Jaa

Lukuaika: 4 minuuttia

Tämän päivän paikallisvaalit ovat Tunisialle virstanpylväs ja yritys saattaa päätöksentekoa lähemmäs kansaa. Monet äänestäjät ovat kuitenkin väsyneitä, eikä vaalien äänestysaktiivisuus välttämättä nouse korkeaksi.

Tunisialaiset äänestivät vuonna 2011 ensimmäisissä vapaissa vaaleissa. Kuva: Flickr.

Tunisia äänestää tänään tilanteessa, jossa maassa on osoitettu mieltä pitkin vuotta. Hallitus on saanut erityistä lokaa niskaansa hyväksyttyään korruptiosta epäiltyjen virkamiesten armahtamisen. Laki koskee entisen presidentin, vuosikymmeniä itsevaltaisesti hallinneen Ben Alin hallinnon virkamiehiä.

Kansalaisten luottamusta politiikkaan hiertää myös epäluottamus poliisiin. Poliisi koetaan Tunisiassa vieläkin entisen diktaattorin kätyrinä, joka pidätti ja häiritsi oppositiota, aktivisteja ja tavallisia kansalaisia. Siksi turvallisuuskoneistoa pitäisi uudistaa kansallisen eheyden nimissä. Prosessi näyttää kuitenkin kestävän, eikä tilannetta helpota se, että poliisien ammattiliitto on häirinnyt ja vastustanut jäsentensä oikeudenkäyntejä.

Tänään on neljäs kerta, kun tunisialaiset saavat äänestää vallankumouksen jälkeen. Aikaisemmin on äänestetty kahdesti parlamenttivaaleissa ja kerran presidentinvaaleissa ja näissä kaikissa äänestysaktiivisuus jäi vaatimattomaksi. Ensimmäisissä parlamenttivaaleissa syyksi arveltiin monimutkaista rekisteröitymistä. Vuoden 2014 vaaleja taas vaivasivat poliittisten puolueiden vastakkainasettelu ja turvallisuushuolet. Silloin julkisessa keskustelussa toistui puhe uskonnollisen väkivallan rantautumisesta maahan muun muassa terrori-iskujen muodossa.

Koalitiohallitus kipuilee

Tunisiaa on vuodesta 2014 johtanut koalitiohallitus, joka on tuonut uskonnollis-konservatiivit ja sekulaarit saman pöydän ääreen. Hallitusyhteistyön voi toki nähdä yhteistyön ja konsensuksen juhlana, mutta monelle tunisialaiselle yhteistyö on näyttänyt siltä,  ettei poliittisilla puolueilla ole eroa ja ettei puoluekentässä ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Vaikutelmaa on lisännyt se, että molemmilla puolueilla on korkea katto ja leveät seinät, joilla kerätään kannatusta pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan.

Sekulaari puolue Nidaa Tounes vetoaa moderniin maailmankatsomukseen ja maan ensimmäisen presidentin Habib Bourguiban perintöön samaan aikaan, kun se pelottelee vaivihkaa islamisaatiolla. Ennahda taas painottaa perinteitä, uskontoa, uuden vaihtoehdon tuomista ja korruption kitkemistä. Molempia puolueita leimaa henkilökeskeisyys. Ennahdaa on johtanut 1980-luvultaa asti Rachid Ghannouchi. Nidaa Tounes taas näyttäytyy pitkälti Ben Alin puolueen jatkeena. Esimerkiksi yli puolet puolueen parlamenttiedustajista on Ben Alin entisen puolueen jäseniä.

73 % tunisialaisista ei uskonut muiden tunisialaisten olevan ”valmiita” demokratiaan.

Tilanne on kimurantti. Parin vuoden takaiset mielipidemittaukset kertoivat, että selvä enemmistö tunisialaisista pitää demokratiaa parhaana hallintomallina. Mutta sama mielipidemittaus paljasti, ettei 73 prosenttia uskonut muiden tunisialaisten olevan ”valmiita” demokratiaan. Tämä kertonee ennen kaikkea tunisialaisten välisestä epäluottamuksesta.  Viime aikojen gallupit taas kertovat, että 57,4 prosenttia kansalaisista uskoo vaalien hajauttavan valtaa paikallistasolle.

Ihannetapauksessa lähtölaukaus nuorille päättäjille

Sunnuntain vaaleista voi ihannetapauksessa tulla ensimmäinen askel vallan hajauttamiseen ja lähtölaukaus nuorille päättäjille.

Sunnuntain vaalit ovat siis virstanpylväs. Niistä voi tulla ensimmäinen askel vallan hajauttamiselle, mitä myös vuonna 2014 hyväksytty perustuslaki edellyttää. Tähän mennessä paikallistaso on voinut päättää, miten se kohdistaa rahasumman, joka vastaa neljää prosenttia maan vuosibudjetista. Marokossa verrattavissa oleva luku on 11 prosenttia ja Tanskassa peräti 62. Tavoite on, että tulevaisuudessa tämä suhteellinen osuus olisi Tunisiassakin suurempi.  

Lisäksi vaalit voivat olla lähtölaukaus uuden sukupolven päättäjille, sillä ehdokkaissa on erityisen paljon naisia ja nuoria.  Toisaalta tutkija Fadil Alirizan arvion mukaan riskinä voi olla, ettei paikallistason hallinnosta tule muuta kuin puskurivyöhyke turhautuneen kansan ja hallituksen välille.  

Toinen riski on, että äänestysaktiivisuus jää alhaiseksi. Tunisian politiikka on vaarassa ajautua noidankehään, jossa nuoret eivät äänestä, koska eivät koe kenenkään edustavan heitä. Jatkuvat taloushuolet myös mahdollisesti lisäävät näköalattomuutta ja ruokkivat korruptiota. Kyse on siis poliittisten ja taloudellisten resurssien jaosta, joka on hiertänyt jo Ben Alin ajoilta asti.

Tunisian politiikka on vaarassa ajautua noidankehään, jossa nuoret eivät äänestä, koska eivät koe kenenkään edustavan heitä.

Positiivisena kehityskulkuna voi nähdä sen, että paikallisvaalit ylipäätään järjestetään.  Ben Alin aikoina näin ei ollut, ja muiden vaalien äänestysaktiivisuuden väitettiin vippaskonsteilla olleen yli 80 prosenttia.

Arabimaailman ainoa “demokratia” siis puksuttaa eteenpäin, mutta hauraalla pohjalla. Onneksi Tunisia ei ole Lähi-idän kylmän sodan vaikutuspiirissä ja saanee siksi äänestää ainakin ilman ulkovaltojen suhmurointia.

Hae
Generic filters
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa