Jaa

Auttamaan valmis ihmisjoukko tarkkailee maanjäristyksen pelastustöitä Roman kaupunginosassa Méxicossa. Kuva: Wikimedia Commons.

Meksikoon 19. syyskuuta iskeneen maanjäristyksen jälkeiset tapahtumat näyttävät toistavan aiemmin nähtyä kaavaa. Kansalaiset ja itsenäiset pelastusryhmät syöksyivät välittömästi pelastustöihin hallinnon lamaantuessa paikoilleen. 32 vuoden takaisesta maan historian tuhoisimmasta maanjäristyksestä ei ole osattu ottaa opiksi vaan korruptio ja hallinnon etäisyys ovat paitsi pahentaneet tuhoja, myös vaikeuttaneet kansalaisten organisoimia pelastustöitä. Vuoden 1985 maanjäristyksellä oli kauaskantoisia poliittisia seurauksia, ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten eripura hallinnon ja kansalaisten välillä heijastuu maan politiikkaan lähitulevaisuudessa.

Maa järisi tuhoisin seurauksin Meksikossa 19. syyskuuta 2017, kun voimakkuudeltaan 7,1 magnitudin maanjäristys iski Morelosin osavaltioon noin 120 kilometrin päähän pääkaupunki Méxicosta. Uhrimäärä on noussut tätä kirjoitettaessa 331:een, ja järistys romahdutti pääkaupungissa noin 60 ja Morelosissa noin 600 rakennusta.  Meksikossa oli jo joitakin vuosia pelätty rajumpaa maanjäristystä: kun maan eteläosassa järisi 7. syyskuuta 2017 8,2 magnitudin voimakkuudella, moni toivoi, että tämä oli odotettu voimakas järistys. Valitettavasti se ei yksistään riittänyt, vaan paria viikkoa myöhemmin tuhoisa järistys osui myös pääkaupungin ja lähiosavaltioiden alueelle. Päivä oli kohtalokkaasti sama, jolloin maa kohtasi historiansa tuhoisimman maanjäristyksen 32 vuotta aiemmin. Tuolloin, 19. syyskuuta 1985, maanjäristys jätti yleisimpien arvioiden mukaan noin 10 000 uhria ja romahdutti noin 30 000 rakennusta.

Syyskuun 1985 järistys oli voimakkuudeltaan 8,1 Richterin asteikolla. Richterin asteikko perustuu kymmenkertaiseen logaritmiin, joten arvon kasvaessa yhdellä järistyksen voimakkuus on kasvanut kymmenkertaiseksi. Vaikka syyskuun 1985 järistys olikin siis kymmenen kertaa voimakkaampi kuin syyskuun 2017 järistys, pääkaupunki sen johtoa myöten halvaantui jälleen paikoilleen vielä 32 vuotta edellisen suurkatastrofin jälkeen. Kuten vuonna 1985, tälläkin kertaa pelastustöihin riensivät ensimmäisinä tavalliset kansalaiset sekä kansalaisjärjestöt hakkuineen ja lapioineen.

Edellisestä katastrofista ei opittu tarpeeksi

Vaikka syyskuun 19.  tapahtumista on vasta joitakin päiviä aikaa, on selvää, että 32 vuoden takaisesta suurkatastrofista on otettu opiksi vain parissa asiassa. Ensimmäinen niistä on maassa vuonna 1986 käyttöön otettu maanjäristyshälytysjärjestelmä, joka tunnistaa ja varoittaa tietyn voimakkuuden ylittävästä maanjäristyksestä noin 60 sekuntia ennen sen iskemistä, jotta kansalaisilla olisi aikaa hakeutua turvaan. Järjestelmä perustuu maanjäristysaaltojen tunnistamiselle ja kattavuusalueen arvioinnille, joiden pohjalta päätellään, mille alueelle maata tuhot todennäköisesti ovat osumassa. Laskelmien pohjalta annetaan kohdealueelle järistysvaroitus. Järjestelmä on kuitenkin edelleen pahasti keskeneräinen, sillä vain kahdeksan kaupunkia pystyy tällä hetkellä vastaanottamaan maanjäristysaalloista varoittavaa signaalia. Pääkaupungissa sekä Oaxacan kaupungissa järjestelmä on kaikkein edistynein, sillä niissä varoitus annetaan kaduille asennettujen kaiuttimien välityksellä.

Toinen esimerkki vuoden 1985 jälkeisestä edistyksestä ovat säännölliset poistumisharjoitukset, joissa harjoitellaan rakennusten tyhjentämistä. Harjoitus järjestetään aina myös 19. syyskuuta, vuoden 1985 maanjäristyksen muistoksi. Hälytysjärjestelmät toimivat kuitenkin epävarmasti: välillä sireenit soivat turhan päiten ja toisinaan hälytysäänet eivät kuulu kuten niiden pitäisi. Ongelmat ovat heikentäneet niin poistumisharjoitusten kuin itse hälytystenkin uskottavuutta. Niinpä 19. syyskuuta 2017 moni ei joko kuullut hälytysääntä tai kuittasi tapahtuman harjoituksena, minkä takia he jäivät järistyksen iskiessä sisätiloihin tuhoisin seurauksin.

Kansalaiset paikkasivat toimimatonta hallintoa parhaansa mukaan

Vuoden 1985 maanjäristyksen suuri kertomus oli kansalaisten solidaarisuus toisiaan kohtaan, ja sama näyttää toistuvan myös tämän vuoden järistyksessä. Molemmissa tapauksissa toistuu myös toinen, vähemmän loistokas kertomus: viranomaiset päätyivät vain haittaamaan kansalaisten organisoimia pelastustöitä, kun halvaantuneisuudeltaan lopulta pääsivät liikkeelle. Viranomaiset muun muassa estivät vapaaehtoisten pääsyn raunioalueille tai ottivat ohjat toisten jo aloittamista töistä. Koska hallinnon joukoilla ei ole yhtä vahvaa ensi käden kokemusta pelastustöistä kuin usein vuosia toimineilla, organisoiduilla vapaaehtoisryhmillä kuten topoilla (esp. ”maamyyrät”), hallinnon pelastustoimet eivät ole tehokkaita, ja ne keskittyvät usein vääriin asioihin. Armeijan ja poliisin ottaessa ohjat pelastustöistä kansalaisilta, tilanteet kärjistyivät usein yhteenotoiksi niin vuonna 1985 kuin nytkin.

Etäisinä ja toimintakyvyttöminä näyttäytyneet valtionpäämies, kaupunginjohtaja ja ministerit eivät onnistuneet parantamaan kansalaisten mielikuvaa jo ennestään matalaa arvostusta nauttivista johtajistaan. Kun sisäministeri Miguel Angel Osorio Chong ilmaantui kansan pariin rauniotyömaille valkoisessa kauluspaidassaan, raunioiden kaivajat häätivät hänet päättäväisesti pois tieltä. Sittemmin useampi puolue on luvannut lahjoittaa rahaa maanjäristyksen uhreille, mutta on vaikea sanoa, kuinka paljon rahallinen kansan voitelu lämmittää konkreettisten toimien loistaessa poissaolollaan.

Vuoden 2017 voitto vuoteen 1985 nähden oli sosiaalisen median hyödyntäminen. Huhuja tapahtumista liikkui valtavasti molemmissa tragedioissa, ja väärä tieto söi tilaa oikealta informaatiolta. Sosiaalisen median maailmassa väärä tieto levisi salamannopeasti, mutta silti yhteisömedioissa pystyttiin organisoitumaan vuoteen 1985 verrattuna aivan uudella tavalla. Sosiaalisessa mediassa jaettiin arvokasta ensikäden tietoa sortuneista rakennuksista ja neuvottiin muun muassa suttaamaan lahjoitukseksi ostetuista ruokatarvikkeista viivakoodit, jotta mahdolliset avun ryöstelijät eivät saisi myytyä tavaroita eteenpäin kovin helposti. Spontaanisti pelastustöihin rientäneiden tavallisten kansalaisten hyvä tahto ei kuitenkaan aina toiminut parhaalla mahdollisella tavalla, vaan aiheutti pelastustöitä vaikeuttavaa epäjärjestystä ja tungosta. Muun muassa pääkaupungin eteläosassa Xochimilcossa ambulanssit eivät päässeet kohteisiin valtavan ihmismäärän takia.

Samat virheet toistuivat korruption ja välinpitämättömyyden vuoksi

Sekä vuoden 1985 että 2017 järistykset paljastivat rakentamiseen liittyvää tuhoisaa korruptiota. Asia on erityisen vakava Méxicon kaltaisessa kaupungissa, jonka maaperä on monin paikoin pehmeää ja siten herkkää maanjäristyksille. Syyskuun 1985 järistyksen myötä romahtaneet rakennukset paljastivat valtavat määrät laittomia, erittäin huonokuntoisissa rakennuksissa toimivia ompelimoita ja paperitehtaita. Paperitehtaissa ja ompelimoissa työskennelleiden kohtalosta ei tällöin otettu opiksi, vaan kyseenalaisia rakennuslupia myönnettiin edelleen. Vaikka rakennuslupiin liittyvää lainsäädäntöä on uudistettu vuoden 1985 jälkeen rankalla kädellä, syyskuun 2017 järistyksessä tuhoutui jälleen ainakin yksi paperitehdas kohtalokkain seurauksin. Sekä vuoden 1985 että 2017 tapahtumista kävi selväksi, että lain velvoittamia kuntotarkastuksia oli jätetty tekemättä, eivätkä kansalaisetkaan osanneet niitä vaatia. Vuonna 1985 paperitehtaiden omistajia, rakennusluvan myöntäneitä tai muitakaan velvollisuutensa laiminlyöneitä ei rangaistu, ja niin tuskin tehdään tälläkään kertaa.

Vuonna 1985 epäonnistuttiin myös kotinsa menettäneiden uudelleen asuttamisessa ja hätäavun tehokkaassa jakamisessa. Viittauksia samanlaisiin ongelmiin on jo näköpiirissä myös vuoden 2017 tapauksessa. Kansalaiset ovatkin perustaneet “laittomia” hätäavun jakelupisteitä, sillä viranomaiset ovat siirrelleet jakelukeskuksista apua ilmoittamatta, minne tavarat päätyvät. Myös kotinsa menettäneet odottavat edelleen tietoa kohtalostaan ja vaurioita saaneiden kotiensa tulevaisuudesta.

Katastrofi voi luoda tilaa poliittiselle muutokselle

Luonnonmullistukset  edustavat  yhteiskunnalle ”normaalista” järjestyksestä poikkeavaa tilannetta, jolloin on mahdollista löytää tilaa uudelle poliittiselle suunnalle.  Kansalaiset eivät halua kokea vastaavaa tragediaa uudestaan, minkä vuoksi yhteiskunnallinen muutos nähdään välttämättömänä. Myös maan historia luonnollisesti vaikuttaa tapahtumille annettuihin merkityksiin, ja muokkaa osaltaan käsityksiä maan tulevaisuudesta kriisitilanteessa. Katastrofit pystyvät vaikuttamaan maassa käynnissä oleviin poliittisiin prosesseihin, mutta se edellyttää kansalaisten roolin kasvua, jonkinasteista järjestäytymistä sekä hallinnon ja kansalaisten toimivaa dialogia.

Vuonna 1985 epäonnistunut maanjäristyksen jälkihoito sai kansan liikkeelle vaatimaan oikeutta ja laajempia vaikuttamismahdollisuuksia politiikassa. Liikehdinnän myötä pääkaupungin hallintorakennetta muutettiin demokraattisemmaksi ja muun muassa ompelimoissa työskennelleet eloonjääneet uhrit järjestäytyivät ammattiyhdistysliikkeeksi. Nähtäväksi jää, tuottaako vuoden 2017 järistys kansalaisliikehdintää ja vaatimuksia määräysten noudattamisesta sekä kansalaisten turvallisuuden varmistamisesta. Maanjäristyksiä Meksikossa tullaan todennäköisesti näkemään myös vastaisuudessa ja kaupunkialue jatkaa kasvamistaan, joten on toivottava, että kansalaiset jaksavat vaatia suojelua johtajiltaan. Kansalaisten on jaksettava pitää yhtä myös siinä vaiheessa, kun apua alueelle ei virtaa enää niin vuolaasti kuin ensimmäisinä päivinä maanjäristyksen jälkeen.

Avoin kysymys on myös se, kuinka syyskuun maanjäristykset vaikuttavat Meksikon vuonna 2018 käytäviin presidentin- ja parlamenttivaaleihin. Presidenttipuolue PRI:n todennäköisesti vahvimman haastajan, vasemmistolaisen MORENA-puolueen edustajan Andrés Manuel Lopez Obradoriin (AMLO) asemaan tapahtumat vaikuttanevat positiivisesti. MORENA ehti luvata ensimmäisenä puolueena rahaa järistyksen uhreille, ja kun muut puolueet tekivät saman kenties seuranneen mediahuomion myötä, AMLO syytti heitä opportunisteiksi. Vuoden 1985 maanjäristyksen jälkeisestä tapahtumaketjusta hyötyi poliittisesti pidemmän päälle pari vuotta maanjäristyksen jälkeen perustettu PRD-puolue, jonka nokkamiehiä myös AMLO tuolloin oli. Juuri PRD-puolueen perustajat alkoivat vaatia julkisesti vuoden 1985 järistyksen jälkeen maan demokratisoitumista ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemista. Jos AMLO tarttuu taas näihin aiheisiin ja vanhat merkit pitävät paikkansa, hän ja oppositio menestynevät vaaleissa hyvin.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa