Jaa

Lukuaika: 6 minuuttia

130 analyysia, kommenttia, arviota ja podcast-jaksoa myöhemmin olemme jälleen saavuttaneet sen päivän, kun toteamme, että The Ulkopolitistin on aika nojata taaksepäin ja siirtyä lomalle. Sähköautojen politiikka, Euroviisujen softpower-ulottuvuus, Kiinan rooli lattareissa ja Amerikkojen suuri huumesirkus ovat vain jäävuorenhuippuja teemoista, joita The Ulkopolitist on asettanut suurennuslasin alle kuluneen kauden aikana.

The Ulkopolitistin tavoite ei ole muuttunut sitten toiminnan aloittamisen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikasta käydyn keskustelun parantaminen on säilynyt tieviittana tämänkin kauden. Tavoite on ehdottoman tärkeä ja kieltämättä korkea. Työ on vaatinut aikaa eikä se ole ollut helppoa. Ei sen kuulukaan olla eikä tätä sen takia tehdä. Työ on tuottanut tulosta. Se on lähempänä tavoiteen ydintä.

The Ulkopolitist on kasvanut ja kehittynyt vuodessa valtavasti. Vuosi sitten kesälomille lähti verkkolehti, joka oli paisunut reilusta kymmenestä aktiivista yli kuudenkymmenen vapaaehtoisen kollektiiviksi. Tänään lomalle suuntaa lähes 70 vapaaehtoisen työpanokselle rakentuva media, joka laajensi tuotantoaan analyyseista podcasteihin, saavutti podcasteillaan yli 10 000 kuuntelun rajan, vahvisti asemaansa mediakentällä, loi otsikoita ja kiinnitti Suomen ulko – ja turvallisuuspolitiikan merkkihenkilöiden huomion. Tämä kaikki on saavutettu laadusta tinkimättä, sisältö edellä, tiiminä.

Kauden 2017-2018 maailmanpolitiikan kohokohtia on mahdoton summata jättämättä jotain keskeistä huomiotta. Sanojen uupuessa, kuvat paikkaavat pohdintoja. Kevään ikonisimmaksi kuvaksi nousee lähes kiistatta Saksan hallituksen kuvaaja Jesco Denzelin G7-kokouksesta tallentaman välähdys, jossa Saksan liittokansleri Angela Merkel nojaa pöytään ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trump istuu pöydän takana kädet puuskassa. Ranskan presidentti Macronista näkyy pelkät otsapoimut. Presidentti Trumpin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja John Bolton näyttää järkytyksestä valetulta.

Kuva levisi kansainvälisessä mediassa kulovalkean tavoin. Ensimmäisten joukossa kuva julkaistiin liittokanslerin Instagram-tilillä saatesanoin Day two of the G7 summit in Canada: spontaneus meeting between two working sessions – spontaaneja tapaamisia työpajojen välissä. Kuvia tapaamisen toiselta päivältä oli varmasti liuta. Merkelin kanslia valitsi julkaistavaksi juuri tämän.

Kuva asettuu ulkopoliittiseen kontekstiin, jota määrittää uusimatta jäänyt Iran sopimus, Yhdysvaltain presidentin Venäjä-tutkinta, kiihtyvä kauppasodan uhka ja sotilaallisten jännitteiden kiristyminen uusiin mittasuhteisiin. Kuva asettuu tapahtumaketjuun, jonka kuluessa useat valtiot, järjestöt ja järjestelmät ovat joutuneet etsimään sekä luomaan uusia luottopakkeja ja -pelureita. Kuva kertoo epävarmuudesta ja epämukavuudesta.

Haasteellinen ilmapiiri ei sinällään ole uusi tai yllättävä tila suurvaltapolitiikassa. Kuvan The Ulkopolitistin kannalta teki merkittäväksi se, että me The Ulkopolitistissa saimme tänä keväänä maistella, miltä turvallisuuspoliittisen ilmapiirin muuttuminen merkitsee meidän oman julkaisutoimintamme kannalta.

Toukokuun lopussa nähtiin odotettu läpimurto Ukrainassa vuonna 2014 alas ammutun MH17-matkustajakoneen tutkimuksissa. JIT-tutkimusryhmän sekä Bellingcat -kansalaisjournalismijärjestö julkaisivat torstaina 24. ja perjantaina 25. toukokuuta raportit, jotka vahvistivat, että lentokoneen alas ampunut Buk-ilmatorjuntajärjestelmä oli peräisin Venäjän armeijan ilmatorjuntaprikaatista. Teema oli The Ulkopolitistille keskeinen ja perjantaiaamuna jaoimme vuonna 2016 julkaistun The Ulkopolitistin analyysin aiheesta.

Kaksi tuntia myöhemmin toimituspäälliköltä tuli viesti:

”Tiedoksi – meillä on ollut tänä aamuna aika paljon pieniä katkoksia. Ei vielä tietoa, mistä johtuu, mutta selvitellään Petrin kanssa asiaa. Tämä (lue kesätauko) voisi olla myös hyvä hetki asentaa Cloudflare-suoja palvelunestohyökkäyksiä vastaan.”

Katkot jatkuivat kolme viikkoa. Lähes kuukauden ajan verkkosivumme kaatui kolmen minuutin välein. Vielä eilen olisi ollut onni, jos olisit päässyt tähän saakka tekstiä. Lukijamäärämme romahtivat ja tekijämme olivat turhautuneita. Ulko- ja turvallisuuspoliittisten analyysien sijaan tarjosimme 502 Bad Gateway -virhekoodia.

MH17-twiitin ja verkkosivun kaatuilun välillä saattoi olla yhteys. Viimeisimpien tietojen nojalla näyttää siltä, että taustalla oli tekninen virhe ja ajoitus oli sattumaa. Oli taustalla mitä tahansa, toimituspäällikön viestin viimeinen lause on edelleen keskeinen. Me The Ulkopolitistissa emme olleet varautuneet siihen, mitä tapahtui. Olimme luottaneet siihen, että turvallisuuspoliittisen ilmapiirin ja sodankäynnin muutokset, joista olemme koko kauden kirjoittaneet, eivät vaikuta meihin. Olimme luottaneet siihen, että verkkosivu toimii.

Ulkopoliittisen instituutin Hybridivaikuttaminen ja demokraattinen resilienssi -raportti sanoittaa muuttunutta toimintaympäristöä kahden avainkäsitteen kautta. Raportissa keskeisiksi termeiksi nostetaan resistenssi – resistance – vastustuskyky sekä vaikeammin käännettävä resilienssi – resilience – kestävyys, sietokykyä ja palautumiskykyä. The Ulkopolitistin tapauksessa löimme hetken tyhjää molemmilla saroilla.

Tilannekuvan muodostuessa keskeisimmäksi teemaksi nousee resilienssi ja tapahtuneen perusteella luomamme suunnitelma seuraavalle kerralle. Jos kyseessä ei ollut hyökkäys nyt, tilanne voi olla toinen syksyllä. F-Securen mukaan kyberhyökkäysten määrä kasvoi yli 200 prosenttia vuodesta 2016 vuoteen 2017. Toistaiseksi ei ole merkkejä siitä, että kehitys kääntäisi suuntaansa.

The Ulkopolitistin kyky reagoida meitä kohdanneeseen poikkeustilaan nojasi vapaaehtoisista koostuvan toimituksemme sitoutumiseen. Tilannetta on korjattu toimitustiimin ja ulkopuolisten asiantuntijoiden ajalla ja osaamisen voimalla. Tapaus löysi niin The Ulkopolitistin Akilleen kantapään kuin toiminnan terävimmän kärjen. Varautumisemme oli riittämätön. Samalla tilanne teki selväksi sen, kuinka The Ulkopolitistia tarvitaan ja arvostetaan. The Ulkopolitistin toiminta tahdotaan suojata ja tosipaikan tullen pystymme erittäin nopeaan ja vaikuttavaan toimintaan.

Resilienssi on buzzword, joka ei naurata – enää. Saksan liittokanslerin viraston julkaisema kuva on resilienssin ytimessä. Kuvassa muu maailma tiivistää rivejään epävarmuustekijän ympärillä. The Ulkopolitistin toiminta on pitkään nojannut ajatukseen siitä, että ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun parantaminen on mutkatonta verkkolehden ylläpitoa, joka palvelee kaikkien etua. Valitettavasti kuva ei ole näin ruusuinen. Se, että tarjolla on ilmainen, suomenkielinen, kaikkien saatavilla oleva media, ei palvele jokaista intressiä. Sitä suuremmalla syyllä, tämä on työtä, jota on tehtävä, kehitettävä ja suojeltava.

Vaikka sivuston ongelmien syyt näyttävät olleen teknisiä, edellä mainitut havainnot eivät muutu.

Kesätauko merkitsee akkujen lataamista. Meille se tulee myös merkitsemään toiminnan turvaamista, strategista kehittämistä, rekryjä, SuomiAreenaa, yhteisömme vahvistamista ja maailmanpolitiikan virtausten herpaantumatonta seuraamista ja tulkitsemista. Vaikka kuvatekstit kertovat, mitä tapahtuu – spontaaneja kokouksia kokousten välissä – selityksille, analyyseille ja merkitysten purkajille on entistä enemmän kysyntää. Se on resilienssin rakentamisen ytimessä.

Hae
Generic filters
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa