Hyvästi Hegel, sanoivat brittiäänestäjät puoltamalla maansa eroaikeita Euroopan unionista.

Brexit-äänestyksen seuraukset alkoivat näkyä heti viikonlopun aikana: Pääministeri David Cameron ilmoitti erostaan, samoin teki brittikomissaari Jonathan Hill.  Kaiken lisäksi hallituspuolueella ja oppositiolla on johtajuuskriisi, Skotlanti uhoaa uutta itsenäistymisäänestystä ja irlantilainen irredentismi on heräämässä.

Ja tämä on vasta alkua.

Brexit-äänestys on jättänyt paljon ihmetyksen aihetta ja nostattanut paljon epävarmuutta tulevasta. Tätä kokonaisuutta hahmottamaan The Ulkopolitistin toimitus tarjoaa tässä kirjoituksessa kootut suositukset siitä, mitä kannattaa lukea brexitistä.

• Miten elää brexitin kanssa? Perinteikäs Economist ottaa kantaa siihen, miten parhaiten minimoidaan brexitin haitallisuus briteille ja Euroopalle.  Muun muuassa ”Norjan malli” nostetaan esille.
• Eurooppalaisen englantilaisen ajatukset. Ansioitunut historioitsija Timothy Garton Ash korostaa, miten mahdotonta ja samalla murheellista onkaan yrittää erottaa Britannia Euroopasta.  Hyvä long read.
• Enemmistöpäätösten vaikeudesta. Kuinka demokraattista onkaan lopulta, että 50% +1 siitä kansasta, joka jaksoi vaaliuurnalle asti sadepäivänä, määrittelee valtion linjan?
• Uudet vaalit? Jos kansaa ei voi vaihtaa, niin sen voi aina pistää kansan äänestämään uudestaan. Financial Timesin Gideon Rachman kirjoittaa siitä, miten tulossa voi olla toinen kansanäänestys, jos Britannia saisi EU:lta myönnytyksenä ”hätäjarrun” maahanmuuttoon.
• Kansanäänestyksen sitovuudesta. Pitkästä urastaan ihmisoikeusjuristina tunnettu Geoffrey Robertson ei penää uusia vaaleja, vaan edustuksellista demokratiaa ja kansanedustajien oikeutta äänestää brexitiä vastaan huolimatta kansanäänestyksestä, joka on demokratian mekanismina suhteellisen vieras brittiläiselle demokratialle.
• Brexitin juridinen sotku. Mitä tarkoittaakaan ”EU:sta eroaminen” laillisesti? Miten huomioidaan ja yhteinen eurooppalainen ja kansainvälinen lainsäädäntö ja velvoitteet brexitiä tehdessä?
• Miten käy talouden? Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Talousennusteet ovat ennusteidenkin joukossa harvinaisen haastava pala, varsinkin silloin, kun niiden aiheena on globaalitalous. New  York Timesin The Upshot -sivuston Neil Irwin kuitenkin yrittää, ja tuloksena on kompakti summaus brexitin lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin seurauksista.
• Entä muut instituutiot? Mitä turvallisuusvaikutuksia äänestyksellä on Natolle, EU:n YUTP:lle?  Tätä muun muassa varmasti punnitaan Nato huippukokouksessa heinäkuussa. Pohdinta on jo vauhdissa, sillä esimerkiksi, James G. Stavridis, entinen Yhdysvaltain Euroopan-joukkojen ja Naton joukkojen komentaja, väittää Foreign Policyssä, että brexit voi olla jopa hyväksi Natolle.
• Mitä tekee Saksa? Saksan johtajuudella on keskeinen merkitys siihen, miten mahdolliset eroamisneuvottelut etenevät ja minkälainen suhde lopulta Britannian ja EU:n välille muodostuu. Handelsblattin mukaan Saksan valtiovarainministerin Schäublen lähipiiri on laatinut salaisen brexit-suunnitelman, jossa Britannian ja EU:n välille solmittaisiin assosiaatiosopimus.
• Se toinenkin tohelo. Politico.eu tarjoaa ainutlaatuisen lähitarkastelun remain-kampanjan epäonnistumisesta.  David Cameron saa ansaitsemansa kritiikin, mutta sen kohteeksi joutuu myös työväenpuolueen Corbyn, josta ei ollut remain-kampanjoinnissa juuri apua.
• Kuka voittaa sisäpoliittisesti?  Sekä Cameron että Corbyn ovat tällä hetkellä vieneet rampa ankka -käsitteen uudelle tasolle. Uuden konservatiivipuheenjohtajan tärkein haaste on, kuinka hallita leave-kampanjan herättämiä valtavia odotuksia äänestäjissä. Sillä aikaa kun työväenpuolue on tuuliajolla Skotlannin kansanpuolue (SNP) on trollaavasti vaatinut pääoppositiopuolueen statusta Westminsterissä. Lyhyellä tähtäimellä ainakin UKIP, SNP ja liberaalidemokraatit hyötynevät sotkusta.
• Kuka äänesti? Sosiaalisessa mediassa on kiertänyt ikägraafi äänestäjistä ja niiden kannoista, mutta tässä tarkemmin brexit-tuloksen sosiologiasta.  Lyhyesti, kyseessä ei ole vain vihaiset vanhukset.
• Lissabonin Artikla 50. Unohtakaa Naton artikla 5, sillä nojatuoliasiantuntijoiden sanastoon on aika lisätä uusi termi: artikla 50, se Lissabonin sopimuksen pykälä joka määrittelee EU:sta eroamisen menettelyn.
• And now for something completely different*. Lähi-itä-intoilijoille tuttu libanonilaissatiirikko Karl ”reMarks” Sharro esittää, miten brexitistä raportoitaisiin, jos se tapahtuisi Lähi-idässä. Ratkaisuksi ehdotetaan luonnollisesti kahden valtion mallia eli jakoa ”Leaviaan” ja ”Remainiaan”. Jälkimmäinen termi on käytössä muuallakin: romanialaislehti Gândul käynnisti ”Romanians for Remainians” -kampanjan, jossa EU:ssa jatkamisen puolesta äänestäneet britit luvataan adoptoida Romaniaan, jotta he voivat jatkaa elämäänsä unionissa myös tulevaisuudessa.
  * John Cleese muuten kannatti brexitiä. Mutta toisaalta, niin olisi kannattanut Basil Fawltykin.