Jaa

Lukuaika: 7 minuuttia

Nainen siivilöimässä hirsiviljaa Telin kylässä, Malin keskiosassa. Kuva: YK, Flickr.

Sahelin alue on saanut viime vuosina paljon huomiota EU-maissa, erityisesti alueelta ja sen kautta Eurooppaan suuntautuvan muuttoliikkeen vuoksi. Monen Afrikan maan alueelle ulottuvalla alueella valtioiden rajat ovat huokoisia, ja niinpä aluetta määrittää niin tavaroiden, ideoiden kuin ihmistenkin vapaa liikkuminen. Kolmiosaisessa sarjassa tarkastellaan Sahelin aluetta sen muuttoliikkeiden, talouden ja turvallisuuden näkökulmista. Sarjan toinen osa käsittelee Sahelin taloutta. Jutun painopisteinä ovat maatalous, ilmastonmuutos, luonnonvarat ja huumekauppa – sekä näihin liittyvät poliittiset valtasuhteet.

Maatalous on Sahelin alueen merkittävin elinkeino. YK:n ympäristöohjelma arvioi vuonna 2012, että peräti 90 prosenttia alueen väestöstä työskentelee maataloudessa. Käsitystä tuki myös Britannian kehitysyhteistyöjärjestön vuonna 2018 julkaisema raportti, jonka mukaan 86 prosenttia Nigerin työikäisistä työskentelee maatalouden parissa. Vastaava osuus Tšadin väestöstä on 76 prosenttia ja Mauritaniassa 53 prosenttia. Siksi onkin hälyttävää, että ilmastonmuutos rankkasateiden, kuivuusaaltojen, aavikoitumisen ja tulvien muodossa koettelee juuri maanviljelyä niin ankarasti.  

Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta ja rakenteellisista haasteista huolimatta Sahelissa on paljon taloudellista potentiaalia.

Maatalouden kasvavien haasteiden lisäksi Sahelin talous on jo lähtökohtaisesti hyvin hauras. Esimerkiksi viime vuonna tehtyjen arvioiden mukaan peräti 15 prosenttia aikuisista ja lapsista kärsii ruuan puutteesta. Lisäksi Sahelin maita koettelee moni muu yhteiskunnallinen muutos kuten kaupungistuminen, väestönkasvu sekä aseelliset konfliktit, joita käsitellään juttusarjan ensimmäisessä ja kolmannessa osassa. Selityksiä Sahelin talouden haasteisiin voi hakea siirtomaa-ajan historiasta ja siihen aikaan juurensa juontavista valta-asetelmista ja taloudellisista intresseistä, jotka leimaavat Sahelin poliittista taloutta nykyäänkin. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta ja rakenteellisista haasteista huolimatta Sahelissa on paljon taloudellista potentiaalia.

Ilmastonmuutos koettelee jo valmiiksi haurasta aluetta

Äärimmäiset sääilmiöt eivät sinänsä ole uusi ilmiö Sahelin aavikkoisella alueella. Kuivuuskaudet ovat koetelleet alueen maanviljelijöitä ja karjapaimenia jo vuosisatojen ajan. Tosin ilmastonmuutoksen vuoksi sään ääri-ilmiöistä on tullut entistä haastavampia ja vaikeammin ennustettavia. Esimerkiksi elintärkeän kirjodurran ja vehnän tuotanto on vaikeutunut lämpötilojen nousun ja muuttuvien sadesyklien takia. Sateiden vähenemisellä on siten suora vaikutus maatalouden tuottavuuteen ja sitä kautta alueen ruokaturvallisuuteen. Kun sateet vähenivät vuonna 2011 Nigerissä viidesosan, viljantuotanto supistui miltei kolmanneksen ja karjantuotanto kahdeksan prosenttia.

Osa Sahelin alueen konflikteista on kytköksissä ilmastonmuutoksen seurauksiin, ja etenkin vesivarojen supistuminen on lisännyt alueen konfliktialttiutta. Esimerkiksi Uppsalan yliopiston arvioiden mukaan paimentolaisten ja nomadiryhmien yhteenotot liittyvät useimmiten vedensaantiin. Muita syitä ovat aluekiistat ja muut paikalliset tai kansalliset poliittiset kysymykset sekä karjavarkaudet. Ilmastonmuutokseen sopeutumista vaikeuttaa myös alueen nopea väestönkasvu.

Sahelin alue. Kuva: Janne Soisalon-Soininen.

Kuten juttusarjan ensimmäisessä osassa painotetaan, Sahel ei ole, vastoin julkisessa keskustelussa vallinnutta myyttiä, mikään hallinnoimaton alue. Tosin moni Sahelin karjaa paimentava nomadinen väestöryhmä on poliittisesti ja sosiaalisesti syrjäytynyt, eikä siksi pääse vaikuttamaan keskushallinnon politiikkaan. Heikon asemansa takia moni syrjäseutujen yhteisö on päätynyt selvittämään välejään väkivalloin.

Valitettavasti nämä keskushallinnon sivuttamat ryhmät kuuluvat myös niihin, jotka kärsivät eniten nälänhädästä ja äärimmäisistä sääoloista. Tosin maanviljelijät ja karjapaimenet ovat myös ottaneet pieniä erävoittoja. Esimerkiksi Nigerissä paikallisyhteisö on elävöittänyt vuodesta 1985 lähtien peräti viisi miljoonaa hehtaaria aavikoitunutta maata maanviljelijöiden käyttöön.

Sahelille kulta ja uraani ovat pikemminkin uhka kuin mahdollisuus  

Maatalouden lisäksi alueen talous perustuu luonnonvarojen hyödyntämiseen. Sahelin alueella on muun muassa öljyä ja uraania sekä kultaa ja muita mineraaleja. Ala on kasvussa ja uusia kaivoksia avataan tasaiseen tahtiin. Esimerkiksi Burkina Fason kullantuotanto nousi vuosina 2009-2011 peräti 83 prosenttia ja samalla kullasta tuli maan merkittävin vientituote. Toisin kuin maatalous, kaivosala työllistää vain pienen määrän ihmisiä, ja valtaosa louhituista luonnonvaroista myydään ulkomaille. Lisäksi vain murto-osasta kaivostoiminnan tuotoista maksetaan veroa, mikä vähentää talouden valumaefektiä.

Kaivosteollisuuden edistämä vienti voisi hyvin kasvattaa bruttokansantuotetta ja ostovoimaa, mutta esimerkiksi Burkina Fasossa ja Senegalissa kullan louhinnan on arvioitu hyödyttävän vain pientä ja valikoitua kansanosaa. Sama trendi toistuu Nigerissä, joka on yksi maailman suurimpia uraanin tuottajia. Uraani muodostaa 70 prosenttia maan viennistä, mutta vain viisi prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä vinouman taustalla ovat epäsuotuisat sopimukset Ranskan valtion omistaman kaivosyhtiö Arevan kanssa. Näihin sisältyy muun muassa verohelpotuksia, joihin Niger joutui suostumaan poliittisen paineen takia.

Kolmasosa ranskalaisista kotitalouksista valaistaan nigeriläisellä uraanilla.

Vuonna 2014 Niger neuvotteli sopimuksen uudelleen, mutta epätasapainoiset voimasuhteet kehitysyhteistyöstä riippuvaisen valtion ja entisen siirtomaavallan valtionyhtiön välillä tekivät reilun sopimuksen saavuttamisesta mahdotonta. Ranskalla on Nigerin uraaniesiintymiin suuret strategiset intressit, sillä kolmasosa ranskalaisista kotitalouksista valaistaan nigeriläisellä uraanilla.

Nigeriläiset eivät itse hyödy maansa uraaniesiintymistä. Heikon verokertymän ja huonojen sopimusehtojen lisäksi Areva on tuonut mukanaan vinon pinon ongelmia. Uraanikaivosten yhteydessä sijaitseva Arlitin kaupunki kärsii paitsi köyhyydestä, myös radioaktiivisesta säteilystä ja kaivosten aiheuttamasta ympäristötuhosta. Yhtiötä on arvosteltu myös siitä, että sen kaivokset tyhjentävät paikallisia pohjavesiä samalla kun suurin osa nigeriläisistä kärsii veden puutteesta.

Kauppareitti Eurooppaan ja Lähi-itään

Sahel on ikiaikaisten kauppareittien halkomaa aluetta, jolla kulkee sekä ihmisiä että kaikenlaista kauppatavaraa. Nämä Saharan läpi kulkevat kauppareitit ovat vuosien saatossa yhdistäneet Afrikan eri osia Lähi-itään ja edistäneet esimerkiksi islamilaisen kulttuurin ja arabian kielen leviämistä. Sahelin keskeinen sijainti Eurooppaan, Länsi-Afrikan rannikkoon ja Lähi-itään nähden tekee siitä otollisen läpikulkureitin.

Muun kauppatavaran ohessa reittejä käytetään myös laittomien tuotteiden kuten huumeiden kuljettamiseen. Vuonna 2011 YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaava toimisto arvioi, että 30 000 kiloa kokaiinia ja 400 kiloa heroiinia matkasi alueen läpi. Kolmisen vuotta myöhemmin YK:n turvallisuusneuvosto totesi Länsi-Afrikan ja Sahelin alueen läpi kuljetettavan kokaiinin arvoksi noin 1,25 miljardia dollaria. Pikkusummista ei siis ole kyse.

Huumekaupan vanavedessä Länsi-Afrikassa on myös perinteistä poiketen alettu valmistaa metamfetamiinia. Kannabiksen kasvatuksella taas on pidemmät perinteet alueella, ja esimerkiksi marokkolaista kannabista kuljetetaan Sahelin kautta sekä Eurooppaan että Arabian niemimaalle. Marokkolaisen kannabiksen tavanomainen matka Eurooppaan kulkee ensin Marokon, Länsi-Saharan ja Mauritanian läpi Maliin, minkä jälkeen huume kuljetetaan Nigerin kautta joko Libyaan tai Egyptin kautta Israeliin ja sieltä eteenpäin Balkanille. Arabian niemimaalle taas reitti kulkee Tšadin ja Sudanin kautta.

Sahel on ikiaikaisten kauppareittien halkomaa aluetta, jolla kulkee sekä ihmisiä että kaikenlaista kauppatavaraa.

Huumekauppaan kytkeytyy usein muutakin rikollisuutta, niin Sahelin alueella kuin muuallakin. Tosin huumekaupan ja terroristijärjestöjen kytköksiä on vaikeampi todentaa. Esimerkiksi vielä muutama vuosi sitten ei ollut näyttöä siitä, että Islamilaisen Maghrebin Al-Qaida (AQIM) olisi sekaantunut huumekauppaan, vaikka järjestö tienasikin vuosina 2008-2012 noin 40-65 miljoonaa dollaria kaappauksilla ja salakuljetuksella. Tuoreimman YK-raportin mukaan vaikuttaa kuitenkin siltä, että AQIM olisi sekaantunut kannabiksen ja kokaiinin kauppaan tai ainakin huumekauppiaiden suojelemiseen.

Sahelin alue on siis luonnonvaroistaan huolimatta hauras – sekä taloudellisesti että poliittisesti. Ilmastonmuutoksen lisäksi Sahelia ovat 2010-luvulla koetelleet etenkin väkivaltaiset ääriliikkeet. Siksi juttusarjan seuraavassa ja viimeisessä osassa keskitytään turvallisuuteen, väkivaltaiseen ekstremismiin ja kansainvälisiin sotilasoperaatioihin. 

Hae
Generic filters
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt

Jaa