Modernisaation, infrasturktuurimuutosten ja luksusturismin saapuminen Etelä-Siinaille viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on dramaattisesti muuttanut beduiiniyhteiskuntien arkea. Näissä olosuhteissa kasvaneet nuoret beduiininaiset omaksuvat aktiivisesti uusia ideaaleja ja arvoja, joita he sekoittavat perinteiseen heimokulttuuriinsa.

Jo kauan ennen alueen liittämistä Egyptiin vuonna 1979 Siinain niemimaa oli jatkuvien ulkoisten tahojen, epävakauksien ja alueellisten kiistojen kohteena. 1980-luvulla egyptiläisten yritysten ja turismin saapuminen pakotti paikalliset beduiinit luopumaan perinteisestä paimentolaisuudesta ja asettumaan aloilleen voidakseen kilpailla näiden bisnesten kanssa. Kyseinen perinteisen ja modernin yhteentörmäys on johtanut radikaaliin elämäntapamuutokseen, jonka vaikutukset näkyvät beduiinien elämän joka osa-alueella aina fyysisistä olosuhteista kulttuuriperinteisiin asti. Tämä on luonut olosuhteet myös beduiinien naisidentiteetin uudelleen määrittelylle, joka näkyy identiteettihybrideinä, joissa perinteisyys sekoittuu usein länsimaiseksi koettuihin arvoihin (ml. yksilön vapaus, taloudellinen tuottavuus, materialistisuus). Suurimpia muutoksen lähteitä ovat esimerkiksi kohtaamiset kadulla ulkomaalaisten turistien kanssa, sosiaalisen median muoti- ja  elämäntapavaikuttajat sekä mahdollisuus pitää yhteyttä beduiiniyhteiskunnan ulkopuolisiin henkilöihin älypuhelimella. Kaiken tämän tulee kuitenkin tapahtua hieman salassa, sillä monet iäkkäät beduiinit ja nuoret miehet vastustavat tai jopa väheksyvät omasta kulttuuristaan eroavia arvoja, joiden kokevat olevan sille vaaraksi.

Kaipausta aavikon vapauteen

Siinain beduiinien sosiaalinen järjestelmä perustuu useisiin, toisiinsa linkittyneisiin heimoyhteisöihin, patriarkaaliseen sosiaaliseen järjestelmään ja beduiinien omaan lainsäädäntöön, joka poikkeaa – ja on usein ristiriidassa – Egyptin lainsäädännön kanssa. Islamilla on suuri rooli yhteiskunnassa, mutta uskonto näkyy lähinnä hengellisyytenä ja tapauskovaisuutena. Beduiinit ovat pääasiassa lukutaidottomia, joten kollektiivinen historia sekä uskontoon ja kulttuuriin liittyvät arvot on opittu pääosin perimätiedon kautta. Tätä hengellistä tietoutta sekoitetaan usein fatalistisen filosofian, kulttuuriperimän ja mystiikan kanssa erityisesti kohdissa, joissa kollektiivinen muisti ei riitä siitä kertomiseen. Television, radion ja median saapuminen modernisaation mukana, lukutaidon lisääntyminen  koulutuksen myötä ja kasvanut kanssakäyminen ulkomaailman kanssa ovat muuttaneet beduiinien tapaa tarkastella uskontoaan ja harjoittaa kulttuuriaan.

Suurin muutos näkyy nuoremman sukupolven keskuudessa, jossa kontrastit perinteisen ja modernin välillä konkretisoituvat selkeimmin. Vanhempi beduiinisukupolvi, joka on kasvanut paimentolaiselämäntyyliin, kokee aloilleen asettumisen, modernisaation ja kansainvälistymisen hämmentävänä, joskus jopa uhkaavana. Valtaosa heistä tukee perinteisten beduiiniarvojen vaalimista, kulttuuriperinteiden harjoittamista sekä perinteisiä sukupuolirooleja. Tästä syntyy kitkaa nuoremman sukupolven kanssa, joka puolestaan tahtoo sekä vaalia perinteitä että hyödyntää muutosten tuomia mahdollisuuksia.

Urbanisoituminen on johtanut siihen, että osa vanhemmista naisista kaipaa aavikon vapautta. Klikkaa twiitataksesi!

Urbaani ja moderni elämä on auttamatta johtanut kulttuurieroosioon, jonka myötä muun muassa perinteinen beduiinirunous on katoamassa. Runouden merkitys kulttuurissa on valtava, sillä yksin pitkiä matkoja aavikolla vaeltavat beduiinit taltioivat kuulemansa uutiset ja kokemansa tapahtumat runomuotoon, jotta ne olisi helpompi muistaa. Kun aavikolla kohdattiin toisia beduiineja, runoja lausumalla välitettiin kuulumisia. Urbanisoituminen on myös luonut tilanteen, jossa aiemmin vapaasti karjan kanssa vaeltaneet naiset ovat päätyneet beduiiniasumusten keskellä neljän seinän sisälle “suojaan”, jotta ulkopuoliset eivät pääsisi kurkistamaan beduiinien suljettujen yhteiskuntien saloihin. Elämänmuutos koetaan rajoittavana ja iäkkäät naiset ilmaisevatkin mielipiteensä asumuksista myös nuoremmille sukupolville. Heidän voi kuulla äänekkäästi haikailevan aikoja, jolloin aavikolla eläessä vain taivas oli rajana.

Urbaaneihin kyläkeskuksiin syntyneet beduiininaiset ovat sen sijaan kasvaneet toiseen todellisuuteen. Heidän elämänkaarensa on vahvasti ennaltamääritelty, mutta poikkeaa huomattavasti äitiensä nuoruudesta. Jo nuoresta iästä lähtien pienet tytöt kulkevat äitiensä apuna kylien kaduilla myymässä käsintehtyjä koruja ja pienesineitä turisteille. Työskennellessään tytöt oppivat uusia kieliä, yleisimmin englantia, mutta myös italiaa, venäjää, hepreaa sekä espanjaa, voidakseen kommunikoida turistien kanssa mahdollisimman hyvin. Työssään he kohtaavat myös paljon muuta uutta. Kotona naiset ja miehet istuvat erikseen ja tytöt kasvavat ympäristössä, jossa äidit peittävät kasvonsa esimerkiksi vävypoikien edessä. Kaduilla he sen sijaan näkevät naisia bikineissä, naimattomia pariskuntia kävelemässä käsi kädessä ja turisteja juomassa alkoholia. Kaikki tämä herättää heidän uteliaisuutensa. Kanssakäyminen turistien kanssa johtaa ymmärryksen laajenemiseen.

Suurin osa tytöistä käy peruskoulun, jossa he oppivat lukemaan ja kirjoittamaan. Näitä taitoja monien vanhemmat eivät ole oppineet, sillä koulut ja muu sivistysinfrastruktuuri saapuivat Siinaille vasta 1980-luvulla. Teini-iän saavutettuaan nuorten naisten on tarkoitus jäädä hoitamaan kotia, jolloin myös liikkumiseen asetetaan rajoitteita ja pukeutumiskoodi tiukentuu. Jotkut nuoret eivät saa poistua kotoaan lähes lainkaan. Myös älypuhelimien käyttöä halveksitaan monissa perheissä niiden  levittämien “pahojen ajatusten” takia. Moni nuori päätyy hankkimaan älypuhelimen salassa perheeltään, ja luo yhteyksiä ulkomaailmaan sekä seuraa viimeisimpiä sosiaalisen medianvaikuttajia tekaistujen nimimerkkien takaa. Kiinni jäädessä seuraukset saattavat olla vakavat, mutta uteliaisuus vie usein voiton.

Beduiininaiset ovat kasvaneet patriarkaalisessa, erittäin kulttuurispesifissä ympäristössä, jota ovat vuosisatojen ajan määrittäneet tietyt kulttuuriarvot ja toimintamallit. He ovat kasvaneet arvostamaan perhettään, sen hierarkiaa ja  omaa rooliaan kyseisessä järjestelmässä. Modernisaation ja erityisesti turismin sekä sosiaalisen median myötä he ovat saaneet nähdä ja kokea niitä eri arvoja, joita ulkomaalaiset turistit ja sosiaalisen median vaikuttajat  edustavat. On selvää, että kyseiset ristiriidat ovat saaneet naiset uudelleen arvioimaan omaa naiseuttaan ja rooleja yhteiskunnassa. Omaan, yksilölliseen prosessiin ja arvoihin nojaten he ovat alkaneet alkaneet poimia ja yhdistellä eri naiseuden arvoja sekä ideaaleja, jotka he kokevat itselleen sopiviksi molemmista maailmoista.

Beduiininaiset yhdistävät palasia molemmista maailmoista omaan identiteettinsä. Klikkaa twiitataksesi!

Naiseus on yksilön itsensä määriteltävissä. Mutta usein eri yhteiskunnissa naiseudelle on omat kulttuurin veistämät raamit, niin kutsutut odotukset, jotka painostavat naisia käyttäytymään tietyllä tapaa. Viime vuosina moni nuori nainen on alkanut haastaa näitä raameja Jotkut ovat perustaneet omia yrityksiä, joista tienatun rahan he käyttävät haluamallaan tavalla,esimerkiksi perheen hyväksi, terveydenhuoltoon tai vaatteisiin. Jotkut puolestaan ovat alkaneet matkustaa yksin Kairoon, ja toiset ovat vakuuttaneet perheensä maksamaan opintoja joko Siinain Tabassa tai pohjoisen Al-Arishin yliopistossa. Yhä useampi tilaa ystäviltään muotivaatteita ja meikkejä Kairosta, joita he pitävät salaa perinteisen mustan beduiinikaavun galabeyyan alla. Meikkikokeiluja tehdään niinä päivinä, kun he saavat mahdollisuuden lähteä viettämään vapaa-aikaa yhdessä aavikolle vain naisten kesken. Näistä on muistoina useita selfieitä, joita ei tosin laiteta sosiaaliseen mediaan, sillä nuoret ovat yksimielisiä sen riskeistä Lisäksi he vaalivat näin naisten yksityisyyttä, joka on beduiiniyhteiskunnissa keskeinen arvo.

Edellä kuvatut esimerkit sopivat niihin nuoriin beduiininaisiin, jotka ovat päättäneet adoptoida uusia, globaaleja ideaaleja naiseudesta. Emme voi kuitenkaan olettaa, että kaikki nuoret beduiininaiset uteliaisuudestaan huolimatta haluavat omaksua näitä arvoja ja ideaaleja. Monet Lähi-idän naisista ovat myös aktiivisesti päättäneet pitäytyä perinteisissä arvoissa ja ympäröivissä kulttuurinormeissa. Tämäkin on aktiivista naisten toimijuutta, ja tietoinen päätös siitä, että naiseuden arvoja ovat myös ne, jotka mahdollisesti rajoittavat heidän elämäänsä. Juuri siksi naiseuden ilmiöitä tulisi tarkastella yksilöllisesti, naisten omaa kulttuuritaustaa vasten sen sijaan, että olettaisimme tiettyjen naiseuden arvojen olevan samat meille kaikille. Beduiininaisille valinnanvapaus tarkoittaa mahdollisuutta valita omat perinteiset arvonsa ja  yksinkertaisen, vaatimattoman beduiinielämän, mikäli he kokevat sen itselleen tärkeäksi – tai luoda omanlaisensa yhdistelmän perinteisestä ja modernista. Näistä tuhansia vuosia vanhoista perinteistä naiset saavat myös valtavasti voimaa.

Beduiininaisille vapaus valita ei tarkoita aina, että he haluavat valita uudet arvot perinteisten sijasta. Klikkaa twiitataksesi!

Onko naiseudelle ja vapaudelle universaalia merkitystä?

Akateemisen keskustelun edistysaskeleista huolimatta länsimainen media kuvaa toistuvasti musliminaisia patriarkaalisten ja uskonnollisten rakenteiden alistamina uhreina ja passiivisina yksilöinä. Kuvaus romuttaa täysin naisten poliittisen ja moraalisen itsemääräämisoikeuden (toimijuuden) ja vaikuttaa siihen, kuinka heihin suhtaudutaan. Liberaalin ajatusmaailman käsitteet, kuten yksilön vapaus ja autonomia ja näiden tavoittelu mielletään yleisesti universaaleiksi normeiksi – eli kaikkien maailman naisten ideaaleiksi. Tämä oletus herättää haasteellisen kysymyksen: voimmeko olettaa, että vapaus on sosiaalinen ideaali, vaikka monet poliittiset ja yhteiskunnalliset järjestelmät eivät ole pohjimmiltaan liberaaleja? Onko vapaus normatiivinen käsite feminismille samoin, kuin se on liberalismille?

Kulttuuriantropologi Saba Mahmood haastaa liberaalit länsimaiset käsitteet korostamalla sitä, kuinka ne ovat muokanneet naistutkimuksen tieteenhaaraa, naiseuden käsitettä ja naisten roolia yhteiskunnallisissa muutoksissa Lähi-idässä. Mahmood perustelee tutkimuksessaan sitä, kuinka naiset seuraavat ja muovaavat uskontoon ja kulttuuriin liittyviä perinteitäyhteensopivimmiksi heidän omien etujensa  ja tavoitteidensa kanssa. Tämä aktiivinen perinteiden muokkaamisen prosessi luo pohjan naisen omalle toimijuudelle (eng. agency), eli yksilön kyvylle – ja vapaudelle – toimia haluamallaan tavalla ympäristöstään riippumatta.

Mahmood muistuttaa, kuinka vapaudella me tarkoitamme kykyä autonomisesti ​valita mitä me haluamme, riippumatta siitä, kuinka ei-liberaaleja kyseiset tavoitteet saattavat olla. Tässä valossa muslimi- ja arabinaisten liberaalista näkökulmasta näyttäytyvä passiivisuus voikin todellisuudessa olla aktiivinen valinta ja naisen toimijuuden muoto. Voimme ymmärtää sitä vain vasten tiettyjä kulttuuriraameja ja sosiopoliittista rakennetta, joissa kyseiset naiset elävät ja joista heidän elämänkatsomuksensa on läpi heidän elämänsä juontanut. Naisten toimijuus ei siis ole pelkästään normien vastustamista, vaan myös vapautta päättää kyseisten normien omaksumisesta, olivat ne sitten liberaaleja tai patriarkaalisia, moderneja tai perinteisiä, globaaleja tai lokaaleja.

Tällä naiseuden prosessilla on huomattavasti vähemmän tekemistä maskuliinisuuden tai patriarkaalisten rakenteiden kanssa kuin sen, kuinka nämä naiset tulkitsevat ja sisäistävät naiseuden ideaaleja, arvoja ja dynamiikkoja osallistuessaan yhteiskunnan arkeen. Kun nuoret beduiininaiset muodostavat tätä ymmärrystä, he omaksuvat ja sekoittavat vastavuoroisesti näkökulmia sekä ympäröivistä muutoksista että vuosisatoja harjoitetuista perinteistä ja käytännöistä. Tämän jatkuvan globaalin ja lokaalin vuorovaikutuksen keskellä muotoutuu se käsitys naiseudesta, jonka nuoret beduiininaiset kokevat itselleen sopivimmaksi. Kulttuurin jäykkyyden takia naiset ottavat tietoisen riskin, vaikka tiedostavat heitä vanhemman sukupolven – sekä myös nuorten miesten – tuomitsevan heidän käytöksensä, minkä  takia kokeiluja tehdään pääosin salassa. Mutta kulttuuria ei usein koeta rajoittavana, vaan kauniina asiana, joka myös voimaannuttaa heitä, sekä turvapaikkana, jonne voi aina palata.

Kun beduiinitytöt kasvaessaan viettävät aikaa turistien kanssa ja rakentavat ystävyyksiä, heille alkaa valjeta, että on jotain, jota kutsutaan parisuhteeksi, ja että on ihmisiä, jotka ovat yhdessä, vaikka eivät olekaan naimisissa. He näkevät naisia matkustamassa yksin, pukeutuvan haluamallaan tavalla ja juomassa alkoholia. Tästä huolimatta he eivät palaa kotiinsa ja kyseenalaista vanhempiensa oppeja ja näkemyksiä, tai vaadi voivansa tehdä samoin. He ovat onnellisia, jopa ylpeitä, voidessaan valita elää elämäänsä tavalla, kuten heidän kulttuurissaan on vuosisatojen ajan tehty – ja piristää sitä ripauksella muotia, teknologiaa ja koulutusta siten, kuin se itselleen sopivalta tuntuu.