Jaa

Lukuaika: 6 minuuttia

kommenttikuva Ella Virtanen ja Roope Kinisjärvi

Siitä lähtien, kun demokratia palautettiin Chileen vuonna 1990, maa on tunnettu suhteellisen vakaana. Tästä syystä viimeaikaiset rajut levottomuudet ovat yllättäneet monet. Vielä viime viikon tiistaina presidentti Sebastián Piñera totesi Chilen olevan “keidas keskellä kouristelevaa Latinalaista Amerikkaa”, mutta  jo lauantaina hän julisti hätätilan ja marssitti 8000 sotilasta kaduille turvaamaan järjestystä ja ulkonaliikkumiskiellon noudattamista.

Protestit ovat vastalause koko poliittiselle järjestelmälle ja eliitille, joka on pettänyt lupauksensa tasa-arvoisemmasta ja oikeudenmukaisemmasta Chilestä. Viimeinen pisara tyytymättömille kansalaisille oli Chilen hallituksen päätös nostaa jo ennestään kalliin Santiagon metron matkalippujen hintoja toistamiseen tänä vuonna. Heille päätös oli osoitus siitä, että miljardööripresidentti Piñeran oikeistohallitus on vieraantunut kansan todellisuudesta.

Protestit ovat vastalause koko poliittiselle järjestelmälle ja eliitille

Vastareaktio oli voimakas. Maanantaina opiskelijat järjestivät ensimmäiset joukkoryntäykset metroon protestina hinnankorotukselle. Viikonloppuun mennessä sadat tuhannet chileläiset osoittivat mieltään taloudellista epätasa-arvoa, kasvavia elinkustannuksia, poliisiväkivaltaa, korruptiota, palvelujen yksityistämistä, luonnonvarojen ryöstämistä ja teknokraattista politiikkaa vastaan.

Viikon aikana rauhanomaisesti alkaneet protestit yltyivät koko maahan levinneiksi väkivaltaisuuksiksi, tuhopoltoiksi ja massapidätyksiksi. Julkinen liikenne on lähes kokonaan pysähtynyt, ja kaupat ja koulut ovat pitäneet ovensa kiinni. Viime lauantaina suuriin kaupunkeihin julistettu hätätila on kolmas sitten Augusto Pinochetin diktatuurin päättymisen vuonna 1990. Poliisin käyttämä väkivalta ja armeijan partiointi kaduilla muistuttavat diktatuurin ajasta. 

Sosiaalisessa mediassa alkoi nopeasti levitä videoita ja kuvia poliisin hakkaamista mielenosoittajista. Kansallinen ihmisoikeusinstituutti INDH on raportoinut poliisin ja armeijan väärinkäytöksistä, kuten poliisin luoteihin kuolleista mielenosoittajista, kidutuksesta, ylimitoitetusta väkivallasta, pidätettyjen riisumisista ja seksuaalisesta väkivallasta.

Presidentti Piñera perui hinnankorotukset lauantaina, mutta se ei tyynnyttänyt protestoijia, sillä todellinen ongelma on syvemmällä. Tästä kertoo osaltaan se, että vaikka hinnankorotukset koskivat vain Santiagoa, on mielenosoituksia ja mellakoita ollut ympäri Chileä.

Chicagon poikien perintö elää

Pinnan alla on kuplinut jo pitkään. Vaikka Chile on verrattain rikas valtio (bruttokansantuote on 15 346,45 $ per asukas), varallisuus on jakautunut maassa hyvin epätasaisesti. Chilen talousihme ei ole saavuttanut koko kansaa, ja talouspolitiikka suosii edelleen rikkaita ja suuryrityksiä keskiluokan ja köyhien kustannuksella. Korkeat elinkustannukset, matalat palkat, sosiaaliturva ja eläkkeet lisäävät taloudellista epätasa-arvoa maassa, jossa rikkain prosentti pitää hallussaan 26,5 % varallisuudesta ja pienituloisin 50 % kotitalouksista omistaa vain 2,6 %. Köyhimmissä perheissä liikkumiseen kuluvat menot saattavat olla jopa 30 % tuloista. Julkisen liikenteen hinnankorotukset osuvat siten kipeimmin pienituloisiin. Resursseja riittäisi varallisuuden tasa-arvoisempaan uusjakoon, mutta peruspalvelut koulutuksesta ja terveydenhuollosta lähtien ovat kalliita, pitkälti yksityistettyjä ja monien saavuttamattomissa.

Yleinen yhteiskunnallinen tyytymättömyys kanavoituu mielenosoituksiin, sillä se koetaan ainoaksi keinoksi vaikuttaa.

Yleinen yhteiskunnallinen tyytymättömyys kanavoituu mielenosoituksiin ja mellakoihin, sillä moni kokee, että yhteiskuntaan ei voi vaikuttaa toisin keinoin. Augusto Pinochetin Chicago Boys -ryhmän avulla luoma talousjärjestelmä säilyi, vaikka demokratia palautettiinkin vuonna 1990. Keskustavasemmisto hallitsi maata yhtäjaksoisesti vuoteen 2010 saakka, mutta sai aikaan vain maltillisia sosiaalisia reformeja.

Chile despertó, Chile heräsi

”Olemme sodassa voimakasta ja säälimätöntä vihollista vastaan, joka ei kunnioita mitään eikä ketään ja joka on valmis käyttämään rajoittamatonta väkivaltaa”, presidentti Piñera julisti tiedotustilaisuudessa sunnuntaina. Vasemmisto-oppositio tuomitsi sotaretoriikan vastuuttomana. Piñeran puhe oli nopea käännös autoritaarisempaan suuntaan, sillä vielä viikko sitten lauantaina hinnankorotuksen perumisen yhteydessä hän kertoi ”kuunnelleensa nöyränä maanmiehiensä ääntä” ja kutsuvansa kansalaisia dialogiin sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi. Sunnuntaisessa puheessaan Piñera esiintyi yhdessä armeijan operaation komentajan, kenraali Javier Iturriaga de Campon kanssa. Iturriaga de Campo ylennettiin kenraaliksi vuonna 2018, kun asevoimien ylin johto vaihdettiin suuren korruptioskandaalin seurauksena.

Ulkoparlamentaaristen vaikutuskeinojen historia Latinalaisessa Amerikassa on pitkä. Mielenosoitusten taltuttaminen kovilla otteilla on perinne, mikä heikentää hallituksen legitimiteettiä sosiaalista muutosta vaativien mielenosoittajien silmissä. Vaikka presidentti Piñera yrittää syyttää väkivallasta ja ryöstelystä järjestäytynyttä rikollisuutta, on tapauksissa kyse hallitsemattomaksi kiihtyneestä yleisestä kaaoksesta, jota pieni ryöstelijöiden joukko yrittää käyttää hyväkseen. Rosvojoukon teot keräävät sekä hallituksen, poliisin että median huomion pois mielenosoittajien enemmistön vaatimuksista.

Viimeksi vuosi sitten laajat mielenosoitukset alkuperäiskansoihin kohdistuvaa poliisiväkivaltaa vastaan kiihtyivät ympäri Chileä väkivaltaisiksi levottomuuksiksi. Mielenosoitukset liittyvät uuden kansalaisaktivismin jatkumoon, joka käynnistyi vuoden 2006 opiskelijamielenosoituksista eli niin kutsutusta pingviinivallankumouksesta. Kansalaisyhteiskunnan uusi nousu merkitsi 15 vuotta kestäneen hiljaiselon päättymistä, kun vähitellen alkoi selvitä, että diktatuurin päättyminen ei tuonutkaan vaurautta ja onnellisuutta kaikille.

Tämänhetkisissä Chilen mielenosoituksissa on samat vaikuttimet kuin Ecuadorin protesteissa, jotka alkoivat pari viikkoa aikaisemmin. Ecuadorissa alkuperäiskansojen järjestö organisoi väkivaltaisiksi yltyneitä mielenosoituksia bensan hinnan nousua vastaan. Tapahtumat muistuttavat myös Brasilian vuoden 2013 mielenosoituksia, jotka alkoivat julkisen liikenteen hinnankorotuksista ja kiihtyivät asteittain väkivaltaisuuksiksi. Lopulta presidentti Dilma Rousseffin kyvyttömyys vastata kansan vaatimuksiin ja valtion öljy-yhtiön korruptioskandaali johtivat hänen viraltapanoonsa vuonna 2016. Myös Piñeran eroa vaativat äänet ovat koventuneet protestien jatkuessa.

Piñera taipui, mutta mielenosoitukset jatkuvat

Viimein myöhään tiistai-iltana Piñeran kurssi kääntyi. Kaikkien puoluejohtajien kanssa käydyn keskustelun jälkeen Piñera pahoitteli aiempia puheitaan ja ilmoitti laajasta sosiaaliohjelmasta, johon kuuluvat muun muassa peruseläkkeiden korotus 20 %:lla, minimipalkka, sähkön hinnankorotusten peruminen, tuloveron korotus korkeimmissa tuloluokissa ja kongressiedustajien palkkojen lasku. Ohjelman hintalapuksi on laskettu 1,2 miljardia dollaria.

Piñeran ohjelma on askel oikeaan suuntaan, mutta se sai kritiikkiä kongressin vasemmalta laidalta, joka vaati edelleen lisätoimia. Ohjelman julkistamisen jälkeen mielenosoitusten on raportoitu kasvaneen entisestään, mutta väkivaltaisuudet ovat vähentyneet merkittävästi.

Chilen valtion motto ”järjellä tai voimalla” näyttää kääntyvän edelleen jälkimmäisen puolelle.

Toistuvat mielenosoitukset kertovat demokratian heikosta tilasta Chilessä, eivätkä hallituksen politiikka ja asenne mielenosoittajia kohtaan ole ainakaan parantaneet tilannetta. Vaikuttaa siltä, ettei nuorehko demokratia instituutioineen osaa vastata tehokkaasti kansalaisten huoliin. Kriiseissä se turvautuu ennemmin kontrolliin ja hallintaan kuin deliberaatioon ja dialogiin. Chilen valtion motto ”järjellä tai voimalla” näyttää kääntyvän edelleen jälkimmäisen puolelle.

 

Hae
Generic filters
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt

Jaa