Itsenäisyyspäiviä juhlitaan usein riehakkaimmin valtioiden nuoruudessa, kun saavutettu suvereniteetti on vielä tuoreessa muistissa. Geriatriseen ikään ehtinyt Suomi-neito ei enää ole uusi valtio, ja itsenäisyyspäivän perinteet ovat monesti joko vanhoja ja hivenen puisevia tai sitten uutuudestaan huolimatta suorastaan vastenmielisiä. Tästä huolimatta itsenäisyydestä ei raaskisi luopuakaan, joten maamme mieltä on viime aikoina yhä useammin kolkutellut eksistentiaalinen ongelma: Kuinka turvata itsenäisyyden jatkuminen entistä epävakaammassa Euroopassa?

Perinteiset vaihtoehdot kuten Euroopan unionin ja Naton jäsenyys ovat menettäneet hohtoaan, eikä liioin Suomessa tai Ruotsissa ole suurempia haluja Ruotsi-Suomen henkiinherättämiseksi. Liittyminen takaisin osaksi Venäjää ratkaisisi tietysti Suomen turvallisuuspoliittisen dilemman, mutta tämän innovatiivisen ratkaisun hinta lienee itsenäisyyteen tottuneille suomalaisille liian kova.

Onneksi Guggenheim on viitoittanut tietä toisenlaiselle ratkaisulle. Eräs moniäänisen museokeskustelun nerokkaimmista piirteistä on ollut museoratkaisun kytkeminen osaksi Suomen turvallisuuspolitiikkaa. Guggenheim valitettavasti kaatui, mutta tontti seisoo tyhjänä. The Ulkopolitist esittääkin oman ehdotuksensa tontin käytölle.

Tyylikkään ja uudenkarhean Trump Towerin tai suomalaisittain ”Trump-tornin” rakentaminen verovaroilla Guggenheimilta tyhjäksi jääneelle tontille varmistaisi Yhdysvaltojen sitoutumisen Suomen itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen. Trumpin hallinnon skeptisyys monenkeskisiä järjestöjä kohtaan voi tehdä Natoon tai EU:iin nojaamisesta vaikeaa, mutta ‘tornitus’ turvallisuuspoliittisena ratkaisuna katsoo tämän ohitse, panostaen kahdenvälisiin suhteisiin. Ja mikäpä olisikaan kiinteistöomaisuutta parempi keino rakentaa kahdenväliset suhteet uuteen Yhdysvaltain presidenttiin?

Siltä varalta, että yhden kiinteistön ei vielä katsottaisi muodostavan Trumpille riittävän merkittävää intressiä Suomen aseman säilyttämiseksi nykyisellään, The Ulkopolitist haluaa muistuttaa, että Helsingistä löytyy jo nykyisellään myös muita tornimuotoisia rakennuksia, jotka voitaisiin sisällyttää mukaan diiliin. Ensimmäisenä mieleen tulee luonnollisesti Kalevankadun vanhempi hotelli Torni, joka on näytellyt merkittävää roolia turvallisuuspoliittisesti kiperässä tilanteessa jo aiemminkin. Se voitaisiinkin vuokrata Trump Organizationille esimerkiksi seuraavaksi 99 vuodeksi.

Unohtaa ei sovi myöskään Pitkänsillan pohjoispuolta. Siellä paras vaihtoehto olisi luonnollisesti Paasitornin remontointi kolmanneksi Trump-torniksi. Remontin kautta myös suomalaisen duunarin olisi mahdollista päästä osalliseksi työpaikkojen paluumuuttoon Kiinasta ja Meksikosta perinteisiin teollisuusmaihin. Paasitornin remontin yhteydessä Suomeen voitaisiin myös tuoda autenttista amerikkalaista ruokakulttuuria muokkaamalla alakerran ravintola Juttutuvan ruokalista uusiksi. Samassa yhteydessä päivittää voisi myös ravintolan nimen: varteenotettava ehdotus voisi olla esimerkiksi Trump Chatbox.

‘Tornitus’ on toki vain osa laajempaa turvallisuuspoliittista ratkaisua, johon kuuluisi suomalaisen sahateollisuuden lobbaaminen Meksikon muurin rakennustarpeiden toimittajaksi. Kotimainen painekyllästetty puu kestää näet varmasti pahimmatkin pyrkimykset Yhdysvaltain rajan lahottamiseen.

Ennen kaikkea tämä turvallisuupoliittinen ratkaisu on realistinen ja toteuttamiskelpoinen, toisin kuten esimerkiksi Kaakkois-Suomen vuokraaminen golfradaksi. Jälkimmäistäkään ajatusta ei kannata kuitenkaan hylätä, sillä rata voisi luoda amerikkalaisomisteisen puskurin – hiekkaesteineen eli bunkkereineen – Suomen ja Venäjän (ei uhka) välille.

Trump-torni saisi myös monenkeskisiin instituutioihin sijoittaneet naapurimme kateudesta vihreiksi. Tornin avajaisten sijoittaminen itsenäisyyden juhlavuoteen olisikin kenties paras mahdollinen (kiinteistö)sijoitus Suomi-neidon tulevaisuuteen.