Jaa

Lukuaika: 7 minuuttia

Mielenosoitus Ammanissa kesäkuussa 2018. Kuva: Wikipedia / Ali Saadi.

Karl Sorri on Ammanissa asuva konfliktin, poliittisen riskin ja resilienssin asiantuntija. Sorri on  työskennellyt muun muassa Economist Intelligence Unitissa, European External Action Servicessä Brysselissä, sekä Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystössä. Hänellä on maisterintutkinto the London School of Economics and Political Science -yliopistosa.

Jordanian joukkomielenosoituksista  on kulunut kolme kuukautta, mutta onko mikään olennaisesti muuttunut? Uusi pääministeri ja kumppanimaiden  antama miljardituki toimivat pikemminkin laastareina kuin pitkäjänteisinä ratkaisuina kuningaskunnan rakenteellisiin ongelmiin. Kohta kansa voi olla taas kaduilla.

Noin kolme kuukautta sitten Jordanian hallituksen ajamat hinnankorotukset ja verouudistus saivat kansan ryhtymään ennennäkemättömän moniäänisiin, mutta rauhallisiin mielenosoituksiin. Taustalla vaikutti tyytymättömyys huonoihin julkisiin palveluihin, ja mielenosoittajat vaativat laajamittaisia taloudellisia ja poliittisia uudistuksia, jotka antaisivat paremman elämän tavallisille ihmisille eivätkä vain korruptoituneelle eliitille.

Kuten arabikevään aikana, kuningas ryhtyi nopeisiin vastatoimenpiteisiin esimerkiksi vaihtamalla pääministeriä, mutta protestit sen kuin jatkuivat. 

Samalla Jordaniaan alueen ainoana vakaana maana luottaneet naapurimaat ja länsimaiset liittolaiset huolestuivat näkyvästi. Lopulta uusi pääministeri Omar Razzaz hylkäsi kiistellyn verouudistuksen, ja ulkomailtakin saatiin nopeasti miljardikaupalla hätärahoitusta. Kesäkuun 7. päivänä kansa tyyntyi ja kesä jatkui levollisena.

Uudet kasvot, uusi järjestelmä?

Uusi pääministeri, Harvardin yliopistossa ja MIT:ssa opiskellut Omar Razzaz oli suosittu jo ennen kun hän tuli valituksi pääministeriksi ja jo ennen kuin hän ehti hylätä verouudistuksen.

Razzaz laittoi opetusministerinä toimeen kansan arvostamia uudistuksia, ja on aikaisemmin kirjoittanut aktiivisesti valtion ja kansalaisten välisestä yhteiskuntasopimuksesta, jonka tavoite on keskittyä edistämään poliittista avoimuutta sekä kotimaisen talouden tuottavuutta. Hän on myös ehdottanut dialogikomiteoiden perustamista sekä luvannut leikata valtion menoja esimerkiksi rajoittamalla kansanedustajien ja diplomaattien kuluja. Tämän lisäksi Razzaz on edeltäjistään poiketen vieraillut henkilökohtaisesti muun muassa sairaaloissa ja linja-autoasemilla. Razzaz on siten aktiivisesti rakentanut siltaa poliittisen johdon ja kansan välille.

Mutta uusi pääministerikään ei ole täydellinen. Razzazin tausta Maailmanpankin virkamiehenä on herättänyt epäilyksiä hänen aikeista neuvotella Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kanssa kunnolla. Monet Jordanialaiset myös pettyivät pahasti Razzazin kokoamaan hallitukseen, jossa on peräti 15 entisestä hallituksesta tuttua ministeriä. Kaiken lisäksi kansalaisaktivistien suosima 7iber-lehti on julkaissut tietoa siitä, miten Razzaz on aikoinaan ylistänyt valtion hämäriä yksityistämisprojekteja ja vähätellyt niihin liittyvää korruptiota. Kuten haastateltava, kansalaisaktivistina toimiva Mahmoud asian kiteyttää: ”Tämä ei muuta mitään. Hän vain antaa vanhalle eliitille uudet kasvot, eivätkä ongelmat katoa minnekään. Hänen pitää tehdä jotain hyvin hämmästyttävää, jos hän haluaa kansan tuen.”

'Tämä ei muuta mitään. Hän vain antaa vanhalle eliitille uudet kasvot.'

Yllä olevaan kritiikkiin linkittyy myös yksinkertaisempi tosiseikka, nimittäin se, ettei pääministerillä ole Jordanian perustuslaillisessa monarkiassa paljoakaan valtaa. Ennen uuden hallituksen muodostamista entinen varapääministeri Mahmoud Abbadi sanoi paikallisessa TV-lähetyksessä, että Razzaz on onnekas, jos hän saa vapaasti valita edes 35 prosenttia ministereistä. Vaikka Razzaz on kansanläheinen, aktiivinen ja uudistusmielinen, hänkin joutuu kuuntelemaan tarkasti kuninkaallisen perheen toiveita, sillä kuninkaalla on yksinomainen oikeus nimetä ja erottaa pääministeri. Kuningas on jo moneen kertaan vaihtanut pääministeriä kovan paikan tullen – peräti viidesti seitsemän viime vuoden aikana. Moni epäilee, että Razzaz valittiinkin pääministeriksi ennen kaikkea imagosyistä.

Siksi on vaikea kuvitella, miten paljon Razzaz voi saada aikaiseksi, varsinkin kun kuningas on jo tehnyt hyvin selväksi, että Jordanian pitää jatkaa verouudistuksia sekä harjoittaa muuta säästöpolitiikkaa. Samoilla linjoilla vaikuttaa olevan myös varapääministeri Rajai Muasher, joka on vihjaillut uusista hinnankorotuksista, sillä ne ovat tuottaneet hyvää tulosta. Jordanian budjettivaje pyörii yhä 700 miljoonan dollarin tuntumassa ja valtionvelka on paisunut 95 prosenttiin BKT:sta, joten ratkaisuja on löydettävä. Samalla kuninkaan, armeijan ja vaikutusvaltaisten heimojen välinen valtataistelu on jättänyt Razzazin ilman varteenotettavia, tavallisille kansalaisille suotuisampia vaihtoehtoja.

Deus ex machina?

Jordania on vuosikymmeniä ollut riippuvainen ulkopuolisesta rahoituksesta ja käyttänyt sitä tekosyynä olla tiukentamatta omaa fiskaalista vyötään. Jordanian hallitus on usein syyttänyt Palestiinan, Irakin ja Syyrian konflikteja maansa kurjasta taloustilanteesta ja anonut muilta lainoja sen selviämiseksi. Luoko tuore ulkopuolinen hätärahoitus sitten toivoa siitä, että Jordania voisi luopua ihmisiä raivostuttavasta säästöpolitiikasta tai ainakin vähentää sitä?

Valitettavasti karu totuus on, ettei ulkopuolinen tuki taida riittää. Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Kuwait, Qatar sekä Maailmanpankki lupasivat yhteensä 4,1 miljardia euroa Jordanialle velanmaksua ja uudistuksia varten, mutta tämä on vain murto-osa maan nykyisestä 40 miljardin euron velkataakasta. Tämän lisäksi Jordania joutuu maksamaan veloistaan yli miljardi euroa vuotuisia korkoja.

Hätärahoitus kuitenkin kertoo Jordanian erityislaatuisesta asemasta alueella ja on hyvinkin mahdollista, että arabimaat tarjoavat myöhemmin enemmän rahaa, kuten arabikevään jälkeisenä aikana. Toisena valopilkkuna voi pitää Yhdysvaltojen keväällä tarjoamaa 6,375 miljardin dollarin monivuotista rahapakettia, joka vastaa 27 prosentin korotusta edelliseen pakettiin. Nämä rahat menevät kuitenkin enimmäkseen turvallisuuspoliittisiin käyttöihin, ja muden kumppaneiden, kuten EU:n ja Kiinan, lupaamat tuet ovat huomattavasti pienempiä.

On selvää, etteivät kesäkuun ratkaisut vaikuta kovin kestäviltä. Velka on taitettava, mutta hätärahoitus ei yksinään riitä. Jos uusi pääministeri ei onnistu edistämään uusia innovatiivisia ratkaisuja, hän tuskin pitää kansan rauhallisena kovin kauaa. Onnistuneet mielenosoitukset antoivat jordanialaisille runsaasti itsevarmuutta vaatia lisää, eivätkä vanhat temput, kuten pääministerin kierrättäminen tai joutavat dialogikomiteat, välttämättä enää tehoa.

Jos pääministeri ei onnistu edistämään innovatiivisia ratkaisuja, kansa tuskin pysyy rauhallisena kovinkaan kauan.

Monet ovat esittäneet esimerkiksi vaalilakimuutosta vähimmäisvaatimuksena, jotta kansa voisi aidosti vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.

Jos verouudistukselta ei voida välttyä, niin verouudistuksen painopisteeksi on syytä valita muokkauskohteita, jotka keskittyisivät veronkiertoon, jota pidetään kiistämättömänä ongelmana. Tällä hetkellä Jordanian parlamentin käsittelyssä oleva versio ei vaikuta tarpeeksi kunnianhimoiselta. Toinen seikka, joka loisi kansan silmissä uskottavuutta, olisi se, ettäs Razzaz onnistuisikin sekoittamaan elitististä pakkaa ja vaihtamaan uusia ministereitä vanhojen tilalle.

Viimeaikainen tupakkaskandaali on pitänyt myös korruptio-ongelmaa vahvasti kansan mielessä, ja Razzaz on itsekin väittänyt sen olevan pääministeriytensä tärkein teema. Salem al-Armali Jordan Transparency Centeristä vahvistaa: ”Korruption kitkeminen on tärkeä osa poliittista keskustelua. Kun Razzaz tuli valtaan, monet asettivat hänelle suuria odotuksia, ja olettivat, että hän voisi saada aikaan muutoksia välittömästi. Hän on jo saanut yllättävän paljon aikaiseksi, mutta tilanne on todella monimutkainen. Toivon mukaan kansa jaksaa antaa hänelle työrauhaa vielä jonkin aikaa.”

Samalla Jordanian pitäisi yrittää päästä irti ulkovaltojen rahoitusoravanpyörästä, johon on myös tarttunut korruption leima ja pelko rajoittavasta ulkoisesta vaikuttamisesta. Monet haluavat, että Jordania harrastaisi itsenäistä ulkopolitiikkaa muun muassa Israelin ja Palestiinan konfliktin tiimoilta.

Jos kuningaskunnan eliitti ei suostu hillittyihin taloudellisiin tai poliittisiin uudistuksiin, jotka parantaisivat tavallisten jordanialaisten arkea, kansa nousee jälleen osoittamaan mieltään ennemmin tai myöhemmin. Näin saattaa käydä jo vuodenvaihteessa, kun leivän hinnan ennakoidaan nousevan, nuorisotyöttömyys jatkuu ja kylmyys iskee lämmityskuluineen. Viimeistään silloin hallituksen on tehtävä valinta uudistusten tai autoritäärisen vallan välillä. Varmaa on myös se, että kuningaskunnan seuraava liike voi vaikuttaa koko Lähi-idän jo ennestään hauraaseen tasapainoon, jota kuormittavat pakolaistilanne ja turvallisuusuhat.

 

Jordanialaiset saattavat palata kaduille viimeistään vuoden vaihteessa, kun leivän hinnan ennakoidaan nousevan ja kylmyys iskee...

 

Hae
Generic filters
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Filter by Custom Post Type

Jaa