Jaa

IMG_2331

Tie parlamenttiin on leveä. Kuva: Lotta Kivinen

Vuodesta 1962 hallinnut sotilasdiktatuuri on kukistettu ja Myanmar on saanut ensimmäistä kertaa demokraattisilla vaaleilla valitun parlamentin. Kun suurin osa äänistä on laskettu, National League for Democracy (NLD) on saanut yhteensä 390 paikkaa Myanmarin kaksikamariseen parlamenttiin ja tämä absoluuttinen enemmistö varmistaa sen, että NLD voi muodostaa hallituksen yksin. Aung San Suu Kyi (ASSK) sai vihdoin voittonsa pitkän taistelun jälkeen. Realisti muistuttaa kuitenkin, että vaalivoitto oli vasta alku Myanmarin matkalle kohti aitoa demokratiaa. Haasteet ovat suuria mutta potentiaaliset voitot vieläkin suurempia.

Myanmarilla on useita ajankohtaisia haasteita, jotka ASSK ja puolueensa saavat ratkaistavakseen. Ei-missään järjestyksessä ne ovat armeija, etniset vähemmistöt ja käynnissä oleva sisällissota, äärimmäinen köyhyys, infrastruktuuri ja instituutiot, Rakhinen osavaltio ja rohinga-muslimit. Tässä tekstissä käsittelen pääasiassa kahta ensimmäistä, jotka liittyvät kiinteimmin nyt käytyihin vaaleihin.

Vallansiirto

Presidentti Thein Sein on ilmoittanut, että syrjäytetty valtapuolue Union Solidarity and Development Party (USDP) aikoo kunnioittaa vaalitulosta ja että vallansiirrosta tulee ’pehmeä’. Todellisuudessa vallansiirto armeijalta siviileille ei kuitenkaan tule olemaan helppo tai suoraviivainen. Sotilashallinnon sorvaaman perustuslain vuoksi ASSK:sta ei voi tulla maan presidenttiä, mutta tästä huolimatta hän on ilmoittanut, että aikoo ottaa vallan käsiinsä ja tuleva presidentti on vain hänen valtansa väline eli proxy. Tällainen toimintatapa voitaisiin toisessa kontekstissa lukea demokratian halventamiseksi, mutta Myanmarissa ASSK:n symbolinen merkitys kenraali Aung Sanin tyttärenä ja vapaustaistelijana, yhdessä vaaleilla mitatun kansansuosion ja NLD:n saaman vaalivoiton kanssa todennäköisesti validoivat sen kansan silmissä. Ottaen huomioon armeijan historian vallan manipuloijana, on mielenkiintoista nähdä kuinka armeija, Thein Sein ja USDP tulevat reagoimaan tulevaisuudessa ASSK:n mahdolliseen proxy-valtaan eli tulevatko he tuomitsemaan tällaisen suhmuroinnin vai kenties hiljaisesti hyväksymään sen.

Toisaalta tämä seikka saman aikaan paljastaa NLD:n heikkouden: ASSK:n lisäksi muita varteenotettavia johtajaehdokkaita on kovin vähän ja puolueaktiivit ovat ikääntyneitä. NLD ei ole toistaiseksi nimennyt ketään yksittäistä henkilöä todennäköiseksi presidenttiehdokkaaksi mutta spekulaatiota asiasta on kyllä käyty. Tämä johtuu siitä, että NLD on vuosien ajan joutunut toimimaan maan alla ja useita puoluejohtajia on pidetty vankilassa. Puolueaktiivien määrä on vasta viime vuosina lähtenyt nousuun, joten ajan pitää antaa tehdä tehtävänsä ja poliitikkojen kasvaa valtiomiehiksi ja -naisiksi. Tähän liittyen NLD onkin ilmoittanut, että poliittisten vankien vapauttaminen on prioriteetti numero yksi vallansiirron jälkeen.

Armeijan tyytyväisenä pitäminen on varmasti NLD:n toinen pääprioriteetti, jotta puolue voi ottaa ansaitsemansa vallan. 50 vuotta on pitkä aika olla vallassa ja siksi armeijalle tulee tarjota ’kunniallinen tie ulos’. Käytännössä tämä tarkoittaa, että NLD tulee neuvottelemaan armeijan ja USDP:n johtajien kanssa vallansiirrosta kansallisen sovittelun hengessä (national reconciliation). Takaportti armeijan vallankaappauksella on ja pysyy, joten NLD ei voi yksipuolisesti irtisanoutua armeijan luomista valtarakenteista.

NLD, USDP ja armeija tulevat olemaan naimisissa keskenään ja vallan kanssa jatkossakin. Maan perustuslaki on suunniteltu niin, että se suojelee armeijaa siviilihallinnolta. Esimerkkejä on useita: 25 % parlamentin paikoista on armeijan hallussa, puolustus-, sisäasiain- ja raja-asiainministerin salkut on läänitetty armeijalle, perustuslakia ei voi muuttaa ilman armeija suostumusta ja ehkä tärkeimpänä: armeijalla on edelleen voimankäytön monopoli maassa. Näin ollen NLD on pakotettu neuvottelemaan lähestulkoon kaikesta armeijan ja siitä erotetun nimellisesti siviilipuolueen USDP:n kanssa. Armeija on Myanmarissa uskomaton monoliitti, jonka lonkerot ulottuvat kaikille politiikan ja talouden alueille.

Kunniallinen tie ulos tarkoittaa myös kunniallista tietä sisään NLD:lle. Vierailin itse Myanmarin pääkaupungissa Naypyidawssa vuonna 2013 ja tapasin tuolloin NLD:n kansanedustajia. Tapaamispaikkana oli nuhjuinen teehuone kaupungin laidalla. NLD:n kansanedustajat kertoivat, ettei heille ole osoitettu parempia tiloja toiminnalleen. NLD oli tuolloin saanut täytevaaleissa kansanedustajia maan parlamenttiin eli hluttaw’n. Kansanedustajien ansaitseman arvokkaan kohtelun sijaan NLD:n edustajia kohdeltiin kuin paarialuokkaa: heidät majoitettiin usean hengen parakkeihin kaupungin laidalle ja kuljetettiin pikkubusseilla parlamentin istuntoihin. Samaan aikaan USDP:n ja armeijan kansanedustajat asuvat hulppeissa asunnoissa erillään oppositiosta. Eriarvoisuus oli käsinkosketeltavaa. Nyt NLD:n kansanedustajat saapuvat Naypyidaw’n hallituspuolueena ja tämä statuksen muutos voi olla armeijalle kova pala. Rakennettiinhan Naypyidaw alun perin armeijan vallan monumentiksi.

Etnisten vähemmistöjen ongelma

Etnisten vähemmistöjen kohtalo suhteessa valtaväestö bamareihin oli kynnyskysymys jo Burman itsenäistyessä vuonna 1948 ja sitä se on edelleen. Vuosikymmeniä jatkuneet vähemmistöjen sisällissodat ovatkin toinen suuri ongelma, jonka NLD saa eteensä. Hallitus sai aikaan osittaisen tulitaukosopimuksen lokakuun alussa ja sitä voidaankin pitää onnistuneena ratkaisuna rauhan aikaansaamiseksi, vaikka tärkeimmät kapinallisryhmät jättäytyivätkin tulitauon ulkopuolelle. Nyt käydyissä vaaleissa etnisten ryhmien edustus jäi odotettua pienemmäksi maan parlamentissa. Koska ryhmien edustus on käytännössä muutamien yksittäisten edustajien kontolla, ei voida sanoa, että etniset ryhmittymät olisivat vaalien myötä päässeet osalliseksi kansallisen tason päätöksentekoon. NLD:n haasteena onkin nyt vaalituloksesta huolimatta pyrkiä saamaan etniset ryhmät mukaan päivänpolitiikkaan ja osallistaa heitä myös kansallisella tasolla.

Ilman tällaista inklusiivisuutta on suuri vaara, että kapinat tulevat jatkumaan edelleen, sillä etniset ryhmät eivät taistelleet sotilasjunttaa vastaan vaan suurimman etnisen ryhmän bamarien kulttuurista ja poliittista ylivaltaa vastaan – jota siis myös NLD edustaa – ja tätä seikkaa eivät nyt käydyt demokraattiset vapaat vaalit muuttaneet mitenkään. Toki näihin kapinoihin liittyy myös muita, pääasiassa taloudellisia, intressejä, joita ei voida ratkaista vaaleilla.

Alkutaival demokratian tiellä

Vapaat vaalit ovat vasta ensimmäinen askel demokratiassa, vaikka niitä pidetäänkin yleisesti tärkeimpänä länsimaisen demokratian teknisenä mittarina. Tosiasiassa aidosti deliberatiivinen demokratia vaatii tuekseen vahvan ja vapaan kansalaisyhteiskunnan, sitä tukevat kansalliset ja paikalliset instituutiot, oikeuslaitoksen ja median. Vapaiden vaalien symbolinen merkitys voi kuitenkin olla suuri juuri Myanmarissa, jossa kansalaiset ovat odottaneet vapaita vaaleja jo vuosien ajan.

NLD:n murskavoitto ei myöskään ole mikään automaattinen tie onneen, sillä yhden puolueen näin suurella kansansuosiolla voi olla myös kääntöpuolensa, eli hyppy yhdestä valtablokista toiseen.  Esimerkiksi eräiden kannanottojen mukaan Etelä-Afrikassa ANC:n ylivalta suhteessa muihin puolueisiin on itseasiassa vahingollista Etelä-Afrikalle. Samalla tavalla myös Myanmarissa on demokratian kypsymisen kannalta tärkeää että ajan oloon syntyy muitakin oppositiopuolueita kuin NLD, jotta demokratia voi kehittyä eikä yksi puolue dominoi koko poliittista kenttää.

Nyt käydyt vapaat vaalit tuovat esiin myös epäkohdat naapurissa. Mielenkiintoinen historiallinen roolien vaihtuminen on käsillä Kaakkois-Aasiassa: samalla kun seudun tunnetuin sotilasjuntan kehto Myanmar liukuu kohti demokratiaa, naapurimaa Thaimaa liukuu kohti pysyvää sotilashallintoa.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa