(Huomioithan, että tämä artikkeli on kuusi vuotta vanha. Artikkelissa esitellyt asiat, tilanteet ja analyysit eivät välttämättä päde enää nykypäivään.)

”Länsiliittouman isku ei muuta sodankulkua” – kolme kysymystä Syyriasta

Johannes Jauhiainen | 18.04.2018

Konfliktinratkaisujärjestö CMI:n ja the Ulkopolitistin Syyria-asiantuntija Mikko Patokallio vastaa kolmeen kysymykseen Syyriasta. Haastattelijana Johannes Jauhiainen. 

 

Perhe pakenee taisteluita Syyrian hallinnon ja kapinallisryhmien välillä Idlibissa. Kuva: Flickr/Syria Freedomhouse

  1.   Länsiliittouma teki hiljattain iskun Syyriaan. Konfliktinratkaisujärjestö CMI:n Mikko Patokallio, mikä muuttui iskun myötä?  

Isku ei tule muuttamaan Syyrian sodankulkua. Länsiliittouma toisti vuosi sitten toteutetun iskun, jonka tavoitteena oli viestiä presidentti Bashar al-Assadille, ettei se hyväksy kemiallisten aseiden käyttöä.

Länsiliittouman isku on vienyt huomiota Iranin ja Israelin välisestä mahdollisesta selkkauksesta Syyriassa. Klikkaa twiitataksesi!

Isku ja sitä ympäröivä keskustelu on myös vienyt huomiota Iranin ja Israelin välisestä mahdollisesta selkkauksesta Syyriassa, joka näyttää entistä todennäköisemmältä. Kumpikaan osapuoli, mukaan lukien Iranin tukema Hizbollah, ei haluisi sotaa. Sille on kuitenkin vahvoja edellytyksiä. Paljon vahvempia kuin esimerkiksi sille, että Yhdysvallat ja Venäjät ajautuisivat Syyriassa aseelliseen konfliktiin.

  1.    Libanon ja Jordania ovat vastaanottaneet suuria määriä syyrialaisia pakolaisia. Kestääkö näiden maiden kantokyky vai tuleeko sota jossain vaiheessa rantautumaan myös näihin maihin?

Syyrian sota on luonut naapurimaille suurta painetta. Lisäksi se on myrkyttänyt monia Lähi-idän maiden suhteita.  Mutta varsinainen sota ei tule siirtymään Libanoniin tai Jordaniaan. Heille Syyria on varoittava esimerkki, miten puutteellinen, mutta toimiva yhteiskunta voi ajautua totaaliseen kaaokseen. Ja toki libanonilaiset muistavat myös oman sisällissotansa. Lähi-idässä sota on ennen kaikkia saanut Iranin ja Turkin varpailleen ja lisännyt jännitystä myös Iranin ja Saudi-Arabian välille.

3. Syyrian konfliktista on tullut alueellisten, ei-valtiollisten ryhmien ja globaalien valtojen taistelutanner. Miten tämä vaikuttaa konfliktin ratkaisuun?

Se tekee konfliktin ratkaisemisesta äärimmäisen vaikeaa. Konfliktin pohjalla on sisällissota, mutta sen lisäksi käynnissä on lukuisia prosesseja, joita ohjaavat alueelliset intressit.

Syyriassa on liikkeellä sekä shiialaisia että sunnalaisia jihadistisia liikkeitä, jotka on pakko ottaa huomioon rauhanprosessissa. Klikkaa twiitataksesi!

Syyriassa on liikkeellä sekä shiialaisia että sunnalaisia jihadistisia liikkeitä. Nämä kaikki on pakko ottaa huomioon. Konfliktin monitasoisuus tekee rauhantekemisen haastavaksi, kuten myös sen, miten konflikti käsitetään ja ymmärretään. Kansainvälinen taso Syyrian konfliktissa saa paljon enemmän huomiota kuin alueellinen tai paikallinen taso, vaikka sen vaikutus konfliktin kulkuun on oikeastaan paljon pienempi.

 

 


Kommentit

Vielä pieni helmi vain. Siis, Syyrian kemiallisten aseiden ohjelmasta tai tehtaista. Osin nyt Suomessakin kävi uutisoinnissa niin ”hassusti” että, katsojalle kuin kuulijalle syntyi ymmärrys siitä että näin olisi aivan ehdottamasti asianlaita. Näinhän ei kuitenkaan ole ainakaan Barzahin ja Jamrayahin fasiliteettien kohdalla, mikäli on OPCW:n 5.kuukautta sitten julkaisemaan raporttiin on luottamista: ”In accordance with paragraph 11 of Council decision EC-83/DEC.5, the second round of inspections at the Barzah and Jamrayah facilities of the SSRC was concluded on 22 November 2017. The results of the inspections were reported as an addendum (EC-87/DG.15/Add.1, dated 28 February 2018) to the report entitled “Status of Implementation of Executive Council Decision EC-83/DEC.5 (dated 11 November 2016)” (EC-87/DG.15, dated 23 February 2018). The analysis of samples taken during the inspections did not indicate the presence of scheduled chemicals in the samples, and the inspection team did not observe any activities inconsistent with obligations under the Convention during the second round of inspections at the Barzah and Jamrayah facilities.” Lähde: https://www.opcw.org/fileadmin/OPCW/EC/88/en/ec88dg01_e_.pdf Toki viidessä kuukaudessa voi saada aikaan ihmeitä, mutta hieman epäilläkin sopii.


Suht ade eli kvaatti, vaikka: i) toivoisin julkisuudessa käsiteltävän enemmän millaisia kapinallisijoukkoja Syyrian hallitusta vastaan taistelee ja mitkä valtiot tukevat heitä. Meinaan, siinä missä Assadin ”saavutukset” ja hänen valtiolliset tukijat Venäjä ja Iran on pidetty hyvin tapetilla sodan alusta asti, toisen osapuolen eli kapinallisten tukijoiksi riensivät varhain Yhdysvallat, Turkki, Saudi-Arabia, Qatar, UAE, Jordan, Israel ja Englanti sekä huomattavasti hallituksen puolella taistelevia ei-syyrialaisia joukkoja suurempi määrä ei-syyrialaisia vapaaehtoisia ja ryhmiä. He ovat myös vastuussa Syyrian sodan eskaloitumisesta ja raaistumisesta. Ja siinä missä Syyrian hallitus ja sen tukijat ovat vastuussa sota -ja ihmisoikeusrikoksistaan, kapinalliset ja heidän tukijat ovat omistaan. Tämä "opposition" olemuksen realistinen ja holistisempi kartoittaminen on tärkeää myös sen rauhan ja kansallisen rekonsilidaation kuin Syyrian sekulaaris-sävytteisen demokratia jälleenrakentamisen takia. ii) Syyria.-iskun suorittanut "länsikoaliitio" koostui Yhdysvalloista, Englannista ja Ranskasta, joista ensimainittu on aina ollut liittolaisensa Saudi-Arabian wahhabistis-salafistisia eli sektaarisia intressejä niin Syyriassa kuin yleensä Persianlahdella edistävä ja mahdollistava toimija. Eräät asiantuntijamme ovat kuitenkin hehkuttaneet ikäänkuin koko länsi tai EU olisi heti alusta asti -jälleen ilman OPCW:n tutkimusta- kihissyt yhtenä joukkona ilosta osallistua iskuun. Näinhän ei siis ollut, paitsi niille joiden mielestä ”länsi” koostuu Yhdysvalloista, Englannista ja Ranskasta. Siis, maista joilla ei ole minkäänlaisia moraalisia tai humanitaarisia ongelmia hengailla ja ottaa yhteisselfieitä Saudi-Arabian päämiehen Mohammed Bin Salmanin kanssa. Mohammed Bin Salmanin, tuon suuren ”vallankuomouksellisen” Saudi-Arabian uudistajan, jonka Syyrian "silmäterä" salafi-islamistinen -ja jihadistinen Jaysh Al Islam (Obs. jonka tiedetään käyttäneen klooria Alepossa kurdeja vastaan 2016) hallitsi Doumaa ennen häätöään ja oletettua kaasuiskua. Trumpilla, Maylla ja Macronilla ei näyttäisi myöskään olevan mielenkiintoa puuttua saudi-koaliition ”Jemen-operaatioon”, jossa tuhannet jemeniläiset lapset ovat menehtyneet ko. koaliition pommituksissa ja kolme-neljä-kymmentä tuhatta hitaasti kituen, nälkään, janoon, malariaan ja muihin helposti hoidettaviin sairauksiin jo usean vuoden ajan. Miksipä olisikaan, koska nämä valtiot tai tämän Syyrian iskunkin toteuttanut ”länsikoaliitio” itse aseistaa, kouluttaa, tarjoaa tiedustelutietoa ja logistisia palveluita kansamurhamaisia piirteitä saavalle Mohammed Bin Salmanin Jemenin ”interventiolle”.


Lisättävää?

Ylläpito tarkistaa kommentit ennen julkaisua. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.