänteinen politiikka henkilöityy maan hallitsijaan, sulttaani Qaboos bin Said al Saidiin. Monien huulilla – sekä maan sisällä että rajojen ulkopuolella – on kysymys hänen seuraajastaan. Maan hallitsijan tehtävä on elinikäinen virka, eikä työn jatkajaa ole nimetty. Nykyisen politiikan jatko onkin paljolti riippuvainen al Saidin seuraajasta.

Puolueettomuus on tarkoittanut Omanille myöskin tietyissä tilanteissa äänettömän tuen antamista konfliktin osapuolille. Oman oli esimerkiksi hiljaa Irakin iskettyä Kuwaitiin, mistä se sai kansainvälistä kritiikkiä osakseen. Se on myös johtanut siihen, että välillä Oman joutuu antamaan virallisen kommentin osoittaakseen, ettei tietyllä toiminnalla ole sen tukea. Viimeisin esimerkki tällaisesta toiminnasta nähtiin elo-syyskuun vaihteessa, kun Oman vastusti julkisesti Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun päätöstä liittää lisää palestiinalaisalueita Israeliin. Sulttaani Qaboos vastaanotti pääministeri Netanjahun viralliselle vierailulle vuosi sitten marraskuussa, ja nyt Omanin oli tärkeää osoittaa, ettei Israelin toiminnalla ole heidän tukeaan.

Omanin harjoittama hiljaisen hyväksynnän ja vähäisen tiedottamisen yhtälö saattaa johtaa väärinymmärryksiin. Usein Oman tulee julkisuuteen ainoastaan, jos hiljaa oleminen uhkaa maan riippumattomuutta. Tämä tulee ottaa huomioon, kun seuraa maan virallisia linjauksia julkisuudessa.

Omanin rooli Iranin ja muun maailman välillä tulee säilymään tärkeänä. Tämä johtuu sekä Omanin systemaattisesta suhtautumisesta kaikkiin osapuoliin viiden viime vuosikymmenen aikana että maan maantieteellisestä sijainnista. JCPOA-prosessin aikana Oman oli ainut maa, johon kaikki osapuolet luottivat riittävästi. Tätä luottamusta ja Omanin puolueettomuutta on viime aikoina testattu eri tahojen toimesta, mutta toistaiseksi maa on pystynyt pitäytymään roolissaan.

Puolueettomuudesta on hyötyä Omanille. Saudi-Arabian vaikutusvalta on ollut Arabian niemimaalla vahvaa, mutta kuten marraskuun alussa julkaistu raportti osoittaa, Iranin vaikutusvalta alueella on kasvanut. Tilanne voi kuitenkin kehittyä mihin suuntaan tahansa. Siksi Omanille on hyödyllisempää pysytellä alueen jakolinjojen ulkopuolella. Tällä tavoin se pystyy olemaan osa ratkaisua, ei osa ongelmaa.

Hae
Generic filters
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt

Jaa