EU-komissio on EU:n toimeenpanoelin, jossa vahvat komissaarit ja puheenjohtaja voivat tehdä mieleenpainuvia avauksia. Pian kautensa päättävä Junckerin komissio tullaan muistamaan Britannian EU-erosta eli Brexitistä käydyistä neuvotteluista ja toisaalta myös Yhdysvaltojen tullimaksujen välttämisestä. Samalla EU epäonnistui pahasti yhtenäisen äänen löytämisessä maahanmuuttopolitiikassa.

Viime EU-vaalien aikaan vuonna 2014 Euroopan unioni oli aivan eri tilanteessa kuin keväällä 2019. Tuolloin unionissa puhuttivat Krimin niemimaan valtaus ja pankkien pelastuspaketit tulevien finanssikriisien varalle. Junckerin komissio aloitti aikana, jolloin Brexit-äänestys oli vasta tuloillaan, populistipuolueet nousivat valtaan EU-maassa toisensa perään ja eurokriisin jälkihoito oli edelleen asialistalla.

Euroopan unionin viimeiseen viiteen vuoteen on mahtunut paljon mullistavia tapahtumia. Vuosien 2015–2016 siirtolaiskriisi, Britannian kansanäänestys EU-eron puolesta sekä transatlanttisten suhteiden viileneminen Donald Trumpin noustua Yhdysvaltain presidentiksi tammikuussa 2017 ovat määrittäneet myös unionin sisäistä politiikkaa.

Mitä Junckerin “poliittinen komissio” tarkoittaa?

Komission puheenjohtajana tämän kauden toiminut luxemburgilainen Jean-Claude Juncker edustaa EU:ssa Euroopan kansanpuoluetta eli EPP:tä. Hän oli puolueen kärkiehdokas eurovaaleissa 2014. Vuonna 1954 syntynyt Juncker on yksi maailman pisimpään vallassa olleista demokraattisesti valituista johtajista. Ennen EU-komission puheenjohtajuutta hän toimi Luxemburgin pääministerinä vuosina 1995–2013 ja osittain samanaikaisesti valtiovarainministerinä vuosina 1989–2009.

Ennakko-odotukset Junckerin komissiota kohtaan olivat varsin negatiiviset. Juncker itse korosti komission olevan “poliittinen”: hän halusi muuttaa komission roolin pelkästä virkakoneistosta jäsenmaiden välisiä konflikteja ratkovaksi instituutioksi, joka alistaa itsensä kansan arvioitavaksi demokratiassa. Junckerin komissaareista kahdeksan on maidensa entisiä pääministereitä tai varapääministereitä, heidän joukossaan myös Suomen entinen pääministeri Jyrki Katainen. Komission avoin poliittisuus on kuitenkin merkinnyt myös uusia haavoittuvuuksia. Esimerkiksi kun komissio kritisoi Puolan oikeuslaitokseensa tekemiä muutoksia, leimattiin kritiikki saman tien poliittisesti motivoituneeksi. Asiaa ei ole helpottanut se, että Juncker on tuskin vieraillut Itä-Euroopassa puheenjohtajakautensa aikana.

Juncker halusi muuttaa komission roolin pelkästä virkakoneistosta jäsenmaiden välisiä konflikteja ratkovaksi instituutioksi. Klikkaa twiitataksesi!

EU-politiikka on edelleen hyvin jäsenvaltiovetoista, ja komission kaltaiset toimijat ovat toissijaisia jäsenmaablokkien intressien rinnalla. Niin eurokriisin aikaan kuin vuodesta 2015 alkaneen niin kutsutun siirtolaiskriisin vuosina jäsenmaat ovat olleet keskeisessä roolissa päättämässä, miten EU:n politiikkaa muutetaan. Komission mahdollisuuksia reagoida poliittisiin haasteisiin rajoittaa jo sen koneiston massiivisuus: komission palkkalistoilla on arviolta 32 000 henkilöä, ja sen toimivaltuudet ulottuvat markkina- ja talousasioista aina ruokaturvallisuuteen, ilmastoasioihin ja tietoturvaan.

Junckerin komissio yritti ja osittain onnistui poliittisen komission vaatimassa spagaatissa. Komissio onnistui neuvottelemaan suurista, koko EU:ta koskettavista asioista kiirehtimättä niissä liikaa jäsenvaltioiden edelle. EU-komissio voi parhaimmillaan toimia jäsenvaltioiden toiveiden toteuttajana, mutta ei ole tulevaisuudessakaan uusien avausten tekijä – tämä rooli on jatkossakin varattu Euroopan parlamentille, Euroopan unionin neuvostolle ja EU-maiden johtajille.

Kreikan EU-erolta vältyttiin

Junckerin komission vuonna 2015 aloittama rahapoliittinen elvytys vauhditti euroalueen talouskasvua. Euroopan keskuspankki arvioi joulukuun 2018 talousennusteessaan, että talous kasvaisi euroalueella vuoden loppuun mennessä 1,9 prosenttia. Tänä vuonna kasvu tosin hidastuu yhdessä maailmantalouden kanssa. Talousennustetta paransi ensinnäkin työttömyyden väheneminen EU:ssa. Elokuussa 2018 alueen työttömyys oli 8,1 prosentissa alhaisimmillaan sitten finanssikriisin puhkeamisen kymmenen vuotta aikaisemmin.

Toiseksi Kreikan talouden elpyminen on parantanut EU-alueen talousäkymiä. Neljä vuotta sitten Kreikka oli Grexitin eli oman EU-eronsa partaalla. EU:n, Euroopan keskuspankin ja Maailmanpankin sille määräämät tiukat taloustoimet olivat nostaneet Kreikassa valtaan Alexis Tsiprasin johtaman äärivasemmistolaisen Syrizan. Jean-Claude Juncker onnistui rakentamaan henkilökohtaisen yhteyden Tsiprasiin ja käyttämään poliittista vaikutusvaltaansa Kreikan auttamisessa.

Vaikka Kreikan talous on kääntynyt kasvuun, asuu arviolta puoli miljoonaa kreikkalaista ulkomailla, jonne he suuntasivat parempien työmahdollisuuksien perässä. Klikkaa twiitataksesi!

Useita kokouksia ja miljardiluokkien pelastuspaketteja myöhemmin Kreikan talouden on ennustettu kasvavan kuluvana vuonna kaksi prosenttia ennen kaikkea vilkastuneen viennin takia. Maan talouden pelastus on tullut kuitenkin kovalla hinnalla: julkiselta sektorilta on hävinnyt kolmasosa työpaikoista, ja moni nuori kreikkalainen on suunnannut ulkomaille parempien työmahdollisuuksien perässä. Arviolta puoli miljoonaa kreikkalaista lähti finanssikriisin seurauksena Kreikasta ulkomaille töihin.

EU osallistuu Brexit-neuvotteluihin yhtenä rintamana

EU:n puolesta neuvotteluita Britannian EU-eron ehdoista käyvät Euroopan komissio ja Euroopan neuvosto. Vain muutamaa viikkoa ennen Britannian maaliskuun lopun EU-eroa eli Brexitiä Euroopan unionin voi sanoa onnistuneen eroneuvotteluissa ainakin yhdessä asiassa, nimittäin yhtenäisen linjan säilyttämisessä. Vielä pari vuotta sitten kriitikot epäilivät, että pääneuvottelija Michel Barnier tuskin selviäisi työstä ilman kapinointia EU:hun jäävien 27 maan riveissä. Toisin kävi.

Barnier on onnistunut kautta neuvotteluiden korostamaan EU:n minimivaatimuksia ja pitämään kiinni niin kutsutusta backstopista eli Irlannin rajattomuuden takuusta. EU haluaa kirjata erosopimukseen kohdan, jonka mukaan Britannia ja Pohjois-Irlanti säilyvät tulliunionissa, kunnes EU ja Britannia neuvottelevat uuden kauppasopimuksen – kesti siinä kuinka kauan tahansa. Jatkuvasti venyneet neuvottelut, erosopimuksen puute ja EU:n järkkymätön neuvottelulinja ovat vaientaneet äänet niissä jäsenmaissa, jotka vielä ennen Britannian kansanäänestystä vaativat oman maansa EU-eroa.

Brexit-neuvotteluiden pitkittyminen on vaientanut ne äänet muissa jäsenmaissa, jotka vielä ennen Britannian kansanäänestystä vaativat oman maansa EU-eroa. Klikkaa twiitataksesi!

Barnierin rauhallinen esiintyminen ja aktiivinen osallistuminen keskusteluun muistakin EU-asioista kuin Brexitistä sai Brysselissä ilmestyvän Politico-lehden pohtimaan vuosi sitten, olisiko hänestä Manuel Weberin haastajaksi eräänlaisena uuden EU-komission varjo-puheenjohtajaehdokkaana. Nämä puheet ovat kuitenkin hiipuneet viime kuukausina, kun Barnierin edelle puheenjohtajaehdokastilastoissa on kirinyt komission tämänhetkinen varapuheenjohtaja Frans Timmermans.

Vaikka Barnier sai EU-mailta täyden tuen neuvottelemalleen ensimmäiselle sopimusluonnokselle, on vaikea arvioida, miten lopullisen erosopimuksen kanssa käy. Kun sopimus on syntynyt, jokainen EU-maa joutuu ratifioimaan sen Britannian kanssa oman maansa parlamentissa, jolloin EU:n yhtenäisyyttä neuvotteluissa koetellaan uudestaan.

Ensimmäiset tiukat reaktiot populistien politiikkaan

Niin äärivasemmistolaiset kuin äärioikeistolaisetkin populistipuolueet ovat nousseet 2010-luvulla valtaan eri EU-maissa. Eurokriisistä syntynyt Espanjan vasemmistopopulistinen Podemos, Kreikan Syriza ja Italian Viiden tähden liike ilmestyivät ensimmäisinä vuosikymmenen alussa jäsenmaiden politiikkaan. The Guardian -lehden mukaan vuonna 2018 jo joka neljäs eurooppalainen äänesti populistipuolueita.

EU-komissio on joutunut ajoittain reagoimaan sekä äärivasemmistolaisten että äärioikeistolaisten populistien politiikkaan. Joissain EU-maissa puolueet ovat muun muassa kynäilleet uusia lakeja, jotka uhkaavat EU:n mielestä maiden demokraattista perustaa. Euroopan unionin tuomioistuin on esimerkiksi huomauttanut Puolalle ja sitä hallitsevalle Laki ja oikeus -puolueelle muutoksista maan korkeimman oikeuden kokoonpanossa. Komissio puolestaan aloitti joukon toimenpiteitä Puolaa, Tšekin tasavaltaa ja Unkaria vastaan, koska ne kieltäytyivät ottamasta vastaan omiin kiintiöihinsä kuuluvia turvapaikanhakijoita.

Juncker on myös ottanut suoraan kantaa nationalististen ja äärioikeistolaisten populistien politiikkaan. Toukokuussa 2015 hän tervehti Victor Orbánia EU-huippukokouksessa sanoin: “Terve, diktaattori!” Lausahdus tulkittiin tuolloin EU:ssa yleisesti vallitsevaksi huoleksi Orbánin tekemistä perustuslaillisista muutoksista, jotka veivät Unkaria kohti autoritarismia.

Loppuvuotta 2018 sävytti puolestaan komission ja Italian hallituksen välinen kiista. Italian Viiden tähden liikkeestä ja Pohjoisen liitosta muodostuva koalitiohallitus oli saanut komissiolta pakit vuoden 2019 budjettiesitykselleen. Tapaus oli ensimmäinen laatuaan: aikaisemmin esimerkiksi Espanja ja Portugali olivat toki ottaneet yhteen EU-komission kanssa kansallisista alijäämistään, mutta koskaan budjettiesitystä ei ollut vielä hylätty kokonaan. Italia korjasi lopulta odotettua alijäämäänsä ja konfliktin eskaloitumiselta vältyttiin.

Vääntöä Trumpin ajan transatlanttisissa suhteissa

Donald Trumpin presidenttikausi on ollut haastava EU:lle, koska Trump on asettanut maanosien kumppanuuden kyseenalaiseksi useaan otteeseen. Trump pysäytti kokonaan Barack Obaman presidenttikaudella käydyt USA:n ja EU:n väliset neuvottelut transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP). Kriisin huippu saavutettiin kesällä 2018, kun Trump uhkasi EU:ta uusilla tullimaksuilla. Hän oli tulistunut etenkin Saksan autoteollisuuden nauttimista talouseduista.

Heinäkuun lopussa Juncker lensi Washingtoniin, jossa hänelle oli varattu tunti keskusteluaikaa Trumpin kanssa. Neuvotteluissa saavutettu aselepo laskettiin Junckerin voitoksi, vaikka uutta TTIP:n kaltaista sopimusluonnosta ei ole toistaiseksi kuulunut. Komission puheenjohtajan viimeaikaisissa puheissa on korostunut, että EU:n ja Euroopan on opeteltava elämään enemmän omillaan. Syyskuussa pitämässään Unionin tila -puheessa Juncker sanoi: “Eurooppa ei voi olla enää varma siitä, että eilen annetut lupaukset ovat tänään vielä voimassa.” Strateginen autonomia onkin löytänyt uudestaan tiensä eurooppalaispoliitikkojen puheisiin.

Junckerin viimeaikaisissa puheissa on korostunut, että EU:n ja Euroopan on opeteltava elämään enemmän omillaan ilman Yhdysvaltoja. Klikkaa twiitataksesi!

EU:n tasolla puolustusyhteistyön yhdentämistä on jatkettu viime vuoden aikana, etenkin kesän 2018 NATO-huippukokouksen jälkeen. Unionin kilpailukyky Kiinan ja Yhdysvaltain rinnalla, kuten EU:n sisäinen yhtenäisyyskin, ovat varmasti myös tulevan komission asialistalla toukokuun EU-vaalien jälkeisinä kuukausina.

Saavuttiko Junckerin komissio tavoitteensa?

Junckerin komissio asetti kautensa alussa itselleen kymmenen tavoitetta, joista suurin osa täyttyi nopealla aikataululla. Työpaikkoihin, digitaalisten sisämarkkinoiden luomiseen ja ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyvät tavoitteet voidaan laskea komission onnistumisiin.

Sen sijaan komissio ja EU epäonnistuivat paitsi transatlanttisen vapaakauppasopimuksen synnyttämisessä myös yhtenäisen maahanmuuttopolitiikan luomisessa unionin tasolla. Jäsenmaiden erimielisyydet ovat johtaneet esimerkiksi yhteisesti sovittujen turvapaikanhakijakiintiöiden puolivillaiseen toteuttamiseen unionin tasolla, kun jotkin jäsenmaat ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan yhtäkään pakolaista. Maahanmuutto on hallinnut EU-huippukokousten agendoja ilman, että EU-maat olisivat onnistuneet päättämään yhtenäisestä ja kestävästä maahanmuuttolinjasta.

Tulevakin komissio joutuu tarkkailemaan nationalististen poliittisten voimien vaikutusta EU-tason päätöksentekoon. Transatlanttisten suhteiden rinnalla myös suhteet Venäjään ja Kiinaan ovat kärjessä EU:n ulkopoliittisten huolenaiheiden listalla.