Jaa

Enrique Peña Nieton suosio on heikentynyt hänen presidenttikautensa aikana. Kuva: Armando Aguayo Rivera / Flickr

Time-lehden kannessa patsasteli helmikuussa 2014 päättäväinen, lähes messiaanisen oloinen Meksikon presidentti Enrique Peña Nieto. Kannen otsikko julisti: ”Meksikoa pelastamassa”.  Joulukuussa 2012 virkakautensa aloittaneeseen presidenttiin alkoi kohdistua etenkin naapurimaa Yhdysvalloista valtavia odotuksia, kun hän julkisti varsin pian valintansa jälkeen kunnianhimoisen toimenpidepaketin maan modernisoimiseksi. Meksiko oli opittu tuntemaan länsimaissa jengiväkivallan ja kartellien maana, josta kantautui pelkästään huonoja uutisia – niin huonoja, että Pentagonkin varoitti vuonna 2009 maan olevan luhistumisvaarassa. Modernisoimispaketin myötä Peña Nieto alettiin nähdä etenkin länsimaissa miehenä, jolla olisi todelliset mahdollisuudet kääntää maa jalkeilleen, ja Meksiko nousikin kansainvälisiin otsikoihin pitkästä aikaa positiivisessa valossa.

Peña Nieton messiaan maine ei ole kuitenkaan kestänyt, ja nyt miehen maine on erityisesti kotimaassaan huono. Ikonisesta Time-lehden kansikuvasta on tehty lukuisia pilkkaavia versioita. Miksi suuret odotukset ovat vaihtuneet epäsuosioon ja mitä presidentti on maassa saanut aikaan?

Poliittisen muutoksen kausi päättyi riitaisissa merkeissä

Vuoden 2012 presidentinvaalit aiheuttivat vilkasta jälkipyykkiä. Voitto meni Peña Nietolle melko selvin lukemin, noin kuuden prosenttiyksikön marginaalilla, ja voittolukemaksi muodostui 38,21 prosenttia äänistä. Monet kuitenkin uskoivat, että Peña Nieton siivitti voittoon lähinnä ulkonäkö, tehokas äänten ostaminen sekä vaalilakien rikkominen, mikä on ollut maan tapa myös aiemmissa presidentinvaaleissa. Myös televisio oli suosinut tätä Institutionaalisen Vallankumouspuolueen PRI:n ehdokasta, mikä on merkittävää maassa, jossa 76 prosenttia kansasta saa politiikkaa koskevan tietonsa television kautta.

Vain noin kuukausi ennen vaaleja maahan oli syntynyt Peña Nieton eli EPN:n vastainen #Yosoy132 –kansanliike, joka vaati median demokratisoitumista sekä vapaata tiedonvälitystä. Liikkeen nimi on peräisin EPN:n keväiseltä vierailulta arvostettuun Iberoamericana-yliopistoon, jossa opiskelijat esittivät presidenttikandidaatille kysymyksiä poliisiväkivallasta. Ilmapiirin kiristyttyä Peña Nieton piti poistua yliopistolta turvamiesten saattelemana. Opiskelijaprotesti leimattiin mediassa väkivaltaiseksi ja yliopiston ulkopuolelta tulevien vandaalien junailemaksi. Vastineeksi opiskelijat julkaisivat YouTubessa videon, jossa 131 opiskelijaa todisti opinto-oikeutensa yliopistossa. Kansanliike syntyi, kun videota alettiin jakaa verkossa ja ihmiset julistautuivat yhdeksi opiskelijoista, sen “132:nneksi jäseneksi”.

Kakkoseksi vaaleissa jäänyt PRD-puolueen Andrés Manuel López Obrador eli AMLO julisti vaalit vilpillisiksi, ja myöhemmin muun muassa CIESAS-tutkimuskeskus vahvisti AMLO:n joutuneen syrjityksi Peña Nietoon nähden TV-ajassa ja mainosmäärissä. López Obradoria oli nimitelty jo vuonna 2006 ”vaaraksi Meksikolle” silloisen presidenttipuolueen TV-mainoksessa. Peña Nieto aloitti näin ollen kautensa eripuraisissa merkeissä.

Peña Nieton valtaan astumisen myötä päättyi myös maan poliittisen muutoksen kausi. Maata yhtäjaksoisesti vuodesta 1929 vuoteen 2000 hallinnut PRI palasi valtaistuimelle 12 vuoden tauon jälkeen. Vuosina 2000-2012 valtionpäämiehen pallilla olivat oikeistokonservatiivisen PAN-puolueen edustajat. PRI:llä on historia valtaa keskittävänä puolueena, joka käytännössä hallitsi suvereenisti maan politiikan kaikkia tasoja yli 60 vuotta aina 1980-luvulle saakka. Nyt valta siirtyi 12 vuoden välivaiheen jälkeen takaisin PRI:lle, mikä oli monille edistysmielisille meksikolaisille valtaisa pettymys.

Pacto por México lupasi paljon

Vain 47-vuotias tuore presidentti laittoi nopeasti tuulemaan. Vain päivä virkaanastujaistensa jälkeen hän allekirjoitti yhdessä kahden muun puolueen kanssa ns. Pacto por México –sopimuksen, joka tähtäsi demokratian vahvistamiseen maassa kolmen pääpilarin ja viiden sopimuksen avulla. Jo sitä, että kolme maan merkittävintä puoluetta saatiin allekirjoittamaan yhteinen sopimus voidaan pitää merkittävänä tekona, sillä aiempina vuosina puolueet olivat keskittyneet tukkanuottasilla olemiseen. Pacto por Méxicon keskiössä olivat valtion vahvistaminen, politiikan ja talouden demokratisoiminen, sosiaalisten oikeuksien laajentaminen sekä kansalaisten aiempaa parempi osallistaminen. OECD:n edustaja uskoi, että jos Pacto de Méxicon ajamat uudistukset menevät läpi, maan talous voisi kasvaa jopa kuuden prosentin vuosivauhdilla.

Pacto por Méxicon myötä presidentti pisti alulle joukon kunnianhimoisia poliittisia uudistuksia. Pakettiin kuului muun muassa valtio-omisteisen energiasektorin avaaminen kilpailulle, telekommunikaatiosektorin uudistaminen ja laajempi kilpailuttaminen sekä laajat koulutus-, vero- ja työuudistukset. Etenkin 1930-luvulla kansallistetun öljysektorin avaaminen kilpailulle herätti maailmalla innostuneita reaktioita, mutta samalla se oli erityisen herkkä paikka monelle tavalliselle meksikolaiselle. Reformista tuli kiistaa, ja vaaleissa kakkoseksi jääneen AMLO:n PRD-puolue vetäytyi siitä. Öljyllä on merkittävä symbolinen arvo maassa, ja öljysektorin vuonna 1938 kansallistaneella ex-kenraalilla ja presidentillä Lázaro Cárdenasilla on maassa lähes kansallissankarin asema. Historiallisella tavalla kansallistetun öljysektorin tuominen kilpailun piiriin tuntui monista kuin Meksikon kansansuvereniteetin viimeisetkin rippeet olisi viety pois.

Energiareformiakin näyttävämmin vastustettiin kuitenkin reformipakettiin kuuluvaa koulutusuudistusta. Sen keskeinen sisältö olivat opettajille asetettavat tasotestit, joiden sisältö määriteltäisiin erillisessä viranomaiselimessä. Jos opettaja ei läpäisisi tasotestiä, seurauksena olisi joko virasta pidättäminen tai erottaminen. Koulutusuudistuksen saadessa parlamentin hyväksynnän PRI:n suojeluksessa pitkään ollut ja varsin vaikutusvaltainen opettajien ammattiliitto CNTE käynnisti laajat protestit. Joukko Meksikon eri kolkkia edustavia opettajia piiritti pääkaupunki Méxicon Zócalo-keskusaukion useiksi viikoiksi. Erityisesti köyhempien osavaltioiden edustajat olivat läsnä. Opettajien telttaleiri peitti Amerikkojen suurimman aukion toukokuusta syyskuuhun, jolloin poliisit lopulta häätivät heidät vesitykein. Aukio piti saada tyhjäksi itsenäisyyspäivän juhlijoita varten. Protestit siirtyivät muualle keskustan alueelle ja ovat jatkuneet muun muassa tiesuluin ja marssein pitkin Peña Nieton valtakautta.

Ammattiliitto vastusti voimakkaasti koulutusuudistusta, sillä reformi oli valmisteltu kuulematta kansalaisia ja opettajakuntaa. Opettajakunnan mukaan koulutusreformi ei ratkaise maan koulutussektorin kehnoa tilannetta, sillä eri puolilla maata oppimisympäristö on hyvin erilainen eivätkä standardoidut testit pysty ottamaan tätä huomioon. Lisäksi CNTE:n mukaan uudistus ei ollut legitiimi, sillä Pacto por Méxicon allekirjoittajat eivät olleet kansan demokraattisesti valitsemia.

CNTE:llä on ollut voimakas vaikutusvalta maan koulutussektorilla, erityisesti köyhissä osavaltioissa. Ammattiliitto on hallinnut voimakkaasti maan opettajankoulutuslaitosta sekä opettajien virkanimityksiä etenkin maaseudulla, jolloin monet virat ovat periytyneet sukupolvelta toiselle. Virkoja on myös myyty, jolloin ammattiliiton ulkopuolisilla hakijoilla on ollut heikommat mahdollisuudet työllistyä ja pätevyys on ollut toissijaista virkojen saannille. Kun opettajat ovat marssineet protesteissa, oppilaat ovat jääneet ilman opetusta.

On selvää, että maan koulutussektori on uudistusten tarpeessa. Meksiko sijoittuu poikkeuksetta häntäpäähän PISA-testeissä, vaikka maa käyttää opetukseen suhteessa yhtä paljon kuin teollisuusmaat. Opettajien ammattia ei arvosteta ja heidän koulutustasonsa on heikko. Vaikka opiskelijat viettävät koulussa lapsesta saakka pitkiä päiviä, oppimistulokset ovat heikkoja ja opetus kannustaa ulkoa opetteluun. On silti muistettava, että köyhällä, harvaan asutulla ja lukuisia eri alkuperäiskieliä puhuvalla maaseudulla opetuksen realiteetit ovat aivan toisenlaiset kuin suurien kaupunkien yksityiskouluilla, jolloin yhtäläiset tasotestit tuskin tulevat toimimaan opetuksen parhaimpana mittarina. Merkittävä osa maaseudun kouluista on ilman sähköä, juoksevaa vettä tai viemäröintiä.

Väkivaltaa, katoamisia ja muita skandaaleja

Reilu vuosi alussa mainitun Time-lehden artikkelin jälkeen Newsweekin espanjankielinen painos julkisti artikkelin ”EPN: Pelastaja, joka ei sitä ollutkaan”. Tämä kuvaa hyvin sitä pettymystä, mikä Peña Nieton valtakaudesta on alun hehkutuksen jälkeen jäämässä käsiin. Vaikka EPN:n vaalilupauksiin kuului väkivallan suitsiminen, ovat tulokset valitettavasti olleet laihoja. Presidentin virkakauden lähentyessä loppuaan Meksiko on yksi maailman vaarallisimmista maista toimittajille, ja erityisesti sellaisille, jotka raportoivat valtiovallan väärinkäytöksistä. Väkivaltatilastot ovat rumentuneet jopa Peña Nieton edeltäjän Felipe Calderónin ajoista, vaikka juuri Calderón julisti maahan niin kutsutun huumeiden vastaisen sodan heti virkakautensa alussa.

EPN:n ensimmäisen neljän hallintovuoden aikana kidnappaukset ovat kasvaneet 79 prosentilla verrattuna edeltäjänsä vastaaviin lukuihin. Vuosi 2016 toi lisäksi tullessaan EPN:n kauden suurimman murhaluvun, jolloin murhat kasvoivat 18 prosentilla vuoden takaiseen verrattuna. Väkivalta tulee maalle kalliiksi, sillä sen on laskettu maksavan maalle 18 prosenttia sen bruttokansantuotteesta. Väkivaltaluvut maassa ovat hankalasti mitattavia, sillä riippumattomat tutkimuslaitokset ovat todenneet maan systemaattisesti vääristelevän lukuja, erityisesti vakavampien rikosten osalta. Erityisesti otsikoissa on ollut naisiin kohdistuva systemaattinen väkivalta: esimerkiksi Méxicon osavaltiossa naisiin kohdistuvat väkivallanteot ja murhat ovat lähteneet niin rajuun nousuun, että osavaltiossa on aktivoitu sisäministeriön erityistoimet tilanteen rauhoittamiseksi.

Väkivalta- ja murhalukujen synkkenemisen lisäksi Peña Nieton kautta ovat koetelleet lukuiset skandaalit, joista on uutisoitu ympäri maailmaa. Näistä suurimpia ovat toimittajien murhat sekä Ayotzinapan ja Tlatlayan verilöylyt, jotka tapahtuivat vain kolmen kuukauden sisällä toisistaan kesä-syyskuussa 2014. Molemmissa tapauksissa Peña Nieton hallinto on jäänyt housut nilkoissa kiinni valehtelusta. Ayotzinapan 43 opiskelijan “tahdonvastainen katoaminen” sai erittäin laajan kansainvälisen huomion ja tapaus on ollut EPN:n hallinnolle erityisen kiusallinen, sillä se toi päivänvaloon järjestäytyneen rikollisuuden ja hallinnon eri tasojen yhteistyön. Vaikka tapauksen selvittämiseksi maahan kutsuttiin riippumaton tutkijaryhmä, sen tuloksia ei otettu vakavasti eikä sen mandaattia jatkettu ensimmäisen toimikauden jälkeen vetoomuksista huolimatta.

Ei liene yllättävää, että skandaaleissa ryvettyneen presidentin suosio on tehnyt mahalaskun. Syyskuuhun 2016 tultaessa valtionpäämiehen kannatus oli enää 26 prosenttia. EPN:n tilannetta ei paranna se, että hänelle on irvailtu mediassa surutta myös henkilökohtaisemmalla tasolla kautensa alusta saakka. YouTubesta löytyy pitkiä listauksia hänen julkisten esiintymistensä lapsuksista ja henkilökohtaisista skandaaleista, eikä näihin edes ole laskettu yllä mainittuja vakavampia teemoja.

Surullisenkuuluisimmissa videoissa presidentti ei osaa nimetä kunnolla kolmea merkityksellisintä lukemaansa kirjaa maan suurimmilla kirjamessuilla, hän muistaa väärin Kiinan presidentin nimen (“Juan Jin Juan Jin”) ja nimeää lukuisat maan osavaltiot ja kaupungit miten sattuu. Presidentin aiheuttamista lukuisista henkilökohtaisista skandaaleista ehkä kuohuttavimpia oli toimittaja Carmen Aristeguin paljastus, jonka mukaan presidentin oikeustieteen kandidaatintyöstä 29 prosenttia olisi plagioitu. Lisäksi presidentin mainetta ovat koetelleet korruptioskandaalit. Presidentillä sekä hänen saippuaoopperasta tunnetulla vaimollaan on lukuisia vähemmän mairittelevia lempinimiä, kuten ”Töyhtö” (El Copete, viitaten aina huoliteltuun kampaukseen) ja ”Lokki” (La Gaviota).

Mitä kaudesta jää käteen?

Peña Nieton valtakaudella niin Meksikon peson arvo kuin öljyn hinta ovat rysähtäneet, ja etenkin jälkimmäinen on väistämättä vaikuttanut energiareformin toteutumiseen. Peña Nieto päätti kuitenkin viedä reformin eteenpäin öljyn hinnan laskusta riippumatta. Öljyn hinnan laskulla perusteltiin bensiinin hinnan nostoa lähes 20 prosentilla tammikuussa 2017, mikä aiheutti laajat protestit ja sai aikaan yhä enemmän eripuraa energiareformin suhteen, pitihän uudistuksen laskea hintoja.

Sama tinkimättömyys ja määrätietoisuus on koskenut myös koulutusreformia, jossa opettajien arviointeja on jatkettu pitkäjänteisestä vastarinnasta huolimatta. Nähtäväksi jää, paranevatko oppimistulokset reformin myötä tai arvostetaanko kapuloiden asettamista väkevän ammattiliiton rattaisiin tätäkin pidemmälle.

Inhimillisen kehityksen mittareilla Meksikon kehitys on mennyt taaksepäin. Tällä hetkellä noin 50 prosenttia maan asukkaista eli yli 50 miljoonaa ihmistä elää köyhyydessä, ja köyhyyteen luisuu aiempaa enemmän ihmisiä. Sosiaalipolitiikan kansallisen arviointineuvoston Conevalin mukaan vuosien 2008-2014 aikana köyhien määrä kasvoi maassa 1,9 prosentilla, joten kehitys on ollut päinvastaista kuin monella alueen muulla maalla. Syinä tähän ovat ennustettua huomattavasti heikomman talouskasvun lisäksi se, että vähäisinkin kasvu valuu harvojen käsiin. Sekä köyhyyden että eriarvoisuuden kasvaessa vyyhtiä on hankala purkaa.

Peña Nietoa on kritisoitu siitä, että reformit pyrkivät tuottamaan lisää investointeja, mutta niiden jakamiseen kansalaisten kesken ei ole kiinnitetty huomiota. Reformien luvattiin tuovan talouskasvua, mutta kasvu on jäänyt kituliaaksi ja reformien positiiviset vaikutukset eivät ole vielä kovin selkeästi mitattavissa. EPN ei onnistunut Meksikon pelastamisessa, tai emme ainakaan näe tuloksia vielä hänen kautensa aikana. Peña Nieton kauden merkittävin aikaansaannos saattaakin olla se, että hän kykeni rakentamaan dialogia eri puolueiden välille. Toivoa sopii, että tämä tapa pysyy.

Seuraavissa, vuoden 2018 vaaleissa ehdolla on jälleen AMLO. Saa nähdä, palautuuko valta oppositiolle ja mitä siitä seuraa. Edellisestä ja toistaiseksi ainoasta, PAN-puolueen presidenttien ohjastamasta oppositiokaudesta ei tosin jäänyt meksikolaisille kovin hyviä muistoja. AMLO on hahmo, joka herättää suuri tunteita, ja se lienee hänen suurin haasteensa. Hänellä on maine piinkovana populistina, mikä herättää monissa pahaa verta. Oli seuraavan presidentin puolue mikä hyvänsä, on dialogin ylätasolla jatkuttava ja laajennuttava kansalaisten pariin.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa