Jaa

Boko Haramin aseellisen kapinan seurauksena yli kaksi miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa, ja heistä noin joka kymmenes on paennut turvaan Nigerian naapurivaltioihin Tšadiin, Nigeriin ja Kameruniin. Suurin osa pakolaisista on naisia ja lapsia. Kuva: Espen Røst / Bistandsaktuelt – newspaper on aid and development, Flickr.

Boko Haramin kahdeksan vuotta kestänyt väkivaltainen kapina on luonut Nigeriaan Afrikan suurimman humanitaarisen kriisin. Myös maan keskushallinto on osasyyllinen tilanteeseen. Sen välinpitämättömyys on osaltaan kiihdyttänyt Boko Haramin nousua ja valtion terrorisminvastaisen kampanjan kovakouraisuus vaikeuttaa kriisin ratkaisua.

Länsimaissa parhaiten yli kahdensadan Chibokin koulutytön kidnappaamisesta tunnettu islamistinen terroristijärjestö Boko Haram jatkaa aseellista kapinaansa Nigerian köyhässä koillisosassa. Kapina on luonut Tšadjärven alueelle yhden maailman suurimmista humanitaarisista kriiseistä, jonka keskipisteenä on Bornon osavaltio.

Vuodesta 2009 jatkuneen konfliktin seurauksena yli 20 000 ihmistä on menettänyt henkensä ja alueen infrastruktuuri ja maataloustuotanto ovat tuhoutuneet. Yli 8,5 miljoonaa ihmistä on tällä hetkellä kriittisen humanitaarisen avun tarpeessa. Heistä kaksi miljoonaa on maan sisäisiä pakolaisia.

Ruuan puute on noussut keskeiseksi osaksi kriisiä. YK arvioi syyskuussa, että noin 1,5 miljoonaa ihmistä on nälänhädän partaalla, ja UNICEFin mukaan tämän vuoden loppuun mennessä 450 000:ta lasta uhkaa hengenvaarallinen aliravitsemus.

Nigeria on tehostanut Boko Haramin vastaisia sotilastoimiaan presidentti Muhammadu Buharin johdolla, ja terroristien vetäytyessä kriisin todelliset mittasuhteet ovat alkaneet paljastua viimeisen vuoden aikana. Silti yhä noin 700 000 ihmistä on avustusjärjestöjen ulottumattomissa Boko Haramin kontrolloimilla alueilla, ja heidän elinolosuhteitaan ei tiedetä.

Nigerian valtiolla on ollut oma osuutensa kriisin syntyyn ja sen pitkittymiseen. Ylpeän valtion maineessa oleva Afrikan talousmahti on ollut vastahakoinen kiinnittämään kansainvälistä huomiota tilanteeseen, ja sen armeijan toiminta on ajoittain luonut samanlaista hätää ja kärsimystä kuin vihollisensakin.

Kriisi pitää myös nähdä osana laajempaa historiallista jatkumoa. Tšadjärven alueen elämää on vuosisatojen ajan leimannut köyhyys ja poliittisten hallitsijoiden välinpitämättömyys. Väkivalta on ollut osa jokapäiväistä elämää karjavarkauksien, maantierosvouksen ja paikallisten virkamiesten väärinkäytösten muodossa, samalla kun keskushallinto on loistanut poissaolollaan.

Köyhyys ja rakenteellinen väkivalta ovat luoneet otolliset olosuhteet Nigerian valtion ja sen tukeman yhteiskuntamallin hylkäämiselle. Boko Haramin nousu onkin tämän laajemman alueellisen syrjäytymisen radikaalein ilmentymä.

Kapinan tavoitteena on islamistinen valtio

Boko Haram juontaa juurensa 2000-luvun alkupuolelle Bornon osavaltion pääkaupungin Maidugurin yliopistoon. Siellä Muhammed Yusuf -niminen saarnaaja perusti salafistisen herätysliikkeen ja keräsi seuraajia vanhoillisille rukoushetkilleen.

Vähitellen ryhmän tavoitteeksi muotoutui sharia-lakia noudattavan islaminuskoisen valtion perustaminen, joka ammensi inspiraatiota alueella 1800-luvun alkupuolella ennen kolonialismia hallinneesta Sokoton kalifaatista.

Kesällä 2009 ryhmä alkoi hyökkäillä poliisiasemille, ja väkivaltaiset yhteenotot kulminoituivat Yusufin ja noin tuhannen kannattajan vangitsemiseen. Kun poliisi teloitti Yusufin ilman oikeudenkäyntiä, hänen maaseudulle paenneet kannattajansa aloittivat kostoksi sissisodan Yusufin oikean käden Abubakar Shekaun johdolla. Boko Haram oli syntynyt.

Maaliskuussa 2015 konflikti sai valtioiden rajat ylittäviä piirteitä. Shekau julisti uskollisuutensa Islamilaiselle valtiolle ja liitti Boko Haramin osaksi globaalia jihadia, eräänlaiseksi ISISin “Länsi-Afrikan provinssiksi.”

Yhteistyö ei kuitenkaan sujunut ongelmitta, ja elokuussa 2016 ISIS yritti nimittää Boko Haramille uuden johtajan. Tämän seurauksena järjestö jakaantui kahdeksi eri ryhmittymäksi, joiden johtajina toimivat Shekau ja Yusufin pojaksi väitetty Abu Musab al-Barnawi.

Boko Haramin osuus Nigerian poliittisessa pelissä

Nigerian hallitus heräsi Boko Haramin sissisotaan sekä sitä seuranneeseen humanitaariseen kriisiin erittäin hitaasti. Kriisin pitkittyminen on lisännyt sekä inhimillistä kärsimystä että vaikeuttanut pyrkimyksiä normalisoida tilanne.

Asia sivuutettiin maan sisäpolitiikassa presidentti Goodluck Jonathanin kaudella lähes täysin. Boko Haramin muodostamaa uhkaa aliarvioitiin ja sen roolia pohjoisen köyhyyden ja syrjäytyneisyyden ilmentymänä ylenkatsottiin, johtuen osittain alueellisista eroista.

Etelästä kotoisin oleva kristitty Jonathan ei kokenut pohjoisen muslimiväestöä olennaisimmaksi vaalipiirikseen, varsinkaan kun hänen kotiseudullaan vaikuttavat Nigerjoen suistoalueen terroristit vaativat myös keskushallinnon huomiota.

Jonathanin koko kausi symboloi tätä alueellista ristiriitaa, sillä hänen valintansa vuonna 2011 rikkoi liittovaltion epävirallista vallanjakoperiaatetta, jonka mukaan presidenttiys vuorottelee etelän ja pohjoisen edustajien välillä. Tämä vahvisti entisestään pohjoisten osavaltioiden pelkoa poliittisesta marginalisaatiosta.

Asenne muuttui ratkaisevasti vasta vuoden 2015 presidentinvaalien jälkeen. Valituksi tullut pohjoisen vanha kenraali Muhammadu Buhari nosti kampanjassaan Boko Haramin hävittämisen yhdeksi kautensa tärkeimmistä tavoitteista korruption kitkemisen ohella.

Boko Haramin voittamisen asettaminen näin vahvasti presidentinkauden onnistumisen määrittäjäksi on luonut paineita lyödä terroristijärjestö näyttävästi ja nopealla aikataululla.  Buharin sairastelut ja oikeusjärjestelmää ravistelleet korruptioskandaalit ovat nostaneet panoksia Boko Haramin vastaisessa taistelussa. Nigeria on ennenaikaisesti ja toistuvasti julistanut terroristiryhmän voitetuksi, vaikka ryhmän aseelliset hyökkäykset jatkuvat.

Nigerian terrorisminvastaisen kampanjan kovakouraisuus

Buharin aggressiivisemmasta otteesta kertoo myös se, että Boko Haramin vastainen sotilasoperaatio muutti nimensä Zaman Lafiyasta (“Eläkäämme rauhassa”) operaatio Lafiya Doleksi (“Rauha keinolla millä hyvänsä”). Sotilaallisen voiton tavoittelu keinoja kaihtamatta on kuitenkin osoittautunut haitalliseksi strategiaksi.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet laajasti Nigerian armeijan ihmisoikeusrikkomuksista, sotarikoksista ja umpimähkäisestä väkivallasta. Sotilaita on syytetty esimerkiksi teloituksista ilman oikeudenkäyntiä, terroristiepäiltyjen kiduttamisesta ja mielivaltaisista pidätyksistä.

Raportit ovat hälyttäviä myös siksi, että tällainen käytös vahvistaa Boko Haramin vetovoimaa ja luo pohjaa uusille kapinallisryhmille. UNDP:n tuoreen raportin mukaan afrikkalaisten valtioiden harjoittama väkivalta terrorisminvastaisissa toimissa on ääriliikkeitä ajava voima, ja usein viimeinen pisara ennen radikalisoitumista.

Bornon kriittinen infrastruktuuri on myös kärsinyt konfliktin seurauksena. Vesi- ja sanitaatioverkosto on lähes kokonaan tuhoutunut, ja enää vain noin kolmasosa terveysasemista on toiminnassa. Vähäistenkin palveluiden tuhoutuessa armeijan ihmisoikeusrikkomukset kertovat entistä karumpaa kieltä valtion suhteesta kansalaisiinsa. Ne kuvastavat sitä rakenteellista väkivaltaa, josta Boko Haram sai alkunsa.

Boko Haramin soluttautuminen maaseudulle sai aikaan ruuan puutteen

Kapinan juurtuminen maaseudulle on yksi tärkeimmistä humanitaarisen kriisiin vaikuttaneista tekijöistä. Boko Haram soluttautui paikalliseen siviiliväestöön hakien sieltä turvaa ja resursseja. Tämä toi taistelut maaseudulle, tuhosi viljelysmaita ja pakotti maanviljelijät, karjankasvattajat ja kalastajat pakenemaan.  

Välinpitämättömyys ja vaikeudet erottaa Boko Haram -taistelijoita siviileistä aiheuttivat sen, että Nigerian armeijan vastatoimet vaikuttivat negatiivisesti myös sivullisiin. Armeija yritti tukahduttaa Boko Haramin toimintaa esimerkiksi sulkemalla teitä, rajoittamalla moottoripyörällä kulkemista ja ruoan kuljetusta, mikä heikensi kaupankäyntiä alueella.

Kun kävi ilmi, että Boko Haram tienasi rahaa verottamalla Tšadjärvestä pyydetyn kalan myyntiä, kaupankäynti kiellettiin kaikilta. Myös lannoitteet päätyivät kiellettyjen kauppatavaroiden listalle sillä perusteella, että niitä käytetään pommien valmistukseen.

Koillisosan ruoantuotanto romahti. Esimerkiksi tämän vuoden vehnäsato on pienentynyt  noin kahteenkymmeneen prosenttiin siitä, mitä se oli ennen konfliktia. Satojatuhansia maanviljelijöitä on maan sisäisinä pakolaisina leireillä. Armeija rajoittaa leireiltä poistumista turvallisuussyistä, ja pakolaiset ovat täysin riippuvaisia avustusjärjestöistä ja paikallisten asukkaiden anteliaisuudesta.

Yhteistyöhaluttomuus ja sodan pitkittyminen vaikeuttavat avun perille saantia

Avustusjärjestöjen ja Nigerian välit ovat olleet kireät. Tämän vuoden tammikuussa Bornon kuvernööri Kashim Shettima syytti kansainvälisten avustusjärjestöjen olevan paikalla ainoastaan taloudellisen hyödyn ja PR-stunttien vuoksi. Samanaikaisesti Bornon paikallishallituksen virkamiehiä tutkittiin ruoka-avustuskuormien varastamisesta.

Korruptiosyytteiden lisäksi Nigerian armeija on rikkonut humanitaaristen toimijoiden loukkaamattomuutta useaan otteeseen. Tammikuussa ilmavoimat pommittivat erehdyksessä pakolaisleiriä, ja 236 ihmistä sai surmansa. Elokuussa sotilaita tunkeutui YK:n avustustyöntekijöiden leirille Maidugurissa ilman valtuuksia. Tarkastus perustui ilmeisesti huhuille, että Shekau piileskelisi leirillä.

Jatkuva huono turvallisuustilanne vaikeuttaa myös kriisin ratkomista. Joulukuussa 2016 Nigerian armeija sai taisteluvoiton, kun se ajoi Shekaun taistelijoineen pois Sambisan metsästä, jossa ryhmä piti päämajaansa. Tämä on ajanut Boko Haramin puolustuskannalle ja muuttanut sen taktiikkaa.

Heikentynyt Shekaun ryhmittymä on hyökännyt etenkin pehmeisiin kohteisiin, kuten toreille ja pakolaisleireille. Esimerkiksi syyskuussa 15 ihmistä kuoli ja 43 loukkaantui Kondugassa, kun kaksi naisitsemurhapommittajaa iski avustuskuorman purkupaikalle. Boko Haram käyttää myös lapsia ihmispommeina. Tänä vuonna jo 83 lasta on surmattu tällä tavalla, mikä on nelinkertaisesti edellisvuoteen verrattuna.

Crisis Groupin analyysin mukaan hyökkäyksissä ei ole enää kyse varsinaisesta sotastrategiasta, vaan ennemminkin resurssien ryöstelystä ja halusta näyttää väkivallan kautta, että Boko Haram on yhä hengissä.

Humanitaarinen apu on edellytys rauhalle

Keskeistä alueen toipumisen kannalta on inhimillisen hädän poistaminen. Miljoonat ihmiset ovat riippuvaisia päivittäisestä avusta henkensä pitimiksi, ja on ehdottoman tärkeää luoda pikimmiten olosuhteet, joissa näihin tarpeisiin voidaan vastata.

Avun turvaaminen on myös hallinnon mahdollisuus näyttää, että se ottaa kansalaistensa hyvinvoinnin ja alueen jälleenrakennuksen tosissaan. Taistelua Boko Haramia vastaan ei voi voittaa ainoastaan sotilaallisesti, vaan myös näyttämällä että Nigerian edustama yhteiskuntamalli on säilyttämisen arvoinen. Tämä vaatisi keskushallinnon asennemuutoksen ja sitoutumisen alueen elvyttämiseen ja kehittämiseen.

Pommitusten, kylien polttamisten ja ruokavarastojen ryöstelyiden seurauksena Boko Haram on todennäköisesti menettänyt sen pienenkin kannatuksen, jota se joskus paikallisten keskuudessa saattoi nauttia. Koska konflikti on kuitenkin juurtunut syvälle yhteisöihin, moni paikallinen on joutunut haluamattaankin tekemisiin terroristijärjestön kanssa.

Paikallisten kytkökset Boko Haramiin eivät siis välttämättä kerro aidosta kannatuksesta, vaan tarpeesta selviytyä ja kanssaelää paikallisväestöön soluttautuneiden sissisotilaiden rinnalla. Tämän dynamiikan ymmärtäminen on tärkeää terrorisminvastaisen kampanjan toteuttamisessa, ja ennen pitkää rauhan rakentamisessa.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa