(Huomioithan, että tämä artikkeli on yhdeksän vuotta vanha. Artikkelissa esitellyt asiat, tilanteet ja analyysit eivät välttämättä päde enää nykypäivään.)

Kirchner, Putin, ja sananvapaus Argentiinassa

Veera Voutilainen | 19.10.2015

Venäläisten kansanlaulujen taitaja on kihartanut otsalleen kuusi symmetristä valkoista korkkiruuvia. Hän laulaa kameralle Katjušaa Buenos Airesissa. Ensimmäisen säkeen jälkeen laulajan ääni nousee niin korkealle, että se muuttuu videolla aavistuksellisen robottimaiseksi. Kuvaruudun valloittaa seepianvärinen arkistofilmi Neuvostoliiton sotilaista palaamassa kotiin 70 vuotta sitten. Meneillään on RT-kanavan (ent. Russia Today) voitonpäivän juhlallinen lähetys Argentiinassa. Tässä kuussa Argentiinan ja Venäjän mediayhteistyösopimus juhli 1-vuotissyntymäpäiväänsä. Yhteistyö kertoo paljon presidentti Kirchnerin suhtautumisesta median vapauteen Argentiinassa, sekä sananvapauden tilasta Latinalaisessa Amerikassa laajemmin.

Korkea säreily jatkuu, kun suuren isänmaallisen sodan ottaa puheeksi erään argentiinalaisen venäläisklubin presidentiksi esitelty mies, joka purskahtaa välittömästi itkuun muistaessaan sukulaistensa voittoa natseista. Tahdikas katsoja voi siksi aikaa kiinnittää katseensa taustalla siintävälle takanreunukselle, jolla kuusi babushkaa seisovat kuin ryhmäkuvassa kesken lakonisen pyhiinvaelluksen kohti tasanteen vasenta kulmausta. Perinnelaulujen tulkitsija ja venäläisklubin presidentti istuutuvat ruokapöytään maistelemaan jotakin uuniomenoilta vaikuttavaa. Voitonpäivänä tapasimme heidät, emmekä esimerkiksi piirrettyjä amerikankotkia liitelemässä uhkaavasti Venezuelan kartan yläpuolella (kuten RT-kuvitus joskus sallii, Venezuelan maantieteellistä sijaintia hamuilevien amerikanlipunväristen kourien lisäksi).

Propagandakanava RT on ”uutisoinut” espanjaksi vuodesta 2009, mutta vuonna 2014 se laajentui digitaalisesti myös osaksi Argentiinan televisiota. Itkunsekaisen ja symboleilla kyllästetyn, usein nähtävästi kirjaimellisestikin mustavalkoisen viestinnän puutostilan korjaamisesta käytiin laajentumisen merkiksi vuosi sitten lokakuussa juhlava keskustelu. Silloin vienosti hymyilevä Vladimir Putin asettui suuren näytön eteen Moskovassa. Ruudun toiselta puolelta häntä tervehti Argentiinan presidentti Cristina Fernández de Kirchner Patagoniasta käsin: konferenssipuhelu avasi RT:n uuden digitaalisen televisiokanavan Argentiinassa.

Yhteinen viestintä yhteistyön symbolina

Propagandaan turtunut saattaa ajatella, ettei yhdellä salaliittoteorioita hyväilevällä kanavalla jossain Argentiinassa ole paljoakaan merkitystä. Mutta silti — paikoittaisesta amerikanvastaisuudesta huolimatta — Kirchnerin sanakäänteet jättivät omituisen kaiun jälkeensä maassa, joka muistaa vuotta 1983 ja sotilasdiktatuurin päättymistä edeltäneen sensuurin- sekä propagandantäyteisen elämän: ”Venäläinen signaali takaa uudenlaisen viestinnän mahdollisuuden kansojemme välillä. Yhteys on vapaa kansainvälisten uutiskanavien väliintulosta, jotka levittävät vain heidän omien tavoitteidensa kanssa linjautuvia uutisia”, Kirchner sanoi Putinille.

Presidenttien puheissa korostui keskeytyksettömän, kritiikittömän tiedonvälityksen arvostus. Kirchnerin mukaan uuden televisioyhteistyön ideana on päästää molemmissa maissa asuvien kansojen ”pluralistiset äänet” esille. Hänen puheissaan esiintyivät myyttiset todelliset kansat, joita juuri ulkomaiset toimittajat vaikuttavat pitävän maagisesti hiljennettyinä harmillisen olemassaolonsa kautta. Niin RT esittäytyy kansainvälisestä manipulaatiosta vapaana vyöhykkeenä, joka on immuuni erilaisten langenneiden median edustajien krooniselle trollaamiselle. Eikä vaikkapa yhtenä kanavana sananvapautta kunnioittavan, pluralistisen mediakentän valikoimassa.

Historioitsija Federico Finchelsteinin mielestä Argentiinan ja Venäjän RT-yhteistyö valaisee myös presidentti Kirchnerin suhtautumista median vapauteen. ”Se kertoo paljon presidentistä, joka näyttää olevan vain kiinnostunut ilmaisemaan oman näkemyksensä kaikkien mahdollisten kanavien kautta väheksyen samalla muiden näkökulmien olemassaoloa”, hän arvioi meilitse aihetta, josta on myös kirjoittanut aiemmin.

Yhteistyö vaikuttaisi olevan pikemminkin symbolista kuin konkreettista: vaikka Argentiina ja Venäjä ovat lähentyneet tässä kuussa myös muun muassa energiayhteistyön saralla, hyvin vähän vaikuttaa varsinaisesti tapahtuneen. Kirchner on lämmittänyt silmiinpistävästi diplomaattisia suhteitaan Venäjän lisäksi myös Kiinan kanssa. Siinä missä Kiinalla on selkeitä taloudellisia intressejä Argentiinan suhteen — kuten tuleva avaruusasema Neuquénissa — Venäjän kanssa tehtävä yhteistyö vaikuttaisi kumpuavan puhtaamman populistisesta tarpeesta.

”Hallituksella on ollut tarve näyttää, että heillä on jonkinlaista kansainvälistä merkittävyyttä — Iranin kanssa kaavaillun sopimuksen kaaduttua  ja valtionsyyttäjä Alberto Nismanin kuoleman taustalle jääneen mysteerin vuoksi”, Finchelstein arvioi. Valtionsyyttäjä Alberto Nisman oli viimeisen kymmenen vuoden ajan tutkinut maan vakavinta terroristi-iskua, joka kohdistui juutalaiseen AMIA-keskukseen vuonna 1994. Nisman syytti Kirchnerin hallitusta Iranin osuuden peittelemisestä iskuun. Muutamaa päivää myöhemmin hän löytyi kuolleena kylpyhuoneestaan Buenos Airesissa. Kokonaisuudessaan terrori-iskun tutkinnan historia on kuin eräänlainen korruption surullinen pyörre, jossa Nismanin kuolema ajoi kansallisen keskustelun syvälle salaliittoteorioiden syövereihin.

Finchelsteinin mukaan mediadiili on joka tapauksessa varsin poikkeuksellinen, sillä vuoden 1983 jälkeen argentiinalaiset ovat olleet varsin epäluuloisia kaikenlaisen valtion harjoittaman propagandan varalta. ”Sanoisin jopa, että hänen peronistihallintonsa poliittisten perusteiden näkökulmasta se, mitä he näyttävät, on oikeastaan tärkeämpää kuin se, mitä he oikeasti tekevät. Tämä on keskiössä heidän populistisessa politiikan estetisoinnissaan.”

Kirchnerin panos median muuttajana

Kirchnerin käsitys asiallisesta tiedonvälityksestä vaikuttaa todella olevan huolestuttavan tunnelinomainen: Viimeaikoina on ilmennyt jotakin sellaista, joka saa jopa yhteistyön RT:n kanssa vaikuttamaan varsin loogiselta. Inter American Press Association -järjestö (IAPA) on nimittäin vast’ikään moittinut Kirchneriä kansallisten radio- ja televisiokanavien väärinkäytöstä. Siksi, että presidentti on käyttänyt tämän tekstin kirjoitushetkeen mennessä kansallista cadena nacionalia vuoden aikana jo uskomattomat 44 kertaa. Tämä ”kansallinen ketju” merkitsee presidentin mahdollisuutta viestiä suoraan kaikkien Argentiinan tv- ja radiokanavien kautta samanaikaisesti.  Maan medialain mukaan sitä saisi käyttää vain äärimmäisissä tilanteissa — sellaisissa, jotka voi määritellä vakaviksi tai poikkeuksellisiksi. Vertailun vuoksi voi sanoa, että presidentin aviomies, entinen presidentti Néstor Kirchner, käytti kyseistä hätäkeinoa kaksi kertaa nelivuotisen kautensa aikana.

Pakkotiedotuskeinon mielivaltainen käyttäminen on huipentunut tällä viikolla järjestettävien presidentinvaalien lähestyessä. Kirchner on anastanut omavaltaisesti lähetysaikaa erityisesti mainostaakseen niin puoleensa presidenttiehdokasta Daniel Sciolia kuin Buenos Airesin kuvernööriksi pyrkivää kälyään Alicia Kirchneriä. Kaikki tämä piittaamatta syytöksistä, joiden mukaan Kirchner loukkaa niin tehdessään vakavasti sanan- ja lehdistönvapautta.

Argentiinassa ei suinkaan ole ilmennyt vuoden aikana 44 poliittista salamurhaa tai hurrikaania – poikkeustiloja joihin medialain voisi ajatella viittaavan. Lempiehdokkaidensa avoimen suosimisen lomassa presidentti on viime viikkojen aikana iloinnut lempilähetyksissään esimerkiksi uuden geologisen tutkimuslaitoksen perustamisesta, jonkinlaisesta ihmeellisestä lemmikkieläinten rekisteröintiin liittyvästä innovaatiosta sekä siitä, että erääseen kaupunkiin saatiin viimeinkin rakennettua uusi uima-allas.

Mitä haittaa voisi olla uimisesta — geologiasta puhumattakaan? Viattomat harrastuksethan sijoittuvat harmittomuusasteikolla hyvin lähelle sivistynyttä idylliä, jossa perinnelaulujen tulkitsija ja venäläisklubin presidentti istuutuvat ruokapöytään maistelemaan uuniomenoita.

Hedelmällistä maaperää myös Argentiinan ulkopuolella?

Mitä tulee RT:n läsnäoloon Latinalaisessa Amerikassa muuten, sen lähetyksiä on nähty vuodesta 2014 lähtien myös Venezuelan televisiossa. Toukokuussa propagandistisista palopuheistaan kuuluisa Venezuelan presidentti Nicolás Maduro vieraili myös RT:n toimituksessa Moskovassa, ja kuvaili kyseistä ”uutis”organisaatiota ”voimakkaammaksi kuin tuhat ydinohjusta”. Osoittaakseen kunnioitustaan ammattimaiselle propagandan tuotantokoneistolle presidentti myhäili uutisstudiossa käyskennellessään vielä itsekseen sanan ’voimakas’. Syyskuussa RT tiedotti aloittavansa lähetyksensä myös osana Bolivian televisioverkkoa, jonka lisäksi suunnitelmissa on RT:n verkkosivujen mukaan laajentua tänä vuonna myös Ecuadoriin. Espanjankielisen sisältönsä lisäksi RT tuottaa materiaalia myös arabiaksi, englanniksi ja saksaksi.

Tuntuu tarpeelliselta pohtia sitä, minkälaista maaperää Latinalainen Amerikka on RT:n kaltaiselle järjestelmälliselle propagandaorganisaatiolle. Vuosi sitten Patagoniasta Moskovaan ja takaisin uskotut unelmat keskeytyksettömästä tiedonvälityksestä tuskin nimittäin olivat Kirchneriltä silkkaa Putinin mielistelemistä. Puhelun kaksi osapuolta vaikuttivat ikään kuin vilpittömästi haaveilevan kaupungista, jonka keskelle olisi rakennettu torni, ja sen korkeimpaan huippuun ainoastaan presidenttiä kuunteleva henkilökohtainen jättiläisgramofoni.