Jaa

 

kommenttikuva Milja Rämö

Ulkopolitistin Milja Rämö

Israel tunnetaan pinkkipesusta ja digitaalisesta diplomatiasta. Se pääsee näyttämään markkinointi-, brändäys- ja soft power -taitonsa vuoden päästä Jerusalemissa samalla, kun Euroviisujen kommentaattorit yrittävät vakuuttaa katsojat siitä, että mitään poliittista ei ole käynnissä.

“Next year in Jerusalem”, hihkaisi israelilainen Netta Barzilai voittaessaan Euroviisut lauantaina 12. toukokuuta. Kaksi päivää myöhemmin Yhdysvallat avasi suurlähetystön Jerusalemissa, jonka asemasta on kiistelty 70 vuotta. Kaupungin kriittisen merkityksen takia useat valtiot eivät ole tunnustaneet Jerusalemia Israelin pääkaupungiksi.

14. toukokuuta, samaan aikaan kun Yhdysvaltain suurlähetystö aukesi Jerusalemissa, Israel juhlisti 70-vuotista itsenäisyyttään. Palestiinalaiset kutsuvat Israelin itsenäistymistä nakbaksi eli katastrofiksi, jolla tarkoitetaan itsenäistymisen jälkeistä palestiinalaisten joukkokarkoitusta. Nakban vuosipäivä ja suurlähetystön avaaminen Jerusalemissa synnytti mielenosoituksia Gazassa. Vain muutama päivä Barzilain voiton jälkeen Israelin sotilaat ampuivat ainakin 60 gazalaista mielenosoittajaa ja YK:n ihmisoikeusneuvosto päätti lähettää kansainvälisen sotarikostutkijaryhmän Gazaan.

Keskellä kiistanalaista huomiota Netta Barzilain voitto antoi Israelille mahdollisuuden tehdä harkittua imagobrändäystä.

Vaikka viisut on kaksi kertaa aikaisemmin järjestetty Jerusalemissa, Barzilain voitto ei olisi voinut tulla Israelille parempana hetkenä. Juuri kun maa oli saamassa kiistanalaista huomiota, Netta Barzilai räjäyttää potin, joka antaa maalle mahdollisuuden tehdä harkittua imagobrändäystä.

Jos ja kun Euroviisut järjestetään ensi vuonna Jerusalemissa, on tilanne erilainen kuin 20 vuotta sitten. Vuoden 1999 viisujen aikana palestiinalaisten ja israelilaisten välistä Oslon rauhanprosessia ei ollut vielä kuopattu. Nyt kaupungin kiistelty asema on korostuneempi kuin vuosikymmeniin.

Tulevissa viisuissa merkittävää on myös se, että osana kansainvälistä BDS-boikottiliikettä (Boycott, Divestment and Sanctions Movement) sadat artistit ja akateemikot ovat boikotoineet Israelia sen Palestiina-politiikan takia. Mikäli artistit ympäri Eurooppaa saapuvat Jerusalemiin osallistuakseen Euroviisuihin, voi Israel nähdä tämän vastavoimana liikkeelle. Toisaalta ainakin yli 25 000 islantilaista on allekirjoittanut vetoomuksen Israelin viisujen boikotoimiseksi.

Pinkkipesulla maabrändin rakennusta

Soft Power eli pehmeä valta on entistä merkityksellisempää, sillä kylmän sodan jälkeen ulkopolitiikasta on tullut aiempaa monimutkaisempaa ja -ulotteisempaa. Pehmeän vallankäytön avulla voidaan vaikuttaa ihmisten ajatuksiin ja mielipiteisiin ulkomailla ja näin vaikuttaa myös eri maiden hallituksiin ja politiikkaan.

Vuosikymmenen alusta Israelin kohdalla on käytetty Pink Washing eli pinkkipesun termiä. Sillä tarkoitetaan Israelin suunnitelmallisia yrityksiä luoda maasta ja erityisesti Tel Avivista kuvaa paikkana, jossa seksuaalivähemmistöjen oikeudet otetaan huomioon. Lisäksi Israel luo imagoa, jossa se korostaa olevansa Lähi-idän ainoa demokratia.

Vuonna 2011 Tel Aviv julistettiin parhaaksi homojen matakohteeksi GayCities.com-sivuston ja American Airlinesin maailmanlaajuisessa kyselyssä. Maan turimisministeriön rahoittaman kampanjan voidaan sanoa onnistuneen.

Homofobiaa esiintyy myös israelilaisten joukossa ja Jerusalemin Pride-kulkue on ollut äärijuutalaisten puukkoiskujen kohteena.

Vaikka homoystävällisyysmarkkinointi on monella tapaa onnistunut, homofobiaa esiintyy myös israelilaisten joukossa ja Jerusalemin Pride-kulkue on ollut äärijuutalaisten puukkoiskujen kohteena.

Hallinto korostaa palestiinalaisten ja arabien “kyvyttömyyttä” ajaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Pääministeri Benjamin Netanyahun tiedetään kuvailleen Lähi-itää populistisesti alueeksi, jossa “naisia kivitetään, homoja hirtetään ja kristittyjä vainotaan”. Pinkkipesu nähdään valtion yrityksenä peitellä sen tekemiä ihmisoikeusloukkauksia palestiinalaisalueilla ja korostaa ainoastaan arabiyhteisöissä esiintyviä ongelmia.

Pinkkipesuun kuuluu myös palestiinalaisten sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavien järjestöjen huomiotta jättäminen.

Toimittaja Sarah Schulman kirjoitti vuonna 2011, että pinkkipesuun kuuluu myös palestiinalaisten sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavien järjestöjen huomiotta jättäminen. Toki arabi- ja palestiinalaisyhteisöissä esiintyy homofobiaa, mutta palestiinalaiset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat palestiinalaiset eivät ole irrallisia palestiinalaisidentiteeistä. “Sinulla ei voi olla queer-vapautta, kun apartheid, patriarkaatti, kapitalismi ja muunlainen sorto on olemassa”, palestiinalaisen al-Qaws ihmisoikeusjärjestön jäsen Ghaith Halil kiteytti seksuaalivähemmistöjen vapauden ja miehityksen alla elämisen ristiriidan.

Toisaalta Israelin pinkkipesustrategioita kritisoidessa on helppo unohtaa, että israelilaiset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavat tahot ovat saaneet paljon aikaiseksi vähemmistöjen aseman parantamiseksi. Tätä työtä ei tule vähätellä.

Digitaalista diplomatiaa

Kritisoitu pinkkipesu ei ole Israelin ainoa pehmeän vaikuttamisen keino. Maa on sijoittunut hyvin erilaisissa pehmeää valtaa ja erityisesti digitaalista diplomatiaa mittaavissa tilastoissa.  Digitaalisella diplomatialla tarkoitetaan muun muassa sitä, kun valtio yrittää tavoitella tiettyä yleisöä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Israelissa tämä kulkee myös nimellä online hasbara, jonka suora käännös tarkoittaa selitystä, mutta se voidaan ymmärtää myös propagandana. Käytännössä kyse on Israelin hallinnon ponnisteluista selittää maan politiikkaa ja tuoda esiin maan hyviä puolia, kun se saa negatiivista julkisuutta.

Vuonna 2017 Israel sijoittui yhdeksänneksi, kun mitattiin maiden digitaalista diplomatiaa. Suomi oli listan sijalla 26. Aikaisempana vuonna maan ulkoministeriö hallinnoi noin 350 tiliä erilaisilla sivustoilla kuten Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa, Youtubessa ja jopa Pinterestissä. Ministeriön viestinnän edustajan mukaan tavoitteena on yhdistää maan hallinto ihmisiin ja ihmisiä toisiinsa. Ministeriön mukaan Israel voi sosiaalisen median läsnäolollaan ohittaa valtamediat ja saada viestinsä läpi suurelle yleisölle.

Monet israelilaiset ajattelevat, että kansainväliset mediatalot ovat Israel-vastaisia ja tukevat palestiinalaisia. Kun vuonna 2012 Israel aloitti sotilasoperaation Gazassa, maan hallinto rekrytoi satoja vapaaehtoisia kirjoittamaan Israelin kannoista sosiaalisessa mediassa. Pääministeri Netanyahu ylisti vapaaehtoisia ja näki heidät yhtenä konfliktin rintamista.

Euroviisut mahdollistavat Israelille paljon sosiaalisen median tilaa ja siten vahvistavat sen digitaalista diplomatiaa. Eikä tule unohtaa, että Euroviisut järjestää Ebu eli Euroopan yleisradiounioni, johon Israelin julkinen kanava kuuluu. Tämä mahdollistaa sen, että Israelin hallinto pääsee lähelle viisutuotantoa ja vaikuttamaan maakuvaan, jota viisuilla halutaan antaa. Sosiaalisessa mediassa on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan viisut voisivat mahdollistaa palestiinalaisten ja israelilaisten dialogia. Dialogi vaikuttaa tässä poliittisessa ilmapiirissä toiveajattelulta.

Suomalaisissa viisulähetyksissä kommentaattorit jaksavat muistuttaa katsojia vuodesta toiseen siitä, että Euroviisut eivät ole poliittinen kisa. Vaikuttaa siltä, että muistutuksilla yritetään viedä huomio pois juurikin viisujen poliittisuudesta. Tilanne on ristiriitainen, sillä poliittisuus ei ole uusi ilmiö. Esimerkiksi Ukraina voitti vuoden 2016 viisut 1944-kappaleella, jossa laulettiin Stalin järjestämästä tataarien karkoituksesta. Monet näkivät laulussa yhtymäkohtia Krimin konfliktiin. Seuraavana vuonna Venäjän edustaja ei voinut osallistua Ukrainassa järjestettäviin kilpailuihin, koska hän oli aikaisemmin esiintynyt Krimillä. Ehkä Ylen kommentaattorien tulisi tiedostaa Euroviisujen poliittisuus, mikä olisi parempi kuin ilmiselvän kieltäminen.

Hae
Generic filters
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa