(Huomioithan, että tämä artikkeli on kuusi vuotta vanha. Artikkelissa esitellyt asiat, tilanteet ja analyysit eivät välttämättä päde enää nykypäivään.)

Idlibin tukala tilanne – mitä seuraavaksi?

Johannes Jauhiainen | 23.09.2018

 

Konfliktinratkaisujärjestö CMI:n ja the Ulkopolitistin Syyria-asiantuntija Mikko Patokallio ja Syyria-aiheista tietokirjaa valmisteleva Saana-Maria Jokinen vastaavat kolmeen kysymykseen Idlibistä. Idlib saattaa olla Syyrian presidentti Bashar al-Assadin hallinnon seuraava kohde jo seitsemän vuotta jatkuneessa konfliktissa.  

  1. Syyrian hallituksen on povattu hyökkäävän Idlibin kaupunkiin. Nyt Venäjä ja Turkki solmivat sopimuksen, joka muun muassa luo demilitarisoidun alueen kaupungin liepeille. Miltä tilanne näyttää nyt?

MP: Venäjän ja Turkin välinen sopimus todennäköisesti lykkää hyökkäystä, vaikka Idlibin valloitus onkin Syyrian hallinnolle erityisen tärkeää. Idlib on nimittäin viimeinen alue jota oppositio hallitsee. Se muodostaa vaihtoehdon keskushallinolle ja Syyrialle ilman al-Assadia. Muualla Syyriassa on toki myös jonkin verran kapinallisia, mutta heidän toimintansa on pienimuotoista ja sirpaleista, eivätkä he ole yhtä organisoituneita kuin Idlibin kapinalliset. Huomionarvoista on myös, että Idlibin maakunta on poliittisesti ja sosiaalisesti hyvin moninainen johtuen maan sisäisestä pakolaisuudesta. Sen asukkaita yhdistää ennen kaikkea Assadin vastustaminen.

SJ: Syyria kumppaneineen valmisteli iskua pitkään ja sen toteutuminen näytti todennäköiseltä. Vastikään solmittu sopimus Venäjän ja Turkin välillä, jota voi pitää Turkin diplomaattisena voittona, johti kuitenkin vähintäänkin hyökkäyksen lykkääntymiseen.

Venäjä myöntyi sopimukseen todennäköisesti välttääkseen aseellisen selkkauksen Turkin kanssa ja bilateraalisten suhteiden tulehtumisen. Turkille hyökkäys Idlibiin on kynnyskysymys. Maan johto haluaa hinnalla millä hyvänsä välttää uuden pakolaistulvan saapumisen maaperälleen. Lisäksi Turkilla on sotilaita Idlibissä ja ennen kuin sopimus sinetöitiin, Turkki lisäsi huomattavasti asekuljetuksia tukemilleen kapinallisille Idlibissä.

Turkille hyökkäys Idlibiin on kynnyskysymys. Maa haluaa hinnalla millä hyvänsä välttää uusien pakolaisten saapumisen. Klikkaa twiitataksesi!

2. Mitä seurauksia hyökkäyksellä olisi? Muun muassa Reach initiative -järjestön mukaan alueella on 2,3 miljoonaa ihmistä, jotka saattavat joutua pakenemaan taisteluja?

MP: Syyrian hallinto on aikaisemmissa operaatioissaan pommittanut siviilikohteita, mikä on pakottanut ihmisiä pakenemaan. Idlibin kaupunki on tällä hetkellä saarrettu ja sieltä pakenevat eivät pääse muualle kuin Turkkiin. Hyökkäys olisi Assadille mahdollisuus vallata alue ja korvata hallinnon näkökulmasta epämieluisat asukkaat hallituksen tukijoilla. Turkin rooli on muuttunut sodan myötä. Ensin vihollisesta sillanrakentajaksi ja sitten yhteistyökumppaniksi. Turkille on tärkeää toisaalta pitää yhteys Idlibin kapinallisiin, mutta ennen kaikkea kurdien ambitioiden tukahduttaminen. Tosin Turkin vaikutusvalta on rajallinen, eikä se pysty painostamaan Assadin hallintoa.

SJ: Toisin kuin Syyrian muiden merkittävien taisteluiden aikana (esim. Raqqan vapautus), Idlibin asukkailla ei ole paikkaa, minne paeta. Lähes puolet Idlibin nykyisistä asukkaista on jo muualta Syyriasta saapuneita maan sisäisiä pakolaisia. Vaikka Turkki aikaisemmin vastaanotti pakolaisia Syyriasta niin se on sittemmin sulkenut rajansa. Turkissa on tällä haavaa arviolta 3,5 miljoonaa syyrialaista. Turkin talous on taantumassa ja monet turkkilaiset ovat turhautuneita pakolaisiin. Tämä on puolestaan lisännyt sisäistä painetta pysäyttää Syyrian hallinnon ja sen liittolaisten hyökkäys Idlibiin. Idlib on viimeinen kapinallisten yhä hallussa oleva, merkittävä maakunta  Syyriassa. Bashar al-Assadin hallinto on tehnyt selväksi, että se haluaa vallata takaisin koko Syyrian, minkä vuoksi se on ollut halukas aloittamaan taistelun Idlibistä.

Kuva Syyrian Punaisen puolikuun varaston edestä vuodelta 2012. Kolmannes Idlibin asukkaista on maan sisäisiä pakolaisia ja humanitaarinen apu on monelle elintärkeää. (Kuva: ICRC)

3. Mitä muuta tulisi tietää Idlibin tilanteesta ja Syyrian sodasta?

MP: Julkisessa keskustelussa keskitytään usein Syyrian sodan jihadistisiin tekijöihin. Merkittävämpää on kuitenkin se, että vaikka hallituksen ja opposition väliset taistelut päättyisivät Idlibin valtauksen myötä, niin Syyrian hallitus ei kontrolloi koko maata eikä se ole esittänyt visiota tulevaisuudesta sodanjälkeisestä ajasta. Konflikti tulee jatkumaan väkivaltaisena vielä pitkään. On myös mahdollista, että Isis järjestäytyy uudelleen, että Israel ja Iran ajautuvat konfliktiin Golanin alueella ja että kurdirintaman tilanteessa tapahtuu muutoksia.

On mahdollista, että Isis järjestäytyy uudelleen ja Israel ja Iran ajautuvat konfliktiin Golanin alueella. Klikkaa twiitataksesi!

SJ:  Idlibin tilanteesta ja sopimuksen toteutuksesta on vaikea sanoa varmuudella juuri mitään muuta kuin, että Turkki on saanut lisäaikaa tilanteen selvittämiseksi. Venäjä on aikaisemminkin rikkonut sopimuksia, joita se on solminut konfliktin osapuolien kanssa.

Lisäksi Idlibin vahvinta kapinallisryhmää Tahrir al-Shamia eli entistä al-Nusran rintamaa, jonka kanssa Turkki koordinoi sopimuksen täytäntöönpanoa, leimaavat sisäiset kiistat ja epäselvät kytkökset terroristijärjestö al-Qaidaan. On siis vaikea arvioida, kuinka hyvin esimerkiksi sopimuksessa mainittu demilitarisoitu vyöhyke tulee toimimaan. Kapinallisten lukumääräksi Idlibin maakunnassa arvioidaan noin 70 000. Idlibin asukkaiden valtava enemmistö on kuitenkin siviilejä. Viime päivinä Idlibissä on järjestetty jälleen laajoja, Syyrian hallinnon vastaisia mielenosoituksia. Mielenosoittajien tavoite oli osoittaa, ettei  Idlibin asukkaiden suuri enemmistö ole suinkaan terroristeja tai heidän tukijoitaan.

 


Kommentit

Hieman vanha. Olisin toivonut päivitystä asiantuntijoilta ja asiaan: Idlibistä. Yhdysvaltojen ISIS:ksen vastaisen koaliition erikoislähettila, Bret McGurk, heinäkuussa 27. 2017:”Idlib Province is the largest al-Qaeda safe haven since 9/11 ties directly to Ayman al-Zawahiri. This a huge problem..” "The approach by some of our partners to send in tens of thousands of tons of weapons, and look the other way as these foreign fighters come into Syria may not have been the best approach...”"Idlib is a huge problem. It's an al-Qaeda safe haven right at the border with Turkey. That is something obviously we will be in very close discussion with Turks on.” OIRSpox Colonel Myles Caggins eilen (20.2.2020):“Idlib province seems to be a magnet for terrorist groups, especially because it is an ungoverned space in many ways,”, “There are variety of groups there — all of them are a nuisance, a menace and a threat to…hundreds of thousands of civilians who are just trying to make it through the winter.” SJ:”Venäjä on aikaisemminkin rikkonut sopimuksia, joita se on solminut konfliktin osapuolien kanssa.” Se kuitenkin on varmaa, että pakistanilaistuneen Erdoganin Trukki ei ole noudattunut sopimustaan Venäjän kanssa puhdistaa Idlib monikansallisista jihaisteista. Idlibin rinnalle olisi syytä nostaa myös Erdoganin saavutukset Afrinissa ja ns. turvallisuusvyöhykkeillään Pohjois-Syyriassa, jotka Trumpin Yhdysvallat siunasi, nakaten Syyrian kurdit samalla bussin alle. Erdoganhan operoi samanlaisilla ”maltillisilla” monikansallisilla kapinallisilla ko. alueilla kuin tänään Idlibissä. Vähintään 300 000 syyrialaista on joutunut valitsemaan pakolaisuuden näiden Erdoganin -Yhdysvaltojen ja NATO.nkin mielestä legitiimien- aggressioiden takia. Usein puhumme vain Assadin takia Syyrian jättäneistä, vaikka osa heistäkin (n. 25-30%) on jättänyt Syyrian tukemamme opposition takia. Tämän lisäksi, Syyrian valtion hallinnoimilla alueilla on sisäisinä pakolaisia lähes yhtä monta miljoonaa syyrialaista kuin maan ulkopuolella. (Kenties he ovat niin kovia ”assadisteja”, että heistä ei ole valiä. Heidät voi jatkossakin näännyttää kovilla talouspakotteilla kuoliaaksi?) Syyrian sisällissodassahan on itseasiassa kolme syyrialais-osapuolta; Assadin hallinto, (sunni-arabi) kapinalliset ja Syyrian kurdit, joita nuo muut kapinalliset vihaavat yhtä lähes paljon kuin Assadia. Tämä lieneekin syy, miksi kurdien kärsimyksiin ei ole kiinnitetty niin paljoa huomiota täällä Lännessä. Tämä opposition anti-kurdilainen asenne on kuitenkin varpisti tärkeä syy miksi oppositio islamisoitui, sen sijaan että olisi pysynyt demokraattisena ja sekulaarina. Ja lopuksi, Suomi ja EU ei ole mikään riippumaton osapuoli, vaan osallinen Syyrian sisällissotaan opposition/kapinallisten tukijoina (mm. Syyrian hallinnolle, yrityksille ja henkilöille asetetut pakotteet, diplomaattinen yhteistyö). Siinä missä Assad -ja sen tukijat Venäjä ja Iran epäsuoraan- on vastuussa merkittävistä sota -ja ihmisoikeusrikoksista, kemiallisten aseiden käytöstä ja kaikesta siitä mitä on tapahtunut esim Sednayan vankilassa. (Obs. oppositiolla oli ja on yhä omat pienet ”Sednaynsa”; mm. Al-Tawba Doumassa ja Al-Iqab Idlibissä!) Länsi tai Yhdysvallat ja EU ovat osaltaan vastuussa sodan pitkittymisestä, raaistumisesta ja pakolaisista koska emme estäneet liittolaistemme ja ystäviemme, Turkin, Saudi-Arabian ja Qatarin monikansallistavaa ja jihadisoivaa kontribuutiota oppositiolle. Tai Assad or We Burn the Countryn -kijoittajaa Sam Dagheria lainatakseni:”Obama tells Assad to leave but does little. Turkey Qatar SaudiArabia, who supposed to be on same team in Syria, push for military option & compete with each other to control Syria opposition with cash & weapons, poisoning uprising.”* --- * https://twitter.com/samdagher/status/1135297069307105281


”Julkisessa keskustelussa keskitytään usein Syyrian sodan jihadistisiin tekijöihin.” Näin on toimittu julkisessa keskustelussa vuosikausia Jemenin tapauksessa -tunnetuin seurauksin! Tai paremminkin sanoen, Iran ja sen tukemat huthit muistetaan a-i-n-a mainita, mutta ei sitä kuinka elementaarinen rooli Yhdysvalloilla ja Englannilla Jemenin sodassa ja saarrossa on.“If the United States of America and the United Kingdom tonight told King Salman that this war [on Yemen] has to end, it would end tomorrow because the Royal Saudi Air force cannot operate without American & British Support." (Bruce Riedel/Brookings Institute). Muistaen turvallisuuspoliitis-psykologisen ilmastomme, sikäli-mikäli Venäjä tukisi hutheja, kirkon kellomme olisivat aikaa sitten soineet jemeniläisille naisille ja lapsille -kuten kellot soivat aleppolaisille- ja Elina Lepomäen kaltaiset kansanedustajat*olisivat suureen ääneen vaatineet poliittiselta johdolta kovia tuomion sanoja Venäjälle. Samalla kun he olisivat ivallisesti kyselleet, miksi rauhapuolustajamme ja vasemmisto eivät ole kaduilla osoittamassa mieltään Venäjän pommituksia vastaan. ---- * Heitä ei sanottavammin kiinnosta Yhdysvaltojen ja sen etnonationalististen ja sektaaristen liittolaisten Israelin ja Saudi-Arabian anneksaatiot, vähemmistöjä terrorisoivat toimet, täydelliseen kaaokseen johtavat sotilaalliset interventiot ja niiden seurauksena syntyvät miljoonat, Eurooppaankin pyrkivät, pakolaiset. Tai tämän kolmikon sota -ja ihmisoikeusrikokset, Mosulin ja Raqqan vapauttamisissa kuolleet tuhannet irakilaiset ja syyrialaiset tai saudien edustaman arkaaisen, epädemokraattisen ja länsivastaisen sunnilaisuuden (salafismi) leviäminen islamilaisiin maihin ja Eurooppaan.


”...iin Syyrian hallitus ei kontrolloi koko maata eikä se ole esittänyt visiota tulevaisuudesta sodanjälkeisestä ajasta.” Oppositio ja heitä tukevat valtiot ovat taasen alusta asti pitäneet kiinni ”visiostaan”, jossa Assad lähtee ensin ja sitten aloitetaan ne neuvotelut. Kaunis ja jalo taka-ajatus on ilmeisesti ollut se, että kun Assad väistyy ja oppositiolle luovutetaan Damaskoksen avaimet, kaikki kansalliset ja uskonnolliset palaset ikäänkuin vain loksahtavat takaisin paikalleen; keskinäinen harmonia ja luottamus palaa. Samalla kun sunni-islamistinen oppositio alkaa rakentamaan alaviittien, kristittyjen, druusien, shiiojen ja valtion puolella taistelleiden sunnien kanssa uutta sekulaaria ja länsi-tyylistä demokratiaa Syyriaan. Und, Syyriasta puhuttaessa julkisessa keskustelussa olisi Idlibin lisäksi syytä muistuttaa lukijoita ja katsojia siitä, että Yhdysvallat miehittää laittomasti sen alueita niin pohjoisessa ja etelässä. Ja kysyä mihin Yhdysvallat tällä pyrkii? Vieläkö ISIS:ksen vastaisen sodan lisäksi tavoitteena on se regime change Syyriassa? Vai onko tässä nyt kyse vain Iranista, eikä syyrialaisista ja sodan lopettamisesta?


Lisättävää?

Ylläpito tarkistaa kommentit ennen julkaisua. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.